Alussa oli ankka pakasteessa ja lopussa hirviän tyytyväinen emäntä/kokki ja onnelliset vieraat.
En ole koskaan laittanut ankkaa millään tavalla, ja aika harvoin syönytkään. Ravintolassa syömäni ankat ovat olleet tasaisen onnettomia, joten mitään himoa ankan tekemiseen ei ole päässyt syntymään. Tarjontakin on täälläpäin melko onnetonta, raaka-aineen siis, joten sieltäkään ei ole inspiraatiota tullut. Nyt inspiraatio kuitenkin ilmaantui saksalaisen tarjousankan muodossa (jonka kävi kotiinsa hairaamassa samana päivänä myös
blogikaverini Campasimpukka).
Ja jostakin se tuli, pakkomielteisen kiihkeä ajatus valmistaa Pekingin ankkaa. Minulla ei ollut operaatiosta minkäänlaista hajuakaan, mutta nyt voin kertoa tutkimusteni perusteella, että hommasta on tehty sitten mielenkiintoisen hankala. Näin tiivistettynä valmistukseen voit varata noin vuorokauden: välillä ankanruhoa roikutetaan katosta narun päässä, kaltataan nahkaa upottamalla kuumaan veteen ja ellet asu tuulisella ja kuivalla arolla, jossa roikotat ankkaa, tulee sinun laittaa sen viereen puhallin, tai sen puutteessa hoitaa homma käsiföönillä. Nahalle keitetään myös dippaus lientä jne... monenlaista, reseptistä riippuen. Olin jo lannistua, mutta onneksi eksyin myös vanhojen kunnon
Nigella Lawsonin ja
Jamie Oliverin sivuille. (linkeissä ko reseptit) Jamien ohjeessa oli hiukan enemmän variaatiota, mutta Nigella oli taas yksinkertaistanut homman äärimmilleen, tuikkasi ankan sellaisenaan maustamatta uuniin huomattavan pitkällä paistoajalla 4-5h. Ja se oli siinä.
Ääripäitten ohjeissa oli ristiriitaa enemmän kuin laki sallii, mutta koska rakastan
Nigellan lampaanvalmistustapaa, joka sekin on suuri yksinkertaistus ja saa aikaan paremman lopputuotteen kuin konsanaan (olen saanut) millään valkosipulinkynnenupotuksilla ja kermakahvilla valeluilla, valinta oli lopulta selvä. Eli vaihtoehtojen edessä päätin empimättä kiivetä yli matalammasta aidasta ja soveltaa tv-kokkien reseptejä, voihan sitä kiipeilykokemuksen karttuessa myöhemmin kiivetä vaikka sen Kiinanmuurin yli.
Pekingin ankka (superhelppo)
1 ankka (omani noin 2,5 kg, unohdin katsoa, mutta vaklasin Campasimpukan ankan painon)
suolaa, pippuria, viismaustetta
inkiväärin juurakon palanen
vapaaehtoinen valeluliemi loppuhuipennukseen:
siirappia 1/2 dl
soijaa 2 rkl
2rkl vodkaa tai kossua
tarjoiluun:
pekingin ankka- lettuja/leipiä (ohje alempana)
kurkkua
kevätsipulia
Hoi Sin -kastiketta (löytyy marketin eksotiikkahyllystä lasipurkissa, esim Blue Dragon)
Sulata ankka hitaasti jääkaapissa. (vuorokausi) Kuivaa ankka huolellisesti talouspaperilla kaikkialta, sisältä ja ulkoa. Hiero ankan nahkaan suolaa ja pippuria, myös sisälle. Raasta inkivääri ja hiero sitä ankan sisälle ja jätä raaste sinne. Jos sinulla on viismaustetta( sis. kiinanpippuri, tähtianis, inkiväärí, kaneli fenkoli, muistaakseni), hiero myös sitä ankan pintaan.
Äiti toi minulle jonkun eksoottisemman pussin, jonka jauhoin Iso-Hoon kahvimyllyssä (anteeksi, mutta et ole käyttänyt sitä vuosiin...)Siinä oli lisäksi esim kuivattua appelsiinia. Tuoteseloste sanoi myös, että kuminaa, mutta vannon, että se oli kyllä fenkolia, jota ei taas mainittu (...kiinalainen käännösvirhe?)
Aseta ankka ritilän päälle rinta ylöspäin ja ankan alle uuninpelti, jonne rasva voi valua. Nahka ei rapeudu, mikäli kaveri lilluu rasvassa vuuan pohjalla, ja nahkan rapeus onkin kaiken a ja o.
Paista ankkaa 170 asteessa 4 tuntia, mikäli nahka ei vaikuta kyllin rapealta, sudi vielä valelulientä ankan pintaan ja nosta lämpö vartiksi 220 asteeseen. (oi joi, ja tämä oli vaaran paikka, Ankkani oli aivan ihanan näköinen, kunnes tein tämän, mutta olin vääntänytkin uunin 250 ? ja palaneen haju ei vielä ehtinyt tulla, mutta menetin nahasta ehkä neljänneksen karrelle palamisena, oma vika.)
Kun ankka on valmis, nosta se leikkuukaudalle ja avaa rintakehä ja kaivale haarukalla repien hajoava liha tarjoilulautaselle. Ota myös kaikki ihana nahka tarkasti talteen ja suikaloi se tarjoiluvadille. Liha on ihanaa, eikä yhtään kuivaa, mutta voit vielä lusikoida hiukan ankanrasvaa siihen päälle.
 |
| Tässä kohti näyttää himpun verran pahalta, mutta karstat vaan veks... |
 |
Vasemmalla nahkasuikaleet, oikealla liha
|
Tarjoile siis ankka kiinalaisten lettusten, pitkittäin suikaloidun kurkun ja kevätsipulin kanssa. Lätty lautaselle. Päälle lihaa JA NAHKAA!, kurkkua ja kevätsipulia sekä teelusikallinen Hoi sin -kastiketta (Jamiella myös itsetehdyn luumukastikkeen ohje - kiinnostavaa...)
Sitten vielä operaatio lätyt tai kiinalaiset pannukakut. Löysin 2 hyvin toisistaan poikkeavaa ohjetta, ja tein varmuudeksi molemmat.
Ohje 1 Pekingin Ankan kuoriletut
28 kpl (jos kaikki onnistuvat)
440g vehnäjauhoja
3dl kiehuvaa vettä
1 tl suolaa
sesamöljyä
Sekoita kiehuva vesi jauhosuolaseokseen ensin haarukalla, sitten käsin vaivaten pöydällä ainakin 10 minuuttia. Taikina on ensin todella kuivaa murua, mutta kyllä siitä lopuksi taikinapallo tulee. Anna levätä 20 min. kostean keittiöpyyhkeen alla. Ja sitten se mielenkiintoinen tekniikka, jonka takia minun oli aivan pakko tehdä näitä.
Jaa taikina kahtia ja leivo pötköksi, leikkaa pötkö 14 osaan.
Muotoile pötkö palloksi, minä kyllä päädyin käyttämään leikattua palaa sellaisenaan. Tarvitset aina kaksi palaa kerralla, pidä muut kostean liinan alla, etteivät kuivu. Aseta toinen pala työpöydälle ja dippaa toisen palan toinen puoli sesamöljyyn.
Aseta toinen pala pöydällä olevan päälle niin, että öljy jää väliin.
Paina taikinapaloja ensin sormin vähän litteämmäksi ja sitten kaulinta apuna käyttäen kauli noin kahvikupin aluslautasen kokoinen läpyskä. Pulikka on tässä hyvä, sillä on tärkeää, ettet paina kaulitessasi lätyn reunoja "kiinni". Paista kuivalla pannulla, mediumkuumalla, molemmin puolin muutamat ruskeat pilkut. Anna jäähtyä minuutti, ja sitten - ever so gently- etsi reunasta liitoskohta ja revi lettuset varovatsi irti toisistaan, nyt sinulla on niitä kaksi. Toimii! Melkein aina ainakin.
Nämä voi tehdä jo edellisenä päivänä jääkaappiin , kunhan höyrytät ne sitten enne tarjoilua. Juu, tähän hommaan on just se bambukori. Mutta sen puutteessa, keinot keksitään:
 |
| Paistinpannu, roiskesuoja ja syvä kattilankansi = höyrytin a'la Nanna |
Ohje 2 Pekingin Ankka letut
20 kpl
1, 25 dl jauhoja
2 rkl maissijauhoja (no maizenaa...)
3/4 dl vettä
3/4 dl maitoa
2 munaa
1 rkl sesamöljyä
voita
Vispilöi kaikki ainekset tasaiseksi ja anna seistä 15 min. Paista teflonpannulla, josssa aavistus voita/rasvaa, taas niitä asetinkokoisia lettuja. Eli pienellä kauhalla taikina pannulle ja samantien levität taikinan mahdollisimman ohueksi ympyräksi käyttäen apuna kauhasi alapuolta. Paista molemmin puolin kalpeahkoja lettuja.
Nuo ekat maistuivat freshinä hyviltä, mutta sain ne aika sitkeiksi höyryttämällä, en ole varma mikä meni vikaan. Nämä lättytaikinatyyppiset olivat helppoja ja hyviä ja tällä kokemuksella suosittelenkin niitä, vaikka tuo ekojen tekotapa on vinkeä. Mutta ellet ole kiinalainen kokenut lätyntekijä, nämä toiset saattavat olla parempi valinta. Tulipahan testattua.
Kutsuin syömään oman väen lisäksi lisää omaa väkeä, eli isäni (äiti oli AFS meetingissä), pikkuveliNuutin, Nuutinminnan ja Elli4v:n.
Ai, että me tykättiin kaikki!
Juomana olut, maito, CC Zero ja Gewurtstraminer.
Kun tarjoilulautanen tyhjeni, haettiin keittiön puolelta vielä useaan otteeseen lihoja "runkopaloista".
Oli todella herkullista sorminsyötävää taas.Kaikki meni. Seuraavalla kerralla kun ankkoja on tarjolla ostan 2, nehän sopii vierekkäin uuniin. Ja teen kiinalaisen alkukeiton.
Jällkkärin tein omasta päästä. Rapeat siansiivut ovat kiehtova yhdistelmä vaniljajäätelön kanssa.
Ei vaiskaan, on ne banaaneja.
Mutta minultahan voi odottaa mitä tahansa... Isäkin tuumas kotia lätiessään, että, no, luetaan sitten blogista mitä tuli syötyä....
Kaiken huippu oli kuitenkin pikkuveliNuutti, josta vaimonsa kertoi seuraavasti:
Heille on tulossa vieraita ja siskon blogiakin oli käytetty inspiraation lähteenä, NuutinMinna oli ehdottanut
täytettyjä chilejä. Johon Nuutti: " No eihön noita voi IHMISILLE tarjota...!"
Perhe on paras. Ja rakkain.
