Hyvät, pahat ja rumat

Oikeasti otsikon kuuluisi lukea "Hyvät, pahat ja rumat", mutta eihän tämä rumaanen anna muakata otsikkoa!

Kaksi kolmesta on kai aika mukiinmenevä suhde, varsinkin kun onnistuin jättämään tuon keskimmäisen pois. Toisaalta kun sanon ruma, tarkoitan RUMA, eli mikäli ruokailu ei tapahdu silmälappujen kanssa, saattaa ulkonäkö herättää epäilyksiä.

On joitakin (no, aika moniakin...) kokkausjuttuja, joita en ole syystä tai toisesta koskaan tehnyt. En ole tehnyt polentaa, uunijäätelöä tai hummeria. En piimävelliä, jänistä tai hollandaise-kastiketta. Enkä varsinkaan koskaan ikuna tuorepastaa, vaikka olen omistanut pastakoneenkin jo viisitoista vuotta ainakin, se lienee ainoita koskaan saamiani arvontavoittoja; osallistuin joskus johonkin MeNaiset -lehden reseptikilpailuun, jossa sitten arvottiin kaikkien ei-voittaneiden kesken pastakone. Siis voitin vaikka hävisin. Lucky me!

No, niinkuin täälläpäin sanotaan, en ole saanut ÄNTIIN valmistaa tuorepastaa (mikäli minulta pastakone olisi puuttunut, olisi polte ollut varmaan kauhea.) Se on vaikuttanut vähän työläältä, varsinkin kuvitelmani hapuilevasta ensikerrasta. Sitäpaitsi, kuivapastahan on hyvää. Olkoonkin, että tuorepasta useimmiten vielä parempaa..

Mutta kun pastan teon helppoutta ja yksinkertaisuutta on toitotettu (15 vuotta...), niin johan se minäkin uskoin ja tartuin toimeen. Ja vaikka haluaisin miellläni kaikkia rohkaista sen tekoon, niin kyllä mun on aivan totuuden nimessä sanottava, ettei se nyt aivan NIIIIIIN yksinkertaista ollut. Ainakaan ulkonäöllisesti. Mutta ens kerralla olen jo varmaan parempi, tästä voi mennä ainoastaan ylöspäin.

Nyt valmistetaan siis RAVIOLEJA. Hilkka ja Yoda toivat retkiltään jo kolmannen satsin suppiksia. Osan keittelin suppilovahverohillokkeeksi odottamaan syksyn ensimmäistä hirvipaistia ja osa sitten ihan huuti mulle sieltä paperikassista, että me halutaan pastatyynyksi. Siispä niitä.

Tuorepasta


Vaikka te kaikki muut osaatte varmaan valmistaa tuorepastaa, niin pikku kertaus kuitenkin prosessista. Eli nyrkkisääntö munaa kohti 100g jauhoja. Itse tein 3 munasta taikinan.

3 munaa
300g durumvehnäjauhoa
1 rkl oliiviöljyä
1-2 rkl vettä
hiukan suolaa

Sekoita muna, jauhot ja suola yleiskoneessa taikinaksi, lisää lopuksi nesteet. Tämähän tehdään Italiassa tietysti hienosti käsipelillä jauhokuoppaan munat - tyylillä, mutta tämä oikoo. Muotoile taikinasta kimmoisa pallo, kääri muovikelmuun ja nosta lepäämään 1/2 - 2h jääkaappiin. Taikina kiinteytyy siellä, vaikka olisikin hiukan muruinen.

Ja sitten joko kaulitaan tai käytetään pastakonetta yhä uudestaan, kunnes saadaan paperinohutta levyä. Jauhojakin on jossain hyvä olla, en tiedä kuuluuko niitä käyttää, kun en ollut jaksanut lukea ohjeita. Jokatapauksessa pastalevyn mankelointi oli sen verran vaikiaa hommaa, että värväsin Urho7v:n pyörittämään kampea, että itse sain syöttää/ottaa pastalevyä vastaan. Prosessista ei valitettavasti tallenteita, kun en hallitse varpailla valokuvaamisen jaloa taitoa.

Tällä lailla  täytettä levylle  teeluskallinen kerrallaan, sitten voitelin (ihan vaan juomalasiin kastetulla etusormella) täytteen ympäriltä vedellä, että toinen pasta-arkki tarttuisi kinni. Nostin sen kanneksi ja painelin kiinni täytteen ympärille keskeltä reunojen suuntaan, ettei jäisi ilmaa sisään. Leikkasin taikinapyörällä neliöiksi.

Raviolit jätettiin lepämään n.tunniksi ja sitten kypsennettiin 2-3 minuuttia erittäin väljässä suolalla maustetussa vedessä, josta nostelin ne reikäkauhalla kypsinä pois.

Ja tämmösiä järkkyjä niistä tuli:

Oottapa saattaneet nähdä kauniimpiakin....

Suppilovahverotäyte Raviolille

4 dl hienonnettuja suppilovahveroita (tuore)
2 punasipulia hienonnettuna
1 kourallinen pinjansiemenia veitsellä rouhittuna
1 rkl tuoretta timjamia silppuna (Revi lehdet oksista)
1 rkl tuoretta lehtipersiljaa (tai muita yrttejä)
200g ricottaa tai jotakin muuta (maustamatonta?) tuorejuustoa
mustapippuria, suolaa
Voita paistamiseen

Pasita sipulit ja sienet voissa  pannulla hiljakseen kunnes ei enää ole nestettä. Älä käristä kuitenkaan.

Lisää yrtit ja mausteet, sekä pinjansiemenet, anna paahtua vähän pannulla. Jäähdytä seos ja sekoita lopuksi ricotta-juustoon. Tarkista maku, saa olla aika reilusti suolaa, että maistuu . Tätä täytettä jäi muuten vähän yli, mutta toisaalta heitin aika paljon taikinaakin pois.

Tarjoilu: Suppilovahvero-raviolit ruskistetun salviavoin kera

Suppilovahverotäytteisiä ravioleja
50g voita
kourallinen salvianlehtiä

Sulata voi pannulla ja lisää salvianlehdet. Anna voin ruskistua hiljaisella tulella. Asettele 3-4 raviolia per annos lautaselle, valuta  salviavoita päälle, käännä muutama rouhaisu mustaapippuria ja ripottele päälle parmesanlastuja.

Ehkä epämääräisen näköistä, mutta uuuuuuuuuuuuuu miten herkullista!!

Sienitäyte oli täydellisen pehmeää ja pyöreää ja pähkinäinen voi salvianlehtineen voiteli raviolit liukkaasti kurkusta alas.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Kuten ihka ekasta kuvasta saattaa arvatakkin.

Piitkästä, piitkästa aikaa minua puhutteli männä viikolla myös pioneerinainen Ree, joka niinikään oli raviolintekopuuhissa (ja pöh, käytti valmiita mitä lie kiinalaisten Wonton nyytin kuoria). Hän kertoi että siellä täällä voi ravintolassa törmätä oikein sananmukaisesti munaravioleihin.

Ettei ensimmäisen pastanvalmistuskerran vaikeuskerroin vastaisi normaalia, päätin myös kokeilla näitä.

Munaraviolit

Asettele pastalevylle haluamasi määrä munankeltuaisia ja sitten varovasti toinen levy päälle ja toimi kuten sieniraviolienkin kanssa (muista kostutus).

Keittoaika oli vähän hepreaa, taisi mennä 3 minsaa, kun näytti ettei pasta kypsy, ja melkein ylikypsensin keltuaisen. Onneksi juuri viime minuutilla nostin pois kiehumasta.

Asettele annoslautaselle, valuta päälle hyvää oliviöljyä, suolaa ja mustapippuria myllystä. Sekä tuoretta oreganoa. Upota haarukkasi ravioliin ja huku nautintoon.

Mielestäni yksinkertaisen unohtunaton ja herkullinen  alkuruoka! Ja varmaan taitavammalla pastanvalmistajalla myös ulkonöllisesti komeammat raviolit.

Lopuksi vielä kiitän taas omaa pientä villiintynättä puutarhaani, joka vielä luovutti salviaa, oreganoa, lehtipersiljaa ja timjamia kokeiluihini. Sekä naapurin kanoja munista. (no ei vaiskaan, huono vitsi; naapureilla ei ole kanoja, mutta ollaan kyllä kovia lainaamaan puuttuvia ruokatarvikkeita toisiltamme, kuin ennenvanhaan) Ja puutarhassa oli myös ihana yllätys Tänä kesänä kituneet gladiolukseni olivat kuin olivatkin päättäneet keskittää voimansa ja suoda näin ennen hankikelejä kesän ainoan kukinnon.

Ja sekös minua ilahdutti suuresti.

Ihana,ihana väri. Kiitos rouva Gladiolus!