Voi voi, Rapuvoi!

Kertomus tietämättömyydestä, kokeilunhalusta ja epätietoisuudesta.

Tai lieneekö kertomus lainkaan, tällä kun ei varsinaisesti ole alkua eikä loppua (eikä juonta), vai sanoisinko jopa ei päätä, ei häntää (vaikka sisältääkin molempia mainittuja osia).

Mutta kerrottakoon tämä rapuvoin asiasältö kutakuinkin siinä järjestyksessä kuin se minullekkin avautui.

Iät ajat rapuvoi on merkinnyt minulle ravun selkäpanssarissa kuoren sisäpuolella sijaitsevaa valkoista (toiset sanovat keltaista?) rasvakerrosta, joka tulee kaapia rapuveitsellä parempiin suihin, koska se on kuulemma mieletöntä herkkua. Kuulemma, koska koskaan en ole oikeastaan löytänyt kuvausta vastaavaa tuotetta, jonka olisin uskaltanut kaapia suuhuni. Rapuvoi ja sen löytäminen on jokakertainen puheenaihe rapukekkereillä, mutta koska olen kutakuinkin itseoppinut ravunsyöjä, eikä vieressäni, tai edes samassa pöydässä ole koskaan istunut sen kaltaista ravunsyöjäauktoriteettia, jonka sanat olisin mukisematta voinut niellä, elän edelleen epätietoisuudessa siitä mikä herkku minun tulisi suuhini raapia. Se nyt on tullut kai selväksi, että se ei ole se pyrstoä selkäpannsarista irroitettaessa kaikkialle tursuava keltainen mössö, vaikka jotkut niinkin väittävät. Vai onko?

Ennen tämän vuotista ravunsyöntiä googlailin taas rapuvoita, josko vaikka löytäisin havainnollistavan kuvan. Kuvaa ei löytynyt, mutta sen sijaan kokonaan uusi käsite, se mitä rapuvoi oikeasti on. Se on siis murskatuista ja paahdetuista ravunkuorista voin kanssa keittämällä saatava kauniin oranssi "voi", jota ravintoloissakin usein käytetään kastikkeiden ja keittojen valmistuksessa ja joka on  herkkua jopa paahtoleivälle sipaistuna.

Googlailtuani päädyin tekemään tälläisen reseptin. Lue nyt juttu ihan loppuun ennekuin ryhdyt toimeen.

Rapuvoi

n. 50 ravun kuoret
200g voita
vettä

Säästä ravunkuoret eilisistä juhlista/huuhtele ja paahda niitä uunissa 200 asteessa n. 1h. Mulla oli pakasteessa rapuja, jotka perkasin ja tein iltapalaksi rapuleipiä (nam!...kaikkea se Iso-Hoo joutuu kans syömään ;D)Ja säästin kuoret tähän.

ONGELMA: Ravunkuoret uuniin, siis päät ja kaikki? niisähän on se iso osa selkäpanssariakin, no laitetaan kaikki, keitetäänhän ne lohenpäätkin kalalientä varten...kaikki sinne vaan....

Paahtamisen jälkeen murskaa kuoret, tai yritä ainakin vähän säpälöidä jollakin lihanuijalla, siirrä kattilaan yhdessä voin kanssa.

ONGELMA: Kurkistaa ravun"pään" sisään. Se siellä asuva, kuollutta, harmaata, märkäkarvaista hiirtä  muistuttava massa ei ole paahtunut miksikään tai hävinnyt, kuten toivoin. En varmana ala voin kanssa sitä paahtamaan, vai kuuluuko? Revin muutamasta pääosasta selkäpanssariosan irti, mutta en jaksa kaiklle, ovat niin kovia ja teräviä. Ja siis kovia. Ei nämä mun releillä murskaannu minnekään. Mun f*****g perunanuijakin on muovinen. No murskataan mitä voidaan. Näin tehdään.

Miedolla lämmöllä keittele ravpuja ja voita 10 min. Lisää pikkuhiljaa kylmää vettä vähitellen niin, että se ulottuu noin 5 cm rapujen yläpuolelle.

No just näin teen, olikohan mulla tarpeeksi ravunkuoria, tuotos on ainakin oranssia.

Siivilöi kuoret ja laita liemi jäähtymään. Rapuvoi nousee pinnalle (ensimmäinen kuva), ja voit sen siitä kuoria kauniiseen lasipurkkiin ja laittaa jääkaappiin käyttöä odottamaan.

Tekoprosessin aikana niin HUUUUUMAAAAVA haju täyttää keittiön. Oi RAPU!

Ei justus... missä mun kaikki pienet kauniit lasipurkit on? Tai edes pilttipurkit? Tästä kauniin oranssista voista sais niin ihania kuvia kauniissa purkissa tai huolimattomasti paahtoleivän päälle sutaistuna. Ollapa nyt LiemessäJenni, VatsasekaisinkilinkolinRiikka tai Suolaa&hunajaaJonna tai JokihakakokkaaAntti. Kauniita kuvia, kauniita kuvia niin kauniita kuvia. Mitä MINÄ teen? Nappaan hädissäni yksinäisen juomalasin, vedän muovikelmun päälle ja pukkaan jääkaappiin. Niin kauniin väristä! (...rumassa lasissa)

Illalla paahdan jännittyneenä paahtoleivän ja sipaisen kauniin väristä voita pintaan. Mutta mitä? Miltä tämän pitäisi maistua? Hyvälle vai? Tämä maistuu pelkälle laardille. Ei edes voin suolaisella. Mitä hittoa?Onko mun makuaistissa jotakin vikaa.

Ja seuraava juttu onkin oma postauksensa, kun voi päätyy jokiravunpyrstökeittoon. MUTTA EIPÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI!

Koska kyseinen ravunkeitto googlailustani huolimatta tuntui synnyttävän enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, päätin kääntyä jonkun viisaampana näissä asioissa pitämäni puoleen. Laivalla tartuin hihasta Villeä, jonka muhkea hahmo saattaa olla monelle tuttu äyriäisravintola Lobsterin äyriäistiskien keskeltä.
Esitin epätoivoni, mitä tein ja kysymyksen teinkö oikein. Keskustelu oli työkiireestä johtuen huomattavan lyhyt, mutta siinä tuli seuraavia asioita ilmi:

• se rapuvoi sieltä kuoresta, no se voi olla hankala havaita, ja se keltainen mössö sitten, no hummerilla (?)on kuitenkin selkeästi erottuva maksa... mitä ihmettä, mitä minä oikein kysyin, nyt putosin heti kärryiltä....onneksi selkeämpää tulossa:
• paahda kuoret 20 min. 220 astetta (muistaakseni)älä käytä pikkujalkoja, äläkä harmaata mössöä, päissä, vaan puhdista selkäpanssariosat sisuksistaan.
• Sitten kun keittelet voin kanssa ja vedenkin, lämpötila ei saa nousta yli 70 astetta, koska silloin kuoret alkavat luovuttaa keitokseen ammoniakkia(?vai aminohapot?), minkä kaikki voimme kuvitella ei maistu erityisen hyvältä. että ihan siis mittarin kera rapuvoin keittoon.
• pitäisi maistua leivänkin päällä, mutta ei siis varsinainen käristys rasva, kuten minulla, vaan lisätään esimerkiksi börreen, tai mikä se voikastikenyt on, lopuksi sekaan vatkaamalla, ei siis keitellä

Että jotain meni huti, jotain opittiin, joitakin asioita ensi kerralla tehdään fiksummin, ja ehkä harmaaseen hiirimäiseen mössöön korvieni välissä jäi vieläkin jotakin aukkopaikkoja, joten asiaan vihkiytyneet , estradi on teidän. Ja Ville olisi kyllä osannut vastailla enemmänkin, mutta kun en kerinnyt kysyä.