Viimeisenä pääsiäispyhänä herkuttelin ja hemmottelin perhettäni Pekingin ankalla. Valmistin sitä tietenkin luottoreseptilläni...tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että olen valmistanut kyseisen ruokalajin peräti kerran aikaisemmin. Tuuri kävi silloin kerrasta ja Nigellan ja Jamien ohjeistuksia hiukan yhdistettynä ruuasta tuli herkullinen ja mutkattomasti valmistuva, joten en nähnyt mitään syytä lähteä reseptiäni muuttelemaan. Yksityiskohtaiset ohjeet ankan valmistukseen ja ruokalajiin kuuluvien kiinalaisten lättyjen tekoon kahdellakin tavalla löydät aiemmasta postauksestani Pekingin ankkaa matalan aidan taktiikalla.
Mikäli sinussa asuu pieni puuhastelija tai peräti insinööri tai kertakaikkisen perusteellinen ruokahifistelijä, haluat ehkä kokeilla Pekingin ankan toteuttamista vähän pidemmän kaavan kautta, kuten Campasimpukka ja Kammenpyörittäjä. Valmistustapa, joka on kekseliäästi modifioitu alkuperäisestä arotuulessa roikottamisesta Keski-Suomen oloihin, edellyttää kuitenkin esim. kompressoria (niin juuri, tuota pelottavasti pihahtelevaa raskasta tankkia, jonka saa vaikka naulapyssyn soimaan), joten minut pelattiin ulos jo tässä vaiheessa.
Laiska emäntä tekee kuten minä ja antaa uuunin hoidella hommat, ankan runsas rasva pitää sen mehevänä ja kuori rapeutuu pikku penslauksen avulla juuri sopivasti.
Mutta ainahan jotakin edistysaskelta on otettava. Jo ensimmäisellä kerralla katselin itsetehdyn luumukastikkeen ohjetta Jamieltä, mutta koska silloin oli niin miljoonaa muuta uutta asiaa, tyydyin avamaan pöytään valmiin Hoi Sin kastikepurkin. Ja hyvää oli. Mutta nyt kun vaihtoehtona oli sekä se, että tuo omatekemä luumukastike, veti luumukastike kirkkaasti ohi,! Että hyvä voi olla siis vielä parempaa!
Itsetehtyä luumukastiketta oli hiljakkoin väsätty sekä Keittotaitelua-blogissa, että Campasimpukalla, josta kopioin ohjeen omaan käyttööni, siinä kun oli ainesmäärät muutettu jo sopivasti pussilliselle kuivaluumuja, vähän lisäsin mausteiden määrää. Jamie muuten tekee kastikkeen tuoreista... eli vielä tässä on ehkä parantamisen varaa.
Luumukastike -perinteinen kiinalainen maustekastike
200 g kuivattuja luumuja2 dl vettä
1tl tl kiinaista viismaustetta
1tl chilijauhetta
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl ruokosokeria
raastettu appelsiinin kuori
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl ruokosokeria
raastettu appelsiinin kuori
Pane kaikki aineet kasariin, luumuja voit saksia vähän pienemmiksi. Keittele miedolla lämmöllä luumut hajoaviksi, 20 min +. Minä lisäsin aina välillä kyllä lisää vettä, sillä eihän me tästä betonia haluta vaan notkeaa kastiketta. Lopuksi vielä survaisin sekaan sauvasekoittimenkin, koska mielestäni luumut olivat liian isoina sattumina.
Sitten vaan kiinalaisen lätyn väliin ankanlihaa ja -nahkaa, kurkkua, kevätsipulia ja luumukastiketta. Ihanaa!
Alkuruuaksi tein suppilovahveroista kiinalaista sienikeittoa, jonka reseptiä ainakin Ankerias Vipunen odottelee vesi kielellä. Odottavan aika on pitkä, mutta tässä tapauksessa ikuinen, sillä reseptiä ei todellakaan ole tulossa. Olin tutustunut moneen reseptiin netissä ja sitten vielä makuaistini kanssa yritin pelata ja saada oikeaa makua aikaan, koska visio keitosta oli vahva, mutta ei siitä hyvää tullut. Kauniisti sanottuna oli kuulemma kuitenkin "ruokahalua herättävä" ellei varsinaisesti nyt herkullinen. Sori, Ankerias, tee itte parempaa. Mä voin sitten tehdä sitä seuraavalla kerralla.
Jälkkärinä tarjottu Banoffee sentään oli herkullista. Kondensoidun maitotölkin keittäminen kinuskiksi on se salaisuus, se kinuskin maku on ihanan makea, mutta ei öklö. Erilainen kuin mikään muu kinuski.
Sitten vaan kiinalaisen lätyn väliin ankanlihaa ja -nahkaa, kurkkua, kevätsipulia ja luumukastiketta. Ihanaa!
Alkuruuaksi tein suppilovahveroista kiinalaista sienikeittoa, jonka reseptiä ainakin Ankerias Vipunen odottelee vesi kielellä. Odottavan aika on pitkä, mutta tässä tapauksessa ikuinen, sillä reseptiä ei todellakaan ole tulossa. Olin tutustunut moneen reseptiin netissä ja sitten vielä makuaistini kanssa yritin pelata ja saada oikeaa makua aikaan, koska visio keitosta oli vahva, mutta ei siitä hyvää tullut. Kauniisti sanottuna oli kuulemma kuitenkin "ruokahalua herättävä" ellei varsinaisesti nyt herkullinen. Sori, Ankerias, tee itte parempaa. Mä voin sitten tehdä sitä seuraavalla kerralla.
Jälkkärinä tarjottu Banoffee sentään oli herkullista. Kondensoidun maitotölkin keittäminen kinuskiksi on se salaisuus, se kinuskin maku on ihanan makea, mutta ei öklö. Erilainen kuin mikään muu kinuski.
Voin sittenkin alkaa kytätä niitä Littusen ankkoja, jos kerran matalan aidan taktiikkakin on olemassa. Campasimpukan postaus aiheutti erittäin vahvaa rimakauhua. Eli seuraa niitä mainoslehtisiä silmä kovana ja vinkkiä tännepäin.
VastaaPoistaMä olen oleva
Poistasun ankanvartija!
Tämähän on ihan runollista!
PoistaMinä kyllä suosittelen kompressoria joka keittiöön! Se ei ole yhtään vaikeaa :D
VastaaPoistaItseasiassa, minun toivelistallani on minikomperessori ja vanerisaha...
Poista(Kompressorin käyttö teille pyöräilyihmisille ei kai ookkaan hepreaa, jatkuvasti pitää olla täyttämässä niitä renkaita...)
nam,kiva tuo luumu soosi. Iha kompuraa en keittiööni halua,mutta kiva on lukea kaikkia uusia kikkoja :) varmasti sillä ankasta saa huippu hyvää.
VastaaPoistaluumusoosi sopisi varmaan nyhtöpossullekkin rapsakan salaatinleden väliin kietaistuna...
PoistaOlen Campasimpukan kanssa samoilla linjoilla, kyllä kompuralle on aina käyttöä. Vappu tulossa ja kaikkea :)
VastaaPoistaMutta tuosta kastikkeesta, nyt keksin mitä teen pakastimesta löytyneelle ylivuotiselle luumusoseelle. Luumut on siis vaan soseutettu ja pakastettu ilman sokeria, joten hyvin sopisivat tuollaiseen kastikkeeseen, luulisin.
Siis aivan mainio hävikistä herkuksi-käyttö. Ota pala villisikaa samalla...
PoistaPitääkin tänään kotimatkalla ostaa luumuja! Hoisinin ystävät ry joutuu tämän myötä varmaan muuttamaan nimensä Luumukastikkeen ystävät ry:ksi.
VastaaPoistaNiin ja yksi sienikeitto minulla olisi katsottuna jo. Siihen pitää vain ensin löytää jostain kuivattuja liljankukkia. Saas nähdä onnistuuko se versio paremmin.
No mulle kans tuli nuo kuivatut liljankukat vastaan...jostain luin, että kiinamammoilla on kaikilla oma sienikeittoresepti, yhteisymmärrykseen ei päästä edes käytettävistä sienistä...ainut yhteinen nimittäjä on kuivatut liljankukat!
Poista