Dutch oven ja vaiva(ama)ton leipä

Mikä kaunotar! Mikä ihana leipä! Uskomaton paksu rapea kuori! Maalaisleivän tuntu!

Niin, tämä on se New Yorkista lähtöisin oleva No-knead bread eli leipä jota ei ollenkaan vaivata, joka valmistuu lähes itsekseen, ellei oteta lukuun 12-14 h odottelua. Sitä myös monessa blogissa Kattilaleiväksi kutsutaan, ja tämäkin liittyy valmistustapaan.

Kaikki muuthan ovat tätä valmistaneet jo 3-4 vuotta sitten, mutta johan se minäkin lopulta kerkesin kokeilemaan. Ja on tämä semmoinen resepti, että ansaitsee esiinnostatuksen aika ajoin. Olkoon tämä siis loppusyksyn muistutus kaikille leipäreseptistä, jolla saa kuka tahansa jauhopeukalotonkin aikaan priima limpun.

Ja entäs sitten se Dutch oven eli hollantilainen uuni? Kuulkaa oppia ikä kaikki. Säikähdin jo kamalasti, että nytkö mun keittiöstä puuttuu tämä  leivän tekoon tarvittava uuni ( tuli mieleen sellainen vanhanaikainen, puilla lämpiävä valurautauuni jostakin pieni talo preerialla ajoilta...). Vaikka enklanti pitäisi olla meikäläisellä hallussa kohtalaisen laaja-alaisesti, niin nyt kyllä pomppas!

Vaan ei pompi enää, sillä värkkihän löytyi meiltä. Ja taitaa muuten löytyä teiltäkin.

TA-DAA!!!!

Siinä se on. Vanha kunnon valurautapata. Hienommin anglosti sanottuna siis Dutch oven. Omani on todellakin VANHA, mutta onneksi myös KUNNON, paranee vain palvellessaan, kuten padoilla lienee oikein hoidettuna tapana. (= pesu heti ruuanvalmistuksen jälkeen kuumalla vedellä ilman astianpesuainetta, kuivaus kuumalla liedellä ja hiukan öljyä sisäpinnoille). Padalla teen pataruokien lisäksi Bolognese-soosiit spagettiin ja lipstikkakeitonkin. Nyttemmin siis myös upean maalaisleivän.



Vaivaamaton kattilaleipä
(oikiasti kyllä sanoisin, että VALURAUTALIMPPU)


7 dl hiivaleipäjauhoja tai vehnäjauhoja
1/4 tl kuivahiivaa
11/2 tl suolaa
4 dl kädenlämpöistä vettä.


Erä 1


Tapahtuu siis vaikka leipomista edeltävänä iltana:

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sitten mukaan vesi. Tässä vaiheessa sinulla on melko vetelä velli, mutta  jätä se huoletta (lämpöiseen) huoneenlämpöön 12-14 tunniksi, esim yöksi (sillä tuohan on pikkulapsiperheen äidin normaali yöuni) ja peitä liinalla. Anna pikkuriikkisen hiivamäärän tehdä taikojaan.

12 tunnin kuluttua sinulla on kulhossa jotain tälläistä, noussutta  ja kuplivaa taikinaa.


Erä 2

Jauhota leivinalusta erittäin reilusti ja kaada taikinavelli sille. Käytä apunasi taikinakaavinta niin ei tarvitse liata käsiä. Nostele kaapimen avulla aina nurkka kerrallaan keskustaa kohti, kunnes velli alkaa muistuttaa enemmän taikinapalloa.

Kas näin.

Jauhota sitten leivinliina hyvin ja laita se vaikka korinpohjalle ja kumoa taikina siihen. Ei se vieläkään leivän mallissa ilman koria pysyisi.

Rumaltahan tuo näyttää, kun en ole antanut lupaa alkaa sitä sileäksi vaivaamaan. Mutta mikäli et ole kokenut leipuri, et ehkä sitä sileäksi saiskaan, joten NÄPIT IRTI, toinen liina päälle ja kohoamaan 1 tunniksi.

Nyt -siis leivän kohottua tunnin- lykkäät sitten tyhjän rautapadan uuniin. Laita uuni kuumenemaan 230 asteeseen. Kun uuni saavuttaa lämpötilan anna padan olla siellä vielä 1/2 h. Tarkoitus on saada pata hirveän kuumaksi, silloin nimittäin märkä taikina ei tartu reunoihin. Että tässä on niinkuin joku pointti.

Padan kuumuttua, toimi vikkelästi. Nosta pata uunista paksuilla patakintailla jollekin kuumuutta sietävälle pinnalle, avaa kansi ja kippaa löysä taikina pataan.

Äläkä anna kierteiden ja kaarteiden ja urien häiritä. Kansi päälle ja uuniin 20 minuutiksi (Aika alatasolla).  20 minuutin jälkeen nosta lämpö 250 asteeseen ja poista kansi. Nyt maltat odottaa vielä 20 minuuttia ja jos leipäsi ei ennen sitä ole palanut, niin nyt se on valmis. Poista uunista.

Samantein sitten kumoatte sen pannusta ja ritilälle jäähtymään. Jos meinaan maltatte.

Kyllä KUULKAA voi siinä siivulla sulaa ihanasti!

Ja niin niiiiiin helppoa. Uskaltaiskohan seuraavaksi kokeilla jos tämä onnistuu vähän muuntelemalla? Vaikka kuminaa mausteeksi. Tai tilliä. Osaksi kauraa tai ohraa. Tai sitä spelttiä. Muunnelkoon ken uskaltaa! Mutta tällä reseptillä ei ainakaan voi mennä vikaan. Ja katsokaa tuota rapeaa kuorta. Ei sitten mitään muovipussisäilytystä tälle käntylle!

Viisas lopettaisi varmaan tähän, mutta pakko vielä ottaa loppukevennys: Maitotyttö on nimittäin aloittanut matkansa kohti kulinarismin huippua.

Ja mikä parempi tapa aloittaa kuin analysoimalla äiteen keittokirjoja...

Hilja on sen verran nopia likka, jotta täydellistä still-kuvaa on vaikiampi saara.

Ja se muuten lavasti tilanteen ihan itte.
Äiteen villikko. <3