PERUNANACHOT

Ihana ystäväni Hanna, Hannan sopasta, julkaisi juuri blogissaan vegaanisten perunanachojen ohjeen (alkuperäinen muunneltu Anu Braskin Vegaanimättöä- kirjasta). Ja jos Hanna kertoo tehneensä ohjetta 4 x viimeisen viikon aikana, sen täytyy olla hyvää.

Eli pakko. Heti. Tehdä. Perunanachot saivatkin suuren suosion tortillaillallisella lisukkeen muodossa. Revin myös huumoria siitä, että maailmankirjat on kyllä vinksin vonksin, täällä minä duunaan tavallista versiota vegaaniruuasta, ennen kuin lähinnä tapahtui toisinpäin (no en minä, mutta vegaanit...).

Kasvisannoshan tämä on edelleen ja koska mulla on harvoin erikoistuotteita kaapissa, niin tehtiin tämä ihan tavalliseksi vegaanin sijaan. Hannan blogissa siis vegaaniversio, mikäli koet sen omaksesi. 

Nämä luonnistuvat hyvin isokokoisista uusista perunoista, ja tietysti vanhoista myös.

Että mä rakastan sua, peruna! Solet ihana!

PERUNANACHOT
6:lle

1,5 kg perunoita
2 rkl öljyä
2 rkl tacomaustetta (tai suola, pippuri, paprikajauhe, valkosipulijauhe, korianteri, cayenne, oregano),  tai myös kuulemma grillimauste käy, mutta oon vähän allerginen sille.

juustokastike

2 dl ranskankermaa/kermaa/maitoa
2 pakettia cheddarsulatejuustoviipaleita
0, 5 dl tai maun mukaan silputtuja jalapenoja tai punaisia chilejä (säilykkeenä)

pinnalle

2 isoa tomaattia pieninä kuutioina
1 punasipuli hienonnettuna tai pari uuden sadon punasipulia varsineen
2 avokadoa kuutioina(mulla ei kuvassa, koska allergian takia tarjoilin eri kulhosta)
2- 3 limeä
1 korianteripuska
suolaa, pippuria

Viiaploi pestyt perunat kuorineen reilun 1/2 cm paksuisiksi siivuiksi. Laita siivut kulhoon  ja kierittele öjyssä, sitten mausteissa.
Paahda uunissa kauniin pilkullisiksi  225 asteessa n. 20-30 min.

Valmista juustokastike lämmittämällä neste ja juusto kasarissa, lisää lopuksi chilit. Pidä lämpimänä.

Kokoa annos joko isolle tarjottimelle tai annoslautasille. Tarkista, että perunoissa tarpeeksi suolaa. Ensin perunat joiden päälle valutat juustokastikkeen. Ja sitten päälle tomaatti, sipuli, avokado  ja korianteri.

Lohko limet ja aseta tarjolle. Jokainen puristakoon siitä oman annoksensa päälle.

Iiiihhanaa kasvismättöä!

PAELLA, PAELLA, PAELLA!

Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

Paella on mun kesäruokasuosikki! Tai no yksi niistä. Kesäruokasuosikiksi se on valikoitunut ehkä siksikin, että kodin liedellä on hitsin vaikeaa tehdä paellaa isolla paellapannulla, mutta grilliin (tai muurikalle) se sopii kuin luotuna.

Paella on mun ykkös-salainen-ase-grillattava. Siinä tulee kerralla isollekin porukalle syötävät ja kun ensin on pilkkonu aineet, niin tekemisen vaiva alkaa olla minimissään. Ja pirskatti kun se on vielä niin herkkua. 

Blogissa on aiemmin ollu kolme hyvin varteenotettavaa paella-reseptiä. Eka on klassinen, superhyvä Paella. Ohrasta valmistui taas suomalaisella twistillä sydänystävällinen ja oikein syvän makuinen versio. Se taisi napata 3. sijan sydänmerkki-kilpailussakin. Kesän jyvin paella rakentui jyväbroilertuotteiden varaan ja ai hitsi kun tuli hyvää siitäkin.

Aika kiva kun kun on on tälläsiä kampanjoita, jotka saa kokeilemaan jotain erilaista, muuten varmaan olisin kaiket kesät vedellyt tuota ensimmäistä versiota.

Tällä kertaa inspiraatio annettiin Apetina-sivuston kautta. Niinkuin tiedätte, olen jo pari vuotta tehnyt kansainväliselle sivustolle reseptejä säännöllisesti ja vaikka itse niitä ideoinkin ja ehdottelen useimmiten, tällä kertaa oikein toivottiin kesäreseptiksi paellaa.



Ja paellahan siitä tuli. Kasviksia, herkkusieniä ja merellistä elämää. Ja tietenkin Apetina-juustoa.

Eikä tosiankaan pöllömpi tullut! 

Ennen mulla oli motto, että kerran kesässä paellaa, mutta nythän sitä täytyy tehdä jo  ainakin 4 kertaa kesässä, että saan reseptit kiertoon.

Ellen innostu johonkin aivan uuteen. Mutta napatkaa te tämä paella-resepti Apetina-sivuilta. Ihan teitä varten sen sinne väsäsin.
Älkää unohtako kannullista sangriaa ja rapeakuorista patonkia!

Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

MAAILMAN MEHEVIN GOCHUJANG- HIRVIHAMPURILAINEN

Mun grillaus on menny ihan hampurilaisiksi tänä vuonna. Syitä on kaksi; lapset syö ja lapset syö. Jostakin syystä ne ei sitä mun sitkeän mediumia flank- steakkiä suostuneet syömään...en kyllä suostunu minäkään.

Ja hampurilainen on about parasta mitä grillistä saa. Näitä grillailtiin ihan ex temporee, kun löysin pakkasesta vielä 1/2 kg hirven jauhelihaa ja  muutaman kaupan hampurilaissämpylän (valitettavasti ei näitä omia). Oletteko muuten opetelleet käyttämään mikronne sulatustoimintoa? Se on aivan ässä tälläisissä tapauksissa. Vartti ja sulla on käsissä kimpale KYLMÄÄ sulaa, raakaa jauhelihaa. Yksi mikron parhaimpia toimintoja.

Hirven jauheliha on todella vähärasvaista, jonka takia siihen usein vinkataankin lisättäväksi possun jauhelihaa mukaan mehevyyden takaamiseksi. Mun äitini, ja minä hänen suurissa saappaissa seuraten, ollaan aina valmistettu lihapullat ja spagun kastikkeet pelkästään hirvestä, eikä olla koskaan moitittu.

Hampurilaispihvissä halusin kuitenkin varmistaa superjuustoisen mehevyyden ja parilla kikalla näistä tuli niin hyvät, että Urho12v sanoi, että ehkä elämänsä paras hampurilainen. Äitin nälkäinen poika!

Ja ne kikat oli juustoraasteen lisääminen taikinaan (sitä on harrastettu myös täällä) ja pihvin kietominen pekoniin. Goochujang- chilitahna on erityisen herkullista hirvenlihan kanssa, joten lisäsinpä sitäkin, tosin vasta loppuvaiheessa omaan pihviini. Reseptin tekeminen  onnistuu vaikka 2 + 2 niin, että ensin ilman chilitahnaa ja loppuun taikinaan lisäät 1 tl.

Tätä ohjetta voi soveltaa varmasti myös naudanlihaan, mutta olet superonnekas, jos pakkasestasi löytyy hirvenjauhelihaa.

SUPERMEHEVÄ GOCHUJANG-HIRVIHAMPURILAINEN
4kpl

500 g hirvenjauhelihaa
3 dl mozzarella- juustoraastetta
2 tl gochujang- korealaista chilitahnaa (löytyy ainakin cittareista)
4 siivua pekonia
4(tai 8) cheddar- viipaletta
n. 1 tl suolaa
 n. 1/2 tl mustapippuria
öljyä

lisäksi:
4 hampurilaissämpylää
voita
tomaattia
kevätsipulia
salaattia
majoneesia
amerikansinappia

Lisää hirvenlihaan suola, pippuri, gochujang ja juustoraaste. Sekoita. Jaa taikina 4 osaan, pyöritä palloksi ja litistä pihviksi. (Tähän on aivan erinomainen hampurilaisprässi. Se ei tosiaan ole mikään turhake, vaan helpottaa paljon. Itsellä on ikivanha Tupperin muovinen, mutta näkyy saavan kaupasta edullisesti, esim Maku- ja Sagaform-tuotemerkeissä.) Kiedo kunkin pihvien reunojen ympäri pekonisiivu, kiinnitä hammastikulla.

Öljyä pihvien paistopinnat. Paista kuumalla grillillä pari kertaa käännellen haluttuun kypsyysasteeseen. Kun pinnassa on kaunis ruskea väri, yleensä pihvi on sopivan medium. Laita lopussa pihvin päälle cheddarsiivu tai kaksi, ja anna sulaa kunnolla grillin kannen alla.

Voitele sämpylöiden leikkuupinnat voilla ja käytä nopeasti grillissä hiukan paahtumassa.

Kokoa hirvipurilainen laittamalla sämpylälle majoneesia, salaattia, tomaattia, juustoinen  pihvi, viipaloitua kevätsipulia ja sitä kirkkaan keltaista amerikansinappia.

Enempää ei tässä sanoja tarvita. 
Peukku!

KESÄSALAATIT LOUNAAKSI

Lomamoodista päivää! Olen tainnut tehdä blogin päivittämättömyysennätyksen. En niinkään täydellisen lomailun kuin lomanaluskiireiden takia. Ihan tänne on jo ikävä...

Sehän on hyvä merkki, jos ihminen ikävöi blogiaan. Ja hyvä merkki sekin, jos ihminen on keskittynyt ensimmäisellä lomaviikolla perheen kanssa muuhun kuin someiluun.

Kiirusaikana on kyllä reseptejäkin tuotettu. Siis ennen loman alkua. Vaikka nämä kaikki ruokaiset salaatit, jotka tänään löytyvät Lännen Median tuottamina sanomalehtien ruokatorstai sivuilta. Onhan tänään torstai?

Salaateilla ja niiden variaatioilla ei ole mitään määrää. Minne suuntaan ikinä haluatkaan lähteä. Raaka-aineet ovat takuulla parhaimmillaan, omassa ja kaupan puutarhassa ja siellä luonnossakin. 

Nämä salaatit on aterioita jo itsessään. Kokeile, inspiroidu ja nappaa reseptit talteen päivän lehdistä. Mä sitten rakastan kun joku sanoo, että repäisin sivun talteen. Ihan sillä lailla vanhanaikaisella metodilla. Sydämiä sinne sulle, joka sen teet!

Mansikka-sesonki alkaa olla parhaimmillaan. Siksi oli pakko väsätä yksi versio mansikka-halloumisalaatista. Juustot on muuten aivan paras makupari salaateissa erilaisten mehevien hedelmien kera. Mieti; halloumi, leipäjuusto, sinihomejuusto, feta, cheddar, vuohenjuusto, emmental, parmesaani ja vastapuolella mansikka, vadelma, persikka, melonit, nektariini, kiiwi, ananas....

Salaatin määritelmään, ainakin laajasti ymmärrettynä, mahtuu myös grillatut kasvikset. Tässä ne odottavat parempiin suihin siirtymistä simppelillä valkopapuhummus pedillä. Kehotan teitä äärimmäisen vakavasti kokeilemaan porkkanoiden grillausta tänä vuonna. Minä inspiroiduin meidän viimeisenä Makuja- kuvauspäivänä ennen kesätaukoa, kun  Marcos pisti grilliin porkkanat hiiltymään. Ehkä paras makuelämys tänä kesänä. 

Kaikki fleksaajat ja sitä innokkammat lihansyöjät voivat hoitaa salaatin proteiinikiintiön näppärästi lisäämällä lihaa. Kanan voi laittaa grillin kautta tai käyttää tähteeksi jäänyttä kypsää. Vaikka tuoreet raaka-aineet maistuvat salaatissa, on niihin helppo upottaa myös tähteitä. Ylijääneet kanat ja flankit, aamiaisen keitetyt munat ja pekonit. 

Aasialaistyyppisen kastikkeen kanssa aivan paras kombo tässä.

Yksi omista salaattisuosikeistani on jäävuorisalaatti lohkot ja piimäkastike. Jäävuorisalaatti taitaa olla piirun verran aliarvostettukin lajike, vähän niinkuin kiinankaalista seuraava(kiinankaalihan on tosi hyvää, sitä vain käytetään väärin!), mutta mä takaan, että ihastut tuoreen jäävuorisalaatin rapeuteen ja mehukkuuteen tässä amerikkalaistyylisessä salaatissa. Kastike on aivan sairaan hyvä. Ja kokonaisuus.

Lähi-Idän puolella pilkotaan ja paahdetaan pitaleivät pannuun. Resepteistä tämä on ehkä eniten lisukesalaatin omainen, mutta kyllä tämä lounaasta menee. Ehkä vielä kimpale fetaa viereen.

Reseptit löytyvät tänään  Aamulehti, Forssan Lehti, Hämeen Sanomat, Ilkka, Kainuun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Lapin Kansa, Pohjalainen, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa ja Turun Sanomat. Toivottavasti joku niistä on lukulistalla.

Mikä muuten on sun kesän herkkusalaatti? Ilahdun kommentista melkein yhtä paljon kuin sanomalehden ruokasivun irti repimisestä...

ROSVOPAISTIN TEKO-OHJEET JAOSSA

Juhannus tulossa.
Miten olis vanha kunnon rosvopaisti?

Tänään torstaina vinkit rosvopaistiin löytyvät Lännen Median tuottamina maakuntalehtien teemasivuilta. Ihan itte oon teille väsännyt. Siis Aamulehti, Forssan Lehti, Hämeen Sanomat, Ilkka, Kainuun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Lapin Kansa, Pohjalainen, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa  ja Turun Sanomat.

Se kuulkaa kummasti hitsaa juhannuksenviettooporukan yhteen kun aamusella aloitetaan kuopan kaivuulla.

Ja sitten mallaillaan, vuorataan tiilillä tai kivillä puille tulipesä maan uumeniin.

Luvassa on tuntikaupalla nuotion roihua.  Ihan pakko on jossakin vaiheessa valmistaa ruuanvalmistusruokaa.

Lihat kapaloidaan moninkerroin odottamaan laskemista uunin kuumaan syleilyyn.

Viisaammilta, kuten vaikka Appi-ukolta kysellään välillä neuvoa.

Ja pitkän päivän päätteeksi voi posse kokoontua  ihanalle aterialle. Mehevä, hajoavaksi kypsynyt liha syodään yksinkertaisten tykötarpeiden kera. 

Nautitaan hartaasti yhteisestä saavutuksesta, makuelämyksestä, joka on siinä kohtaa parasta ikinä. Kaiken sen nuotiolla kyykistelyn jälkeen vaivansa väärtti.

Pysähdytään ihailemaan Juhannusyötä. Sitä, jota ei oikein yöksi raaski kutsua. Kun meillä on se valo. 

Lopuksi kömmitään aittaan vattan viereen maata. Ellei olla ruispellolla kirmaamassa juhannustaikoja tehden. 

Itte valittisin sen helpomman tien. Siis 7 yrttiä tyynyn alla. Ja ehkä jonkun allergialääkkeen.

MAAILMAN TUOREIN PARSA

Ystävät ovat parhaita. Eilen istuttiin ensin hevosen selkään ja sitten saunan lauteille ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt kasvokkain 16 vuoteen. Kuinka voi aika mennä näin nopeaan? Ja vaikka mitä negatiivista sanotaan somessa räpäläämisestä, uskallan silti kiittää facebookkia monen yhteyden säilymisestä ja monen uudelleen löytämisestä.

Ruokabloggaajalla on vielä aivan erikoinen soft spot ystäville, jotka hemmottelevat ruokasaaliilla. Voi Raija (ja Raijan maa-artisokat!), voi Hilkka, voi Heli, kuinka monta kertaa olette kiikuttaneet mulle koiratreeneistä suppilovahveroita tai vinkanneet paikasta (ja plääh, sitten Heli alkoikin syödä sieniä itse :) ) Ja Elina ja korvasienet. <3

Te ootte kultaa! Kiitos.

Mutta että sain siinä katsoa kun Sanna napsautti parsat poikki omalta maaltaan ja ojensi sylillisen noita lyijykynän hoikkuusia tankoja mun syliin, puraisin heti yhtä, että maistuuko ne oikeasti tuoreeltaan mansikalta.

Sitten ajoin 6 km kotiin. Sytytin bastardin ja  20 minuutin kuluttua parsasylillinen paahtui ritilällä. Ihan vähän aikaa vaan.

MAAILMAN TUOREIN PARSA

Syötävän kokoinen nippu vastanostettua parsaa
oliiviöljyä
sitruunaa
parmesania
sormisuolaa,

Tämä on taas niitä reseptejä, joihin on turha kirjoittaa määriä. Laitat sopivasti. Ja jos parsa on tuoretta, katso että muutkin aineet ovat ensiluokkalaisia, käytä esim. vain sellaista oliiviöljyä, jota olisit valmis lapioimaan lusikalla suuhun ihan itsekseenkin. Sitä vehreän ruohon makuista.

Eli grillaa parsat kevyesti /paahda uunilla/pannulla. Pirskottele päälle öljyä, purista sitruuna ja raasta tuoreeltaan parmesani. Viimeistele sormisuolalla.

And this, my friend, this we call an aspargus heaven!

CHILES TOREADOS

Ooh cielo, miten yksinkertainen voi olla hyvää! Tasan, vain ja ainoastaan 3 raaka-ainetta. Suola, soija ja Pimientos de Padrón.


Pimientos de Padrón pikkuisia mietoja (chili)paprikoita saa taas hyvin kaupasta. Ne ovat perinteinen espanjalainen tapas, paahdetaan öljyssä pannulla ja sitten vaan sormisuolaa päälle ja suuhun. Sanotaan, että joka 10. chili voi olla tulinen, siksi näitä markkinoidaan  myös venäläisenä rulettina. Ja ovat ihania.

Mutta että meksikolaiset menivät tämänkin tekemään vielä paremmin! Meksikossa nimittäin löytyy ruokalaji Chiles Toreados, eli härkätaistelijan chilit. Reseptistä löytyy variaatioita, osaan tulee suikaloitua sipulia ja chilitkin saatetaan suikaloida. Yhteistä on kuitenkin chilien maustaminen runsaalla soijalla. Minä luotan tietenkin tekopoikamme Uliseksen perheen reseptiin. Siinä kokonaiset chilit paahdetaan ja lopuksi leikataan niihin viillot ja loiskutellaan soijaa päälle. Kannasta kiinni ja suuhun, siemenineen kaikkineen.

Torear-verbi tarkoittaa härkätaistelun lisäksi myös kaikenlaista muuta härnäämistä ja provosointia ja kyllähän nämä pienet vihreät makuhermoja kutkuttaakin. Nämä voisi kyllä kääntää vaikka härnäyschileiksikin. Ja nyt salaisuus ja inspiraatio teille rohkeimmat: Oikeasti Meksikossa näitä ei tehdä mistään padroneista vaan jalapeñoista tai vihreistä serranoista. Ja kun chilit nautitaan siemenineen, on kyllä koukuttavan tulista luvassa.

Aion itse kokeilla aitoon tyyliin heti kun törmään meirän kaupoissa taas tuoreisiin jalapeñoihin. 

Lykkäsin valurautapannun lihangrillauksen välissä Bastard- grilliini, joka oli tähänkin oiva peli. Aina kannattaa kokata ulkona kuin suinkin voi!

CHILES TOREADOS

Pimientos de Padrón -chilejä tai tuoreita jalapeñoja /serranochilejä autenttiseen Meksikon malliin.
sormisuolaa
soijaa
öljyä tai voita paistamiseen

Kuumenna valurautapannu/parila grillissä tai hellalla ja lorauta sille vähän öljyä tai nokare voita. Grillaa chilit kokonaisina, kantoineen päivineen, kunnes kuori saa väriä ja kuplii hiukan.

Vedä chileihin pitkittäisviillot ja avaa hiukan. Siemenet saa jäädä sisään. Loiskuttele päälle soijaa ja ripottele sormisuolaa.

Käsittämättömän hyvä lisuke grillatulle naudan tai porsaanlihalle!
Ja kasvissyöjälle.
Ja punkulle.
Oluelle.
Colalle.

Bastard- grilli on saatu testikäyttöön maahantuojalta.