About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 1. elokuuta 2015

Lapsiperhe Turussa


Mumma, lapset (11 ja 4) ja minä oltiin tänäkin vuonna minilomalla Turussa. Natasiskoni katoaa nimittäin kesäisin Kuubaan joten tarjolla on ilmainen majoitus Martin kirkon kupeessa sijaitsevassa yksiössä. Patjat vintiltä vielä lattialle niin neljä henkeä mahtuu mainiosti. Lasten kanssa on kiva matkustella juuri sen takia kun ilo otetaan irti kaikesta pienestäkin: Kerrostalon rappukäytävässä on kiva juoksennella, postiluukusta voi kurkistella sisään ja ulos (siis omaan asuntoon), vintin verkkovarastossa on ihan hitsin pelottavaa ja pihan leikkipaikalta sisään tullessa on hauska huutaa ikkunan alla, että -Äitiii, heitä avaimet (ei kai me oltu häiriöksi kellekkään)? Natasiskolla ei ole myöskään TV:tä, eli iltariehujen jälkeen uni kutsui.

Tällä kertaa olimme reissussa kolme yötä. Torstaina lähdimme puolilta päivin ja perille päästiin puoli viiden aikaan. Olin tehnyt meille treffit syömään ystäväni Roosan kanssa, jota en ole nähnyt vissiin taas 9 vuoteen. Roosa, samoin kuin poikansa Ronni ovat töissä ihan keskustassa Cantina Aztecassa. Cantina Azteca on vissiin jo toistakymmentä vuotta vanha turkulainen texmex ravintola, mutta uudet omistajat ovat pitäneet sitä puolisentoista vuotta. Listalla on paljon mausteisia pataruokia, meksikolaisella otteella, lainaten muualtakin Latinalaisesta Amerikasta ja sinetöimällä kaikki skandinaavisella silauksella.  Söin karitsaburriton joka oli tuhti ja maukas, tosi bueno. Cantinan sisustus oli vähän ehkä kliseinen, mutta ruoka yllätti olemalla tosi tosi maukas!


Seuraavana aamuna, joka sattui olemaan Urhon syntymäpäivä, ajoimme Naantaliin ja jakauduimme kahteen porukkaan. Viime vuonna olimme jo porukalla Muumimaailmassa, enkä halunnut Urhoa sentään pakottaa sinne 11v. syntymäpäivänään. Kuvitelkaa mikä muisto, kaverit viettää synttäreitään keilaradalla, Duudson Activity Parkissa, Power Parkissa, elokuvissa... no mites sä, Urho, 11v.? - No, muumimaailmassa...
muumikuvat sattuneesta syystä kesän 2014 reissulta
Maitotyttöhän ei ollut viime vuoden jälkeen muusta puhunutkaan, joten hän lähti tapaamaan kavereitaan sinne Mumman kanssa. Ja vain kaksi kertaa oli ollut kadoksissa. Muumihelvettimaa taitaa olla jo käsite sinänsä, kallis nähtävyyshän tuo on ja raskaaksi saattaa joskus muumimaailmapäivä käydä osallistujien iänkin takia, plussina täytyy pitää, että siellä on kuitenkin eläviä esityksiä (viime vuonna katsoimme kaksi kertaa sen mainion, jossa Haisuli varasti Vilijonkan helminauhan, joka kaivettiin lopulta Haisulin nenästä, ja kun Vilijonkalle kerrottiin löytöpaikasta , tarina jäi aina kesken Vilijonkan pyörtyessä...) ja hahmot kulkevat yleisön seassa. Viime vuoden paras oli ehdottomasti Haisuli, joka oli kovasti aktiivinen keppostellen lasten kanssa, tämänvuotinen roolinvetäjä oli ollut vähän nihkeämpi, eikä Haisulia ollut muutenkaan näkynyt, mistä Maitotyttö ol hiukan pettynyt.




Urhon kanssa seilattiin  Muumimaailman edustalta ala-kouluikäisille tarkoitetulle Väskin Seikkailusaarelle. Saaren kiertämällä löytyy 21 eri leikkimielistä tehtäväpistettä, tasapainoilua, labyrantteja, kullanhuuhdonta, vaijerikeinua yms, loppupäästä löytyivät kuitenkin parhaat, jousiammunta ja kalliokiipeily. Jousiammunnassakaan ei ollut enää jonoa, joten päästiin ampumaan useamman kerran.





Ja yksi parhaimmista paikoista oli puolivälin etappi. jossa monenlaista kotieläintä pihapiirissä. Urho otti kännykkäni täyteen possu- ja kanavideoita pikkusiskolle näytettäväksi. Paikalla oli myös nuotio ja kioskista ostetun Hot Dogin pitikin itse lämmittää. Tikkupullaakin oli tarjolla. Luulen, että omiakin eväitä sai syödä.

Illalla ehdittiin Turkuun vielä treffaamaan ottopoika Ulia, joka oli valinnut meille  huomaavaisesti ruokapaikan ihan majapaikkamme nurkan takaa. Sloppy Joe tarjoilee Cal-Mexiä ( Cal for California) Sloppy joeta, burgereita, taco- salaatteja, burriittoja, hodareita, pirtelöitä, kaikki hervottoman kokoisia annoksia ja sämpylöistä asti itse tehtyjä. Erittäin nopea keittiö erikoisplussana, vaikka perjantai-iltana kuuden jälkeen paikka alkoikin olla viimeistä paikkaa myöden täynnä.

Urhon toivomuksena oli päästä shoppaamaan reissulla. Menimme siis Hansakortteliin. Koska Pizzarium. Ihan vaan H&M riitti meidän lapsille, minä kävin Akateemisesta hairaamassa Urholle ekan Harry Potterin ja itselleni Donna Hayn. Ja sitten Pizzariumin pizzaa. Pohjassa maistuu tosiaan 72 h kohotus. Onneksi olkoon Helsinki, saatte ikioman pizzariumin kuun vaihteessa.

Viime vuonna  taidettiin olla Turun reissussa 5 päivää, mutta silloin meitä hellikin ihana helle ja koko reissun suosikiksi nousi, mikäpä muukaan kuin Samppalinnan maauimala, taidettiin viettää siellä 3 pitkää päivää. Parasta  tietenkin hyppytornit. Tällä kertaa Samppalinna lämmitetyt altaat pelastivat hiukan tuulisen lauantai-iltapäivän.



Lapset sai  pitkän päivän jälkeen toivomuksestaan kämpillä iltaruuaksi lihapullat ja muusit, minä hain äidille ja mulle vietnamilaista Vaimomatskun suosittelemasta Pho Ngonista. Kaikki tyytyväisiä. Urho oli mulla hakureissulla mukana googlemaps-navigointitulkkina, kuten koko reissun ajan ja bongasimme matkalla "Suomen suurimman karkkikaupan". Lomalla saa ja kuuluukin olla just niin villi, että lähdettiin sitten vielä kahdeksan maissa illalla lasten kanssa ostamaan kunnon mässypussit. Luultavasti se ei edes heilauttanut meidän melko raskasta lomaruokailua suuntaa tai toiseen terveellisyyden kannalta. Oli meillä aina voikkareita, juomista, hedelmiä ja keksejä eväänä pitkin päivää, ettei koko lomasyönti aivan näihin mainittuihin rajoitu.



Sunnuntaina heräsimme lohduttomaan sateeseen, hylkäsimme Samppalinna-suunnitelmat ja päätimme tutustua keskiaikaiseen Turkuun Aboa Vetus & Ars Nova eli Historian ja nykytaiteen museon opastetulla 90min. lasten kierroksella. Museossa pääsee näkemään kaupungin alta kaivettuja keski-aikaisen Turun raunioita.

Museossa sai kokeilla miltä tuntu olla keskiaikaisessa koulussa ja kirjoittaa vahataululle.
Ja ennen kotialähtöä vielä yhde kuumatt kaakaot. Koska sade.
Lapsiin iski myös pikakierros nykytaiteen museossa, etenkin Anna Breu- työryhmän teos, jossa ihmisruumiin palasia löytyi riepoteltuna pitkin huonetta ja kaiken kruunasi viheltävä ja pierevä (luit oikein) takka.

 Viime vuonna oltiin jo sillä mainiolla vaikkakin todella pitkällä  (3h, Maitotyttö oli vasta 3,5v) Koiramäen lasten kaupunkikierroksella, jossa tutustuttiin Turun linnaan, purjelaiva Sigyyn ja käsityöläismuseoon. Suosittelen kyllä näitä ohjattuja juttuja, niistä saa paljon irti.

Jos nyt joku on jaksanut lukia tänne asti, niin kerron vielä, että suurta hilpeyttä lapsissa aiheutti alastomana juokseva Paavo Nurmen patsas. Urho kyllä tähdensi, että patsaalle on varmasti tosi vaikea tehdä vaatteita. Päivittäin kun sen ohi kuljimme useammankin kerran, tuli nyt ainakin suomalainen urheilun suurmies ja The Flying Finn,  maailman urheiluhistorian legendaarisin juoksija  tutuksi lapsille. Olkoonkin, että lapsilleni hän tulee olemaan luultavasti ikuisesti Paavo Nurmi, pippelipoika.












4 kommenttia:

  1. No mitäs mitäs, Pho Ngon on ihan naapurissa, niin olisit nyt tullut piipahtamaan Vegekaupassa samalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa, kun mä tajusin vasta takaasin Seinäjoella, että se Elinan kauppa, sehän on nyt auki ja Turus! Olisin kyllä tullu jos aivot olis toiminu! Pho Ngon oltiin vastalauantaina varttia vaille 7, eli juuri ennen sen sulkemista. Kaikki kaupat lähistöllä oli tietenkin kiinni, ettei vahingossakaan ruokaa odottaessa hairahdettu. Mä tuun, ens kerralla... mutta siihen voi taas mennä.... Onnea Elina, Ihana Elina, uudelle uralle!

      Poista
  2. Turku on kyllä kiva kohde, kaikille ikäryhmille. Olette paljon ehtineet pitää hauskaa!

    VastaaPoista
  3. no lomalla sitä aina irtautuu kotirutiineista... ja kotimaanmatkailu on kyllä kivaa!

    VastaaPoista