VIIKKOMENU 2

Todellinen arki alkamassa, Urholla koulu ja Maitotytöllä päiväkoti. Toivotaan tervettä talvea ja paljon aurinkoa, ettei hautauduta väsymyksen alle! Onneksi on kaikkea kivaa tiedossa, luistelukisoja ja...luistelukisoja...

MAANANTAI: GULASSIKEITTO JAUHELIHASTA

Olen elänyt vuoden vaihteen aivan hirveässä alppikuumeessa. Juuri nyt on paras aika mielestäni suunnata sinne, ei liikaa vielä tungosta. Vaan eipä sinnepäin olla menossa. Akuuttiin ikävään auttaa ainakin pikkuisen gulassikeitto, jonka arkisempi versio toteutetaan jauhelihasta. Aina yhtä hyvää. Paitsi uudelleen lämmitettäessä aina edellistä parempaa.

TIISTAI: TUOREMAKKARASALAATTI IHANALLA AVOKADO-VINAIGRETTELLÄ
Se siitä kevennyksestä. Mun salaatissanikin on näköjään makkaraa. Mutta olkoon vaan, maku on ihana.

KESKIVIIKKO: KYPSÄT LOHITARTAR-PIHVIT
Multa loppuu oikeasti kohta kalareseptit näihin koosteisiin. Kyllähöän me kalaa syödään, mutta useimmiten samoilla resepteillä. Tämä muunnosversio vielä löytyi.

TORSTAI: JUUSTOINEN LINSSIKEITTO
Takuuvarma ja hyvänmakuinen menestys. Hyvä linssit!

 PERJANTAI: MAKKARAPERUNAT KIUKAALLA
En tiedä mikä on teidän saunapäivä, mutta voihan se olla vaikka perjantai. Monta kertaa viikossahan tuo saunaa rakastavilla lämpenee. Todellista arjen luxusta se on. Kiuasmakkaraakin tehdään joskus, tämä ohje on kuitenkin astetta hauskempi, siinä kun paistettiin myös perunat.

LAUANTAI: MEKSIKOLAINEN AAMIAINEN CHILAQUILES
Meksikolaiset on aamiaisten kunkkuja. Tämä menee hyvin lounaastakin, tai tuhtina aloituksena ulkoilupäivälle. Kyllä jaksaa!

SUNNUNTAI: NYHTÖHIRVI
Pyhänä pitkän kaavan mukaan nyhtöhirveä coca colassa. Ei se nyt hirveää ollut, vaan oikein hyvää, vaikka hirvi on aika kuiva liha nyhtöön noin yleisesti. Sämpylät itse kun vielä väännät ja marinoidut sipulit ja omatekoiset ranskalaiset kahteen kertaan uppopaistettuna niin sitten ei sunnuntaille jääkkään enää kun iltarukous. 

VIIKON XTRA: 3 X VANHAT BANAANIT
Just nytkin niitä on tuolla keittiössä, pikimustia banaaneja. Äkkiä hommiin!

VIIKON LEIVONTA: PANNUKEKSI
Kaikki överi on parasta. Ei mulla muuta.

YUCA CON MOJO JA KUINKA MANIOKKI KUORITAAN

Kuuba saapui tällä viikolla meidän keittiöön.

Olen jo pitkään pyytänyt Natasiskoa kokkailemaan kanssani jotain kuubalaista, ja nyt vihdoinkin, suoraan Kuubasta lakeuksille jouluksi lentänyt sisko ehti  tarttua toimeen. Argh, vain näitä pimeitä iltoja. Eli luvassa hyvää kuubalaista ruokaa paskoilla kuvilla.

sanoin siis paskoilla kuvilla en kuvilla paskoista...

Yuca eli jukka eli maniokki eli kassava on juuri se epämääräisen paksukuorinen ranteenpaksuinen juuri, jota meidänkin cittarista löytyy. Aina ihmettelen, että kuka noita ostaa ja mitä niistä tehdään. Etenkin kun maniokki on raakana myrkyllinen ja sen sisältämä sinihappo (ja syanidiyhdisteet) voivat oikeasti saada ruokailijan poistumaan niin sanotusti jalat edellä. Normaalisti keitettynä se on kuitenkin aivan turvallinen, hiukan perunaa muistuttava juures. Miedonmakuinen, tärkkelyspitoinen, helposti sulava ja energiapitoinen maniokki on Etelä-Amerikasta alunperin lähtöisin oleva, ilmeisesti jopa 10 000 vuotta vanha viljelyskasvi, jonka portugalilaiset toivat Brasiliasta myös Afrikkaan joskus 1500-luvulla. Afrikkaankin tuo vaatimaton kasvi on kotiutunut erinomaisesti. Maniokista valmistetaan myös tapioka-jauhoa. Wikipediasta selviää, että 800 miljoonaa ihmistä käyttää maniokia peruselintarvikkeenaan.

Sitten täälä pohjolassa on yks 5 milliä, jotka kääntelee sitä marketissa ihmetellen kädessään.

Montaa kertaa en ole jukkaa syönyt ja nyt ensimmäistä kertaa sitä valmistin, kuubalaiseen tyyliin. Maniokkia ostaessa kannattaa ostaa ehkä sellainen keskikokoinen yksilö. Sen tulisi olla kauttaaltaan kova ja kiinteä, pehmeys kertoo yli menneestä juureksesta. Maniokki on sisältä hyvin valkoinen ja se saattaa erittää hiukan maitomaista nestettä leikatessa (varmaan sitä tärkkelystä...) Maniokki käsitellään leikkaamalla molemmat päät pois ja pilkkomalla juuri sitten n.10 cm paloihin. Ota pala kerrallaan käteen ja vedä maniokin pituuttaan suora viiva tumman kuoren läpi. Nyt voit ujuttaa viillon reunasta pikkuveitsen kuoren ja itse juureksen väliin, niin, että saat sormesi mahtumaan sinne ja sitten vain varovasti irroitat kuoren koko palasta, yleensä se lähtee yhtenä isona soirona.

Maniokki keitetään kypsäksi niin, että se alkaa halkeilla, vähän niinkuin ylikypsä peruna. Joskus syötäessä suuhun saattaa tulla pitkä puinen säie, sen voi huoletta laittaa sivuun suusta, sitä ei ole tarkoitus pureskella, maniokki on hyvin sellaista perunamaista suutuntumalta (eikä perunassakaan mitään tikkuja ole).

Yuca con mojo on kuubalainen ruokalaji, jossa maniokki tarjotaan aivan superihanan mojo-kastikkeen kanssa, joka on siis limen ja valkosipulin makuinen. Kastiketta olisi voinut olla tupla annos!

Yuca con mojo
Maniokkia Mojo-kastikkeessa kuubalaisittain
6:lle päälisukkeena, enemmällekin jos paljon muuta ruokaa. Voi silti olla, että jos olet kuubalainen, niin tätä rittää vain 4:lle...

2 keskikokoista maniokkia
2 dl öljyä
1 (hopea)sipuli
6-8 valkosipulinkynttä
2 mehukasta limeä
1-2 tl  hienoa merisuolaa

Pätki maniokki n. 7-10cm paloiksi, kuori(ylempänä ohje) ja puolita palat pituussuunnassa. Laita maniokkipalat kattilaan kylmään veteen niin, että ne peittyvät ja kuumenna kiehuviksi. Kun maniokit kiehuvat, säikäytä ne kaatamalla kiehuva vesi pois ja lisää uudelleen kylmä vesi ja teelusikallinen suolaa, kuumenna kiehuvaksi ja keitä hajoavan kypsiksi. Voit jättää maniokit jäähtyvään veteen tarjoiluhetkeen asti, niin pysyvät lämpöisinä. Ilmeisesti maniokki ei vety perunan tapaan.

Valmista kastike kivimorttelissa (tai no okei, tehosekoittimessa) murskaamalla kuoritut valkosipulinkynnet yhdessä suolan kanssa. Purista päälle lopuksi mehu molemmista limehedelmistä ja sekoita tahnaksi. Pilko sipuli. Kuumenna öljy pienessä kasarissa. Ota kasari hetkeksi pois liedestä ja sekoita mukaan sipulit ja lime-valkosipulitahna, varovasti ettei räisky. Palauta kasari miedolle lämmölle ja keittele kastiketta 10 minuuttia niin, että sipulit pehmenevät. Ei ole tarkoitus friteerata.

Nostele jukat reikäkauhalla tarjoiluastiaan ja kaada mojo maniokkien päälle.

Piece of Cuba!

MELKEIN KOKO VIIKKOMENU 1

Ei sinun eikä minun maailma kaadu siihen, jos en nyt ehtinytkään sunnuntaina julkaista viikkomenuta. Alkakoon se tällä kertaa sitten tiistaista. Sopivan epätäydellinen alku uudelle vuodelle. Tarttooko sitä nyt aina olla niin justiinsa?

Ainut tietysti, että 8 kuvalla ei saa millään tehtyä 9 kuvan kollaasia. Siksi lisäsin mukaan ylimääräisen kuvan, joka on tietenkin korvapuustit. Ajattelin, että korvapuustien leivontaan voi inspriroitua ihan aina!

TIISTAI: TAKORAISU

Viikko alkaa siis päivän myöhässä, mutta ruoka onsitäkin ihanampi japanilainen lounassuosikki, takoraisu. Hauskin ruoka ikinä ja täyttää kaikki muutkin kriteerit nopeudesta, helppoudesta ja keveydestäkin. That's my Tuesday!

KESKIVIIKKO: SIPULIKEITTO

Keskiviikkona, jota ennen pikku-lauantaiksi kutsuttiin, voi vähän olla sitten kevytkengäisempi ja herkutella kaikilla lisäosilla varustetulla sipulikeitolla. Pakkastenkin on ennustettu paukkuvan, joten mikäs sen parempaa sitten?
Kuhan et polta kieltäsi! Sipulikeittoa kuumempaa ruokaa ei olekaan!

TORSTAI: LOHTA YHDEN PANNUN TEKNIIKALLA

Tämä lehdestä napattu resepti on ihan mainio, ei turhaa tiskiä ja hapankorppu sopii krustiksi lohelle. Kastikekkin on hyvää. Koko setti teon arvoinen.

PERJANTAI: BO SSÄM

Pikaversiona tietenkin. Jes mandeera o hyvvää. Niinkuin kaikki mikä pistellään sormin suuhun!

LAUANTAI: NONNAN ÄYRIÄISKEITTO

Äyriäiskeitto ei hurmaa pelkällä maullaan vaan myös tuoksullaan. Rapeakuorinen patonki tai  juurileipä kylkeen ja keskustelu vaimenee pöydässä. Slurps vaan, siellä ja täällä....

 SUNNUNTAI: IGORIN KANAA

Tätä on tehty tämän tästä, Peggyn pienestä punaisesta keittiöstään levittämää slaavilaista kanareseptiä, joka on niin helppoo herkkuu, ettei mikään voi mennä vikaan. Sopii mielestäni myös vieraille mutkattomaan ruokanautintoon.

VIIKON LEIVONTA;KARJALANPIIRAKAT

Mitä usiammin teet, sitä paremmin se sujuu. Edelliskerrasta on kyllä aikaa omalla kohdallani... Mutta koska nyt on käsillä leivinuunin lämmityksen korkeasesonki, taidan tosiaan hemmotella läheisiäni loppiaisilla omin pikku kätösin vääntämilläni piirakoilla.

VIIKON XTRA: SAGANAKI

Ja kun kerran uunit lämpiää, niin kukaan kiellä laittamasta sinne saganaki-juustoa kreikkalaiseen tyyliin. Juuston syönti on vähän jäänyt päälle. ensin oli joulun herkkujuustot, välipäivinä ilahdutimme itseämme racletella ja uutenavuotena fonduellä. Antaa mennä kun kerran vauhtiin päästään.

Ja sovitaan niin, että jos on karmia ressi töissä, lapset tai itte kipiänä (puhumattakaan miesflunssasta, huh huh) tai jotain aivan helevatan paljon kivempaa tekemistä, niin ei ressata tällä viikkomenullä.

Vaikka tosi ihanasti näille aina kertyy lukijoita, joten porskutetaan yhdessä uuteenvuoteen 2017!

HORCHATA

Kuvitelkaa  täydellisen onnistunut, kanelilla maustettu riisipuuro. Ottakaa se maku, muuttakaa nesteeksi ja tarjoilkaa jääkylmänä. Paljon muuten en osaa kuvailla horchataa (orTZAta). Ajatuksena juoma on kenties meille hiukan vieras, mutta hitsi vie, hyvää se on, kun pystyy irrottamaan ajatuksensa nestemäisestä joulupuurosta.

Espanjalainen, tai valencialainen horchata on aivan eri juoma kuin latinalaiset kaverinsa. Myös niissä ainekset vaihtelevat, yhteistä on, että juoma on uutettu pähkinöistä, maakastanjoista, riisistä, manteleista jne. Tämä saattaa nyt yllättää teidät, mutta tämä minun versioni on nimenomaan meksikolainen horchata, joka liotetaan siis riisistä ja kanelista ja johon toisinaan lisätään myös tavallista maitoa (tai kondensoitua).

Vaikka omaan suuhuni horchata maistuukin melko jouluiselta, Meksikossa se on juurikin kuuman päivän virkistäjä. Samoin se komppaa vettä tai limsoja paremmin ruuissa olevaa chiliä (juuri kun sain iskostettua päähänne, että meksikolainen ruoka ei ole välttämättä lainkaan tulista), ihan samoin kuin vaikka lassi intialaisessa keittiössä. Tasaa poltteen nautinnollisemmaksi. Horchataa myidään kaduilla aqua frescojen tapaan, isosta lasisäiliöstä ammennetaan kauhalla lasiin jäiden päälle.

Meksikolaisen horchatan valmistukseen tarvitaan hiukan aikaa, vettä, riisiä ja kanelia. Reseptejä on tietysti useita, mutta perusperiaate on, että riisit  ja kanelitangot jauhetaan ja liotetaan vedessä (vai oliko se toisinpäin, vai sekä että...) ja sitten riisikanelisakka siivilöidään nesteestä ja juoma on viilentämistä vailla valmis. Jotkut lisäävät vaniljaa, mantelia, maitoa, mutta mikään näistä ei ole välttämätön. Ja ilmeisesti kuumalla kadulla nimenomaan riisimaito säilyy erilailla kuin lehmästä valutetut nesteet.

Pikkiriikkisen vaivalloiseltahan tämä kuulosti omaan makuuni, varsinkin kun horchataan teko juolahti mieleen vasta samana päivänä  kun sitä oli tarkoitus nauttia. Ja mulla ei kyllä ole oikein sopivaa cutteria millä hurauttaisin riisit jauhoksi. Koska olen laiska näppärä, ajattelin, että no kai tämän nyt voi valmistaa valmiista riisimaidosta, jota kaupat ovat pullollaan. Tähän liittyi kaksi mielenkiintoista asiaa: a) googlettaessani horchataa löytyy miljoona reseptiä , mutta valmiista riisimaidosta valmistettuja suhteellisen vähän b) Natasisko, tuo oman elämäni meksikolaisruokien ehdoton auktoriteetti, oli sitä mieltä, että tätä kotitekoista meksikolaisjuomaa ei voi mitenkään valmistaa muulla tavoin kuin perinteisellä jauha-liota-siivilöi-menetelmällä.
Mutta koska olen laiska kovapäinen minäkin, ryhdyin puuhaan.

Reseptiesikuvakseni löysin Horchata-ohjeen Other side of tortilla- blogista. Ohjeessa oli vielä sopivasti muutakin vääntöä kuin sekoita sokeria ja kanelia riisimaitoon, ja tekijä kertoi testanneensa useita versioita ja koko suvun makutesti oli viimein hyväksynyt tämän pikaversion. Minut oli vakuutettu (enää tarvitsi vakuuttaa Natasisko).

Horchata, meksikolainen makea riisi-kanelijuoma
Nopea versio, n. 2 litraa

2 l riisimaitoa (valmista kaupasta)
5 kanelitankoa
2 dl kondensoitua maitoa
0,5-1 l vettä
kanelia koristeluun

Kaada riisimaito kattilaan, laita sinne myös kanelitangot. Kuumenna kiehuvaksi ja vispaa mukaan kondensoitu maito. Anna sitten pikkuhiljaa poreilla n. 1 tunti. Käännä levy nollille ja sekoita mukaan kiehuvaksi kuumennettu vesi (aloita 0,5 litralla voit lisätä sitä myöhemminkin, myös kylmää vettä.)
Kaada juoma isoihin kannuihin ja laita viilenemään.
Tarjoillessa kaada juoma laseihin parin jääkuution kera ja ripottele päälle hiukan kanelia.

Huomio: Omassani on nyt siis ihan laktoosia kondensoidun maidon myötä, mutta juoman voit helposti valmistaa myös täysin vegaanina, keitä vain sokeriliemi jolla makeutat juoman. Älä ala pelleillä millään hunajalla, koska maku. Meksikolaisten horchata on tosi makeaa, täällä pohjoisessa kelpaa hiukan hillitympikin versio, mutta makeaa tämän kuuluu olla.

Ja sitten ehkä tärkein: Natasisko: " Tämä maistuu kyllä aiban siltä miltä pitääkin!"

Jip jip jippii. ja niin me vedettiin pillillä pakkaskylmässä jäähtynyttä horchataa tortilloiden kyytipoikana pillillä kaikki tyynni, kuuskymppisestä kaksivuotiaaseen.

Ja on muuten hyväilevän hyvää!

Superhienoa vuotta 2017 teille jokaiselle!

KYLLÄ MÄKIK KYRÖÖS (NAPUEGLÖGI)

Aivan ensiksi mun on saatava tämä syrämmeltäni. Ettei mee ny aivan ens jouluhun. Että Napueglögi oli ehdottomasti vuoden 2016 glögien kunkku.

Join sitä omalla terassilla aika pimiällä ja ilooses seuras (meillä on muutamien naapurien kans aina joulun alla terassivaellus, jolloin vaelletaan perheinemme terassilta toisella, kukin on kattanut sinne sitten pientä suupalaa ja juotavaa, meillä aikuiset hemmoteltiin höyryävän kuumalla Napueglögillä), että siitä ei nyt oo stailattua kuvaa teille. Ei se glögiä kummemmalta näytä, mutta voi poijat oli sopivan makuusta! 

Vinkin Napueglögiin sain aivan pääkallopaikalta joulunalusviikolla, kun Anu Hopian tutkimusryhmän kanssa kokoonnuttiin pikkujouluihin Kyrö Distillery Companyn päämajaan vanhaan meijeriin, jossa on alkunsa saanut myös suomalaisille niin rakas Oltermanni- juusto(mitä ihmettä minä teen Anu Hopian tutkimusryhmässä onkin jo ihan toinen juttu).

Mutta ennenkuin tämäkin juttu karkaa käsistä, tässä ohje. 

Napueglögi

1 annos

2 cl Napue giniä

16 cl Valamon luostarin glögiä

mantelia, rusinaa

Parhaimmat asiat maailmassa ovat hyvin yksinkertaisia. Kuumenna glögi lähes kiehuvaksi ja annostele laseihin ginin kanssa. Sekoita. Lasin pohjalle tietenkin normaalit mantelirusinahässäkät. Ginin määrä on noin lempeä tarkoituksella, tuossa suhteessa se tuottaa parhaan makuharmonian.

Jos nyt on käynyt niin hassusti, ettei sulla satu olemaan just Valamon luostarin glögiä, joka on kuulemma ykkösvalinta, käy myös joku toinen mustaherukkapohjainen glögi. Minullakin oli edellisestä retriitistä sen verran aikaa, että korvasimme valamolaisglögin ihan Marlin perinteisellä.

Ohjeen napueglögiin ja korvaavaan glögivaihtoehtoon kertoi Kyrö Distillery Companyn  persoonallinen ravintolapäällikkö Tonto.

NapueGin&Tonic ohje taas löytyy täältä.

en voi mitään sille, että näistä kuparisista tislauslaitteista tulee mieleen aina tohtori Sykerö

Tonto vei meidät perusteelliselle matkalle yli satavuotiaan kivistä rakennetun meijerin tiloihin kertoen elävästi ginin valmistuksesta ja persoonista sen takana. Monille on varmaan käynyt selväksi minkälainen luova hulluus ja uhkarohkeus ja tarina Kyrö Distillery Companyn takana on. Paras joululahja saada imeä itseensä tätä koko projektin ympärillä  leijailevaa hullunriemukasta energiaa. 

Kävimme Anun kanssa piiitkällä kierroksella jo syksyllä päätislaaja Kalle Valkosen opastuksella. Silloin nuuhkittiin paljon ja dipattiin pikkusormia tisleisiin ja hurmioiduttiin Kallen gininpalosta, mutta yhtä lailla mielenkiintoinen ja vauhdikas oli Tonton kierros ( ja aika pitkä sekin, taisi mennä yli 2 tuntia), vaikkakin ihan erilainen ja paljon taas erilaista kiehtovaa kertomusta sisältävä. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin kun puhun pitkistä opastuksista, silloin kun opastajat ovat innostuneet asiastaan ja opastettavat tempautuvat mukaan, ajan kulku pelkästään hämmästyttää nopeudellaan.

Niin, Kyrö Distillery Companyn tarina pitää sisällään 1000 kiehtovaa sivujuonnetta, enkä aio tokikaan edes yrittää referoida teille niitä vaan toivon, että pääsette joskus itse tutustumaan paikan päälle.

Päivän kruunasi Seinäjoen helmen, Juurella-ravintolan ja sen sympaattisen (ja Suomen parhaaksikin valitun) Kokki Kaitsun meille ravintolasalin pitkälle pöydälle  jaettaville vadeille kattaman herkullisen joululounaan.  Talon miljöön sopivasti pöytä on katettu eri pari astioilla ja istumme vanhoilla koulun puisilla tuoleilla, tiedättehän, niitä pinottavia joita leviteltiin juhlasaliin.

Alkupalaksi sen seitsemää sorttia: marinoitua lammasta, kylmäsavustettua hevosta, Koskuella maustettua Jukolan Cheddaria, jääkellarin lohta ja rosmariinia, salaattia, ruista... Ihania makuja lähipitäjästä, sopivasti  tehtaan tuotteilla terästettyjä. Pääruokana ollut Verso-glaseerattu naudanniska suli suuhun ja tyrniposset viimeisteli herkullisen menun.

 Yksi tarina on pakko jakaa kuitenkin niistä tuhannesta. Ylläolevaa # - nimistä ruisviinaa on valmistetty 240 pullon erä.
Muistatteko hässäkän parin vuoden takaa kun Valvira puuttui Olut&Viskimessujen (ne siis olivat lopulta vain Olutmessut) aikaan sekä messujen nimeen, että myös kielsi muutamasta blogista Viski- sanan käytön?

Kyröläiset esittivät vastalauseensa lanseeraamalla # - nimisen väkevän viinan.  Sen jälkeen he Valviiralle lähettämässään kirjelmässä pyysivät valvomaan ja poistamaan somesta kaikki #- merkinnät. Nehän nimittäin mainostavat väkevää viinaa...

RYE RYE!

(Ja kyllä...keväällä on pakko toteuttaa ne blogaanien kokoontumisajot Kyröös. Working on it.)

VUODEN VIIMEINEN VIIKKOMENU

Vuoden viimeisenä viikkona on usein sellainen huojentunut fiilis. Joulukiireet ovat ohi ja uusi vuosi alkaimisillaan. Uuden vuoden lupauksia en kovasti yleensä tee, silti vuoden vaihtuminen on vähän niinkuin virstanpylväs, lupa aloittaa pikkuusen parempi elämä ensi vuonna. Ainakin niin musta tuntuu.

Monet, monet uudet vuodet olen ollut töissä ravintolassa, viimeisimmän edellisvuonna kun tarjoilin usean ruokalajin (7?) samppanjamenuta laivalla. Vuosituhannen suurin juhlakin meni aikoinaan Finnjetillä työntouhuissa. Ja jos minä en ole töissä, niin IsoHoo ainakin on.

Lasten myötä sitä kuitenkin yrittää muodostaa jotain perinteitä; tinanvalua, vähän raketteja ja meidän perheessä usein juustofondueta (arvatkaa tykkääkö lapset?).

TAPANINPÄIVÄ: LOHIMENU

Ensin on kumminkin tapaninpäivä ja silloin juhlitaan perinteisesti Appi-ukon syntymäpäivää. Huomenna tarjotaan varmasti Kuortaneella vielä meille perinteiset jouluruuat, mutta onhan ne aina toisessa paikassa vähän erilaiset. Jos kinkku on kuitenkin syöty, niin tapaninpäivän ateriaksi sopii hyvin tuo savustettu lohi. Ja tuossa tuoreessa postauksessahan on tosiaan koko menu mietittynä. 

Riisejäkään ei kannata jättää lojumaan pussin pohjalle. Jälkkärinä tarjottava brulee puuroriisistä on ihastuttava.

TIISTAI: PAAHDETTU VUOHENJUUSTOSALAATTI

Tiistaina monella saattaa olla paluu töihin. Minulla ainakin. Jotenkin kuvittelen itseni illalla syömässä jotain pientä ja herkullista, vähän kuin pehmeänä laskuna. Paahdettu vuohenjuustosalaatti.

KESKIVIIKKO: AFTER XMAS KINKKU

Ylijäämäkinkkua jaksaa taas maistaa, ainakin eri muodossa. Sehän menee hyvin vaikka kinkkukiusaukseen, sekä tähän leipäiseen vuokaan.

TORSTAI:HERNEKEITTO

Joulun jälkeen paras hernekeitto keitellään kuivatuista herneistä ja kinkusta. Niin parasta. Tiedät jos olet keitellyt. Jos et niin tee ehdottomasti. Kuivatut herneet on edullisia, eikä keitossa ole muuta vaivaa kuin ajankulu. Tee kunnon satsi ja pakasta itsellesi kaikkien seuraavien torstaiden hernekeitot.

PERJANTAI: PARMANKINKKU-RUCOLAPASTA

Jos ei tässä vaiheessa ihmisen tee jo mieli pastaa, niin ei sitten koskaan. Tämä on yksi omista suosikkipastoista ja valmistuu 8 minuutissa!

UUDENVUODENAATTO: JUUSTOFONDUE

Oi juustofondue! Rakastan sua. Tähän on hyvä päättää ruokavuosi!

UUDENVUODENPÄIVÄ: HUMMERIRISOTTO

Ja ehkä tyylikkäimmin ikinä ruokavuosi aloitetaan hummeririsotolla ja rapsakalla samppanjalla. Oh la laa...

VIIKON XTRA: HÄRÄNHÄNTÄLIEMI

Pho-keitto. sipulikeitto, lihakeitto, kaikkeen on ihaninta vahva kunnon lihaliemi, jota kannattaa keitellä häränhännistä.

VIIKON LEIVONTA: FROZEN JÄINEN SYNTYMÄPÄIVÄKAKKU

Kohta on Maitotytön syntymäpäivät ja kakun kehittelyä on ilmassa. Hiukan voiksi menneestä kermasta huolimatta tykkäsin toteuttamastani Frozen-kakusta viime vuonna. Vaikka kyllähän siinkin oli kaikenlaista, lähinnä siis koristeiden kanssa. Katsokaa tarkkaan, Elsalla on nimittäin liivatteesta valmistettu jääviitta. Oliskohan tänä vuonna Ballerina-kakun vuoro, vai mikä? Kettuteemaakin jossain vaiheessa toivottiin, eli vähän laidasta laitaan nämä toiveet ailahtelee.

Pääasiahan on, että toiveet esittää oikealle henkilölle. Joka tässä tapauksessa on tottakai-äiti-luulee-osaavansa- tehdä-vaikka minkälaisen-synttärikakun -minä.

Osasi se Maitotyttö esittää ilmeisesti joululahjatoiveensakin oikeaan suuntaan kun lempilahjapakettia jouluna avatessaan huusi: "Mä sain sen! Mä sain sen! Mä rukoilin Jeesusta ja Joulupukkia ja mä sain sen!"

Syrän. <3

JOULUTERVEHDYS

Rauhallista, hyvää, maukasta ja onnellista joulua kaikille blogini lukijoille! Ootte tärkeitä!