Se banaanikakku

Yleisön pyynnöstä mun kakkujutun banaanikakun resepti on näemmä pakko julkaista myös blogissa. Toivotaan, että se inspiroi jokaista kotileipuria heittämään vapaalle koristelun suhteen. Täytteet kun saavat nyt valua ja pursuta ihan rehevään tyyliin.

Mulla on sitäpaitsi niin mielettömästi kuvia tästä kakusta, sitä kuvattiin parinakin päivänä yhtä toista projektia varten. Että sallinette kuvituksena hiukan tälläisiä äiti-lapset-kakkukuvia (yleisön pyynnöistä huolimatta...). Ainakin 100 otettiin ja lähes joka kuva joutui mappiin öö koska aina (Merituulin sanoja lainaten) näytti aina ihan siltä, kuin äitillä olis ollu kaksoisleuka tai peräti silmäpussit.

Tämän täytekakun parhaita puolia on kaikenlainen suurpiirteisyys ja helppous. Se tehdään kahdessa kakkuvuoassa, joten pohjat tarvitsee vain puolittaa, Nuo pienet irtopohjavuoat maksavat siinä 6,50 , uuniin sopii kaks kerralla ja se on muutenkin kätevä koko, että suosittelen hankkimaan. Pohjia ei tarvitse kostuttaa, koska banaanikakku on itsessään niin mehevä, hiukan raskaampi kuin normaali sokerikakkupohja, mutta makukin paraneen vain seuraavana päivänä.

Tänne voi upottaa lempirommisi, tai voi sen korvata tietenkin varovasti aromillakin. Meidän lempirommi on ehdottomasti tuo Zacapa...että viina voi tuoksuakin hyvältä.

Tein muuten kuvista vintage- äitienpäiväkortit mummoille.
Mutta nyt se kakkuresepti. Eikö meidät oo jo nähty?

Banaanikakku suolapähkinäkaramellilla

pohja
6,5 dl vehnäjauhoja
3,5 dl ruskeaa sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
4 ylikypsää banaania survottuna
200g sulatettua voita
1 rkl tummaa rommia1 tl vaniljasokeria
6 munaa

täyte
3 dl kermaa vatkattuna
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl hunajaa
1 rkl rommia

pinnalle
1 tlk karamellisoitua maitotiivistettä
1 dl suolapähkinöitä

Pohja
Laita uuni kuumenemaan 160°. Voitele ja jauhota kaksi 20cm irtopohjavuokaa.
Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, sokeri ja kaneli. Lisää survotut banaanit, voisula, vanilja, rommi ja sekoita hyvin. Sekoita lopuksi mukaan kananmunat. Jaa taikina kahteen irtopohjavuokaan ja paista n. 40 min. uunin keskitasossa. Jäähdytä pohjat. Kumoa vuoasta ja tasoita leikkaamalla mahdolliset kummut. Halkaise molemmat pohjat kahtia.

Täyte
Vaahdota kerma ja sekoita lopuksi mukaan tuorejuusto. Mausta hunajalla ja rommilla.

Kokoa kakku asettamalla ensin tarjoiluvadille pohja ja sen päälle reilusti täytettä. Seuraavaksi pohja, sitten täyte jne. kunnes olet käyttänyt kaikki 4 pohjalevyä. Mehevää banaanipohjaa ei tarvitse kostuttaa. Lisää kakun päälle loput täyteseoksesta. Kuumenna hiukan karamellisoitua maitotiivistettä juoksevammaksi vaikka mikrossa (kaada mikronkestävään astiaan) ja lusikoi sitten kakun päälle, niin että se valuu reunojen yli. Päälle reilusti rouhittuja suolapähkinöitä. Jos käytä tavallisia, paahda ne ja lisää sormisuolaa.

Kenellä muulla roikkuu vielä jouluvalot? Kyllä kätevä äiti kiittää itseään yhdestä työstä vähemmän sitten joulun alla. Toisaalta juhannuksen aikoihin saattaa tuntea pientä riittämättömyyttä...

Paitsi jos olis kesän kuumin blogi....

Käy äänestämässä.

Kuuman kesän pantteri

Meidän Maitotyttö on aikamoinen veitikka. Joku kuukausi takaperin se yllätti iltasatua lukevan äidin tiukalla kysymyksellä.

- Äiti, miksi sä et halua olla kuuman kesän pantteri?

Tyrmäävään kysymykseen oli vaikea löytää yhtä tyrmäävää vastausta. Facebookin puolellakin sitä pohdittiin ystävien kesken ja yllättävän moni toisti saman kysymyksen tai epäili ettenkö sittenkin salaa haluaisi olla.

Ja mitä se Likka yleensä kysymyksellä tarkoitti?

Mutta jos haluatte kuulla mikä mä kernaasti olisin, niin nyt kerron sen teille. Blogiringissä on meneillään toukokuun ajan äänestys Kesän kuumimmasta blogista. Äänestää voit sekä ruoka-, leivonta, että lifestylekategoriassa. Yhteystietosi jättämällä osallistut  350€ arvoisen Arabian kattauksen arvontaan.

Jos siis juttuni ovat koskaan sinua hauskuuttaneet, reseptini yllättäneet, inspiroineet tai käynnistäneet kuolanerityksen niin panepa toimeksi. Jos nyt pystyt ihanien blogien seasta valinnan tekemään.

Mutta siis: Haluan olla Kesän kuumin blogi.

Siitä Kuuman kesän pantterista en niin tiedä.

Nyt grillataan lankkulohi!

Mun grilli huutaa liian usein lihaa, kanaa tai makkaraa. Onneksi  se silloin tällöin älyää pyytää vaikka paellaa.  Mutta mä luulen, että tänä kesänä yritetään muistaa laittaa myös se kala sinne grilliin vähän useammin. Mikäs sen nopeampaa ja helpompaa? Tai etenkään herkumpaa?

Lankkulohi on kätevä. Kaupoissa myydään nyt jo yleisesti ohuita seetripuisia grillaukseen tehtyjä lankkuja, mutta kyllä tähän periaatteessa käy mikä tahansa käsittelemätön lankunpätkä, kunhan se vain liotetaan ensin läpeensä. Grillilankkua voi käyttää uudelleenkin. Tätä taitoa en ole vielä aivan masteroinut, sillä asemissa olevasta suihkupullosta huolimatta onnistun aina liekittämään lankun aivan hiilille. Toisaalta siinä saa lohikin melkoiset aromit ja tärkeintä on, että lohi itse säilyy mehevänä, sitä en ole onnistunut vielä sössimään.

Lohi ottaa grillillä valmistuakseen vartin verran ja rapsakat ja maustuvat kasvikset kylkeen grillaantuvat siinä samassa. Lohta on hyvä pitää kannen alla keskilämmöllä, mutta jos alat kuulla liekkien rätinää, suosittelen avaamaan luukun ja tähtäämään suihkupullolla liekkejä (suihkupullo on siis täynnä vettä).

Lankkulohi kaasugrillissä
4:lle

2 grillauslankkua
liotukseen vettä /valkoviiniä

n. 700-800g pala lohifilettä, ruodottomana mutta nahallisena
oliiviöljyä
n.1 rkl rkl ruskeaa sokeria
n.1 rkl savusuolaa tai tavallista
mustapippuria
tuoretta tilliä silputtuna
1 sitruuna

vihreää parsaa
pieniä tomaatteja
suolaa, mustapippuria

Liota lankkuja vähintään 2- 4 tuntia vedessä tai valkoviinissä.

Huuhtele ja kuivaa lohifile. Öljyä nahkapuoli, aseta 2 lankkua vierekkäin ja lohifile päälle nahkapuoli alaspäin. Ripottele pinnalle sokeri, suola ja purista päälle sitruunamehua (1/4 - 1/2sitruunaa).

Valmistele vihannekset katkomalla vihreistä parsoista puumaiset varret ja sivelemällä niiden pintaan hiukan öljyä.

Kuumenna kaasugrilli. Laita polttimot sitten keskilämmölle ja aseta lankkulohigrilliin. Sulke kansi. Mikäli grillistä alkaa kuulua liekkien ääniä, avaa kansi ja suihkuta vettä suihkupullolla lankun reunoille. 5 minuutin kuluttua lisää parsat ja tomaatit, kätevimmin pärjäät niiden kanssa grillauskorissa. Grillaa yhteensä n. 12-15 minuuttia, 20 minuuttia mikäli haluat lohesi aivan lohkeavan kypsänä. Käännä välillä vihanneksia.

Tarjoa lohi lankulta. Ripottele päälle vielä reilusti tilliä. Suolaa ja pippuroi hiukan mustuneet tomaatit ja parsa, aseta tomaatit lohen päälle ja parsa viereen muutaman sitruunanlohkon kanssa.

Rakastan grillaamista ja vaikka IsoHoo kyllä grillaa itselleen makkaraa, olen minä kuitenkin se meidän perheen grillausvastaava. Meillä on pieni hiilipallogrilli ja Lotusgrilli mutta 90% sytytän kaasugrillin sen kätevyyden ja nopeuden takia. Kaasugrillimme on ihan tavallinen, 4:llä polttimolla, eli aika iso, mutta muuten halvin mitä markkinoilta saa. Koska grillimme on ulkona kesät talvet (ja halvin mitä markkinoilta saa?), sää ja aika tekevät tehtävänsä. Grilli ruostumattomasta teräksestä ei nimittäin ole ihan läpeensä nimensä veroista. Ilmeisesti juuri "grillikaukalon laidat" ovat vaan sitten ihan rautaa, koska minulla ne ainakin kertakakkiaan ruostuvat puhki ajan kuluessa. Kansi on kyllä ihan ruosteeton. Grillini on nyt 3 vuotta vanha ja laidat ovat taas ruostuneet, kasassa grilli vielä pysyy tämän kesän ainakin, mutta en uskalla lyödä vetoa näkeekö ensi suvea.

Käy kokeilemassa josko teille matkaisi wähän paremman luokan Weber-grilli. AGA:n järjestämään arvontaan osallistut tekemällä Kaasukunkku- sivustolla leikkimielisen testin kaasun turvallisesta käytöstä. Sivustolla on myös reseptikilpailu, jossa me bloggaajat jaamme Majesteettisia Grillivinkkejä. No, tämä lankkulohi on ainakin Fit for a King!

AGA jakaa tietoutta kaasun turvallisesta käytöstä ja niinhän se on, että keittiöhommissa monelle jännän paikkoja ovat a) uppopaisto rasvassa b) kaasunkäyttö.  Kumpaakaan on turha arkailla, kunhan muistaa vaan oikean, turvallisen käytön, ovat molemmat ruuanlaittajan parhaimpia kavereita (Eilen olisin voinut olla toista mieltä kun friteerasin falafelejä ja ne vaan yksinkertaisesti katosivat frittikeittimeen. Puff! Voiko näin käydä? Voi!).

Oma turvallisuusvinkkini kaasugrillissä on grillauksen oikeaoppinen lopetus, joka onneksi itselläni tulee nykyään selkärangasta, mutta josta aina välillä joutuu kanssagrillailijoille huomauttamaan (nyt en viittaa IsoHoohon, se on koulutettu!). Grillaus lopetetaan nimittäin aina kääntämällä kaasupullon on/off vipu off asentoon, eli liekinkuva pois näkyvistä. Näin kaasun tulo loppuu, mutta grillin palavat polttimot imaisevat viimeisetkin kaasunrippeet letkusta ennenkuin sammuvat. Sen jälkeen voit kääntää grillin polttimot OFF-asentoon.

Käyppä siis testaamassa oletko varsinainen kaasukunkku (muulloinkin kuin hernekeittopäivänä), nappaa parhaat grillireseptit talteen ja äänestä suosikkiasi.

Ihan parasta ja turvallisinta grillauskesää kaikille!

Yhteistyössä AGA

Keskinkertaista parempaa alkupalaa

Äitienpäivänä kesäfiilikset ottaa viimeistään vallan. Tuli sitten vaikka räntää. Tänään paistaa onneksi ihanasti aurinko, sekä taivaalta, että äidin sydämessä Maitotytön ja Urho10v:n rakkaudenosoituksista.

Iltapäivällä kokoonnutaan oman äitini luo syömään ja alkupaksi vien tämän suloisen ja keveän annoksen. Mansikat, mozzarella ja basilika on herkullinen yhdistelmä salaatissa, mutta vaihtelun vuoksi on kiva tarjotakin maut  Mansikkacazpachon ja mozzarellavartaiden muodossa. Superkaunista ja superhelppoa. Juustoportin minimozzarellapallot tai Helmimozzarella on juuri oikian makuusta tähän.

Manzikkagazpacho ja mozzarellavartaat
6:lle

gazpacho
500g tuoreita mansikoita
2 isoa, kypsää tomaattia
1/2 punasipuli
1/2 valkosipuli
1/2 punainen paprika
1/2 sitruunan mehu
1 tl ruokosokeria
2 rkl neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

vartaat 
120g Juustoportinminimozzarellapalloja tai Helmimozzarellaa
tuorerra basilikaa

Pilko mansikat, tomaatit, sipulit ja paprika pieniksi paloiksi. Laita ne blenderiin tai kulhoon jossa  voit soseuttaa ne sauvasekoittimella. Lisää sitruunamehu ja sokeri ja  soseuta. Painele sose terässiivilän läpi, jotta saat sileää, juomakelpoista keittoa. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Laita kylmään odottamaan. Keittoa voit myös tarvittaessa jatkaa kylmällä vedellä tai voit sekoittaa mukaan jäämurskaa ennen tarjoilua.

Laita pikkuisiin vartaisiin vuorotellen mozzarellahelmiä ja basilikaa.

Kaada ihanan hapokas ja raikas mansikkacazpacho tarjolle kauniisiin laseihin ja asettele makuelämyksen kruunaavat mozzarella-basilikavartaat lasien päälle.

Juustoportti on varsinainen lähimeijeri  mulle. Onneksi sen tuotteet ovat nykyään kattavasti tarjolla kautta maan. Perheyritys ei ole pahemmin melua itsestään pitänyt, vaan on antanut palkintoja niittäneen juustovalikoimansa puhua puolestaan. Ja kyllä ne ihanat vuohenjuustot, Viinitarhurin juusto ja muut ovat ystäviä saaneetkin (Voisitteko kuitenkin harkita vuohen-chili juuston ottamista uudelleen tuotantoon? Se nimittäin oli parasta ikinä!).

Tänä keväänä olette saattaneet törmätä Vapaan lehmän maitoon. Pikkuisen lehmäfriikkinä (lue rakastan lehmiä!)
otan ilolla vastaan tämän uuden kategorian, joka sijoittuu jonnekin tavallisen maitotuotannon ja luomukriteerien väliin. Juustoportin maito kerätään lähitiloilta n.10km säteellä, pienemmäksi ei voi hiiljalanjälki enää paljon tulla.

Vapaan lehmän maitoa löytyy tällä hetkellä maidon lisäksi kermana, kermaviilinä ja AB-jugurttina. Kuluttajana mulle maidon ylivoimainen tuoreus näkyy huikean pitkinä parasta ennen päiväyksinä. Kiitos vaan siitäkin.

Juustoportti on myös meidän reissupysähdyspaikka, vaikka se vain 35km päässä kotoa onkin. Mennessä haetaan tuliaisjuustot ja tullessa omat! Tämä kuva meidän surullisenkuuluisalta viime elokuun Turun reisuulta kun ajoin lasten kanssa Hämeenkyröön asti huomatakseni, että Turun kämpän avaimet jäivät Seinäjoelle. Ei muuta kun takaspäin. Onneksi pikkuveliNuutti  tuli vastaan ja saatiin vaihdettua avaimet Juustoportilla. Ja Mitotyttö pääsi harjoittelemaan lypsämistä! Paras puuhaparkki!

Juustoportilla ne vastustaa keskinkertaisuutta. Asiat voi tehdä aina pikkuusen paremmin. Tänä vuonna 50-vuotta täyttävä Meijeri sai toteutettua unelmansa vapaan lehmän maidosta. Vapaan lehmän maito ei vaan maistu paremmalta. Se on ihan eri asia!

Juustoportin tarina sai alkunsa Keski-Kasarin tilalle viisikymmentä vuotta sitten tuodusta friisiläishieho Isabellasta. Sen maidosta valmistettiin erinomaista leipäjuustoa... ja siitä se sitten lähti...

Yhteistyössä Juustoportti
Käy tykkäämässä Facebookissa

Kakuttaa

No ihan varmasti kakuttaa! Jos aamiaisrutiiniisi kuuluu jokin muu sanomalehti kuin Hesari, on suuret mahdollisuudet, että Ruokatorstai-osion kohdalla silmiesi eteen avautui pieni kevään kakkuextra. Toivottavasti ei menneet kahvit väärään kurkkuun! Mun kakkuja.

Sain toiveen valmistaa 4 erilaista kakkua. Samalla kävimme läpi kakkutrendejä meillä ja maailmalla. Koristelu on mielestäni tällä hetkellä rennompaa kuin aikaisemmin, kastikkeet, kuorrutteet ja täytteet saavat tursuilla ja valua. Kakuista täytyy löytyä myös tekstuuria, pähkinät, nougat, lastut, keksinmurut, marengit; kaikkea löytyy kakun pinnalta ja sisältä. Yhtä lailla suositaan aitoutta; oikeat marjat ja hedelmät, kukat ja yrtit ovat aivan omiaan niin kuorrutteen päälle kuin nyt niin kovassa huudossa oleviin alastomiin kakkuihin, joissa kakkua ei siis peitetä tomusokeria kummemmalla pinnoitteella.

Itse kakkutaikinatkin ovat tuhteja ja täyteläisiä. Niissä saattaa maistua vaikka porkkana, punajuuri tai palsternakka tai kardemumma. Vahvoja ovat siis myös mausteet. Ellet laita sitten ruusuvettä. Ah, niin herkkää ja eteeristä, mutta itse asiassa vähän kuin kuin vanilja eli annostellessa täytyy olla tarkkana. Liika on nimittäin helposti liikaa.

Huudossa ovat monikerroksiset kakut, mutta myös pienet ja sievät, mielellään korkeat. Kevään juhlakautena kannattaakin miettiä valmistaako mieluimmin kolme pientä ja suloista kakkua kuin yhden massiivisen. Pieni kakku kuluu nopeammin, eli pöytään saa vaihtaa taas uuden kauniin kakun kun isoa nirhattua kakun puolikasta saa katsella tuntitolkulla.

Gluteenittomaksi vaihtoehdoksi rakensin suklaiselle pohjalle varmasti kaikille maistuvan mousse/hyydykekakun viinimarjoista. Siinä tulee luonnostaan kaunis liukuväriefekti kun mustaherukan laittaa alas ja hennon värisen punaherukan sen päälle. Mustaherukka ja suklaa on muutenkin herkkuyhdistelmä omaan makuuni. Lisäksi kakku on helppo toteuttaa, en edes paseerannut marjoja vaan ajoin ne vaan sileäksi sauvasekoittimella.

Naked cake eli alaston kakku on pohjantekourakkaa lukuunottamatta hyvin helppo valmistaa. Ja uskokaa vaan, tomusokeri on ihana aine, jota siivilöimällä kaikki kakun pintavirheet saa piiloon. Itse valmistin 3 erikokoisessa vuuassa yhteensä 12 munan pohjaelementin, mutta ajattelin, että itseasiassa kakun voisi helposti valmistaa vaikka Äitienpäiväksi, isä ja lapset yhdessä (IsoHoo pääsee taas pälkähästä kun on merillä!). Jos varsinainen leivontaurakka ei kiinnosta, voi kakussa aivan hyvin myös oikaista ostamalla 3 kaupan valmispohjaa ja leikkaamalla vaikka erikokoisten lautasten avulla 2 pohjaa pienemmiksi ympyröiksi (esim kakkulautanen ja kahviasetti). Nuo kaupan pohjat ovat valmiiksi halkaistujakin. Väliin vain rahkaa, kermaa ja hedelmiä tai marjoja, pinnalle marjoja tai hedelmän paloja. Ai niin, älkää unohtako tomusokeria!

Jos erikoisuuksista puhutaan, niin mitä sanotte tästä johanneksenleipäpuu kakusta? Toiselta nimeltään johanneksenleipäpuun hedelmistä valmistettava jauho tunnetaan carob-jauheena. Se on gluteeniton (vaikka tämä kakku ei sitä olekaan koska mukana on myös vehnää) kaakaota muistuttava aine, hyvinkin makea mutta ei sisällä kuin pienen osan kaakaon rasvasta ja energiasta.  Kakkutaikina on siis tummana carobista, myös väliin tulee vanukas carobista ja niinikään pinnan voikreemissä löytyy carobia.  En minä tästä rikkaasta, mehevästä ja makeasta kakusta nyt varsinaisesti suklaata löytänyt, mutta jos mietitte taatelikakkua, niin ollaan jo lähellä tämän kakun makumaailmaa. Carob-jauhetta, jonka olemassaolosta kuulin vasta pari kuukautta sitten löytyy ainakin Cocovin valikoimasta, omani ostin Punnitse&Säästä- liikkeestä. Käsittääkseni luontaistuotekaupoistakin saattaa löytyä. Kakkua oli myös todella helppo leikata.

Kaikkien mausteisten ja tuhtien kakkujen äiti ja oma lempparini saattoi kuitenkin olla tämä banaanikakku. Mehevän mausteista banaanikakkua, välissä kerman ja tuorejuuston sekoitusta, päällä ihastuttavan valuvaa kinuskia (tietenkin juuri sitä pehmeää, mutta paksua karamellisoitua maitotiivistettä), paahdettuja maapähkinöitä ja sormisuolahiutaleita.

Eikä unohdeta salaista asetta, ihanaa  tummaa rommia.

Toimittajan ja kuvaajan lähdettyä otin äkkiä itsellenikin pari valokuvaa. Ja sitten tajusin olevani neljän kakun loukussa.

Onneksi  vain puhelinsoitto ja viinimarjakakku matkasi Animagi eläinsairaalaan ja kerroskakulla kuittasimme parin viikon takaisen Urhon tippumisen  ratsastustunnilla eli kakku matkasi Koivusalon tallille, jossa on traditiona viedä kakku, mikäli on tahtomattaan joutunut jalkautetuksi ratsunsa selästä. Kakun kuva, jonka ratsastuksenopettajani Tanja julkaisi FB:ssä kommentilla "...että tälläänen putoamiskakku... nostaa riman aika korkealle seuraavalle"sai osakseen valtavasti tykkäyksiä. Kommenteissa vihjattiin (tai itseasiassa ihan suoraan sanottiin), että olin tehnyt varsinaisen karhunpalveluksen kaikille tuntiratsastajille. Epäilivät nimittäin, että ratsiopettajalla on melkoinen kiusaus antaa ratsastajille taitoihin nähden liian haastavia hevosia ja tehtäviä estetunneilla, jos putoamisen tuloksena saadut kakut alkavat olla tälläisiä.

Ihan oikeasti, kakuntekijää lämmitti nuo sanat! (Enkä puhu nyt tunteiden kuumenemisesta.)

Rommibanaanikinuskisuolamaapähkinä-ihastus pilkottiin uudelleen ja uudelleen paloiksi kun yritimme lasten kanssa ottaa perhe puuhaa yhdessä-kakkukuvaa erästä projektia varten seuraavana päivänä. Asiaan kuului kaikenlainen sormella päällyksen koukkiminen, eli kakku syötiin ehkä hiukan epätraditionaaliseen tyyliin.

Reseptit kakkuihin löytyvät tänään torstaina 7.5 Lännen Median levittämänä maakuntalehdistä Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat, Pohjolan Sanomat, Ilkka, Pohjalainen, Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti. 

Pastataikuri

Mamma Mia! Siinä ne nyt kuivuvat keittiön puutuolin karmilla melkein kuin italialaisella Nonnalla. On tämä suomalainen Nannakin toki pastaa kotona ennen tehnyt, kaapissa on vanha turvallinen Atlas pastakone. Jotenkin se vaan jää niin helposti sinne kaappiin, koska onhan se aikamoinen operaatio, vaikkakin uskomattoman palkitseva, niin kyllä siihen joku leppoisa viikonlopun päivä tarvitaan kun ei ole kiire minnekkään.

Mutta vielä tälläisenkin päivän näin, että pöydälläni on kompakti Philipsin pastakone (sain koneen tetattavaksi Philipsiltä), jonne lisään jauhot ja nesteen/munat, painan käynnistyksestä ja muutamien minuuttien kuluttua kone alkaa suoltaa ulos valitsemani suuttimen mukaan joko spaghettia, fettucinea, penneä tai lasagnelevyjä. Mä oikeasti aivan liikutuin, kun kone alkoi työntää ulos täydellistä spagettia, siinä kaikessa oli jotakin niin helppoa ja ihanaa.

Maitotytön kanssa sunnuntai-iltapäivä vietettiin pastaa tehden ja kokkaillen. Ensiksi tehtiin tietysti perusspaghettia ja ronskisti se suurempi annos, josta olisi kyllä puolikaskin riittänyt meidän perheelle, nyt sekin tiedetään. Aamupäivällä oli meinannut lapanen jo lähteä kädestä kun mietin mitä ihania pastaruokia valmistan, kunnes tajusin, että nyt on pakko valmistaa jääkaappityhjäksi-ruokaa eikä ostaa ainuttakaan lisäelintarviketta. Pannulle spaghetin kanssa pääsi siis jääkaapista chorizomakkarat tomaattisessa kastikkeessa. 

Chorizo-tomaattikastike kotitekoiselle tuorepastalle

2 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli pilkottuna
1 sellerinvarsi silputtuna
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk tomaattimurskaa
2 dl punaviiniä 
3 chorizo-tuoremakkaraa
1 tl savupaprikaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1rkl kuivattua basilikaa
tuoretta timjamia ja basilikaa
suolaa, mustapippuria

Kuullota sipulit ja selleri miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää tomaattipyre, -murska ja viini. Sekoita. Purista chorizomakkara kuorestaan kastikkeen joukkoon pikku pallukoiksi. Lisää savupaprika, oregano ja ja basilika. Anna porista hiljakseen ilman kantta n. 15 min. Mausta vielä suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita kastike tuorepastan joukkoon italialaiseen tyyliin, Mausta tuoreyrteillä ja raasta lautasella päälle vielä parmesania.

Laadukas kuivapasta (ja sitä ei välttämättä ole siellä marketin hyllyssä) on erinomaista ja helppokäyttöistä. Meidän sunnuntai-pastahetki oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, kuinka tuorepasta vaan kertakaikkiaan nostaa pasta-aterian uudelle tasolle. Isohookin alkoi jo haaveilemaan, että seuraavalla kerralla haluaisi pastaa pelkällä voilla (ette kai säikähtäneet, että IsoHoo ilmoittaisi voivansa jopa valmistaa pastaa)! Philipsin pastakone nyt vaan mullistaa koko pastanteon periaatteen. Kastikkeen tekoajan aikana sinulle valmistuu tuorepasta!

Koneen mukana tuli  tosi inspiroiva reseptikirja (sieltä löytyi esim. Dan danitkin) sekä erilaisiin pastoihin ja nuudeleihin että niistä tehtäviin ruokiin. Yksi pastakoneen parhaista puolista onkin, että voit tehdä eri makuisia ja värisiä pastoja erilaisia kuivamausteita tai -nesteitä lisäämällä. Myös jauhoissa voit varioida vaikkapa täysjyväjauhoilla tai gluteenittomilla. Siskot Kokkaa-blogin Nelle, joka on sielultaan paitsi tipin tarkka insinööri, pikkuusen eteläpohjalaasesti itsevarma kokeillaakseen vaikka mitä ja lisäksi mielettömän analysoivan makuaistin omaava on ehtinyt kokkailla jo vaikka minkämoista pastaa. Suosittelen lukemaan postauksen.

Uskokaa tai älkää -mutta totta tämä on- Maitotyttö painoi poskensa spontaanista vasten roikkuvia pastoja ja huokaisi "Mä rakastan pastaa"...

Sitä paitsi pastakoneeksi nimittäminen on kyllä lievä understatement tälle koneelle. Tällä onnistuu tietenkin myös vaikka ramen-, udon- ja vehnänuudelit, sekä kuoret wontoneihin ja jiazoihin, tuskin maltan odottaa ramenkeittoa kotitekoisilla nuudeleilla. My new best friend in Asian cooking!

Mulle tuli sitä spagettia tosiaan tuplasatsi, mutta ei hätää, se säilyy hyvin jääkaapissa, joten voin siitä pyörittää itselle ja lapsille jonkun nopean pastan viikolla. Ei me kuitenkaan maltettu olla kokeilematta Maitotytön kanssa myös pennejä. Likka halusi olla katkojamestari, mistä syystä meillä on nyt sekä  hyvin lyhyitä, että pitkiä pennejä. 

Mutta nuavvaan onnistui nelivuotiaalta apuriltakin!

Suuret kiitokset annan myös koneessa kiinteästi olevalle säilytyslokerolle, jossa suuttimet ja puhdistimet pysyy tallessa. Sillä se on yks mitä mä koneissa vihaan. Aina joudun ettiä vispilöitä, teriä sun muita kun alan tekemään jotain. Kun on paljon tavaraa, niin on paljon hukassakin ( ja tämä on ihan mun oma sananlasku).

Niinkun rivien välistä voitte lukea, niin monenmoista keittiötarviketta löytyy ja aina pitää miettiä uusien tarpeellisuutta. Mutta Pastamaker on kyllä for keeps!

Mun oma pastataikuri!

Yhteistyössä Philips. 

Tiramisu

Aaah, Tiramisu, miten sinua rakastankaan! Sillä lailla melkein vinksahtaneesti, etten ikinä halua tehdä sinua sokerikakkupohjasta ja epätoivoisesti yritän vältellä kaikki vadelma-, sitruuna- ym fusionmisut. Tiramisun täytyy olla  sopivasti mokkainen, kaakaoinen, pehmoinen olematta mössöinen. Ja myös sopivasti alkoholinen, kuten eilisillan ruokavieraat huokailivat, olin kuulemma erityisesti onnistunut alkoholin tasapainossa.

Tiramisun autuus avautui minulle parikymppisenä Saksassa Ebertin perheen Au Pairina ja siitä seuraavat 10 vuotta en pystynyt koskaan ohittamaan annosta jälkiruokalistalla tai kahvilan vitriinissä. Sen jälkeen voisin melkein sanoa, että olen pyrkinyt välttämään sitä ravintolan listalla tai konditorioissa, sillä harvoin saa kotitekoisen vertaista tiramisua maailmalla. Liian makea, liian kuiva,liian viinainen... varmasti erinomaistakin saa, mutta kun ei varmasti tiedä, jätän mieluummin tilaamatta.

Tiramisun valmistukseen ei onneksi tarvita erikoistaitoja tai -välineitä. Sen voi koota lähes millaiseen vuokaan tahansa ja ennen tarjoilua kaikki virheet siivilöidään tummalla kaakaokerroksella peittoon. Lisäksi sen voi (ja pitää) valmistaa hyvissä ajoin ja se sopii niin aterian päätteeksi kuin vaikkapa kahvipöytätarjoiluun kevään juhliin. Reseptejä googlaillessa aineitten suhteen löytyy melkoisesti variaatiota, mutta olen jo pitkään luottanut Fanni&Kanelin reseptiin, jonka takana löytyy hänen ystävänsä Giulian sukuresepti. Ja kuten (italialaisissa) perheresepteissä aina, tiramisustakin löytyy sympaattinen muistisääntö: 1 muna per 100g mascarponea per rkl sokeria. Näin reseptiä on helppo muunnella. Samoin pienen suklaalisän olen napannut tästä reseptistä. Sen sijaan alkoholin kohdalla olen heittänyt kaikki periaatteet nurkkaan. Vino Santo tai Marsala lienevät autenttisempia kostuttajia, mutta koska niitä tuskin koskaan kaapistani löytyy, olen mieltynyt Amaretton ja konjakin sekoitukseen tai toisen puuttuessa ihan jompaan kumpaan.Ja käytän ne nimenomaan keksien kostutukseen kahvin kanssa (jota minulla kuluu huikeasti enemmän, vaikka vain nopeasti kastan keksit), en muna-mascarpone seoksen maustamiseen.

Tiramisu
10:lle

5 munaa
1 dl sokeria ( tämä on siis sama kuin 5 rkl)
500 g mascarpone- tuorejuustoa
300 g Savoiardi- keksejä
4 dl vahvaa jäähtynttä kahvia tai espressoa
2,5 rkl amarettoa
2,5 rkl konjakkia
tummaa kaakaojauhetta
tummaa suklaata

Riko kananmunat eritellen keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi ja kääntele vaahto keltuaisseokseen. 

Laita valitsemasi vuoan pohjalle ohut kerros munamascarponeseosta. Raasta päälle tummaa suklaata. Kastele savoiardi-keksit yksi kerrallaan kevyesti kahvi-viinaseoksessa (ne kyllä pehmenevät sitten misun sisällä) ja lado vierekkäin vuokaan. Laita uusi kerros seosta, raastettua suklaata ja toinen kerros keksejä. Mielestäni kaksi kerrosta keksejä on sopiva. Lopuksi loput massasta päälle ja tiramisu jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mielellään yön yli. 

Ennen tarjolle vientiä siivilöi päälle reilu kerros tummaa kaakaojauhetta.

Ahhh, Tiramisu, miten sinua rakastankaan!