About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Äkkiä ne suppikset sieltä pakkasesta nyt!


Nyt ei oo vielä paniikki. Mutta korkea aika kylläkin. Ota ihan asiaksi, kurkista pakkaseen ja tee tilannearvio, ehkä jopa suunnitelma. Ollaan siinä vaiheessa vuodenkiertoa, että nyt raaskii jo käyttää pois kaikki "säästämäsi" vadelmat, herukat sun muut.

Ja sienet. Kiitos viime vuodenkin upean sienisadon, pakkaseen  on unohtunut on jäänyt vielä useampi pussi suppiksia. Miettikääs miten hyvän makuista, ravintoarvoltaan huippua ja täysin ilmaista raaka-ainetta! Nyt sienikeitot porisemaan ( sitäkin voi tehdä monenlaista; kermaista, kirkasta, juustoista, sipulista, korianterista, aasialaista, venäläistä, kiinalaista...), piirakkapellit, tai täytetyt piirakat, kastikkeet, lihapullien ja -murekkeiden jatke, munakkaat, fritatat, pastat....


...ja risotto. Kermaisen täyteläinen (kylläkin ilman kermaa) suppilovahverorisotto tainnuttaa mauillaan, täyttää vatsan ja saa syöjän huokailemaan onnellisena elämän erinomaisuutta. Risoton valmistusta ei tulisi turhaan mystifioida, se on oikeastaan todella helppoa ja nopeakin valmistaa, vaikkakin se vaatii valmistajaltaan täydellistä parinkymmenen minuutin keskittymistä, lähinnä terapeuttisena riisin sekoitteluna. Tekijänsä sille suoman rakkauden se palkitsee moninkertaisesti lautaselle päästyään.

Oma risottoinspiraatio iski, kun olisi pitänyt lähteä kauppaan, eikä huvittanut ja aloin käydä läpi viikkolehtikasoja, joita en ollut malttanut viedä vielä keräykseen, koska yhä vieläkin minun on pakonomaisesti tarkistettava jokainen lehti reseptihelmien varalta. Siellä se sitten oli, Kodin Kuvalehdessä sopivasti suppilovahveroresepti. Koska risottoriisiä, voita ja parmesaania tapaa olla poikkeúksetta kaapissa, ei kauppareissuakaan tarvittu. Alkuperäisessä reseptissä oli aurinkokuivattuja tomaattia, minulla sopivasti iso kourallinen nahistuneita kirsikkatomaatteja. Tuoreen timjamin korvasin ruohosipulisilpulla.

 

Suppilovahverorisotto
4:lle päruuaksi, 6:lle alkuruuaksi

1/2 litraa pakastettuja suppilovahveroita tai 25-30g kuivattuja
100g voita
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
21/2 dl risottoriisiä
6-7 dl kasvislientä
2 dl kuivaa valkoviiniä
10 kirsikkatomaattia
tuoretta timjamia tai ruohosipulia n. 3 rkl
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
1-2 rkl sitruunamehua
100g raastettua parmesaania

Kuullota sienistä ylimääräinen neste pois.
Laita voi sulamaan isoon paistokasariin.
Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kullota sipuleita ruskistamatta pienellä lämmöllä viitisen minuuttia.
Lisää riisi ja kuullota se läpinäkyväksi.
Lisää viini, sekoita hyvin ja anna sen imeytyä viiniin, jatka sitten kasvisliemen lisäämistä desi, kaksi kerrallaan, sekoittele uutterasti, jotta riisin tärkelys irtoaa ja tekee risotosta kermaisen pehmeän. Keittele ja isää nestettä kunnes riisi on kypsää eli vielä puruvastuksen antavaa.
Sekoittele sitten mukaan neljään osaan pilkotut tomaatit ja yrttisilppu. Mausta.
Lopuksi sekoita sekaan parmesanraaste, tarkista maku ja tarjoa välttömästi.

Risoton kuuluu olla valuvan puuromaista. Se koulun kotitaloustunnilla valmistettu irtonaisen kuiva hässäkkä herne-maissi-paprikasekoituksella ja jauhelihalla ei ole risottoa nähnytkään.

Risotto on jumalainen ruokalaji, joka tekee kunniaa aina muutamalle hyvin valitulle raaka-aineelle kerrallaan. Omaan risottooni kuuluvat ehdottomasti kuitenkin aina maun antajina parmesaani, valkoviini ja voi, joskus joku (vanhempani) on moittinut, että vähän liiankin voimakkaasti maistuvat parmesaani ja valkoviini. Mutta ah, juuri tuota makuparia rakastan risotossa (ja onneksi IsoHookin), löydä itsellesi sopivat määrät maistelemalla!





40 kommenttia:

  1. Minun viimekerran risotonkeittelystäni puuttui se terapeuttinen osuus, sillä esiliinani solmittu nyöri tökötti niin sopivasti kohti kaasuliekkiä, että kohta oli nyöri tulessa. Onneksi en ollut niin ajatuksiini vaipuneena, ettenkö älynnyt kastaa nyöri hetimiten hanan alla. Mutta nyt harmittaa lempiessuni alennustila. Vai pitäisikö se ottaakin vähän kuin taisteluarpena? Että näin meillä kokattiin, että essutkin on tulessa!

    VastaaPoista
  2. Kyllä oivallinen risotto sytyttää kenet tahansa....

    Ja kyllä, Campasimpukka, ota se taisteluarpena!

    VastaaPoista
  3. huh huh, nyt on kyllä nannaa kun käytetään kokonainen satagrammaa oikein meijerivoita!

    VastaaPoista
  4. Joo-o olis pieni pakastininventaario paikallaan täälläkin. Suppiksia meillä on vielä älyttömästi jäljellä, mutta kuivattuina. Täytyy laittaa piakkoin risotto tulelle. Asiasta ihan toiseen, mahtaakohan Lidlissä olla taas ankka-aika, kun mun blogiin on eksynyt paljon ankkareseptien etsijöitä? Tekis taas mieli tehdä pekinginankkaa a la Nanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa! Sullakin on pekinginankka top ykkösenä. Ehkä se tarkoittaa sitä, että pitäisi käydä pyörähtämässä Lidlissä.

      Poista
    2. Minä nappasin eilen viimeisen ankan altaasta, poika sanoi, että tosiaan on aika rajoitettu erä :D Ja tulen lukemaan sinun ja Nannan ohjeet miten tehdä tuota mystistä lintua!

      Poista
    3. Pitäisi mennä töihin, mutta taidankin käydä Lidlin kautta ensin, jos kävisi säkä ja löytäisi vielä sellaisen ankan!

      Poista
    4. Minä nappasin kans viime perjantaina Sjoen viimeisen ankan...Torstainahan tarjous alkoi....ja takuuvarmasti tehdään Pekingin ankkaa!
      Itseasiassa, Aneria, kävi mielessä, että sullehan piti ilmoittaa koska ankka tarjouksessa, mutta en saanut sitten kumminkaan laitettua viestiä.

      Tämä on niin superhuvittavaa kuinka Lidlin tarjoukset vaikuttaa mun tekstien suosimmuuteen!

      Poista
    5. No voihan hitsinpitsit, tais jäädä nyt multa ankat saamatta.

      Poista
  5. Kyllä risotto vaan on niin hyvää. Mullaki ois pakkasessa pari pussia kanttarelleja ja raparperia. Kuivattuja suppiloitakin ois,ja tryffelimurskaa. Pitäs varmaa joku risotto väsätä ja raparperi jälkkäri

    VastaaPoista
  6. Voiko jossain olla liikaa parmesania..? Risotto on ihanaa, mä taidan loppujen lopuksi tykätä ihan perusmuodosta kaikkein eniten, ilman mitään lisukkeita. No okei, herneet ja katkikset on kans hyviä.

    VastaaPoista
  7. Ihana suppikset! Meillä on pakastin jo tyhjennetty viime kesän herkuista, tosin ei niitä sinne paljoa mahtunutkaan joten ei ihme :D

    Eilen oli risottopäivä meilläkin, oma vaan lipsahti hiukan kuivaksi mutta hyvältä maistui :)

    VastaaPoista
  8. Meilläkin tyhjennettiin pakastinta, tosin mustikoista. Tämä on hyvä muistutus - on todellakin alettava sen osalta hommiin. Varsinkin, kun siellä pötköttää se puolikas poro. Ja usko tai älä - on minulla pikkupurkki suppiaksiakin ja aion tehdä niistä risoton pääsiäisvieraille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja ilmeiseti myös pääsiäsiporoa... alapa nyt urakoimaan, likka! Toki poroa kannaattaa vähän säästää myös syksyn sadon kaveriksi.

      Poista
  9. Pakastimen tyhjennys on meilläkin meneillään, jos saisi sen pitkähkön työreissun ajaksi pois päältä. Sienet onneksi säilyvät kuivattuna vuosikausia jos ei ehdi kaikkia nauttia ennen seuraavaa satokautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivaus on kyllä hyvä säilöntämuoto monelle sienelle!

      Poista
  10. Sienirisotto on kyllä niin hyvää! Ilman valkoviiniä ja parmesaania sen maku ei kyllä oo mistään kotosin. Suppiksia ei meiltä löydy enää pakkasesta, mutta pääsiäisreissulle pyhälle lähtee kyllä mukaan kuivattuja tatteja. Eiköhän niistäkin hyvä risotto synny :).

    VastaaPoista
  11. Risotto on aina ihanata! Sieninen versio on ehkä yksi minun suosikeista.

    Meillä on vielä valtavasti mustikoita pakkasessa, taitaa tulla smootie-kevät.

    VastaaPoista
  12. Kiitos inspiraatiosta, tämä päätyi meillä eilen illallispöytään. Tai no, me mitään pöydässä istuttu vaan sohvalla töllön edessä. Kelpo TV-dinner siis myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tätä lusikoidessa ei tartte pitää katsetta lautasessa... :)
      sait risoton kuulostamaan aivan amerikalta!

      Poista
  13. Jees, maistuis! Pakastin on sienistä tyhjä, mutta onneksi on vielä kuivattuja suppiksia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivatut käy kyllä vallan mainiosti. Hyvä, kun oot käyttänyt pakastetut ahkerasti.

      Poista
  14. Mmmm... Ihanan helppo iltajuttu. Mulla on kans niitä suppiksia - kuivana kylläkin. Pitäis kai keksiä jotain niistä...

    VastaaPoista
  15. Äiti tässä taas tarkkana kuin porkkana, Reseptistä oli unohtunut sipuli, mutta varmaan ainakin yksi tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos äiti porkkana. Sipuli lisätty.
      Tässä taas elävä esimerkki; äidin työ ja huoli ei lopu KOSKAAN!)

      Poista
  16. Me laitettiin kans hirmuinen määrä kanttarelleja pakastimeen syksyllä. Niitä on unohtunut käyttää myös viimeiset pussit, ja ajatukset oli täällä ihan samat - risottoa! Tai sitten simppeli kermakastike ja hyvää maalaisleipää dippailuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kuten teilläkin on siis luvassa satoinen sienikevät....

      Poista
  17. Huomasin juuri viime viikolla että työpaikan pakastimessa on muovikassillinen pikkupusseihin palastettuja suppiksia... Täytynee ryhtyä toimeen!

    VastaaPoista
  18. Meillä alkaa marjat olla syöty, ja sieniä löytyy enää kuivattuna, ja niiden kanssa ei ole kiirettä, kun säilyvät hyvänä monta vuotta.

    Minulla on haaste sinulle blogissani, mutta ei stressiä, tartu siihen, jos inspiroidut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi te ootte kyllä hyviä käyttämään pakkasen antimet!

      Poista
  19. Viimeiset marjat meni eilen karviaisvispipuuroon eikä sieniä ole ollut enää aikoihin. Kuivattuja kyllä on, mutta ne nyt säilyykin. Ja jatkossa kuivataan kaikki jotta ruhoja mahtuu enemmän pakkaseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja te kans! Mutta mä luulen, että mitä enemmän pakastinta "käyttää", sitä paremmin tulee kaikki tasaisesti käytettyä.

      Poista
  20. Ja haaste! ;) Mä harvoon haastan, mutta nyt. Appajee.

    VastaaPoista