About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Maitotyttö ja eräskin ruoka-arvostelu


Maitotyttö siis saatiin maailmaan perjantaina 21.01 klo 12:54 lyhyen luomu/imukuppisynnytyksen (mikä yhdistelmä!)jälkeen. 51cm ja 4054g. Likka oli valmis kotiin lähtöön jo sunnuntaina, mutta äiteensä takia joutui  viipymään aina keskiviikkoon asti, kunnes äitikin päätti, että kotiin on päästävä.

Tuntuu että Blogistanian viisumi on vähän katkolla, aikaa ei paljon maitobaarin pidosta näinä ekoina viikkoina jää, ja sekin mikä jää on jaettava perheen miesten kesken.

Mutta koska, en ole vielä tämän blogin historiassa postannut ainoatakaan ravintola/ruoka-arvostelua, olkoon sen aika nyt, juurihan tuli vietettyä melkein viikko muiden leivissä, niin sanoakseni.

Minulla siis on ilo sanoin ja huonoin kännykkäkuvin esitellä muutama ote täysipainoisesta, ravintosuosituksiin perustavasta sairaalaruoasta. Kadehtikaa ihmiset, kadehtikaa!


Ruoka tarjoillaan siis valmiiksi annosteltuna.Täsä esimerkki-illallinen numero 1.


Olisiko tämä ns. merimiespihvi "runsaalla perunalla"?

Ruokien nimiähän syöjä ei saa tietoonsa, joten tunnistus on tapahduttava omia aisteja käyttäen ruokatarjottimelta. Tätä pääruokaa epäilen merimiespihviksi, vaikka pihviosuus tuntuukin paistavan poissaolollaan. Palan painikkeeksi tarjoiltiin lasi maitoa, margariininappi ja ruisleivänsiivu. Jälkiruokana oli jokseenkin kolhuinen päärynä, sinänsä kyllä mehukas. Salaatti/kasvisosastoa suolakurkkulisäke:


Ja joku toinen päivä:


Kasvispihviä (well done) ja pirusti tuota kansantaloutemme pelastajaa perunaa.Maistuu just siltä miltä näyttää.



Annokseen kuului myös ravitseva pastasalaatti, joka ikään kuin sitoi aterian eri komponentit harmoniseksi kokonaisuudeksi.



Jälkiruoka jäi olemattomilla kulinaristin taidoillani valitettavasti tunnistamatta. Ulkonäöltään se sopi kuitenkin laitoksen sinappitehdas-henkiseen imagoon.

Enempiä ei äiti jaksanut kuvailla, vaan tyytyi nautiskelemaan kulloisistakin aterioista, joita olivat mm. nakit ja pussimuusi ja iltapalaleipien gotler-leikkeet. Että pysyivät ainakin rasvaprosentit kohdillaan!




Onneksi edes jollakin oli nälkä!

8 kommenttia:

  1. Ihanan Maitotytön sait! Onnea vielä kerran koko perheelle!
    Onko vauvan juhlan kakut/koristeet jo tiedossa? Vai teetkö itse? Jos tarttet niissä apua niin laita postia. :)

    VastaaPoista
  2. Onnea Vauvelista :)

    Mun tulis sairaalassa iiiiso nälkä ellei mulle salakuljetettaisi ruokaa sinne... Ei taideta sairaaloissa suhtautua kovinkaan positiivisesti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.. Noissakin pelkää perunaa ja vehnäjauhoa :I

    VastaaPoista
  3. Voi että on ihana!! Onnea! Mulla on kans aika tuoreessa mielessä nuo ruuat: erityisesti se että ruoka tuli vissiin 5 kertaa päivässä ja niin runsaalla tarjottimella olisin ruokkinut itseni ainakin puolelle päivälle ;)

    VastaaPoista
  4. Onnea ja welcome back maukkaampien ruokien luo. Toi on vaan niin herja tuo laitosruoka. Saadaan ainakin hoitopäiviä lyhyemmiksi kun potilaat paranee nälissään pois noista laitosmassa skeidasta.

    VastaaPoista
  5. Tämä olikin hauska postaus. Tuommostahan se sairaalaruoka just on, niin väritöntä ja niin suolatonta. Onnittelut sinappikoneesta.

    VastaaPoista
  6. Onnea teille!

    Hauska nähdä vaihteeksi sairaalaruokaa, ja tuntuu kaikesta huolimatta niin luksukselta siihen nähden, että täällä ulkomailla nekään ei ole ilmaisia... useimmille tuo sukulaiset kotoa ruokaa.

    Hyvä, että vauva sentään syö hyvin!

    VastaaPoista
  7. Onnea! :) Ja huh, kyllä tuo laitosruoka pistää miettimään elämää vanhuudessa - ei kovin ruusuiselta vaikuta. Mutta tervetuloa takaisin - maitotytön kanssa:)

    VastaaPoista