Kaupallinen Yhteistyö Fine Foods.
Tässä blogissa vilahtaa tämän tästä korealaisia reseptejä. Niinkuin moni muukin maa-ruokarakkauteni (vaikka Meksiko ja Intia - miten muuten kokkailen niin hirveän harvoin intialaista nykyään, täytyypä terästäytyä!), ihastus korealaiseen keittotaitoon on tullut perheeni kautta vähän kaukaa kiertäen.
Aivan 2000-luvun alussa olimme Iso-Hoon kanssa melkein kuukauden verran aika ainutlaatuisella matkalla Bangladeshissa, jossa vanhempani olivat silloin töissä, isäni maailmanpankin rahoittamassa terveydenhuollon kehittämisprojektissa, äitini ensin kotirouvaillen ja myöhemmin Iso-Britannian suurlähetystön sairaanhoitajana.
Pääkaupunki Dhaka on huumaavaan kuuma, meluinen, haiseva ja joka neliösentiltään täynnä ihmisiä. Voi sitä longyi- lannevaatteissaan riksoja polkevien miesten määrää kaduilla. Koko aikana emme nähneet ainuttakaan jolla olisi ollut tavalliset housut jaloissaan (Tämä fakta on tietysti hyvin oleellinen tämän ruokatarinan osalta...). Miettikää Bangkokin liikennettä, jos siellä olette käyneet, Dhakan liikenteeseen verrattuna se tuntuu sunnuntai- ajelulta puistossa.
Omalta parvekkeelta saattoi seurata avoviemärien paskavirtaa, lehmiä tai lampaan teurastusta. Paras oli kerran kun taitava kauppias-huilisti tuli koreineen kaupustelemaan, toki tuollainen hieno huilu oli saatava, kirmasimme alas valitsemaan tuliaishuiluja...no ne korit oli kyllä täynnä käärmeitä, ei ensimmäisenä tullut mieleen, että kas, käärmeenlumoojapa se siinä!
Mutta myös kadulla asuvia perheitä ja lapsia, käsittämätön köyhyys, likaisuus. Ja me valkoiset muukalaiset, joita estottomasti tuijotettiin, tökittiin tultiin kättelemään ja valokuvattiin eläintarhassa. Vierellä olisi olleet ne apinatkin...
Ruokamuistot ovat tärkeä osa tätäkin matkaa. Tuoreet hedelmät ja vihannekset, kalat ja äyriäiset torilla tai ihanan Shadonan (vanhempieni nuori kotiapulainen, joka usein otti yhteen kirpakan äitini kanssa, mutta Shadona teki silti aina oman päänsä mukaan) lounaat. Aah, ne korianteri porkkanat! Ja supermiljoonakaupunki Dhakassa riitti muuten edullisia ravintoloita. Siellä oikeastaan taisin eka kerran ihastua naan-leipään, Keniassa intialaiset kun söivät aina chapati- leipää.
Missähän vaiheessa mä pääsen jutussani Koreaan? Parasta hypätä suoraan sinne. Dhakassa oli nimittäin jostain syystä todella paljon korealaisia ravintoloita ja niistä tuli suosikkejamme. Muistan ruuasta hyvät maut ja mausteet ja sen suurimman ihanuuden, että suurissa pöydissä oli keskellä aina joku grilli tai paistokivi, missä ruokaa porukalla kypsenneltiin tai vähintään siihen kannettiin joku hot pot jaettavaksi. Kimchiä vedeltiin mennen tullen, vaikkei yhtään tajuttu mitä se on. Näin jälkijunassa vasta tajuaa, että siellähän mä jo söin sitä ja tätä. Muistan myös ruokaintoilija isäni lukemassa ruokalistaa ja ehdottelemassa yhteiseen pöytään tilattavaksi lehmän satakertaa tai pötsiä tai jonkun kivipiirasta, varpaita tai muuta yhtä houkuttelevaa. Kuinka monta miljoonaa asiaa ja tapahtumaa olen elämässäni unohtanut, mutta muistan vieläkin tuon hiukan rähjäisen ja arkisen korealaisen perheravintolan pyöreän pöydän jossa istuimme, pystyn palauttamaan mieleen jopa istumajärjestyksen, tarjoilijan sinapinkeltaisen paidan ja tavan kuinka isäni piteli pitkää ja kapeaa ruokalistaa ja äitini tiuskauksen, että tuollaista ei kyllä tähän pöytään tilata.
Niinkuin sanoin, hiukan kaukaa ja kiertäen löysin korealaisen keittiön, mutta siitä asti mun sydän on kaivannut korealaista ruokaa, korvat ja mieli olleet avoinna uusille resepteille ja korealaisille ruokakokemuksille. Onneksi nykyään korealainen makumaailma on helppo luoda myös kotikeittiössä.
Pinnaltaan rapeat ja sisältä koukuttavan tuliset korealaiset pannukakut hurmaavat tulisen aasialaisen ruoan ystävät. Lehtikaali on kuin kotonaan korealaisen chilitahnan kanssa ja vastaa yhdessä riisijauhojen kanssa ihanan rapsakasta rakenteesta. Näistä ei pysty pitämään näppejään erossa!
Tämä on muuten mainio resepti, jos sinne kotiin on tullut ostettua se Gochujang- chilitahna, mistä oon jo pari vuotta vouhkannut. Lisää korealaisia makuja saa resepteihin ujutettua helposti käyttämällä noita valmiskastikkeita ja marinadeja... ja loput tulee varmasti käytettyä kesän myötä vaikka grilliribsien sivelyyn. No joo, kukkakaalin jos ei liha maistu. Lehtikaalipannukakut ainakin on kasvisruokavalion tulisemmalle puolelle nappi valinta.
Korealaiset lehtikaalipannukakut Kaeil -Jangtteok
4:lle
1 muna
3 dl kylmää vettä
2 tl Sempio Gochujang – korealainen chilitahna
2 dl vehnäjauhoja
2 dl riisijauhoja
2 kevätsipulia hienonnettuna
1 keltasipuli hienonnettuna
1 punainen chili, ilman siemeniä hienonnettuna
1 vihreä chili, ilman siemeniä hienonnettuna
80 g ruodittua ja hienonnettua lehtikaalta
neutraalia öljyä paistamiseen
tarjoiluun
0,5 dl majoneesia
2 rkl CJ Korealainen Bulgogi marinadi- ja grillauskastike
240 g (2 tlk) Wang Kimchi – Korealainen kaalivalmiste
Vatkaa kananmuna rikki ja lisää kylmä vesi ja Gochujang-tahna. Sekoita mukaan vehnä- ja riisijauhot. Lisää sileään taikinaan sipulit, chilit ja lehtikaali, sekoita.
Kuumenna reilusti öljyä paistinpannulla ja nostele kauhalla taikinakokkareita pannulle, paina hiukan litteämmäksi. Paista molemmin puolin keskilämmöllä kauniin värisiksi ja rapeiksi. Nosta valmiit talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy imeytyy siihen.
Sekoita Bulgogi marinadi- ja grillauskastike majoneesiin ja tarjoile se kuumien pannukakkujen kanssa, kastiketta voi valuttaa pannukakkujen päälle myös sellaisenaan. Pannukakut maistuvat erikoisen hyviltä Kimchin kanssa. Koska Kimchi, se on aina erikoisen, erityisen hyvää!
