HIRVEN HYVÄT RESEPTIT

Sitruunainen hirvipata

Tämä postaus voisi olla myös nimeltään Asioita, joita haluan sanoa hirvestä.

Nyt siis kuunnelkaa!

Kaikki sanomani on omia mielipiteitäni, perustuen joko omakohtaisiin kokemuksiin tai siihen, että joku on onnistunut päähäni ajatuksen istuttaa. Älköön siis kukaan, hirvi tai ihminen, pitäkö sanomiani absoluuttisina totuuksina, kuinka tahansa vakuuttavasti ne osaan esittääkkään.

Hirvi on parasta lihaa mitä tiedän. Niin kauan kuin muistan, on isäni käynyt hirvimettällä ja pakastin on aina ollut hyvin varustettu hirvenlihan suhteen. Meillä on esim. hirven jauhelihaa käytetty pääsääntöisesti useimpiin arkisiin jauheliharuokiin. Pasta Bolognese tai lihapullat maistuvat juuri niin hyviltä vain hirvenlihasta. Ja joo, ne lihapullat ei kaipaa possua sekaan.

Olen aina pitänyt perinteisestä hirvikäristyksestä poronkäristystä enemmän

Paisti on meillä perinteisesti ollut pitkään rautapadassa haudutettua, lähes murenevan kypsäksi -vaan ei kuivaksi- haudutettua juhlaruokaa. Hirvenpaistia olen tarjonnut molempien lasteni ristiäisten buffetpöydässäkin. Ihan viimeisen 10-15 vuoden aikana mukaan on tullut vahvasti myös routapaistin valmistus. Eipä tarvitse muistaa ottaa paistia päiväkausia aikaisemmin sulamaan. Ja onnistuu aina.

Hirvikäristys on myös kaikkien lempiruokaa. Olen sille niin oppinut, että olen lakannut poronkäristyksen syömisen, kun en ikinä saa hirvikäristyksen vertaista.

Hauskaahan tässä on keskellä lihatonta lokakuuta paasata lihansyönnistä. Hirvenliha on kuitenkin eettisesti kestävin vaihtoehto lihansyöjälle. Hirvi on Suomen luonnossa elinvoimainen laji ja sen metsästys on kestävän kehityksen periaatteella tarkkaan säädeltyä.

Hirvenliha on myös vähärasvaista, mikä toisaalta  tekee siitä terveellisen valinnan, toisaalta osittain asettaa haasteensa sen valmistukselle. Hirvessä on myös proteiinia ja eräitä kivennäisaineita enemmän kuin esim. naudanlihassa. Makuakin hirvenlihassa on taatusti enemmän. Sisäelimistä suosin itse vasan sisäelimiä, koska niihin ei ole ehtinyt kerääntyä vielä mahdollisia tienvarsimyrkkyjä.

Piirun verran paree lihakeitto. Hirveä!

Mekin isäni kanssa kokeillaan joka vuosi jotakin meille uutta. Hirviporukoiden lihanjaossa on vielä osittain kehitettävää, vaikka parempaan suuntaan mennään. Toisaalta on ihana, että isäni saa ainakin täällä meillä päin yleensä ilman minkäänlaista painimatsia tuoda kotiin kaadettujen sydämet, maksat ja kielet. Noista herkuista joutuu taistella lähinnä kai metsästyskoirien kanssa. Muutamia vuosia sitten kyselin hirvenposkien perään ja onpa isäni saanut nekin saaliista rauhassa irrotella. Herkkua, ovat kaikki edellä mainitut. Samoin potkakiekkoja on alkanut saamaan. Toteutusta odottaa myös turpasyltty, pitää varmaan pyytää tänä vuonna uusi turpa, en vaan pystynyt valmistamaan edellistä, niin metsästäjän likka kuin olenkin, ja se unohtui kuivamaan pakkaseen.

Toki metsästäjien joukosta löytyy nykyään jo paljon kulinaristeja ja kaikkinainen luiden  puljongiksi keitteleminen on noussut arvoonsa. Kaukana ovat toivottavasti nuo ajat kun viimeisenä kaadettu vasa herkkulihoineen lähetetään jakamisen vaikeuden edessä säilyketölkkitehtaalle.

Ennen kaikkea  kuitenkin kiitos metsästäjille ja maanomistajille. Mahdollistatte meille hirvenlihasta nauttimisen!

Hirvenlihaa löytyy näin syksyisin myös kaupan tiskiltä. Tänään 19.10.2017 löytyy ruokatorstai sivulta (Aamulehti,Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti) näitä kuvissa olevia hirvireseptejä. Lukekaa, pistäkää talteen tai edes korvan taa.

Kyllä se hirvi taipuu tacoihinkin

Pidän hirvenlihaa suuressa arvossa, se on arvokasta myös kaupan tiskillä, eikä se toki metsästäjällekään ilmaiseksi tule. Siksi sen valmistaminen tulisi tehdä suurella rakkaudella. Kätkemättä sen omaa makua, lempeästi sitä tukien. Mielestäni esimerkiksi punaviinimarinadi hirvelle kertakaikkiaan tappaa sille ominaisen luonnon. Suola, pippuri, laakerinlehti ja lempeät yrtit, sienet ja katajanmarjat sekä puolukka, kotimaiset juurekset kautta linjan ovat hyväksi todettuja.

Kun haluat jotakin muuta niin tomaatti, chili, paprika, valkoviini, sitruuna passaavat upeasti ja tuovat vaihtelua. Listaan tähän vielä joitakin suosikki hirvireseptejäni blogista. 

Ja se, mitä ei koskaan voi ylittää on hirven sisäfile (tai ulko) suoraan pannusta valkosipulivoilla! Herkku numero 1.

Routapaisti

Jauhemaksapihvit hirvestä

Hirvigulassi (apua, tähän suosikkiin ei ollutkaan reseptiä, asia korjattava pikimmiten) Edit: nyt löytyy täältä!

Hienompi hirvibolognese (Pohjoismaiden parhaaksikin valittu)

Gochujang-hirvihampurilainen

Hirvipärämätsit

Hirvikebab

Prässätty hirvenposki

Nyhtöhirvi

Juustoinen hirvipata

Riimihirvi

Peltilihapiirakka hirvestä

Paistettua hirvensydäntä

Tuossa siis hiukan erilaisiakin hirvireseptejä. Muista käyttää jauhelihaa ihan normiresepteissä ja tee hirvestä vaikka Moskovan pataa. Ja gulassia. Olen aivan sokissa, etten ole julkaissut yhtä lempparireseptiäni!

Ja mitäs uutta minä tänä syksynä kokeilen,

• Tacos de lengua eli kielitacot meksikolaisittain hirvenkielestä naudanlihan sijaan
• Hirvitartar
• Savustettua sydäntä

Eilen maistoin jo isäni keittelemää ja pikasavustamaa sydäntä. Huikean hyvää, paitsi savu ei ollut oikein tarttunut. Otan uusinnan Bastardini kanssa.

Ja vielä semmoinen vinkki, kun hirvi, aikuinen ainakin, on suurisyistä lihaa ja jos pataohjeessa lukee 2 h haudutusta, niin hauduttakaa nyt vaikka 3, ellei se vielä ole kahden tunnin jälkeen supermureaa. Koska supermureaa sen kuuluu olla!

Tänään muuten ilmeisesti tein myös (ja aivan törkiän hyviä) hirvipullia Makujen Aamussa ja huomenna Marcos duunaa hirvenpaistin. Kannattaa siis katsoa vaikka koosteohjelma Makujen viikonloppu sunnuntaina MTV3:lta.

Jälkkäriksi lehdessä tarte tatin. Tai ainakin herkullinen omenapiirakka.