About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Mummolan maitoperunat




Olen tainnut mainita maitoperunat tänä kesänä useampaan otteeseen täällä blogissa. Aika monta kertaa  olen niitä syönytkin, sillä maitoperunat on justiinsa se herkku, jota valmistan ensimmäisistä käsiini saamista kotimaisista tai oman perunamaan mukuloista.

Maitoperunoita syötiin Oravan mummolassa pitkin kesää. En taida niitä edes tehdä aivan samalla lailla kuin mummolassa aikoinaan tehtiin, muisteltiin juuri äitini kanssa, että maitotoupista taidettiin kaataa aivan vaan kylmää maitua keitettyjen perunoiden päälle, veitsellä vuoltiin perunoiden päälle paksu voisiivu ja pihalta käytiin leikkaamassa muutama sipulinvarsi siihen päälle. Ja tietysti suolaa.



Maitoperunat
Kourallinen (ainakin)  uusia perunoita per ruokailija
Maitoa 2 dl per ruokailija
1 uuden sadon sipuli varsineen per ruokailija
lusikallinen voita per ruokailija
ruohosipulisilppua
hyvää suolaa

Pese ja raaputtele tarvittaessa uudet perunat lähes kuorettomiksi. Laita pesun aikana jo keitinvesi kiehumaan, jotta saat lisätä perunat suoraan kiehuvaan veteen. Veteen lisää 1 tl suolaa. Uudet perunat lisätään vanhoista poiketen aina kiehuvaan veteen, jotta niiden entsyymitoiminta saadaan nopeasti lakkaamaan, tähän tarvitaan yli 70 asteen lämpötila. Muuten enstyymit kovettavat perunan. Tämän olen oppinut tätäkin asiaa tutkineelta professori Anu Hopialta (Kemiaa keittiössä, 2008).

Keitä siis perunat kypsiksi, kaada vesi pois, aseta perunoiden päälle astiapyyhe hetkeksi, että ne saavat rauhassa "kuivahtaa".

Lisää kasarin pohjalle voi ja silputtu sipuli (tällä kertaa käytin uusia punasipuleita varsineen), anna pehmetä muutama minuutti, lisää sitten maito ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta perunat lautaselle, kaada päälle kuuma maito. Ripottele päälle suolaa ja sipulinvarret ja halutessasi tai vaihtoehtoisesti ruohosipuli.



Maitoperunat, ressu, keisarin keitto, lätyt mahakipuun, paistetut sianläskisiivut, ruskia kaste, verileipämaito, talkkuna, fiilipunkki, ruispualukkapuuro ja sisusklasukeitto. Siinon teille eksotiikkaa, straight from Oravan kylä. Ehkä viälä piimävelli.

Ne ovat myös oman lapsuuteni ihanimpia makumuistoja. Niinkuin myös sekin kun porkkanan sai hakia suoraan penkistä ja se pyyhkäistiin puhtaaksi nurmikkohon. Ja käytiin katkomas raparperinvartaita, joita sitten topattiin hianohon sokerihin.

Maitoperuna reseptillä on ihan pakko osallistua blogaanien omaan kesän ruokahaasteeseen, jonka aiheena on mummola. 



Siinä me ny sitte ollahan: minä, Mumma ja Kumpulan Helmi. Soli sitä hyvää aikaa kun emännillä oli viälä kaatit ja kirkolle mentäes pantihin hilakku päähän.

Ja mä saatoon luattaa, että oli aina joku, joka piti kärestä kiinni.






32 kommenttia:

  1. Ihana kirijootus ja itkuksi meni!!! Ja varmahan ei kaikkia nuarempi sukupolovi taira ymmärtää! t.äiti

    VastaaPoista
  2. Kiva kirjoitus ja resepti. Maitoperunat onkin ihan uusi tuttavuus minulle. Minun mummut olivat molemmat Karjalasta ja tämä ei tainnut kuulua karjalaismummojen repertuaariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi moni on sanonut, tuolla fb:nkin puoles, ettei tunne maitoperunoota. Mikä tosi hämmentävää, kun mä taas luulin, että KAIKKI niitä syö.

      Poista
  3. Ihana kirjoitus, mahtava perunaohje ja kaunis kuva sinusta, Mummastasi ja Kumpulan Helmistä!!!

    ...jollain uskomattoman kivalla tapaa mulla tuli tästä myös mieleen Armi Ratian elämäkerrasta alku, jossa kerrotaan Armin lapsuudesta ja lapsuusmaisemista, jonka luin pari kesää taaksepäin ("Love Armi" oli kirjan nimi ja kannessa kirjoituskoneen kuva). Suosittelen kesälukemiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvä, ettei menny aivan itkuksi tämä homma, kun tämä sun mielleyhtymä oli niin hauska, että aloin ääneen nauraa.

      Ei me kyllä Armin kanssa ihan ikätovereita olla ;D !

      Tämä kuva on ollut Ilkka-lehdessä joskus seitkytluvun alussa, ikävä että ei oo värikuva, muistan tuon krimpleenihamehenkin mumman päällä, se oli kirkkahan vaaleansininen ja raidat oli tummia.

      Poista
  4. Nostalgiaa... ja ikävä tuli noita aikoja! Lisäisin listaasi vielä perunalooran, jota äiti teki leivontapäivän päätteeksi ja tetenkin äidin tekemän maailman parhaan leipäjuuston. Muistatko sen vakiojuuston Edam 4 kg tanko? Kiitos kivasta kirjoituksesta! Muistan ainakin kolme eri versiota mummolan maitoperunoista. T. Mimma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt muistan juusto kun sanoot. Ja sitten kun pappa toi joskus kirkolta sitä palavikinkkua.
      Eipä kestä kiitellä, näitä pitää välis muistella, että muistaas paremmin! Rakkaita aikoja ja rakkaita ihimisiä, koko mummolan väki.

      Poista
  5. Niin ja vielä tuosta kuvasta. Meitä nauratti kovasti lehtijuttu, jossa toimittaja kirjoitti emännän kutomisesta eli villasukkaa siinä kudottiin toimittajan mukaan. No aika kookas oli sukaksi, mutta Helmi kutoi siinä Annelille ruskeaa villatakkia. T. Mimma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jos Oravas oli toimittajan miälestä niin isookenkääsiä....

      Poista
  6. Awesome kirjoitus, two thumbs up!! (Outola)

    VastaaPoista
  7. Kyllä Karjalaiseenkin perinteeseen kuuluu maitoperunat, tehtiin vaan vähän eri tavalla. Perunat keitetään lohkoina vähässä vedessä, lisätään sipulia tai sipulinvarsia, maitoa ja reilusti voita. Kiehautetaan. Aivan samat aineet ja hyvää on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toistan viimeiset sanat. Ja hyvää on!

      Poista
  8. En oo tämmöstäkään herkkua koskaan syöny mutta tarttee kokeilla jahka omat perunat on nostettavissa. Niitä kun ei sitte tartte ku pyöräyttää vedessä ni jo ovat puhtaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, suomalaista perinnettä sinne bordeeauxuttelun keskelle!

      Mummolas perunat pestiin justiin sillä lailla. Perunat maasta sankoon ja päälle vettä, sitten sellainen puunoksasta (kuusesta?) tehty nuija jossa oli alahalla oksanpätlät , jotka nousi ylöspäin.
      Sillä muutma pyöräys ja tosi puhdasta tuli.

      Nykyään hermot menöö kun kaupan perunoota yrittää jynssätä.

      Poista
    2. Juha teki meille viime kesänä perunanpesumelan (eikä ny mitään melavitsejä tähän sitte), jolla noita omia pottuja on puhtaaksi pyöräytelty. Siinä keittiö naulakossa kyllä roikkuu tuo kuvailemasi oksavispilä, jota täytynee testata pesuhommissa seuraavalla kerralla.

      Poista
  9. Myös mummulassani Pohojos-Pohojanmaalla syötiin usein maitopottuja. Lähes samalla reseptillä mentiin, mutta pottujen kaikkea keittovettä ei kaadettu pois ja maito kaadettiin ihan kylmänä lähes kypsien perunoitten päälle. En ole varma, lisäsikö mummuni tilliä, mutta itse teen niin. Maitopottujen kanssa syötiin ruisleippää, (tanko)gotlermakkarraa ja pallojuustua. Molemmat leivänpäälliset veistettiin rouvisti puukolla . Myös sillileipä maistuu tämän keitoksen kumppanina mainiolta. terv. Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että Oravaskin välillä tehtiin just nuan. Ja sillileipä maistuu varmasti mainiolta tämän kans.

      Poista
  10. Mahtava tuo lapsuuskuva. Sen verran savolainen olen, että maitopotaatit puistattaa. Tytär joutui jokunen vuosi sitten mummolan reissulla suvun matriarkan luo syömään ja lautaselle ladottiin maitoperunoita. Nikotellen meni kuulemma alas, siinä ei uskaltanut kursailla... Piimävellillä on minuakin uhkailtu :D

    Ihanaa, että maakunnilla on omat herkkunsa ja ne edelleen elävää perinnettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisit jjuuri inspiroida mut piimävellin tekoon! ;)

      Poista
  11. Okei, liekö tämä joku Pohjanmaan-juttu? Isoäiti (kotoisin Oulusta) teki hieman vastaavaa, mutta kermaan. Meillä tosin laitettiin kunnon siivu voita, silputtua tilliä ja kermaa (purkki sopii hyvin isommalle perunamäärälle, kahdelle hengelle laitan n. puoli purkkia) ja kypsät, valutetut mutta kuumat perunat päälle. Pyöräytettiin lusikalla pari kertaa, jotta voi sulaa ja kaikki perunat saavat "osansa" ja aivan loistavaa ruokaa on! Tänne Tampereelle on meidän perheeseen tuo vakiintunut uusien perunoiden kaveriksi, sillin tai grilliruoan kanssa tuota tarjotaan. Ja jos perunoita ruoan jälkeen jää, ovat ne kylmänäkin oiva välipala liemessään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kyllähän se melko rasvaista oli se meidänkin maito, kun tuli suoraan omasta navetasta.
      Ihanaa kun tästä on näin monia variaatioita.
      Pidetään maitoperunat hengissä!

      Poista
  12. Pakko kai on tälle kesälle yhet maitopotut tehä! Näyttävät jo niin hyvälle. Meillä ei maitopotuissa ollut tilliä, vain maitoa, sipulia ja pottuja. Yksinkertaista ja hyvää, kun potut on priimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kuule perunan laadusta riitti mun papallani keskusteltavaa ympäri vuoden ja se olikin sitten tärkiä asia!

      Poista
  13. Hieno kirjoitus - mummot ovat kädestä pitämistä varten. Tämähän on vähän kuin yksinkertaistettu versio kesäkeitosta - en sano köyhän miehen versio, koska Pohjanmaalla ei olla tunnetusti köyhiä eikä kipiöitä.

    Olen helpottunut, että osallistujia tulee kisaan. Olin ihan kauhuissani, että minun aiheeni takia perinne katkeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa tosiaan hyvä! ;D

      Jonna, aihehan on loistava...ja vielä puolitoistakuukautta aikaa jäljellä.

      Poista