About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 7. toukokuuta 2012

GoottiGeitto


Lausutaan punakaalihöystö. Tai mikälie muhennos. Goottius on vähän (understatement) kyllä oman genreni ulkopuolella, mutta ruokaan tuli niin herkullinen (tai päinvastoin) väri, että jotenkin  vaan aloin nähdä myös ruuan katoavan vahvasti tummanpuhuviksi maalattujen huulien reunustamaan suuaukkoon..

Jääkaapin tyhjennysurakkani saattaa poikia muitakin vastaavia nimettömiä uusioreseptejä (eli hässäköitä...), sinänsä tuntuisi kunniakkaammalta muistuttaa kanssaihmisiä Hävikistä Herkuksi -projektin tiimoilta klassisemmilla resepteillä, joihin huomaamatta saa upotettua vanhempaakin tavaraa, kuten Panzanella-salaatti, Lemon Posset tai vanha knnon Bruchetta, kaikki äärettömän hyviä herkuja.


Punakaalini oli hankittu vapun koiraleiriä silmälläpitäen, johonkin rouskuvaan salaattiin, jota ei sitten koskaan tehty, siispä pää matkasi kiltisti kotijääkaappiin. Jos minulla jokin ekologisesti kestävä pieni tapa on, jota toteutan, on se, että vihanneksia ja hedelmiä marketista ostaessani pyrin välttämään muovikasseja. Punnitsen siis kaalinpään ilkosillaan ja lyön siihen hintalapun, samoin teen banaaneille yms, yhdessä koossa pysyville. Myös vielä ainakin 3 avokadoa , limeä, sitruunaa tai paprikaa punnitaan yhdessä  vapaana ja yksi saa edustaa joukkoa hintalappu kyljessään. Kassatkaan hyvin harvoin edes kysyvät mitään, eli ilmeisesti muitakin harrastajia asialle löytyy. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön ja jostain kumman syystä olin pussittanut leiripunakaalin. Kaali ei kovinkaan ollut nauttinut kääreestään vaan oli kehittänyt ulkokuoriinsa jonkinasteista härmää, mutta hiukan ulompia lehtiä kuorien ja pikkuisen sivusta höyläten löytyi sisältä näinkin mallikelpoinen yksilö. Luulen, että rouskuva salaattikin olisi onnistunut pois tiehensä.


Päätin kuitenkin (koska eilen oli  kansainvälinen No Diet-day...) tehdä linjojen ystävää kaalikeittoa, kylläkin jauhelihan kera, koska oli myös kyseisen paketin viimeinen käyttöpäivä.

Punakaalikeitto - tai muhennos

1 punakaali suikaloituna
2 sipulia puolitettetuna ja suikaloituna
400gnaudan  jauhelihaa
vettä tarpeeksi (keittoa vai muhennosta?)
2 lihaliemifondia
1 tlk kidneypapuja huuhdeltuna
2 rkl sherryviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria.

tarjoiluun lempiyrttiäsi, ehdottomasti korianteria siis, ja reilu lusikallinen paksua luonnonjugurttia taikka korianteria ja fetakuutioita, tarjoilulisäkkeet tekevät tästä todenteolla sen herkun vasta.

Ruskista jauheliha padassa tai isossa kattilassa. Lisää sipulit ja kaali ja vettä niin paljon, että kaalit peittyvät. Fondit sekaan, kansi päälle ja anna hautua puoli tuntia. Tässä vaiheessa naapurinUlla kävi kurkkaamassa kattilaan ja totesi "mielenkiintoista...". Tuntia myöhemmin sama henkilö kävi uudelleen ja avautui, kuinka pahalta meillä haisi. No se on se kaalenkeitto....

Lisää keittoon/muhennokseen vielä pavut ja etikka ja lämmitä.. Korianteri ja jugurtti kruunasivat annoksen eilen, tänään sen sitten tekivät fetakuutiot ja korianteri. Mitähän sitä vielä keksii? Muhennosta on nimittäin sen verran reilusti, että joutunen syömään sitä koko viikon, yksin lasten kanssa kotona kun olen.Haluaiskohan naapurinUlla lounasta? Taitaa olla pakko pakastaa...



Uusi keittiöhöyryjä on  muuten ilmestynyt. Joku sakia oli luvannut tehdä talkootöinä täytekakkuja 150 hengelle....!

19 kommenttia:

  1. Ihanan goottisen värit tosiaankin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kauniit...mutta onko se sittenkään ruokahalua herättävää? En oo koskaan oikein ymmärtänyt niitä sinisiä perunoitakaan...ja ei sen puoleen, en kyllä sinisiä ruusujakaan.
      Mutta kiva kun olet taas ehtinyt poikkeamaan tännekkin!

      Poista
    2. Itse taas tykkään tuosta violetin sävyisestä kaalista ja myös ne siniset perunat ovat aika kivoja.Minusta tuo on kaunista ja tekee mieli heti ostaa punakaali!

      Poista
  2. No tosiaan punakaali on niin ihanan dramaattinen :) Ja joo, cherryviinietikka käy tuohon varmasti! :) (p.s. panzanella - linkistä puuttuu lopusta yksi l) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten huolimatonta... mutta nyt toimii. Saat varmaan satoja lukijoita blogiisi tämän kautta :D !!!

      Ja svetikka tosiaan sopi. muuten melko mausteeton keitto tarvitsi vähän happoa.

      Poista
  3. Mekin keiteltiin joskus punakaalisoppaa. Se on kyllä aika kummallisen, eikä ehkä niin herkullisen, näköistä siinä lautasella, vaikka periaatteessa ihan kaunistakin. Ainakin näissä sun kuvissa :)

    VastaaPoista
  4. Nimenomaan, siis kummallista, etemmiten keitettynä.
    Väri ei edes haalistu...

    VastaaPoista
  5. Tässä on kyllä kieltämättä Sofi Oksas-henkeä...

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea vuoden Epurilaisuudesta! Ilmeisen hyvä valinta urheiluratsastajilta, kun alkoi heti ilmestyä kakkuakin pöytään. Ja kaalihässäkkä vaikuttaa hyvältä. Minäkin muuten liimailen hintatarrat suoraan kaalinkylkiin ja banaaninkuoriin:) Oma hedelmäpussi, jonka voisi ottaa kauppaan kauppakassin lisäksi mukaan, voisi olla myös hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lähikaupassa on siirrytty bioskan hedelmä- ja vihannespusseihin, joten olen melkein alkanut hamstrata niitä, kun toimivat niin kätevästi kotona biopusseina. Vaikka jossain kyllä just oltiin sitä mieltä, ettei ne ehdi maatua kunnolla.

      Poista
    2. juu meidän paikallinen jäteyhtiö etappi kirjoitti oikein lehdessä, että toivovat, että ihmiset käyttäis pussiksi taiteltuja sanomalehtiä noiden biopussien sijaan.

      Poista
  7. Kiitosta vaan! Kaalihässäkkää tänään jo 3. päivä lounaaksi. Voi, miksi mä kokkaan komppanialle?

    VastaaPoista
  8. Dramaattisen väristä tosiaan, siis hyvässä mielessä! Ja varmaan maukasta, viis kaalin keittokäryistä jos maku on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikkunat auki vaan! Tai jollakin saattaa olla parempi liesituuletin....

      Poista
  9. Minä luin otsikon, että GoottiGetto ja mietin että mihin se on Nanna matkustanut tai perätikin muuttanut :)) Ko panin silimät päähän, niin näin i-kirjaimenkin.

    Punakaali on hyyyyyvin harvinainen vieras meidän jääkaapin vihanneslokerossa. Liian harvinainen. Töissä meillä tarjotaan punakaalisalaattia, jossa on mukana ainakin omenaraastetta ja jotain salaista ainesosaa (tai olen siis unohtanut kysyä mitä siinä on), ja se on todella maukasta. Kunhan selvitän sisälmykset, niin teen sitä kotonakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy tunnustaa, että itse asiassa olin vähän Ghetto tunnelmissa tätä laittaessani... jostakin syystä nimittäin aloin ajatella holocaustia ja sitä kuinka useissa kirjoissa aina leireiltä pelastuneet kuvailivat kuinka saivat syödäkseen vain jotakin mätiä kaalinpäitä....

      Poista
  10. Voe pepa! Kokeilin ja hieman virittelin. Huippusoppa. Mikä haju, mistä te puhutte?

    VastaaPoista