On ihanan helppoa nakata ostoskärryyn arjen helpotukseksi nopeasti valmistuvaa ja muuntelukykyistä broileria. Sillä on paikkansa kuitenkin myös sunnuntain pöydässä. Jopa niillä reisikoipipaloilla. Enkö minä juuri kertonut missä se maukkain liha piileskii?
Vai mitä sanotte rapeakuorisista broilerin reisikoivista, jotka lepäävät manteli-sitruuna-uunirisoton päällä paahdettujen viinirypäleiden seassa. Ja koska kaikki tiedetään, että kukko viihtyy viinissä, on tämäkin ruokalaji valeltu viinillä, nimensä mukaan siis Rieslingillä.
Pieni vaivannäkö maksaa vaivan kun annat tämän aterian kruunata viikonlopun.
Sanoinko jo, että uunissa paahdetut viinirypäleet maistuvat ihanilta broilerin kanssa?
Rapeanahkainen Riesling-kana
4:lle
4 Jyväbroilerin naturelli broilerin reisikoipipalaa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
2 isoa valkosipulinkynttä
muutama timjaminoksa
suolaa
mustapippuria
3 dl risottoriisiä
2,5 dl kuivaa Rieslingiä
1,5 l kanalientä
1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
1 dl kuorittuja manteleita
2 dl vihreitä viinirypäleitä
2 dl punaisia viinirypäleitä
suolaa, mustapippuria, tuoretta timjamia
Kuivaa koipireisipalat huolellisesti talouspaperilla. Suolaa ja pippuroi reilusti molemmin puolin.
Kuumenna öljy ja voi pannulla kuumaksi, murskaa valkosipuleita hiukan veitsen lappeella, heitä sekaan yhdessä timjamin kanssa. Ruskista kuumalla pannulla reisipalat kaksi kerrallaan molemmin puolin, niin, että nahka rapeutuu ja saa kauniin syvän kullanruskean värin. Valele paloja niiden ruskistuessa öljy-voiseoksella. (Niin ne kokitkin tekee). Saattaa olla, että joudut laittamaan toista satsia varten uudet öljyt, voit ja mausteet, kuumalla pannulla kun ne tummuvat helposti liikaa.
Laita reilun uunivuoan pohjalle riisi ja sekoita siihen mantelit, sitruunankuori- ja mehu. Asettele koipireisipalat riisin päälle ja kaada vuokaan sekä viini että kanaliemi.
Paista 200 asteessa 30 minuuttia. Lisää vuokaan sitten rypäleet ja anna paahtua uunissa vielä 20 minuuttia.
Tarjoa annos suoraan vuoasta tai nostele risotto ja sen päälle kananpalat isolle tarjoiluvadille. Viimeistele tuoreella timjamilla.
Nauti ateria hyvän leivän, salaatin ja juoman kera. Eihän tästä voi olla nauttimatta!
Arvatkaa mikä reseptinkehittelyssä oli vaikeinta? Valita se yksi toteutettava resepti kaikista ideoista.
Sanoinko mä jo, että broileri on niin muuntautumiskykyistä, se ihan pursuaa ideoita. Maistuu sitäpaitsi koko perheelle. Paitsi minä sain syödäkseni Myös Urho10v:n nahat. En valita.
En todellakaan.
yhteistyössä Jyväbroiler |
Rapea kanannahka on parasta! :)
VastaaPoistaSoot niin mun serkku!
PoistaMua niin nauratti tämä postaus x D Sun kälyllläs on A) kummallinen aversio luullista lihaa kohtaan, mistä seuraa B) kanan reisikoipi on vielä inehmpi eväs kuin luinen kanan rintapala ja edellisiin mitenkään liittymättä C) kanannahka tahtoo tulla liukkaasti ylös, jos on vahingossa sattunut eksymään suuhun ja alas. Kyllä mä kanaa ja koipia syön, jos on pakko, mutta roipetta tahtoo jäädä aika läjä, ja siitä ei köksät tykkää. Sun veljes kehui syöneensä tänään lounaaksi 19 wingsiä. Siinä on ihan horror-safka: pelkkää luuta ja nahkaa. Ja juu, kyllä nuo kananjalat sun kuvissa näyttää hyviltä, ja uskon että maistui kans. Kyllä me tätä kokeillaan, varmaan jo ensi viikonloppuna.
VastaaPoistaOotta te rohkeita. Jos tunnustan, tunnustan nyt, että minäkään en ole mikään koipien järsijä, paitsi kun ne on niin kypsiä, että liha putoaa suuhun. Ja en minä kyllä velttoa nahkaa imekele, mutta rapsakka, ai että mikä herkku!
PoistaHyvän näköinen ruuasta tuli, mutta kana jäi hyvin vaisun makuiseksi. Jyväbroileria ei löytynyt niin jouduttiin käyttään Kotitilan viljalla ruokittua. Rieslingin sijasta käytettiin Chardonneyta kun sitä sai pienemmissä pulloissa. Mun makuun riisi oli liian sitruunaista mutta kälys tykkäs.
VastaaPoistaJa sotkuista oli tuo rasvassa paistaminen.
Voi rakas veljeni, kiitos, että kommentoit nyt ensimmäistä kertaa. Ja aina yhtä rehellisesti. Minä en voi päätyä kun lopputulemaan, että taidan sitten siltikin olla vaan sua parempi kokki! <3
PoistaKanaan pitää uskaltaa lussa ripotella tarpeeksi suolaa ja pippuria, mutta mielestäni liha oli kyllä mehevää ja aromaattista, viini ja sitrushöyryjen ansiosta, unohtamatta sitä alun sotkuista voikylvettämistä. Joskus pitää nähdä vähän vaivaa.
Ooh, tämä menee testiin!
VastaaPoista-Heidi
http://tiskivuorenemanta.blogspot.fi/
Veljeni kommetoinnin jälkeenkin :) ?
PoistaNe oli Naapurin Maalaiskananpojan paisteja, eli reisiä ilman koipea. Viljalla ruokittuja Cobb-kanoja. Jyväbroileria ei ollut tarjolla porvoolaiskaupoissa ollenkaan. Hyvä oli ateria, parantamisen varaa jäi, mutta sun veljes ei luvannut enää tehdä tuota. Sun neuroottinen kälys taas ei pysty syömään, jos tekee itse.
VastaaPoistaNo hei, maailma on täynnä ihania ruokia, ei kaikkia ehdi tehdä viikottain!
PoistaAh, se nahka! Juurikin se. Minä syön sen aina. Mies valittaa, että se on muka ällöä, ja lounasruokaloissakin kaikki rääpivät nahan pois. No okei, sellainen vetelä nahka ei ole hyvää. Mutta tuollainen maustettu, rapeaksi paahtunut pinta. Oi ja voi. Mikään rintafile ole mitään sen rinnalla.
VastaaPoista-Savusuolaa, Janica
Ei niin, vetelä nahka, jota joskus jopa wingseissä, on kauheaa.
PoistaSiksipä tässä tehtiinkiin ihanan ihanan rapeaa nahkaa! :)
Meillä menee välillä hiukan kinaksi asti noista rapsakoista nahoista.
VastaaPoistaNo nih! Löytyihän se riidanaihe teidänkin pupulien elämästä!!!!
PoistaKiitos ihanasta ohjeesta, tein tuota tänään. Olinkohan jotenkin köppäkäsi, kun risotosta tuli tosi kuivaa? Jos on 3 dl riisiä ja yhteensä 4,5 dl nestettä, niin mistä riisi saa turpoamisvaran? Maku oli loistava, mutta rakenteessa oli vähän parantamisen varaa. Ei millään pahalla....
VastaaPoistaApua herra jumala. Pitäs olla 1.5 litraa kanalientä. Korjaan huomenna reseptin kun pääsen kotiin... kiitos!
PoistaApua herra jumala. Pitäs olla 1.5 litraa kanalientä. Korjaan huomenna reseptin kun pääsen kotiin... kiitos!
PoistaNo niin määkin ajattelin, epäilin omaa järkeäni ja usko tai älä, ihan itse keksin lisätä lientä! No harm done. Ja makuhan aina ratkaisee :)
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää!