Naapuriin on tullut uusi ihana mies, ja sain kunnian leipoa hälle ristiäiskakun eilisiin ristiäisiin. Toiveena oli vauva ja sinivalkoinen väritys. Kakusta tuli mielestäni oikein kaunis, vaikka eka kertaa muotoilinkin isoja ja pieniä ruusuja itse värjäämästäni sokerimassasta. Myös sokerimassa valahti kakun päälle kerrankin upeasti. Huomatkaa myös tuo pieni valkoinen perhonen vauvan pääpuolessa. Mielestäni koristelu kaipasi jotain pientä ryhdikkyyttä, joten vedin siihen tuollaiset suklaakiemurat. Ne ovat ehkä vähän kyseenalaiset, pieni suunnitelmallisuus ja hahmotelma vaikka paperille voisi olla poikaa.
Ei leivontaa, ettei pientä kakkukatastrofia... Saanko esitellä ensimmäisen pohjani:
Miettikääs sitä, miten tuollaista jälkeä saa aikaan!
Myös kakkukatastrofi 2 oli lähellä, kun lähdin viemään valmista kakkua piirun verran yli 11 klo 12 alkaviin ristiäisiin, pistin crocksit jalkaan ja lähdin viemään kakkua tarjoilualustalla paljaana. Astuin märille ulkoportaille ja tajusin, että ehkä kannattaa laittaa kakkuun kuitenkin kupu päälle. Käännyin kannoillani, astelin reippaasti pitkin kuistin kuramattoa eteisaulan kivilattialla ja shuifffff. sydämeni heitti voltin kun suht sileät ja nyt myös märät kenkäni saivat aikaan kelpo liukastumisen. Pysyin kuitenkin pystyssä ja kakku hyppysissä, kiitos ilmeisesti judotreenien. (No en ole ikinä käynytkään kyllä...)
Samaiseen tilaisuuteen tilattuiin myös kala- ja lihavoileipäkakut.
Mainittakoon kuitenkin, että sinänsä helpolta kuulostavaa ohjetta kannattaa kokeilla jo etukäteen, koska tekniikan tajuaminen tuntuu vaativan aikaa, ainakin minulta. (Arvatkaa kokeilinko?)
Kurkusta leikataan noin 5 cm paloja, jotka sitten halkaistaan puoliksi pituussuunnassa. Aseta pala eteesi laudalle poikkipäin ja aloita leikkaamalla terävällä veitsellä pieniä toisiinsa yhdistyviä v- viiltoja. Ensimmäinen miniviilto, tuo kurkkusi kirkkovene, poistetaan kokonaan. Keksin jossain vaiheessa, että homma helpottuu jos oikeakätisenä käännä kurkun toisinpäin aina joka toisella viillolla, että saan aina leikattua viillon vinosti oikealta. Palasta saa yleensä max 4 viiltosarjaa, minä usein vain 3.
Viimesissä viilloissa leikataan sitte leikkuulautaan asti, eli reunat pois. Lopuksi työnnetään lehdykän osat erilleen sormella, seuraavassa kuvassa vasen puoli vielä esimerkin omaisesti kiinni.
Olipas hauskaa! Kurkusta jäi runsaasti hävikkipaloja, mutta ne on Urho7v onneksi rouskutellut menemään sellaisinaan jo lähes kokonaan. Lisäksi mulla on nyt aika paljon kuorittuja tomaatteja, mutta eiköhön niistäkin jotakin keksitä.
Lopuksi vielä onnittelut kauniista nimestä ihanalle pikkumiehelle Tatu Tuomas Wilhelm. Onnea myös koko perheelle "seitsemännestä ihmeestä". Vai laskinko oikein? :)
Upeita kakkuja ja koristeita. Vaikka kakkuja en juuri leivo, niin pitää ehdottomasti opetella kanssa nuo kurkkulehdet ja tomaattiruusut. Ihan pakko kysyä vielä, että teitkö siis sen vauvan sokerimassasta (jos niin wau!) ja söikö joku kannibalisti sitten sen vauvan?
VastaaPoistaNo tein tein, mutta se on kyllä setin helpon osa koska se tehdään silikonimuotin avulla. Toki siinäkin on omat niksinsä, mutta ei mitään erityislahjoja vaativaa.
PoistaNoissa koristevauvoissa on jotain pikkuisen pelottavaa :D
VastaaPoistaHöpö, höpö....oot kattonu liikaa kauhuelokuvia... Tiesitkö on olemassa sellainenkin elokuva kun Killer Tomatoes?
PoistaSuloinen kakku ja onneksi ktastrofi2 jäi toteutumatta. Tomaattiruusuja tuli tehtyä tyttären ristiäisiin, mutta kurkkulehtiä pakko kokeilla. Täytyy vaan keksiä hyvä tekosyy voileipäkakun tekoon :D.
VastaaPoistaKyllähäm sitä vois kotona tehdä sellaisen minivoikkarikakun, tai vaikka voikkarileivoksia. Vähemmän syötävää, enemmän koristelua! Testikakku.
PoistaWau, ihanat koristeet! Mulla ei riitä kärsivällisyys moiseen, lentäis kyllä kurkunkannikat seinään alta aikayksikön... :-D
VastaaPoistaSe salaisuus on siinä, että valitsee koristeet, jotka on upean näköisiä, mutta itse asiassa helppoja toteuttaa.
PoistaJoku vois nyt kutsua mut jonnekin juhliin, missä ois tarjolla voileipäkakkua. Tai sitten keksin itse tikusta juhlanaihetta!
VastaaPoistaTuntuuko sustakin, että vanha kunnon voileipäkakku elää uutta renesanssia?
PoistaKyllä! Mulla oli suunnitelmissa tehdä sellainen äitienpäiväksi kahvipöytään, mutta en sitten ehtinyt miettiä täytteitä niin se jäi toiseen kertaan. Lupaan kuitenkin, että joku suolainen kakku nähdään tänä vielä kesänä Kivistössä.
PoistaHienot kakut ja judo on tosiaan hyödyllinen harrastus (en ole tosin koskaan kokeillut). Nostan hattua ihmisille, jotka jaksavat koristella noin kärsivällisesti, että huolellisesti rakennettu mielikuva huolettomasta Huldasta on sinun kohdallasi näiden kakkupostausten jälkeen romutettu.
VastaaPoistaNo sanon vaan, että todennäköisesti joskus vielä kohdataan, niin pääset näkemään kuinka pirun pikkutarkka mä olen... ;D Tulet hämmästymään.
PoistaUpeita kakkuja! Harmi, ettet asu lähempänä, ulkoistaisin kakkujen teon oitis sulle :).
VastaaPoistaKiitos Marja. Hyvä ettet asu lähempänä. Ei näitä kovin usein jaksa tehdä ;)....
PoistaTomaattiruusukakku on ehkä kaunein voileipäkakku, jonka olen kuunaan nähnyt. Ja olen nähnynnä monta.
VastaaPoistaKiitos, sinä puolueettomista puolueettomin arvostelija! :D
PoistaOnpa kauniit koristeet! Mä repäisin ja olin oikeen Marttojen voileipäkakkukurssilla eilen, ja nyt oon ihan inspiroitunut koristeluhommista :)
VastaaPoistaNo ootellaan täälä nyt innolla, että päästään näkemään minkälaisia koristevinkkejä sait! Kivankuulonen kurssi.
PoistaUpeita luomuksia;))
VastaaPoistaTackar och pockar!
Poista