KORVASIENI - KAIKKI MITÄ OLET AINA HALUNNUT TIETÄÄ

Korvasieni on kevään ehdoton kuningatar.

Herkullinen ruokasieni, mutta myös tappavan myrkyllinen käsittelemättömänä. Sanoin siis TAPPAVAN myrkyllinen, joten ohjeistusta korvasienen käsittelyyn kannattaa noudattaa tarkasti.

Myrkyllisyys

Korvasieni sisältää gyromitriiniä, joka on hengenvaarallista solumyrkkyä. Se on myös veteen liukenevaa ja helposti haihtuvaa, tämä mahdollistaa korvasienen käytön ylipäänsä. Suomessa korvasientä voi myös myydä tuoreena, esim torilla, kunhan myytäessä on selkeät ohjeet korvasienen käsittelystä, näitä ohjeistuksia saa tilata ja ladata useammalla kielellä Ruokaviraston kautta. Muissa Pohjoismaissa ja Eu:n alueella myynti on käsittäkseni kokonaan kielletty.

Myrkyn vaikutukset korkeina pitoisuuksina kohdistuvat ruoansulatuskanavaan, keskushermostoon ja maksaan. Gyromitriini ja sen aineenvaihduntatuotteet ovat myös syöpävaarallisia yhdisteitä.Pitää muistaa, ettei kaikkea korvasienen myrkkyä pystytä poistamaan, joten useita peräkkäisisä korvasieniaterioita ei suositella , koska myrkky kerääntyy elimistöön.

Miten tunnistat korvasienen

Korvasieni on poimuinen, epämääräisen muotoinen sieni, tuollainen aivopoimuja muistattava. Sisäpuoleltakin sekä lakki että jalka ovat lokeromaisia. Kooltaan vaihtelevia, kananmunakokoisista aina vauvan pään kokoisiin. Väri vaihtelee myös suuresti, vaaleanruskeista  lähes mustiin, tummanpunaruskeisiin. Korvasienen jalka ja sisin ovat luunvärisiä tai  likaisen vaalea, hiukan harmahtava. Usein  sanotaan, että sieni on hauras ja totta onkin, että sen saa helposti murennettua, mutta toisaalta se on aikamoisen sitkeä tekstuutiltaan, sellainen rustomainen tai jotakin äyriäisen lihaa muistuttava (mieti vaikka mustekalaa), varsinkin keitettynä.

Korvasienen kuvauksissa lukee korvasienien hajusta usein, että omalaatuinen. En oikein tiedä mitä sillä omalaatuisella tarkoitetaan, olisko omanlaisensa parempi sana. Minusta se on kuitenkin aika sienimäinen, joka tapauksessa miellyttävän sienimäinen.

Mistä löydät korvasieniä?

Ikuista korvasienipaikkaa et taida löytää, koska korvasieni tykkää tietynlaisesta kasvuympäristöstä eikä enää anna satoa olosuhteiden muuttuessa.

Hiekkakankaiset metsänpohjat ovat niiden mieleen ja ne suosivat hakkuualueita, varvikkoa, polun varsia, metsäkoneiden kulkureittejä, mitä vain missä maata on rikottu. 

Korvasienen satokausi asettuu huhtikuu - kesäkuu akselille. Tämä tarkoittaa, sitä, että eteläsuomalainen korvasieni antaa satoa ensin, täällä Etelä-Pohjanmaalla aikalailla toukokuun loppupuolella ja sitten kun mennään Pohjois-Suomeen niin satokausi saattaa kestää vielä juhannuksenkin yli. Vuodet eivät ole veljeksiä ja esim. sateet oikeaan aikaan tekevät suuria muutoksia satoon. Pitkät kuivat hellekaudet eivät ole ehkä korvasienen mieleen. Martat antaa vinkin, että kun koivu on reilusti hiirenkorvalla on korvasienten aika. Vinkki on kansanperinnemäisen tarkka: Joskus se pitää kutinsa täsmälleen, toisena vuonna taas ei.

Korvasieniä on itseasiassa montaa lajia, mutta kannattaa suhtautua kaikkiin kuten siihen kaikista myrkyllisimpään, sillä niitä on vaikea sienestäjän erottaa varmuudella toisistaan. 

 

 

Korvasienen käsittely

Käytän korvasieniä käsitellessäni  ja kerätessänikin kertakäyttöhanskoja, huolehdi ainakin siitä, että peset kätesi hyvin huolellisesti käsittelyn jälkeen.

Harjaa ylimääräinen hiekka sienen poimuista ja halkaise sieni ja poista jalasta hiekkaiset/huonot kohdat. Korvasieni on yleensä madoton, etana sielä voi poimuissa olla, vaikken ole kyllä sellaistakaan ainakaan korvasieniä käsitellessäni erottanut. Itse tykkään laittaa korvasienen ennen keittämistä kylmään veteen likoamaan, ajatuksena, että  sieltä lähtisi juuri ne hiekanmurut pois.

Keitä korvasieniä väljässä vedessä (1 osa sieniä, 3 osaa vettä tai 1 kg sieniä, 6 l vettä), kaksi kertaa  vähintään viisi minuuttia.  Kummankin keittämiskerran jälkeen kaada keitinvesi pois, sitä ei saa käyttää mihinkään. Huuhtele keittokertojen välissä ja jälkeen sienet runsaalla vedellä ja purista vesi pois.

Sieniä keitettäessä täytyy huolehtia myös hyvästä tuuletuksesta, sillä keitettäessä haihtuvat höyryt ovat myös myrkyllisiä.

Usein muuten puhutaan korvasienen ryöppäyksestä ja jos tarkkoja ollaan, se on väärä ilmaus. koska ryöppäys on raaka-aineen nopea käyttö kiehuvassa vedessä 1-3 min. Korvasienet siis keitetään, vähintään 5 min kahteen otteeseen!

Tämä on Ruokaviraston suositus ja itse toimin sen mukaan, mutta olen huomannut, että moni keittää varmuuden vuoksi paljon pitempään. Itse ajattelen, että Ruokavirasto suositus on riittävä.

Kuivaaminen on myös mahdollista. Kuivunut sieni liotetetaan kahden tunnin aikana, jonka jälkeen se esikäsitellään samoin kuin tuore sieni ennen ruuaksi valmistusta.

Korvasieni on todella herkullinen sieni. Sen käsittelyyn on syytä suhtautua asianmukaisella huolellisuudella. Se on kuitenkin herkku, jota soisin, että mahdollisimman moni pääsisi maistamaan. Se on ihanaa keitossa, muhennoksessa ja piirakoissa.

Englanniksi korvasieni on False Morel eli vähän niin kuin "VÄÄRÄ" Morel-sieni. No mikä se oikea Morel sitten on? Se on toinen kevät sadon herkullinen sieni eli huhtasieni. Huhtasieni on tosi yleisesti kasvava ja kerätty ja arvostettu sieni esimerkiksi Euroopassa ja Brittein saarilla. Sitä arvotetaan myös herkullisen makunsa takia,sekä siksi, että se on käsittelemättä pannulle valmis eli ei myrkyllinen kuten väärä serkkunsa. Huhtasientä löytyy Suomesta kun löytyy, tänä vuonna en ole tavannut. Se voi kasvaa vaikka pensasaidan alle asetussa karikkeessa runsaanakin esiintymänä jonakin vuonna ja sitten taas ei. Vaikka huhtasieni on myös "aivopoimuinen. Ulkonäössä sitä ei voi sekoittaa korvasieneen mielestäni, koska ovat hyvin erilaisia. Käy lukemassa blogistani lisää huhtasienestä.

 Kertauksena vielä RUOKAVIRASTON SUOSITUKSET 

Lähde Ruokavirasto.fi

Keittäminen

Korvasienet on keitettävä kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) vähintään viisi minuuttia per kerta ja huuhdeltava hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaassa vedessä.

Kuivaaminen

Korvasieniä voidaan säilöä kuivaamalla ne rapeiksi. Kuivattuja korvasieniä on liotettava vähintään kaksi tuntia ennen käyttöä (100 g sieniä ja 2 l vettä). Liotuksen jälkeen korvasienet keitetään kahteen kertaan kuten tuoreet korvasienet.

Muista

Korvasieniä kuivattaessa tai keitettäessä on tuuletettava hyvin. Korvasienten liotus- ja keittovettä ei saa käyttää ruoanvalmistuksessa.

Hiukan vielä korvasieninen myrkystä. Lähde Wikipedia:

Tuore korvasieni sisältää gyromitriinia, joka on hengenvaarallinen solumyrkky. Se on lämpöä ja kylmyyttä kestävä, mutta herkästi haihtuva ja vesiliukoinen yhdiste. Väärin valmistetun tai keittämättömän korvasienen syöminen aiheuttaa akuutin myrkytyksen. Ei tiedetä, kuinka suuri määrä korvasientä riittää aiheuttamaan myrkytyksen, mutta siihen vaikuttaa oleellisesti se, onko kyse raaoista vai puutteellisesti käsitellyistä sienistä. On kuitenkin arvioitu, että gyromitriinin LD₅₀-arvo ihmiselle olisi 20–50 mg/kg, mikä vastaa 400–1 000 grammaa tuoreita korvasieniä.

Gyromitriini hajoaa elimistössä ja muodostaa metyylihydratsiinia, joka on varsinainen myrkytyksen aiheuttaja. Metyylihydratsiini vaikuttaa keskushermostoon ja haittaa B₆-vitamiinin normaaleja toimintoja. Lisäksi myrkky vaurioittaa maksaa ja ruoansulatuskanavaa, harvemmin munuaisia. Gyromitriinin on todettu olevan myös syöpäriskiä lisäävä karsinogeeni. Gyromitriinimyrkytyksen oireita ovat pahoinvointi, päänsärky, oksentelu, vatsakipu, väsymys ja kova ripuli, joka voi olla veristä. Myös neurologiset oireet, kuten huimaus, heikotus ja silmävärve ovat mahdollisia. Oireet alkavat tyypillisesti 5–8 tunnin kuluttua syömisestä, mutta oireeton aika voi olla jopa 36 tuntia. Ilman sairaalahoitoa potilas saattaa kuolla muutaman päivän sisällä.

Jos puutteellisesti käsiteltyjä korvasieniä on syöty ateriaksi tai raakaa sientä on maistettu vähäinen määrä, kerta-annos lääkehiiltä saattaa riittää. Oireetonta ja lievästi vatsaoireista potilasta voidaan seurata kotona. Mikäli potilaalla on neurologisia oireita tai voimakkaita suolisto-oireita, myrkytys vaatii sairaalahoitoa. Mikäli potilas on syönyt ateriaksi raakoja tai esimerkiksi suoraan pannulla paistettuja korvasieniä, tilanne vaatii aina sairaalahoitoa vaikkei oireita olisi ehtinyt kehittyä. Hoitona on kerta-annos lääkehiiltä ja mahdollisesti myös mahan tyhjennys, ellei potilas ole jo oksentanut useita kertoja. Korvasienen myrkyille ei ole varsinaista antidoottia. Myrkytyksen neurologiset oireet muistuttavat isoniatsidin aiheuttamia oireita, joten niiden hoitoon on käytetty B₆-vitamiiniruiskeita.

Vaikka korvasientä pidetään tuoreena tappavan myrkyllisenä, Suomesta tunnetaan vain kaksi korvasienen aiheuttamaa kuolemantapausta. Ne ovat vuosilta 1949 ja 1953, ja molemmissa tapauksissa lapsi oli syönyt käsittelemätöntä korvasientä.

JUHLAT JÄRJESTYKSEEN!

Huomasin, että oon aikamoinen juhlanjärjestämisexpertti. Pursuan kaikenmoista hiljaista tietoa, jota olen imenyt itseeni aivan pikkulikasta. Lapsuudessa Oravan mummolassa, kun suku oli suuri ja ylioppilasjuhliin kutsuttiin kaikki kyläläisetkin (tai itseasiassa, silloin  tarvinnut ketään erikseen pyydellä) ja se jakkaroiden ja penkkien levittely pitkin tupaa ja kamareita ja niiden ihanien voileipätarjoilujen valmistaminen oli aivan luonnollista puuhaa, sen ikeen alle ei vaivuttu eikä sitä liikaa stressattu. Se vaan tehtiin. Mä luulen, että sieltä juontaa jo juurensa se mun perusasenne, etten tunne minkäänlaista pelkoa suurempienkaan juhlien järjestelystä.

Juhlatraditiot kuitenkin muuttuvat, tavat ja tarjoilut, juhlan aiheetkin. On aivan ihanaa, että nykyään pidetään kolmi- ja nelikymppisiä kaikkien viiskymppisten (ja 60 ja 75 ja 80 jne) lisäksi. Ja pitää muistaa, että mun juhlat on aina mun näköiset ja - tyyliset. Panostan yleensä, sattuneesta syystä, ruokatarjoiluun, kun joku muu panostaa johonkin aivan muuhun. Ja se on aivan OK, niin sen pitääkin olla. Omat juhlani taipuvat paisumaan koossa (häät 270 henkeä, Urhon rippijuhlat 140 henkeä omat 50 saman verran jne) ja silti tykkään tarjota kaikille kunnon ruokaa.

Oman perheen juhlien lisäksi oon saanut olla mukana järjestämässä kavereiden synttäreitä, YO-juhlia, rippijuhlia, risitiäisiä ja häitä. Ravintolatyössäkin on tullut häärittyä erilaisissa juhlissa. Kyllä tykkään siitä hommasta. Ja sitten joskus kun olen ihan vaan vierasvieras, niin se tuntuu ihanalta ylellisyydeltä (ja joskus tosi vaikealta, ettei ryntää keittiöön apuihin).

Mua pyydettiin tekemään lehtiin juttu, mitä asioita olisi hyvä ottaa huomioon juhlajärjestelyissä. Elämäni vaikein juttu! Ensimmäisen luonnoksen jälkeen, johon olin vähän kerännyt karkeasti tärkeimpiä kohtia, mulla oli tuplamäärätekstiä lopulliseen merkkimäärään nähden. (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi painetut ja verkkojulkaisut)

Ehkäpä jotakin ajatuksia sain tuotua  esiin, toivotaan, että joku saa jutusta jonkinlaista tukea ja johdatusta, paineita toivottavasti ei kukaan!

Sillä juhlien järjestäminen, jos mikä, on iloinen asia.  Toivon kaikille hyvin sujuvia juhlia, kommelluksiakin on mukava muistella jälkeenpäin.

Jos yhden perinnön saan jättää, joka on hyvin ajankohtainen tänä päivänä ja kaipaa kiireellistä päivitystä ja asennemuutosta (ja saa ison joukon ainakin eteläpohjalaisia emäntiä barrikadeille) se olisi vanhan sanonnan hylkäys.

Mikään ei saa sitten loppua kesken. 

Unohtakaa nyt tämä jo hyvät ihmiset. Ruokatarjoilun pystyy laskemaan etukäteen aika tarkasti. Otetaan esimerkki helpommasta päästä: Täytekakun menekki lasketaan munien avulla, munien määränhän suhteutetaan muut käytettävät aineet (maailman helpoin täytekakkupohjahan on yhtä paljon munia, sokeria ja jauhoja). 1 munasta riittää kolmelle hengelle, vähän pyöristäen, eli 6 munan kakku 6x3 = 18 eli yleensä lasketaan  että 20 hengelle (anteeksi tämä vallaton laskentatyyli). Jos siis sulla on tulossa n. 80 henkeä juhliin, pärjäät takuuvarmasti neljällä kuuden munan kakulla.  Usein kuitenkin, meilläpäin, tehdään varuuksi viisi ellei kuusi kakkua, ettei vaan lopu kesken.

Ja siinäpä sulla on sitten juhlien päätyttyä vielä 2 tuliterää kakkua, joista vielä voisi syödä 40 henkeä. Ja luulen, että on myös räppeitä edellisistä kakuista.

Juhlien ruokahävikkiin voisi siis kiinnittää paljon enemmän huomiota. 

Kukaan ei kuitenkaan määräänsä enempää syö.

Ja mitä sitten jos joku laji syödään loppuun?

Juuri niin, ei yhtään mitään.

Jatketaan muilla lajeilla ja tuskin kukaan edes huomaa, että se lohivoileipäkakku tai makaroonisalaatti tai kinkkupiirakka loppui. Kun on muutakin.

Ja se emännän ilo kun juhlien tarjottavat ovat olleet hyvin mitoitetut, eikä tähteillä tarvitse täyttää jääkaappia ja pakastinta.

Koska savustettu lammas ei parane pakkasessa. Just saying.

 

VIHREÄ PARSA ON HELPPO JA NOPEA HERKKU

 

Parsasesongissa on jotakin huumaavan  herkullista. Juttelin juuri Saksasta perheineen Suomeen muuttaneen ystäväni kanssa ja hän huokaili, kuinka he Saksassa keväisin herkuttelivat valkoisella parsalla. Ihan innostuimme googlaamaan, onko kotimaista tuoretta valkoista parsaa saatavilla, valkoinen parsa on nimittäin herkkä tuote, joka tosiaan pitäisi syödä ihan hemmetin tuoreena. Parasta olisi parsaravintola pellon vieressä (sellaisessa olen muuten ollut Visbyssä).

Sen takia, ehkäpä, olen vihreän parsan ylin ystävä. Se on mielestäni himpun verran kulutusta kestävämpi ja ylivoimaisesti monipuolisempi laittaa, voi paahtaa, grillata, paistaa, höyryttää...eikä tarvitse edes kuoria. Maistuu sitäpaitsi myös raakana.

Näin sopivasti pääsiäispyhien alla ilmestyi tänään Lännen Median tuottamat ruokasivut 9:ssä sanomalehdessä(Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Vihreä parsahan on mitä mainioin alkuruoka tai lisuke myös pääsiäispäivän herkutteluaterioille. Toivottavasti tämä kuvakooste/teaseri innostaa myös sinut parsakokkailuihin. Täydelliset reseptit löytyvät lehdistä ja niiden verkkosisällöistä.

Pekoniin tai parmankinkkuun kääritty, grillattu tai paahdettu vihreä parsa on jo tuttu klassikko. Herkkua voi vielä herkullistaa lisäämällä nyyttiin useampi parsa ja niiden keskelle viipale mozzarellaa.

Kyllä, herkkumittarit singahtaa maksimiin!

Yksi mun juhlapöydän ja varsinkin noutopöydän ikisuosikki tarjottavista on vitello tonnato. Olen versioinut sitä niin kalkkunasta, possusta kuin broilerista, harvemmin vasikasta, joka on alkuperäisen reseptin raaka-aine, mutta huonosti tarjolla Suomessa. Beach house kitchenin Heli-Hannelen reseptillä oli Urhon rippijuhlissa tarjolla (liian vähän )pimento tonnatoa.

Nyt vasta tajusin, että parsa ja tonnatokastike ne vasta ovatkin huikea pari. Tarjoa parsa tonnatopedillä tai rempseästi tonnatokastikkeeseen dippailtavaksi. 

Rapsakaksi paistetut nuudelit ja parsa maistuvat yksinkertaisessa aasialaisessa salaatissa. Selkeät, minimalistiset ainekset, hyvä kastike ja se on siinä.

Vihreä parsa (niinkuin valkoinenkin) on mielettömän hyvää myös pelkän voisulan tai hollandaisekastikkeen kanssa. Mutta entäs avokadohollandaisen kanssa? Out of this world! Tämä maistuu myös vegaanille, koska nimestään huolimatta, se ei sisällä munia, ei voita. On silti kuohkean paksu, ihana makuinen ja - värinen hollandaisetyylinen kastike.

Ai niin, eikä tietenkään ympätä tuota kylmäsavulohta vegaanin lautaselle.

Hyvään pääsiäiseen sisältyy myös hyvä määrä suklaaherkkuja. Minimuffinipellillä paistuivat tällä kertaa minisuklaamuffinien sijaan brownie minipalat, ja se on todellakin ihan eri juttu. Pienessä minipalassa löytyy herkullista paistoreunaa ympäriinsä, ja samalla se brownien sitkeänpehmeä, syntisen suklainen sisus.

Ja sitten helpoista helpoin herkku, pääsiäisen värikäs Rocky Road. Omaan makuuni ehkä pikkasen tuhtia makeaa, mutta tuostapa nuo palaset ovat keittiönpöydältä kadonneet tässä viikon aikana...

Superherkullista pääsiäistä!

METSÄSTÄJÄN LEIPÄ JA KEVEÄMMÄT KATTILAT -KIRJA

 Kirja  saatu arvostelukappaleena.

Tulipa tehtyä Metsästäjän leipää. Mikä kasari- ja ehkäpä myös seitkytluku - ja ysäriklassikko.

Järisyttävän hyvää, ihan tiedoksi vaan.

Metsästäjän leivässä on siis alla leipä, sitten possunfilettä ja päällä metsäsienikastike. 

Inspiraatio  kokkailuun (sen lisäksi, että sattui olla raaka-aineet kaapissa) tuli Eeva-Maria Liskon (IG) tämän kevään uutukaiskeittokirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat.

Vuosi takaperin tutustuin Eeva- Marian ekaan kirjaan, kun ketoilin.  Eeva-Marian punaisena lankana oli jo silloin, ettei kenenkään ketoilusta tehdä numeroa vaan useimmiten samasta reseptistä voidaan muuntaa sekä koko perheelle, että ketoilijalle sopivaa.

Nyt tuntuu, että E-M on aavistuksen verran vielä rentouttanut meininkiä:

Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Kaikkia autuaaksi tekevää ohjetta elämään ei ole. Selaile kirjaa ja inspiroidu, sillä se ruokakirjoissa ja -lehdissä on kaikkein parasta: omaa makua miellyttävien reseptien ihailu, niiden käyttöönotto ja jakaminen eteenpäin. Nauti matkasta, ruoka-aineiden ostamisesta ja ruoan valmistuksesta yksin tai yhdesssä. Tee syömisestä mieleenpainuva kokemus. Keskustelu. Kuuntele musiikkia ja ajattele ääneen. Laula ja tanssi, jos siltä tuntuu. Ole läsnä hetkessä niin, että tunnet sen tärkeyden ja muistat tunteen myöhemmin.

Miten ilahduttava  reseptikokoelma. Kirjasta löytyy sovellukset niin keto, vhh tai paleokeittiöön, mutta myös ihan kaikille muille. Minua kuitenkin hykerrryttää erityisesti MUKAreseptit, jotka ovat siis erikoisversioita (esim. mukaperunasalaatti, kun ketoruokavaliossa ei perunaa liiemmilti käytetä.

Eeva-Maria kirjoittaa ihanasti  ja tsemppaa jokaista löytämään oman ruokahalunsa. Ihanat pikku tarinat täydentävät reseptiikkaa (ja saavat hymyn huulille):

Lausun hernekeiton tahallani juuri niin kuin se kirjoitetaan, ilman kahdennettua koota, ja voi maailma, se ärsyttää herra K:ta.

Kuvat, jotka nekin ovat Eeva- Marian ottamia, ovat herkullisen selkeitä ja oikean ruuan näköisiä (ei turhia muruja ja mausteita pöydällä).

Kirjassa on melkoinen reseptien kirjo, aina mustekalanlonkeroista siihen mukahernariin ja ihan kaikkea herkkua siltä väliltä. Sopii omaan, koko maailmaa syleilevään kokkausfilosofiaani hyvin. Tuskin jaksan odottaa kesää ja grillikautta, että pääsen kokeilemaan australialaisia Damper-grillileipiä, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Mutta ensin metsästäjänleipä.

METSÄSTÄJÄNLEIPÄ

Eeva-Maria Liskon kirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat

 2:lle

1 ketopaahtoleipä (kirjassa erillinen ohje)

tai 2 viipaletta tavallista paahtoleipää

300g porsaan sisäfileetä

1 iso punasipuli

2 rkl öljyä paistoon

muutama rouhaus suolaa ja pippuria

Sienikastike

150 g siitakesieniä

1 rkl öljyä tai voita

2 dl mukakermaa(blenderissä 2 dl vettä + 40 g manteleita) tai ruokakermaa

2 tl lihaliemifondia tai puolikas kuutio

muutama rouhaus suolaa ja pippuria

ripaus valkosipulijauhetta

2 tl tuoretta persiljaa silputtuna

Kuori punasipuli ja leikkaa  ohuiksi rinkuloiksi. Kuumenna pannulla rkl öljyä, lisää sipulit öljyyn ja laske lämpötila puoleen. Kuullota sipuli maltillisella lämmöllä muiden osien valmistuksen ajan, sekoita välillä.

Tee ketopaahtoleipä ja halkaise kahteen osaa, paahda leivät. Siivuta possu  sentin paksuisiksi siivuiksi ja painele siivuja sormella littanammaksi. Siivuta sienet ja hienonna persilja.

Tee sienikastike: Kuumenna  1 rklöljy/voi, lisää siivutetut sienet. Kun sienissä on kaunis paistoväri, lisää kerma ja mausteet. Keitä kastiketta muutama minuutti, jotta se paksunee. Lopuksi lisää persilja

Kaada kastike kulhoon odottamaan ja huuhtele pannu. Kuumenna viimeinen rkl rasvaa ja paista possu kovalla lämmöllä minuutti puoleltaan. Suolaa ja pippuroi.

Kokoa leipä: Leivän päälle possusiivut, sienikastike ja päälle sipuli. Nam!

 Jouduin tietysti vähän soveltaa:

Mulla oli pakkasessa vaalean maalaisleivän siivuja, metsästäjän leivässä on kaksi pienehköä siivua vierekkäin. Pakkasessa oli herkkutatteja siivuina. Paistoin nesteet pois ja jatkoin ohjeen mukaan, paitsi ei mulla ollukkaan kermaa, joten käytin ranskankermaa.

Pakkasesta olin ottanut possua, joka osoittautui kasleri kuutioiksi, pilkoin pienemmiksi vielä ja paistoin.

Niin ihana lounas!

Ja niin kiva kirja!

REHELLINEN KINKKUKIUSAUS

 

Kukaan ei varmaan etsi rehellistä (ja huumorintajuista) kinkkukiusausta. Se nyt vaan on tällainen, oma, googleoptimoimaton sanapari kinkkukiusaukselle, joka on perinteinen, se ainoa oikea, herkullinen, helppo, täyteläinen, suussa sulava, maailman paras, mummon, kotitekoinen, yksinkertainen, alusta asti...vai millä hakusanoilla sinä etsisit kinkkukiusauksen reseptiä?

Niin yksinkertaista ruokaa ei olekaan, ettei sille reseptiä netistä haettaisi. Makaroonilaatikko, jauhelihakastike, pyttipannu, kinkkumakaroonisalaatti, hernekeitto, kaikki keikkuvat listoilla blogini haeskelluimmissa resepteissä. Ja nyt on turha tulla sanomaan, etteikö blogistani löytyisi myös eksoottisisempia reseptejä, koska te kyllä tiedätte, että niitä vasta löytyy.

Kyllä minä itsekin välillä googletan jonkun tutun ja turvallisen reseptin paistoaikaa tai nestemäärää, vaikka aika rohkea olenkin tekemään oman pääni mukaan ja vankalla kokemuksella (syteen tai saveen). Tosi perinteisten ja arkisten ruokien kohdalla ajattelen lämmöllä, että siellä on joku, joka on päättänyt opetella tekemään ruokaa myös perinteitä kunnioittaen tai on saanut näyn äidin tai mumman tekemästä ruuasta, jota ei ole sushien ja hampurilaisten välissä ehtinyt aikoihin syömään. Ja nyt sitten tavoittelee samaa ihanaa tunnetta ja makua.

Aika vahvasti miellän itse kinkkukiusauksen kotiruuaksi. Juuri eilen skippasimme lounaspaikan, jossa oli ruokana kinkkukiusausta. Jotenkin en vain halua ravintolaan syömään sitä. Samanlainen kompleksi mulla on muuten lohen kanssa. Sivuutan sen aina automaattisesti ravintolan listalla, kotona tulee niin usein tehtyä kaloista juuri lohta.

Kinkkukiusaus on siitäkin ihana ruoka, että voit tehdä sen ylihelposti pakastetusta peruna-sipulisekoituksesta, kinkkusuikaleista ja kermasta. Viisi minuuttia ja loppu aika uunissa haudutusta.

Mutta voi sen tehdä kokonaisista perunoistakin ( ja minä tein, välttääkseni huomautukset sipulinpaloista). Oma äitini tykkää tehdä sen juuri näin aina, alusta asti (ja sipulin kanssa). Vaikka olen erittäinen tyytyväinen siihen pakastesekoitus kinkkukiusaukseen, niin pakko sanoa, että se kotona tehty on vaan sitten kumminkin jostain syystä vielä parempaa!

KINKKUKIUSAUS

6:lle

n. kilo perunaa

200 g palvirouhetta

1 rkl sipulijauhetta

150 g (savu)juustoraastetta

suolaa ja pippuria

5 dl kermaa ja maitoa (Kippari ruokakerma sopii myös hyvin)

persilja on kivaa pinnassa

Kuori perunat. Kookkaat perunat on nopea kuoria ja paloitella. Leikkaa perunat ensin siivuiksi ja sitten siivut suikaleiksi.

Voitele uunivuoka. Lisää sinne perunapalat ja palvirouhe, juusto sekä mausteet. Sekoita.

Lisää kermamaito Pökkää uuniin , 200 astetta tunniksi, tai niin kauan, että perunat on varmasti kypsiä. Jos pinta alkaa tummua, peitä foliolla.

 Lisukkeiksi sopii ihanasti etikkapunajuuret tai raikas kaalisalaatti ja mummonkurkut tietenkin.

Muuta: Sipulijauheen voit korvata hienonnetulla sipulilla, saatan kyllä laittaa reilumminkin kuin ruokalusikallisen.

Mulla oli juustona tässä sellaista koskenlaskijamurua, sitä ei taida olla myynnissä kyllä kuin suurtalouskeittiöpuolella.

Maidot ja juustot voi vaihtaa laktoosittomiin, mutta on ihanaa myös jos ei tartte, koska pitkään haudutettaessa ruokaan tulee niistä sellainen ruskean punertava sävy. Tämä näyttää mun mielestä raikkaammalta.

NALYSNYKY ELI UKRAINALAISET JUUSTOLETUT

Viime viikkoina olen useasti  googlaillut netistä ukrainalaisia ruokia. Olen etsinyt sopivaa perinteistä reseptiä, jonka valmistaisin blogiini, osoittaakseni omalla tavallani  myötätuntoa ja tukea kaikille ukrainalaisille. 

Reseptin osuessa kohdalle, tiesin, että tämä se on. Nalysnyky, nalisniki, nalesniky, oikeasta kirjoitusasusta en mene takuuseen, mutta onhan meilläkin lätyt, letut ja ohukaiset.

Nämä ukrainalaiset täytetyt juustolätyt kolahtivat senkin vuoksi, että lätyt ovat itselle olleet aina se kaikista lohduttavin ja parantavin ruoka. Oravan mumma paistoi lättyjä aina kun mulla maha oli kipiä tai mieli allapäin. Ja aina auttoi. Siinä taisi olla mukana aimo annos rakkautta ja välittämistä, joka toi pienelle potilaalle lohdun ja helpotuksen.

Nalysnykit ovat henkäyksen ohuita lättyjä, näin ohuita en ollut koskaan vielä saanut aikaan. Niiden sisälle tulee raejuustosta ja tuorejuustosta sokerilla (ja rusinoilla) maustettu tahna. Letut rullataan täytteen kanssa ja asetellaan uunivuokaan ja voidellaan ylt´ympäriinsä sulalla voilla. Niitä paistetaan uunissa ainakin tunti, että ne oikein kuumenevat ihanasti läpikotaisin. Tarjoillaan tomusokerilla hunnutettuna. Toki voit tarjota marjojen, hillon suklaakastikkeen kanssa, mutta ymmärtäisin, että tomusokeri on se normaali. Perinteinen lisuke taitaa olla myös ranskankerma.

Nalysnykyt maistuvat yhtä lailla arjessa kuin juhlassa, niitä tarjoillaan usein esimerkiksi häissä. Mahtavaa on sekin, että letut voi paistaa  edellisenä päivänä ja täyttää ja paistaa seuraavana päivänä. 

Muistaa täytyy myös se, että ruoka ei tunne eikä kunnioita valtioiden rajoja. Nalysnykyt paistuvat myös myös vaikka Venäjällä, Puolassa ja Romaniassa. 

NALYSNYKY - UKRAINALAISET TÄYTETYT JUUSTOLETUT

n. 12 kpl

taikina:

3 dl maitoa

4 kananmunaa

2,5 dl jauhoja

2 rkl sokeria

50 g sulaa,  hiukan jäähtynyttä voita

1/8 tl suolaa

täyte:

450 g raejuustoa

250 g tuorejuustoa

1 dl sokeria

(1 dl rusinoita)

Pinnalle 25 g voita ja tomusokeria

Aavistus öljyä paistoon

Valmista taikina mielellään tehosekoittimessa (kannusta myös helppo annostella taikina) tai sähkövatkaimella. Sekoita ainekset sileäksi ja ohueksi taikinaksi. Anna seisoa 30 min - 2 h.

Paista letut  keskilämmöllä hyvällä isolla teflonpannulla, jonka pintaan voit talouspaperilla sipaista hiukan öljyä muutaman lätyn välein. Kaada pannulle, pannun koosta riippuen 2-3 rkl taikinaa samalla pannua kallistellen niin, että taikina leviää tasaisesti pannulle. Paista n. 1 min, niin että reunat kuivahtavat, mutta lättyjen ei tarvitse saada kovasti väriä. Käännä ohutreunaisella lastalla ja paista toiselta puolelta vielä 20 s. Nosta jäähtymään leivinlaudalle tai tarjottimelle. Älä pinoa lettuja kuin vasta jäähtyneenä. Pinoamisen jälkeen voit vetäistä päälle muovikelmun, niin reunat pehmenevät.

Juustotäytettä varten käytä mahdollisimman pienirakeista raejuustoa. Voit puristaa juustosta ylimääräisen nesteen pois harson tai siivilän avulla.  Sekoita raejuusto, tuorejuusto ja sokeri tahnaksi ja mausta halutessasi rusinoilla.

Mä vähän huijasin tässä, olin voinut käyttää sauvasekoitinta ja tehdä silempää juustotahnaa, kuten tapana näyttää olevan.

Voitele uunivuoka. Ota lettu kerrallaan ja levitä sille  täytettä. Rullaa lettu, käännä reunat nätisti sisäänpäin. Lado vuokaan ensin yksi kerros letturullia ja voitele sitten voilla. Ensimmäisen kerroksen päälle voit lisätä toisen kerroksen. Ja lopuksi voitele vielä kauttaaltaan voilla.

Paista foliolla peitettynä tunti 175 asteessa tai kaksi tuntia 100 asteessa.

Tarjoile lämpinä tomusokerin ja vaikka marjojen kanssa.

Cook for Ukraine! 
Slava Ukraini!

 

SYÖMÄÄN! ÄITIEN TEKEMÄÄ KASVISRUOKAA

 

Koronavuosiin mahtuu yksi  erityisen ihana valopilkku. Osallistuin yhteisöllisen keittokirjan, Syömään! Äitien tekemää kasvisruokaa- kirjaan 6 reseptin voimin.

Meidät 12 äitiä keräsi yhteen jo yhden kasviskeittokirjan kirjoittanut @kauniinelämänkoulu Lotta Lahti, joka myös haastatteli meistä jokaisen, testasi ja valmisti reseptit, jotka Viola Minerva sitten kuvasi. Tuloksena mielestäni (aina oon itte itteni kehunut ja kyllä on kehuja riittänyt)  Cozy Publishing ´n kevään 2022 kaunein keittokirja, jossa kokataan kasvisruokaa laidasta laitaan aina vegaanisista resepteistä niihin, jossa kesäkeiton pintaan lätkäistään ruokalusikallinen voita (hoh hoijaa, kenenkähän resepti?)

Kirjassa on myös paljon lukemista reseptien lisäksi, äitien haastatteluista koostetut osiot rytmittävät kirjan sisältöä ja antavat vertaistukea erilaisille äideille, vinkkejä  ja filosofiaa perheen kasvisruokahuoltoon.

Missään nimessä tämä ei ole kuitenkaan mikään kasvisruokakeittokirja  äideille vaan suunnattu ihan jokaiselle joka on kiinnostunut kasvisruokaresepteistä. Itse ostin tämän kaksikymppiselle, kasvisruokavaliota noudattavalle kummitytölle. Voitte vaan kuvitella, että piti sitten myyjälle kertoa, että niin tuossahan on minun nimeni ja viisata kannesta...  

Piti myös suorittaa klassinen, miten kirja on esillä Akateemisessa kirjakaupassa- käynti...

Testireseptinä jaan kanssanne  Chop suey´n, tuon amerikkalaisten kiinalaisruon kasvisreseptiversion. Se on siitä ihana, että sitä voi muokata melin määrin kasvisten mukaan. Ihanan värikäskin se on ja tosi helppotekoinen.

kuva kirjasta by Viola Minerva

Chop suey

4 annosta

Kastike

1 dl kasvislientä

4 rkl soijakastiketta

2 rkl maizenaa

2 rkl riisiviinietikkaa

2 rkl ruokosokeria

Wokki

2 rkl öljyä

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl raastettua inkivääriä tai inkivääritahnaa

Valitse makusi/saatavuuden mukaan ainakin 6 eri kasvista seuraavista

sipuli

porkkana

varsiselleri

parsakaali

punainen, keltainen ja/tai vihreä paprika

herkkusieni

valkokaali

pak choi

bambunverso

sokeriherne

mungopavunitu

pinnalle 1 rkl seesamiöljyä ja hienonnettua kevätsipulia

Aloita valmistamalla kastike. Sekoita kasvisliemi, soija, maizena, riisiviinietikka ja ruokosokeri keskenään. Laita syrjään odottamaan.

Pese, kuori tarvittaessa ja pilko tai suikaloi valitsemasi kasvikset. Kutakin ainesta olisi hyvä olla 2-3 desiä pilkottuna, sipulia riittää kuitenkin yksi kpl.

Kuumenna wokki tai iso paistinpannu.  Laita öljy, inkivääri ja valkosipuli ja sipuli pannulle ja anna kuumeta varovasti. Kun öljy on kuumaa lisää valitsemasi listan kasvikset listan osoittamassa järjestyksessä, muutama kasvis kerrallaan, muutaman minuutin välein kunnes kaikki ovat napakan kypsiä.

Sekoita lopuksi mukaan kastike ja anna sen paksuuntua kauniin kiiltäväksi.

Viimeistele ruokalusikallisella seesamiöljyä sekä hienonnetulla kevätsipulilla. Tarjoa riisin kanssa.

 

Ihan tein omaa reseptiäni siis keittokirjasta.Toki muutkin kasvikset, kuin reseptissä mainitut käyvät. Tyhjentelin kasvislokeroa ja sieltä lähti pannulle kukkakaalia, palsternakkaa, soijapapuja, lehtikaalia, sellerinvartta ja paprikaa. Kuvasta jäi pois vielä kiinankaali ja sipuli. Eli ihan mahtavasti kahdeksaa kasvista!
Ja jos syöjät tykkäävät tulisuudesta, lisää kernaasti mukaan myös chiliä! Kevätsipuli puuttui tällä kertaa repertuaarista, mutta korvasin sen ruohosipulilla.

Mulla on sellainen oma keittokirjaindeksi. Kun avaan uuden keittokirjan ja vaikka rakastankin lukea ihan kaikkia niin parhaita ovat ne, jotka inspiroivat minut kokkailemaan ja kokeilemaan, ne joiden reseptit suorastaan huutavat päästä pannulleni.Syömään kirja on niitä pullollaan.

Jos nyt ihan muutamia mainitsen, niin Lotan äidin perinneresepti Kaalinlehtirieskat, tulinen fetadippi tirokafteri, Kookoskaakao, Jättipavut tomaattikastikkeessa, Omenamuffinit maapähkinävoisydämellä ja Paahdettu peruna-parsasalaatti

Itse tarjoilen teille,Chop Suey´n lisäksi, kesäkeittoa, rapeita ja nopeita linssitacoja, kukkakaalippopseja dipin kera, uuniperunoita metsäsienitäytteellä tai texmextäytteellä ja paistettua vegepeltiriisiä.

Isäni, joka on tietysti hirveän ylpeä (+viiskymppisestä) pikkutytöstään, käski laittaa kuvan myös kirjan takakannesta, joka tiivistää hyvin kirjan annin.

Muutama viikko sitten vietettiin tunnelmalliset julkkarit Dream&Cozy´n tiloissa, oli hienoa päästä tutustumaan muuhun tekijäkaartiin.

Mitäs tässä jää tehtäväksi kun toivoa, että kirja löytää mahdollisimman moneen hyllyyn,  ihana vieminen vaikka kevään ylioppilaalle! Kiitos Lotta, että rekrysit minut mukaan ja vedit tämän akkalauman ajatukset suvereenisti painokoneen läpi.