Isoolla kirkolla syömäs: Farang

Pääsiäistä edeltävänä lauantaina matkasin illansuussa Helsinkiin sunnuntain ruokavalokuvauskurssia varten. Yövyin ystäväni Virpin perheen luona Vantaan puolella ja olimmekin suunnitelleet, että olisi kiva käydä syömässä jossakin ihanassa paikassa. Minä tietoviisaana pohjalaisena (joka ei ole käynyt ainoassakaan Helsingin ravintolassa), latasin Virpille pitkän toivomuslistan (MuruMottiOloJuuriGajinFarangDemoLuomoFarougeetc), tietäen kyllä, että pöydän saaminen voi olla kiven alla just niistä paikoista joihin eniten mielimme.

Virpi onnistu saamaan peruutuspöydän kahdelle Farangista ja olin todella täpinöissäni. Siellä on näemmä viime aikoina käynyt moni muukin, mutta aivan syystä, menkää vaan kaikki muutkin. Oli nautinnollista alusta loppuun. Jopa siihen pisteeseen, että  annokset tuntuivat niin loppuun hiotuilta ja tarjoilu täydellisen tehokkaalta, asiantuntevalta mutta kuitenkin rennolta, että melkein alkoi harmittaa, että eihän tässä saa mistään kiinni, täydellisyyttä täydellidyyden perään. MELKEIN ärsyttävää. Onneksi viimeinen tarjoilija nissetyttö jälkiruoka-astiat pois kerätessään ja pöytää puhdistaessaan siivosi kaikki riisinjyvät syliini. Pelastit päivän!

Aasialaiset maut ovat tuttuja juttuja ja mieluisia, kuitenkin Farang onnistui yllättämään kauniilla esillepanolla sekä yllätyksellisilläkin raaka-aineilla.Valitsimme maistelumenun (59€), sen vasikanposkisen vasikanposken takia ja saimme nauttia visuaalisesta, makuhermoja kutkuttavasta parituntisesta. Paikan akustiikka on kyllä aika mieletön, täyden ravintolasalin puheensorina on lähes huumaava. istuin selkä"yleisöön" päin, (eli naama kohti seinää) kehdatakseni kuvata paremmin ja Virpi joutuikin sanomaan mulle, että "älä huuda! Kaikki katsoo meitä..."

Kerran se maalaanen vaan pääsöö isoolle kirkolle....

CHA PLU LEHTEÄ JA SAVUSTETTUA ANKERIASTA

paahdettua pähkinää, merileväkaviaaria

Pippurikasvin lehti oli uusi, aromaattinen tuttavuus, annos huikaisevan kaunis ja sorminsyötävä, lehdellä suuhun taiteiltu (ihan näppärästi) suupala lupaus suuresta tulevaisuudesta.

HAMACHI SASHIMI VIETNAMILAISITTAIN

aasialaisia yrttejä, mustariisietikka dressing

Keltapyrstöpiikkimakrilli (?) - voiko se olla näin hyvää?

Kaikkia annokset tarjoiltiin aina yhteiseltä vadilta, josta saimme itse annostella omalle lautaselle. Pöytään tuotiin myös kulhollinen riisiä. Annoksia tarjoiltiin aasialaisen tyypillisesti epätasaiseen tahtiin ilman mitään "onko ruokailuvälineesi kello viiden asennossa?"- jäykistelyä. Odottaa emme koskaan joutuneet, tehokas ja huoehtivainen, alati vaihtuva tarjoilijakolonna onnistui tehokkaasta tahdistaan huolimatta luomaan illuusion kiireettömyydestä. Ruokailuvälineinä thaityyliin lusikka ja haarukka. Haarukkaahan on epähienoa pistää suuhun, mutta kyllähän siinä lusikoimisessa totuttelemista on suomitytölle.

PEHMEÄKUORISTA TASKURAPUA

vihreää mangoa, minttua, karamellisoitua pähkinää, vihreä ‘nahm jim’

Ihanan rapsakka, silti keveäkuorteinen pehmeä taskurapu omenaisen vihreän mangon kera. Salaatti täynnä rouskuvaa pintaa, vie kielen mennessään... milläs nyt maistellaan....

RAPEAA POSSUA, PALMUSOKERIKARAMELLIA

haudutettua, rapeaksi paistettua possua, karamellia, riisiviinietikkaa

Todellakin juuri niin hyvää kuin kaikki väittävät. Todellakin. Todellakin. TODELLAKIN.

THAI-ROTI LEIPÄÄ, ‘SOUTHERN STYLE’ CURRYA MORNING GLORY, RAPEAA ”SUOLA&PIPPURI” TOFUA

vesikrassia, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua

Leivälle sai joko  valella tulista currya, jota pystyi pehmentää kookoskermalla, tai kulhoon oli sallittua dipata suoraankin, opasti tarjoilija. Vähä niinkuin seurasta riippuen.

Emme ole kumpikaan  Virpin kanssa mitenkään sinut Tofun kanssa, tai emme ole koskaan saaneet erikoisen hyvää, tässäkin annoksessa parasta oli aromaattinen liemi ja paksoi ja oi korianteria.... Ja iiiiihana kippo.

VASIKANPOSKEA ‘SEREMBAN’

pitkään haudutettua vasikanposkea, aromaattinen chililiemi, minttu-itusalaattia, nuudeleita

Se sulaa suuhun, kuinkas muutenkaan. Upea kookosliemi ja rapsakka salaatti pinnalla innoittivat minua myös pääsiäisen ajan kokkailussa. Pysykää kanavalla, perästä kuuluu...

THAI JASMIINIRIISIÄ ‘HOLA HOLA 3′

thai-tyyliin marinoituja hedelmiä, sokerihernettä, limeä, vanilja-kookoskermalientä, persikka-litsisorbettia

Kuulkaas, se sokeriherne on aika hassunkurisen hyvä tässä jälkkärissä. Kuva ei tee annoksen kauneudella aivan oikeutta. Tarjoilija nimittäin kaatoi kookosliemen annokseen pöydässä ja taisi vähän hulahtaa (HOLAhtaa?). (taisi olla se riisityttö) Mutta oikein inhottava tätä oli syödä. Ihan vaan siksi, että tiesi, että tähän tämä päättyy.

Ruokajuomana läpi menuun joimme kumpainenkin alkoholitonta olutta, koska sovimme, että on kivempi autoilla kotiin ja minä olen niin joviaali ystävä. Vai onko se lojaali se sana jota haen? 

(Note to self:: Karta sivistyssanoja)

Mutta olut on kyllä aasialaisten makujen ystävä. Kertakaikkiaan. Niin olen näemmä minäkin.

Voiko ylenmääräisestä kehumisesta sairastua? Tai lukija saada allergisen kohtauksen? Mutta niinkuin sanoin, paha on lähteä moittimaan kun ei mitään keksi.

Hammastikutkin oli laitettu wc:een puolelle. Inhoan hampaiden kaivelua pöydässä tai käytettyjä tikkuja lautasen reunalla, mutta kun sitä itsekunkin on suoritettava, varsinkin näiden pehmeiksi hautuneiden lihojen yhteydessä, on paikka mitä mainioin. (WC siis).

Olipa hienoa! Haluu takas!