VIHREÄ PARSA ON HELPPO JA NOPEA HERKKU

 

Parsasesongissa on jotakin huumaavan  herkullista. Juttelin juuri Saksasta perheineen Suomeen muuttaneen ystäväni kanssa ja hän huokaili, kuinka he Saksassa keväisin herkuttelivat valkoisella parsalla. Ihan innostuimme googlaamaan, onko kotimaista tuoretta valkoista parsaa saatavilla, valkoinen parsa on nimittäin herkkä tuote, joka tosiaan pitäisi syödä ihan hemmetin tuoreena. Parasta olisi parsaravintola pellon vieressä (sellaisessa olen muuten ollut Visbyssä).

Sen takia, ehkäpä, olen vihreän parsan ylin ystävä. Se on mielestäni himpun verran kulutusta kestävämpi ja ylivoimaisesti monipuolisempi laittaa, voi paahtaa, grillata, paistaa, höyryttää...eikä tarvitse edes kuoria. Maistuu sitäpaitsi myös raakana.

Näin sopivasti pääsiäispyhien alla ilmestyi tänään Lännen Median tuottamat ruokasivut 9:ssä sanomalehdessä(Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Vihreä parsahan on mitä mainioin alkuruoka tai lisuke myös pääsiäispäivän herkutteluaterioille. Toivottavasti tämä kuvakooste/teaseri innostaa myös sinut parsakokkailuihin. Täydelliset reseptit löytyvät lehdistä ja niiden verkkosisällöistä.

Pekoniin tai parmankinkkuun kääritty, grillattu tai paahdettu vihreä parsa on jo tuttu klassikko. Herkkua voi vielä herkullistaa lisäämällä nyyttiin useampi parsa ja niiden keskelle viipale mozzarellaa.

Kyllä, herkkumittarit singahtaa maksimiin!

Yksi mun juhlapöydän ja varsinkin noutopöydän ikisuosikki tarjottavista on vitello tonnato. Olen versioinut sitä niin kalkkunasta, possusta kuin broilerista, harvemmin vasikasta, joka on alkuperäisen reseptin raaka-aine, mutta huonosti tarjolla Suomessa. Beach house kitchenin Heli-Hannelen reseptillä oli Urhon rippijuhlissa tarjolla (liian vähän )pimento tonnatoa.

Nyt vasta tajusin, että parsa ja tonnatokastike ne vasta ovatkin huikea pari. Tarjoa parsa tonnatopedillä tai rempseästi tonnatokastikkeeseen dippailtavaksi. 

Rapsakaksi paistetut nuudelit ja parsa maistuvat yksinkertaisessa aasialaisessa salaatissa. Selkeät, minimalistiset ainekset, hyvä kastike ja se on siinä.

Vihreä parsa (niinkuin valkoinenkin) on mielettömän hyvää myös pelkän voisulan tai hollandaisekastikkeen kanssa. Mutta entäs avokadohollandaisen kanssa? Out of this world! Tämä maistuu myös vegaanille, koska nimestään huolimatta, se ei sisällä munia, ei voita. On silti kuohkean paksu, ihana makuinen ja - värinen hollandaisetyylinen kastike.

Ai niin, eikä tietenkään ympätä tuota kylmäsavulohta vegaanin lautaselle.

Hyvään pääsiäiseen sisältyy myös hyvä määrä suklaaherkkuja. Minimuffinipellillä paistuivat tällä kertaa minisuklaamuffinien sijaan brownie minipalat, ja se on todellakin ihan eri juttu. Pienessä minipalassa löytyy herkullista paistoreunaa ympäriinsä, ja samalla se brownien sitkeänpehmeä, syntisen suklainen sisus.

Ja sitten helpoista helpoin herkku, pääsiäisen värikäs Rocky Road. Omaan makuuni ehkä pikkasen tuhtia makeaa, mutta tuostapa nuo palaset ovat keittiönpöydältä kadonneet tässä viikon aikana...

Superherkullista pääsiäistä!

METSÄSTÄJÄN LEIPÄ JA KEVEÄMMÄT KATTILAT -KIRJA

 Kirja  saatu arvostelukappaleena.

Tulipa tehtyä Metsästäjän leipää. Mikä kasari- ja ehkäpä myös seitkytluku - ja ysäriklassikko.

Järisyttävän hyvää, ihan tiedoksi vaan.

Metsästäjän leivässä on siis alla leipä, sitten possunfilettä ja päällä metsäsienikastike. 

Inspiraatio  kokkailuun (sen lisäksi, että sattui olla raaka-aineet kaapissa) tuli Eeva-Maria Liskon (IG) tämän kevään uutukaiskeittokirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat.

Vuosi takaperin tutustuin Eeva- Marian ekaan kirjaan, kun ketoilin.  Eeva-Marian punaisena lankana oli jo silloin, ettei kenenkään ketoilusta tehdä numeroa vaan useimmiten samasta reseptistä voidaan muuntaa sekä koko perheelle, että ketoilijalle sopivaa.

Nyt tuntuu, että E-M on aavistuksen verran vielä rentouttanut meininkiä:

Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Kaikkia autuaaksi tekevää ohjetta elämään ei ole. Selaile kirjaa ja inspiroidu, sillä se ruokakirjoissa ja -lehdissä on kaikkein parasta: omaa makua miellyttävien reseptien ihailu, niiden käyttöönotto ja jakaminen eteenpäin. Nauti matkasta, ruoka-aineiden ostamisesta ja ruoan valmistuksesta yksin tai yhdesssä. Tee syömisestä mieleenpainuva kokemus. Keskustelu. Kuuntele musiikkia ja ajattele ääneen. Laula ja tanssi, jos siltä tuntuu. Ole läsnä hetkessä niin, että tunnet sen tärkeyden ja muistat tunteen myöhemmin.

Miten ilahduttava  reseptikokoelma. Kirjasta löytyy sovellukset niin keto, vhh tai paleokeittiöön, mutta myös ihan kaikille muille. Minua kuitenkin hykerrryttää erityisesti MUKAreseptit, jotka ovat siis erikoisversioita (esim. mukaperunasalaatti, kun ketoruokavaliossa ei perunaa liiemmilti käytetä.

Eeva-Maria kirjoittaa ihanasti  ja tsemppaa jokaista löytämään oman ruokahalunsa. Ihanat pikku tarinat täydentävät reseptiikkaa (ja saavat hymyn huulille):

Lausun hernekeiton tahallani juuri niin kuin se kirjoitetaan, ilman kahdennettua koota, ja voi maailma, se ärsyttää herra K:ta.

Kuvat, jotka nekin ovat Eeva- Marian ottamia, ovat herkullisen selkeitä ja oikean ruuan näköisiä (ei turhia muruja ja mausteita pöydällä).

Kirjassa on melkoinen reseptien kirjo, aina mustekalanlonkeroista siihen mukahernariin ja ihan kaikkea herkkua siltä väliltä. Sopii omaan, koko maailmaa syleilevään kokkausfilosofiaani hyvin. Tuskin jaksan odottaa kesää ja grillikautta, että pääsen kokeilemaan australialaisia Damper-grillileipiä, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Mutta ensin metsästäjänleipä.

METSÄSTÄJÄNLEIPÄ

Eeva-Maria Liskon kirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat

 2:lle

1 ketopaahtoleipä (kirjassa erillinen ohje)

tai 2 viipaletta tavallista paahtoleipää

300g porsaan sisäfileetä

1 iso punasipuli

2 rkl öljyä paistoon

muutama rouhaus suolaa ja pippuria

Sienikastike

150 g siitakesieniä

1 rkl öljyä tai voita

2 dl mukakermaa(blenderissä 2 dl vettä + 40 g manteleita) tai ruokakermaa

2 tl lihaliemifondia tai puolikas kuutio

muutama rouhaus suolaa ja pippuria

ripaus valkosipulijauhetta

2 tl tuoretta persiljaa silputtuna

Kuori punasipuli ja leikkaa  ohuiksi rinkuloiksi. Kuumenna pannulla rkl öljyä, lisää sipulit öljyyn ja laske lämpötila puoleen. Kuullota sipuli maltillisella lämmöllä muiden osien valmistuksen ajan, sekoita välillä.

Tee ketopaahtoleipä ja halkaise kahteen osaa, paahda leivät. Siivuta possu  sentin paksuisiksi siivuiksi ja painele siivuja sormella littanammaksi. Siivuta sienet ja hienonna persilja.

Tee sienikastike: Kuumenna  1 rklöljy/voi, lisää siivutetut sienet. Kun sienissä on kaunis paistoväri, lisää kerma ja mausteet. Keitä kastiketta muutama minuutti, jotta se paksunee. Lopuksi lisää persilja

Kaada kastike kulhoon odottamaan ja huuhtele pannu. Kuumenna viimeinen rkl rasvaa ja paista possu kovalla lämmöllä minuutti puoleltaan. Suolaa ja pippuroi.

Kokoa leipä: Leivän päälle possusiivut, sienikastike ja päälle sipuli. Nam!

 Jouduin tietysti vähän soveltaa:

Mulla oli pakkasessa vaalean maalaisleivän siivuja, metsästäjän leivässä on kaksi pienehköä siivua vierekkäin. Pakkasessa oli herkkutatteja siivuina. Paistoin nesteet pois ja jatkoin ohjeen mukaan, paitsi ei mulla ollukkaan kermaa, joten käytin ranskankermaa.

Pakkasesta olin ottanut possua, joka osoittautui kasleri kuutioiksi, pilkoin pienemmiksi vielä ja paistoin.

Niin ihana lounas!

Ja niin kiva kirja!

REHELLINEN KINKKUKIUSAUS

 

Kukaan ei varmaan etsi rehellistä (ja huumorintajuista) kinkkukiusausta. Se nyt vaan on tällainen, oma, googleoptimoimaton sanapari kinkkukiusaukselle, joka on perinteinen, se ainoa oikea, herkullinen, helppo, täyteläinen, suussa sulava, maailman paras, mummon, kotitekoinen, yksinkertainen, alusta asti...vai millä hakusanoilla sinä etsisit kinkkukiusauksen reseptiä?

Niin yksinkertaista ruokaa ei olekaan, ettei sille reseptiä netistä haettaisi. Makaroonilaatikko, jauhelihakastike, pyttipannu, kinkkumakaroonisalaatti, hernekeitto, kaikki keikkuvat listoilla blogini haeskelluimmissa resepteissä. Ja nyt on turha tulla sanomaan, etteikö blogistani löytyisi myös eksoottisisempia reseptejä, koska te kyllä tiedätte, että niitä vasta löytyy.

Kyllä minä itsekin välillä googletan jonkun tutun ja turvallisen reseptin paistoaikaa tai nestemäärää, vaikka aika rohkea olenkin tekemään oman pääni mukaan ja vankalla kokemuksella (syteen tai saveen). Tosi perinteisten ja arkisten ruokien kohdalla ajattelen lämmöllä, että siellä on joku, joka on päättänyt opetella tekemään ruokaa myös perinteitä kunnioittaen tai on saanut näyn äidin tai mumman tekemästä ruuasta, jota ei ole sushien ja hampurilaisten välissä ehtinyt aikoihin syömään. Ja nyt sitten tavoittelee samaa ihanaa tunnetta ja makua.

Aika vahvasti miellän itse kinkkukiusauksen kotiruuaksi. Juuri eilen skippasimme lounaspaikan, jossa oli ruokana kinkkukiusausta. Jotenkin en vain halua ravintolaan syömään sitä. Samanlainen kompleksi mulla on muuten lohen kanssa. Sivuutan sen aina automaattisesti ravintolan listalla, kotona tulee niin usein tehtyä kaloista juuri lohta.

Kinkkukiusaus on siitäkin ihana ruoka, että voit tehdä sen ylihelposti pakastetusta peruna-sipulisekoituksesta, kinkkusuikaleista ja kermasta. Viisi minuuttia ja loppu aika uunissa haudutusta.

Mutta voi sen tehdä kokonaisista perunoistakin ( ja minä tein, välttääkseni huomautukset sipulinpaloista). Oma äitini tykkää tehdä sen juuri näin aina, alusta asti (ja sipulin kanssa). Vaikka olen erittäinen tyytyväinen siihen pakastesekoitus kinkkukiusaukseen, niin pakko sanoa, että se kotona tehty on vaan sitten kumminkin jostain syystä vielä parempaa!

KINKKUKIUSAUS

6:lle

n. kilo perunaa

200 g palvirouhetta

1 rkl sipulijauhetta

150 g (savu)juustoraastetta

suolaa ja pippuria

5 dl kermaa ja maitoa (Kippari ruokakerma sopii myös hyvin)

persilja on kivaa pinnassa

Kuori perunat. Kookkaat perunat on nopea kuoria ja paloitella. Leikkaa perunat ensin siivuiksi ja sitten siivut suikaleiksi.

Voitele uunivuoka. Lisää sinne perunapalat ja palvirouhe, juusto sekä mausteet. Sekoita.

Lisää kermamaito Pökkää uuniin , 200 astetta tunniksi, tai niin kauan, että perunat on varmasti kypsiä. Jos pinta alkaa tummua, peitä foliolla.

 Lisukkeiksi sopii ihanasti etikkapunajuuret tai raikas kaalisalaatti ja mummonkurkut tietenkin.

Muuta: Sipulijauheen voit korvata hienonnetulla sipulilla, saatan kyllä laittaa reilumminkin kuin ruokalusikallisen.

Mulla oli juustona tässä sellaista koskenlaskijamurua, sitä ei taida olla myynnissä kyllä kuin suurtalouskeittiöpuolella.

Maidot ja juustot voi vaihtaa laktoosittomiin, mutta on ihanaa myös jos ei tartte, koska pitkään haudutettaessa ruokaan tulee niistä sellainen ruskean punertava sävy. Tämä näyttää mun mielestä raikkaammalta.

NALYSNYKY ELI UKRAINALAISET JUUSTOLETUT

Viime viikkoina olen useasti  googlaillut netistä ukrainalaisia ruokia. Olen etsinyt sopivaa perinteistä reseptiä, jonka valmistaisin blogiini, osoittaakseni omalla tavallani  myötätuntoa ja tukea kaikille ukrainalaisille. 

Reseptin osuessa kohdalle, tiesin, että tämä se on. Nalysnyky, nalisniki, nalesniky, oikeasta kirjoitusasusta en mene takuuseen, mutta onhan meilläkin lätyt, letut ja ohukaiset.

Nämä ukrainalaiset täytetyt juustolätyt kolahtivat senkin vuoksi, että lätyt ovat itselle olleet aina se kaikista lohduttavin ja parantavin ruoka. Oravan mumma paistoi lättyjä aina kun mulla maha oli kipiä tai mieli allapäin. Ja aina auttoi. Siinä taisi olla mukana aimo annos rakkautta ja välittämistä, joka toi pienelle potilaalle lohdun ja helpotuksen.

Nalysnykit ovat henkäyksen ohuita lättyjä, näin ohuita en ollut koskaan vielä saanut aikaan. Niiden sisälle tulee raejuustosta ja tuorejuustosta sokerilla (ja rusinoilla) maustettu tahna. Letut rullataan täytteen kanssa ja asetellaan uunivuokaan ja voidellaan ylt´ympäriinsä sulalla voilla. Niitä paistetaan uunissa ainakin tunti, että ne oikein kuumenevat ihanasti läpikotaisin. Tarjoillaan tomusokerilla hunnutettuna. Toki voit tarjota marjojen, hillon suklaakastikkeen kanssa, mutta ymmärtäisin, että tomusokeri on se normaali. Perinteinen lisuke taitaa olla myös ranskankerma.

Nalysnykyt maistuvat yhtä lailla arjessa kuin juhlassa, niitä tarjoillaan usein esimerkiksi häissä. Mahtavaa on sekin, että letut voi paistaa  edellisenä päivänä ja täyttää ja paistaa seuraavana päivänä. 

Muistaa täytyy myös se, että ruoka ei tunne eikä kunnioita valtioiden rajoja. Nalysnykyt paistuvat myös myös vaikka Venäjällä, Puolassa ja Romaniassa. 

NALYSNYKY - UKRAINALAISET TÄYTETYT JUUSTOLETUT

n. 12 kpl

taikina:

3 dl maitoa

4 kananmunaa

2,5 dl jauhoja

2 rkl sokeria

50 g sulaa,  hiukan jäähtynyttä voita

1/8 tl suolaa

täyte:

450 g raejuustoa

250 g tuorejuustoa

1 dl sokeria

(1 dl rusinoita)

Pinnalle 25 g voita ja tomusokeria

Aavistus öljyä paistoon

Valmista taikina mielellään tehosekoittimessa (kannusta myös helppo annostella taikina) tai sähkövatkaimella. Sekoita ainekset sileäksi ja ohueksi taikinaksi. Anna seisoa 30 min - 2 h.

Paista letut  keskilämmöllä hyvällä isolla teflonpannulla, jonka pintaan voit talouspaperilla sipaista hiukan öljyä muutaman lätyn välein. Kaada pannulle, pannun koosta riippuen 2-3 rkl taikinaa samalla pannua kallistellen niin, että taikina leviää tasaisesti pannulle. Paista n. 1 min, niin että reunat kuivahtavat, mutta lättyjen ei tarvitse saada kovasti väriä. Käännä ohutreunaisella lastalla ja paista toiselta puolelta vielä 20 s. Nosta jäähtymään leivinlaudalle tai tarjottimelle. Älä pinoa lettuja kuin vasta jäähtyneenä. Pinoamisen jälkeen voit vetäistä päälle muovikelmun, niin reunat pehmenevät.

Juustotäytettä varten käytä mahdollisimman pienirakeista raejuustoa. Voit puristaa juustosta ylimääräisen nesteen pois harson tai siivilän avulla.  Sekoita raejuusto, tuorejuusto ja sokeri tahnaksi ja mausta halutessasi rusinoilla.

Mä vähän huijasin tässä, olin voinut käyttää sauvasekoitinta ja tehdä silempää juustotahnaa, kuten tapana näyttää olevan.

Voitele uunivuoka. Ota lettu kerrallaan ja levitä sille  täytettä. Rullaa lettu, käännä reunat nätisti sisäänpäin. Lado vuokaan ensin yksi kerros letturullia ja voitele sitten voilla. Ensimmäisen kerroksen päälle voit lisätä toisen kerroksen. Ja lopuksi voitele vielä kauttaaltaan voilla.

Paista foliolla peitettynä tunti 175 asteessa tai kaksi tuntia 100 asteessa.

Tarjoile lämpinä tomusokerin ja vaikka marjojen kanssa.

Cook for Ukraine! 
Slava Ukraini!

 

SYÖMÄÄN! ÄITIEN TEKEMÄÄ KASVISRUOKAA

 

Koronavuosiin mahtuu yksi  erityisen ihana valopilkku. Osallistuin yhteisöllisen keittokirjan, Syömään! Äitien tekemää kasvisruokaa- kirjaan 6 reseptin voimin.

Meidät 12 äitiä keräsi yhteen jo yhden kasviskeittokirjan kirjoittanut @kauniinelämänkoulu Lotta Lahti, joka myös haastatteli meistä jokaisen, testasi ja valmisti reseptit, jotka Viola Minerva sitten kuvasi. Tuloksena mielestäni (aina oon itte itteni kehunut ja kyllä on kehuja riittänyt)  Cozy Publishing ´n kevään 2022 kaunein keittokirja, jossa kokataan kasvisruokaa laidasta laitaan aina vegaanisista resepteistä niihin, jossa kesäkeiton pintaan lätkäistään ruokalusikallinen voita (hoh hoijaa, kenenkähän resepti?)

Kirjassa on myös paljon lukemista reseptien lisäksi, äitien haastatteluista koostetut osiot rytmittävät kirjan sisältöä ja antavat vertaistukea erilaisille äideille, vinkkejä  ja filosofiaa perheen kasvisruokahuoltoon.

Missään nimessä tämä ei ole kuitenkaan mikään kasvisruokakeittokirja  äideille vaan suunnattu ihan jokaiselle joka on kiinnostunut kasvisruokaresepteistä. Itse ostin tämän kaksikymppiselle, kasvisruokavaliota noudattavalle kummitytölle. Voitte vaan kuvitella, että piti sitten myyjälle kertoa, että niin tuossahan on minun nimeni ja viisata kannesta...  

Piti myös suorittaa klassinen, miten kirja on esillä Akateemisessa kirjakaupassa- käynti...

Testireseptinä jaan kanssanne  Chop suey´n, tuon amerikkalaisten kiinalaisruon kasvisreseptiversion. Se on siitä ihana, että sitä voi muokata melin määrin kasvisten mukaan. Ihanan värikäskin se on ja tosi helppotekoinen.

kuva kirjasta by Viola Minerva

Chop suey

4 annosta

Kastike

1 dl kasvislientä

4 rkl soijakastiketta

2 rkl maizenaa

2 rkl riisiviinietikkaa

2 rkl ruokosokeria

Wokki

2 rkl öljyä

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl raastettua inkivääriä tai inkivääritahnaa

Valitse makusi/saatavuuden mukaan ainakin 6 eri kasvista seuraavista

sipuli

porkkana

varsiselleri

parsakaali

punainen, keltainen ja/tai vihreä paprika

herkkusieni

valkokaali

pak choi

bambunverso

sokeriherne

mungopavunitu

pinnalle 1 rkl seesamiöljyä ja hienonnettua kevätsipulia

Aloita valmistamalla kastike. Sekoita kasvisliemi, soija, maizena, riisiviinietikka ja ruokosokeri keskenään. Laita syrjään odottamaan.

Pese, kuori tarvittaessa ja pilko tai suikaloi valitsemasi kasvikset. Kutakin ainesta olisi hyvä olla 2-3 desiä pilkottuna, sipulia riittää kuitenkin yksi kpl.

Kuumenna wokki tai iso paistinpannu.  Laita öljy, inkivääri ja valkosipuli ja sipuli pannulle ja anna kuumeta varovasti. Kun öljy on kuumaa lisää valitsemasi listan kasvikset listan osoittamassa järjestyksessä, muutama kasvis kerrallaan, muutaman minuutin välein kunnes kaikki ovat napakan kypsiä.

Sekoita lopuksi mukaan kastike ja anna sen paksuuntua kauniin kiiltäväksi.

Viimeistele ruokalusikallisella seesamiöljyä sekä hienonnetulla kevätsipulilla. Tarjoa riisin kanssa.

 

Ihan tein omaa reseptiäni siis keittokirjasta.Toki muutkin kasvikset, kuin reseptissä mainitut käyvät. Tyhjentelin kasvislokeroa ja sieltä lähti pannulle kukkakaalia, palsternakkaa, soijapapuja, lehtikaalia, sellerinvartta ja paprikaa. Kuvasta jäi pois vielä kiinankaali ja sipuli. Eli ihan mahtavasti kahdeksaa kasvista!
Ja jos syöjät tykkäävät tulisuudesta, lisää kernaasti mukaan myös chiliä! Kevätsipuli puuttui tällä kertaa repertuaarista, mutta korvasin sen ruohosipulilla.

Mulla on sellainen oma keittokirjaindeksi. Kun avaan uuden keittokirjan ja vaikka rakastankin lukea ihan kaikkia niin parhaita ovat ne, jotka inspiroivat minut kokkailemaan ja kokeilemaan, ne joiden reseptit suorastaan huutavat päästä pannulleni.Syömään kirja on niitä pullollaan.

Jos nyt ihan muutamia mainitsen, niin Lotan äidin perinneresepti Kaalinlehtirieskat, tulinen fetadippi tirokafteri, Kookoskaakao, Jättipavut tomaattikastikkeessa, Omenamuffinit maapähkinävoisydämellä ja Paahdettu peruna-parsasalaatti

Itse tarjoilen teille,Chop Suey´n lisäksi, kesäkeittoa, rapeita ja nopeita linssitacoja, kukkakaalippopseja dipin kera, uuniperunoita metsäsienitäytteellä tai texmextäytteellä ja paistettua vegepeltiriisiä.

Isäni, joka on tietysti hirveän ylpeä (+viiskymppisestä) pikkutytöstään, käski laittaa kuvan myös kirjan takakannesta, joka tiivistää hyvin kirjan annin.

Muutama viikko sitten vietettiin tunnelmalliset julkkarit Dream&Cozy´n tiloissa, oli hienoa päästä tutustumaan muuhun tekijäkaartiin.

Mitäs tässä jää tehtäväksi kun toivoa, että kirja löytää mahdollisimman moneen hyllyyn,  ihana vieminen vaikka kevään ylioppilaalle! Kiitos Lotta, että rekrysit minut mukaan ja vedit tämän akkalauman ajatukset suvereenisti painokoneen läpi. 

CHORIZOPASTA

 

Arkena tarvitaan arjenpelastajia. Tai no ei oikeastaan tarvita arjen PELASTAJIA, sillä arkihan on ihmisen parasta aikaa. Arjen ulkopuolella elämä on yhtä juhlaa, mutta kyllä se onni täytyy löytyä siitä jokapäiväisestä arjesta, vai mitä?

Jos en inhoaisi yli kaiken sanontaa Elämä on tässä ja nyt, voisin sen tähän kirjoittaa...

Jotta ihana arki olisi mahdollisimmaan jouhevaa ja takutonta, on hyvä olla takataskussa  reseptejä, ettei ainakaan arjen ruokahuolto ole se mihin ensimmäisenä kompastuu.

Nopeus, edullisuus ja maku ovat tietenkin avainsanoja kun etsitään hyvää arkiruokaa.

Chorizopasta valmistuu parissakymmenessä minuutissa. Pastan kiehuessa valmistat kastikkeen, lopuksi yhdistät ne ja se on siinä. Makua on, ihanan täyttävää, eikä raaka-aineet paljoa maksaneet. Lidlissä löytyi joku 100 g viipaloitu chorizo-tapasrasia, käytin sen tähän ja määrä riittää hyvin.Reseptissä siis käytetään kestochorizoa, ei raaka-makkaraa. 

CHORIZOPASTA

4:lle
280 g spaghettia (tai muuta pastaa)
1 rkl öljyä
1 sipuli hienonnettuna
 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/2 punainen paprika kuutioituna
100 g chorizoa siivuina

2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk tomaattimurskaa

1 tl paprikajauhetta

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl sokeria

suolaa maun mukaan

mustapippuria myllystä

Pinnalle tuoretta basilikaa ja raastettua parmesaania

Laita vesi kiehumaan spaghettia varten ja kun se kiehuu lisää suola ja spaghetit, keitä purutuntumaltaan napakoiksi, siivilöi vedestä.

Kuullota öljyssä sipuli ja valkosipuli, lisää paprika  ja chorizo kun sipulit ovat pehmenneet muutaman minuutin.

Lisää tomaattipyree ja - murska, lihaliemikuutio ja mausteet. Anna kastikkeen muhia viitisen minuuttia tai kunnes pasta on valmis. Jos kastike vaikuttaa liian sakealta, voit lisätä siihen vettä.

Lopuksi sekoitat kastikkeen ja  spaghetin keskenään. Ihanan herkullinen loppusilaus on tuoreet basilikanlehdet pinnalla, jos vain niitä löytyy. Ja tietenkin pari höyläystä parmesaania!

KUINKA KÄYTÄT YRTTEJÄ?

 

Runsaskätisesti, olisi oma vastaus kysymykseen. Yrttien hyödyntämisen kannalta yks tärkein vinkki itsellä on, että älä säilytä vaan käytä ne mahdollisimman nopeasti, ennenkuin ne menevät huonoksi.

Kuluva viikko 11 on nimetty yrttiviikoksi, joten minäkin innostuin tekemään aukeamallisen juttua ja reseptejä yrteistä Lännen Median lehtiin. Tässä orastavassa keväässä, yrteillä saa ensituntumaa tulevan kasvukauden kokkauksiin.

On superihanaa, että yrttejä on saatavissa runsaasti läpi vuoden. Aikamoisen herkkää tavaraa ne kuitenkin ovat ja sitä kalliimpia, mitä enemmän  niistä syntyy hävikkiä.

Kesällä yritän kasvattaa itse mahdollismman montaa lajia, että voisin käyttää niitä vieläkin sumeilemattomammin ja runsaskätisemmin. Ja pistää jopa pakkaseen asti. Vaihtelevalla menestyksellä näin tapahtuukin. Yrtit pakastan silppuna, mutta Merituulen vinkistä aion ensi vuonna pakastaa myös kokonaisia lehtiä lehtipersiljaa.

Sekin vielä pitää muistaa, että yrtit eivät ole samasta puusta kaikki. Mikä säilytys sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Olisi kiva kuulla onko sinulla joku erityisen hyvä niksi, millä pidät yrttejäsi hyvänä. 

Tabouleh on  alunperin libanonilainen persiljasalaatti. Se  on vähän niinkuin pasta carbonara salaattien, joukossa, eli yksi eniten väärinymmärretyistä resepteistä, ainakin jos alkuperää haluaa kunnioittaa (Pasta carbonaran saattaa olla, ainakin lounasravintoloiden tulkinnan mukaisesti lähes mitä tahansa kermaan hukutettua, esim, kinkkua ja herkkusieniä...

Tabouleh´ssa juttu nimittäin on persilja. Sitä laitetaan vähintään 5 dl ellei puolta enemmän ja suhteessa tuohon vain muutama ruokalusikallinen bulguria. Tiraus minttua piristeeksi ja ai että.  Tätä muuten teen pääsiäisenä jonkun sortin lampaan kaveriksi. 

Yrtit kuuluu mulla aina annoksen aterian viimeistelyyn, enkä nyt tarkoita tupsua persiljaa,  ja niitä kuluu myös ruuan ohessa tarjottaviin kastikkeisiin, marinadeihin. Tuo yläkuvan broilervuoka on marinoitu yrttikastikkeessa ja viimeinen silaus tulee pintayrteistä. Siellä on muuten alla ihanasti maustunutta bataattia ja palsternakkaa.

Kuivattuja yrttejäkään ei sovi unohtaa, mutta niidenkin ominaisuudet kannattaa opetella. Kuivattu oregano tuo erittäin runsaasti makua, kun taas kuivattu basilika on melko mitäänsanomaton lisä verrattuna oman itsensä huumaavan tuoksuiseen ja makuiseen tuoreversioon.

Yrtit ovat ihania myös leipä- ja sämpylätaikinoissa ja joku focacciahan se vasta varsinainen yrttileipä onkin. Minä innostuin leipomaan superpehmoisia yrttisämpylöitä, joissa yrttiä löytyy sekä taikinasta, että niiden pintaan sivellystä yrttivoista. Nämä ihanat pikkusienet imaisevat lautaselta viimeisetkin kastikkeen ja  yrttien rippeet talteen.

Yrttejä kannattaa laittaa - ja edelleen runsaalla kädellä - myös niihin kaikkiin arkisimpiinkin ruokiin. Tämä ruohosipulimuusi jakoi perheessäni kiivaasti mielipiteitä. Itselle tämä oli ehkä 6/5, rakastan tälläisia rouheita, täynnä makua olevia ruokia (tässä ei siis todellakaan kuorittu edes perunoita) ja pidän silkinsileää perunamuusia ehkä maailman tylsimpänä ruokana. Mutta kuten sanottu, asiaa jakaa mielipiteitä...

Viimeisimpänä yttikastikkeiden kuningatar, pesto. Aina kun teen tätä huumaavan tuoksuvaa, kauniin vihreää ja huikean makuista klassikkoa, mietin miksi en tee paljon useammin. Pesto on niin ihanaa (ja helppoa), että se on hyvää jopa kaupan purkissa....mutta kyllä itse tehty vaan on ylivertainen.

Käytä pestoa tietenkin pastan kanssa, ihanasti se sopii myös pizzakastikkeeksi ja erilisiin voileipiin. Lisää lusikallinen keittoon, marinoi ja mausta lihat ja kasvikset ja kyllä, pesto maustaa muusinkin. Ja uunilohen! ja maustevoin! Älkääkä unohtako ihania paistettuja pestomunia! Koska grillikausikin lähestyy, kannattaa pestoa alkaa urakoimaan. On muuten ihana maustaja mozzarellalle, halloumille, vuohenjuustolle ja ihan vaan salaatissa.

Pesto innoitti mua myös listaamaan muita kuuluisia yrttikastikkeita ja niitähän löytyy. Löytyy myös sellainen, jota en ole vielä koskaan syönyt, saati tehnyt, mutta aion tilanteen korjata pikimmiten. Kuulette kyllä.

Mutta tämän postauksen kuvien reseptit siis Lännen Median tuottamina sanomalehdissä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) ja niiden verkkosivuilla.

Ja ihan, että ettette unohda. Parhaat yrttien säilytysvinkit kommentteihen! Kiitos!