Jotenkin ihanan astridlindgrenimäinen otsikko. Vähän samaan tapaan kuin Peppi saa hienon vieraan, Peppi astuu laivaan tai Peppi keksii pönkin.
Maitotyttö leipoo kinuskikakun.
Ja niin totisesti tapahtui. Kiitos kuuluu Myllärin kinuskipala-aineksille. Olen varmaan joskus maininnut, että Maitotyttö on innokas ja sitkeä leipuri. Sitkeällä tarkoitan, että hän jaksaa hokea haluavansa leipoa jotakin (hittituote muffinssit), niin kauan, että minä vähintään muutun reseptiksi. Tai ainakin yritän muuttua joksikin herkulliseksi, nopeatekoiseksi, ainekset-löytyy-kotoa jutuksi, jossa Maitotytölle olisi mahdollisimman monta sopivaa tehtävää, että päästäisiin elämässä eteenpäin.
Maitotyttö tahtoo leipoa. Ja usein.
Eiliseen mä-haluan-leipoa-maniaan löytyi aivan paras juttu noista Myllärin valmiista kinuskipala-aineksista.
Me niin leivottiin.
Ja mitäs siellä pakkauksessa on?
Siellä on jauhoseos.
Aineksista tulee puoli uunipellillistä eli jos haluat koko pellin, kannattaa ostaa kaksi pakettia. Tämä meidän on varmasti tehtävä sarjan toisen vaihtoehdon eli mokkapala-ainesten kanssa. Niitä ei voi kerta kaikkiaan tehdä pellillistä vähempää. Muuten tuo puolipellillistä vastaa pyöreää piirakkavuokaa, johon voit hyvin tehdä kinuskipalat. Maitotytön leipomuksesta tuli tällä kertaa hiukan kakkumaisempi kun tein sen Ikean silikoniseen sydänvuokaan.
Lisäksi tarvitaan sulatettua voita 100g (voi käyttää myös rypsiöljyä), 2 kananmunaa ja 1 dl vettä. Minä sulatin voin ja rikoin kananmunat, muuten Maitotyttö suoritti kaiken kaatelun ja sekoittamisen ihan itse.
Ja kas huomaan: miksi minulla ei ole kaunista posliinista ja pastellinväristä taikinakulhoa?Eikö elämäni olekaan täydellistä? |
Sekoitettu taikina voideltuun vuokaan ja paistoaikaa 15-20 min 200 asteessa uunista riippuen. Koska Maitotytön kinuskipaloista tuli ennemminkin kinuskikakku eli hiukan paksumpi, paistoin sitä 30 min. Suosittelen siis kokeilemaan hammastikulla onko taikina kypsää keskeltä, eli sitten valmis kun tikkuun ei tartu enää kosteaa taikinaa.
Paistumisen aikana sai keskittyä ihan rauhassa taikinakulhon rapaamiseen. On se vaan kätevä tässä tälläinen kevyt muovikulho...
Kuorrute oli myös yksi ilonaihe. Kuumensi vedenkeittimellä veden ja laitoin pussin notkistumaan vesihauteeseen. Saksilla nurkka auki ja pursotus onnistui jäähtyneen kaun päälle Maitotytöltä hienosti. Äiti levitti. Ihan helppoa!
Arvottiin päälle mansikat vai vadelmat. Vadelmat voitti.
Luulen, että koko hyvin sujuneen leipomissession kriittisin vaihe oli kun äiti halusi ottaa kuvia portailla Maitotytön pidellessä kakkuvatia.
Pysyykö, ei pysy, pysyy...
Pysyy jos pinnistää.
Lisää Kinuski- ja mokkapalakokemuksia voit lukea Blogiringin kamppissivulta.
Ja sitten ARVONTA:
Kaikkien tähän juttuun kommentoineiden kesken arvotaan Myllärin mokka- ja kinuskipala-aineksia sisältävä tuotepalkinto. Voit kertoa vaikka missä tilanteessa itse käyttäisit näitä. Minä muuten otan näitä mukaan seuraavalle Tahkon reissulle, ei tartte rehata monia jauhopusseja yms. Kätsyä.
Kommentointi päättyy klo 12 keskiviikkona 13.7.2016.
Oliko mulla vielä muuta?
- Urho11v saa tehdä tupla-annoksen mokkapaloja kun saapuu Kesäsiirtolasta. Ihan itte.
- Ja tärkein: HERKULLISIA olivat!
- Ja etten luule olevani Astrid Lindgren. Mutta pitäähän ihmisellä olla idoleita.
Melukylän lapset, ne sen sijaan asuu meillä.