About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 12. elokuuta 2021

KANAA USEIN PÖYDÄSSÄ


Kana löytää tiensä aika useasti meidän ruokapöytään. Se maistuu kaikille, on helppoa ja nopeaa valmistaa ja myös edullista. 

Päivän hittisana lienee tällä hetkellä tutkijoiden kehittämä planetaarinen ruokavalio, jolla taataan kestävällä tavalla tuotettu ruokatuotanto ruokkimaan kohta maapallolla olevat 10 miljardia ihmistä. Se on hyvin kasvispainoitteinen ja varsinkin punaisen lihan syöntisuosituksia rajoitetaan.  Kala ja kana istuvat paremmin planetaariseen ruokavalioon. Kyllä tätä taas täytyy pureskella ja yrittää ymmärtää ja miettiä valintojaan.

Mutta jos nyt mennään oman keittiökunnan tason problematiikkaan, jossa ei aina jaksa miettiä kovin viisaita, kun tarkoitus on ehkäistä erinäiset nälkäkiukut ja tuoda hyvä arkiruoka pöytään. Vaalia välillä sitä ruokailuhetken kulttuuria, kun voi syyllistymättä nauttia hyvästä ruuasta ja vaihtaa päivän kuulumiset ruokapöydän äärellä.

Tämä mun introni on sekava kuin pääkoppani konsanaan lomien loputtua, joten parasta nyt vain sen kummempia aasinsiltoja todeta, että seuraavaksi vähän teaseriä  tämän torstain ruoka-aukeaman resepteistä.
Jotka ovat siis kanareseptejä.


 

Ja jos mikä, niin  uunissa valmistuva Jerk-kana tuo  ilon ja värin ruokapöytään. Pannulta löytyy ananasta , paprikaa ja kesäkurpitsaa. Helpon herkullista ja erilaista, jos se nyt olisi se avainkokemus mitä tässä haen.


Tahmakana taas on herkku, joka valmistuu ihan muutamasta raaka-aineesta. Siinä on ihanasti maapähkinävoita, joka täytelöittää makua ja korostaa tahmaisuutta.



Välillä mulla käy niin, että kun oikein innostun wokkailemaan, soveltamaan ja yhdistelemään saan lopputulokseksi pannullisen sheibaa ruokaa, joka on, no yleensä ihan syötävää, mutta ei mitään mieltä ylentävää. Sen takia taputan itseäni erityisesti olkapäille kun onnistun muutamasta raaka-aineesta wokkaamaan selkeä ja kiinnostavan aterian. Tämä inkivääri-valkosipulikana on siitä hyvä esimerkki. Sairaan nopea myös, 15 min. Toki itse tujauttaisin mukaan myös chiliä, tämä on vähän sellainen peruslapsiystävällinen versio. Koska ainakin urbaanilegendat kertovat, että chilinsyöjälapsiakin on.



Kana Hienohelma on näistä resepteistä hauskin. Se on pikaversio kasari-ysäri vaihteen reseptistä, joka on taidettu julkaista Annan Iltapalakirja- nimisessä läpykkeessä, joka minulla tietysti on tallella, koska en pysty erkanemaan resepteistäni. Siinä on jotain tuttua Ruotsin saman ajan arkihitistä Flygande Jakobista, jossa on kana, pähkinää ja banaania. Tässä ei ole pähkinää, vaan aurajuustoa. Nykyään teen harvoin, mutta aikoinaan tätä tehtiin oikein vieraillekkin ja aina oli niin hyvää!



Kakkosjuttuun ymppäsin puutarhani marjoja, vähän taas uudenlaisilla kakku/piirakkaresepteillä.
Aivan superhyvä on tämä mehevä ja maultaan kirpsakan pehmeä karviaispiirakka. Resepti on hullun helppo ja on erityisen ihanaa kun löytää nimenomaan karviaisille hyvin soveltuvan reseptiikan. Pinnalla mantelimassa antaa ihanan säväyksen.

Koirani muuten söi koko kakun ensimmäistä palaa lukuunottamatta. Ilman lupaa siis. Kerrankin kun olisin halunnut herkutella itse.



Valkosuklaa-mutakakku punaherukoilla on varattu sitten tosi makean ystäville. Koska makea se on. Mutta punaherukat ovat juuri se marja mnkä tähän voi laittaa tasapainoittamaan makua. Ja jos valkoinen mutakakku tekee mieleesi tepposet ja muistuttaa liikaa "raakaa taikinaa", voit aina lisätä 10 min. paistoaikaa ja paistaa normikypsäksi, jolloin voit poistaa muta-sanan kakun nimestä. Toimii näinkin.

Sitten vaan kohtia arkea, uusin kanareseptein  ja päälle piirakkaa! Ihan luxus-arki, vai mitä?







1 kommentti: