Vuoden viimeinen kiusaus

En pystynyt vastustamaan. Oli pakko leipoa. Haluaisin muuten nähdä sen ihmisen, joka pystyy vastustamaan tämän syömistä. Ollaan taas superamerikkalaisuuden äärellä. Kuuden kerroksen Red Velvet-kakussa on inhimillisesti ottaen kaikkea aivan liikaa. Kakkua  tehdessäni mietin, että suomalainen perusmartta jakaisi tämän saman päällystemäärän keveästi neljälle piirakalla, ja sittenkin olisi vielä reilusti.

Niin, mitään keveäähän tässä ei ole. On vain yltäkylläisesti mehevyyttä, makeutta ja kondensoidun maidon ja pekaanien yhtymisen tuottamaa rapeutta. Juuri passeli piirakkaöveri vuoden viimeiseen päivään. 

Kuuden kerroksen Red Velvet- palat

16 palaa

3 dl vehnäjauhoja

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1/2 tl leivinjauhetta

1/8 tl suolaa

100g  huoneenlämpöistä pehmeää voita

1 3/4 dl sokeria

1 muna

1 rkl punaista nestemäistä elintarvikeväriä

3 dl (120g) kookoshiutaleita

175g tummia suklaahippuja

100g valkoisia suklaahippuja

3dl (eli yks tölkki) makeutettua, kondensoitua maitotiivistettä

125g pekaanipähkinöitä  karkeasti rouhittuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Rypistä leivinpaperi palloksi ja vuoraa sillä sitten 23x23 browniesvuoka. Leivinpaperin avulla saat kakun nostettua myös kätevästi vuuasta. 

Sekoita keskenääm jauhot, kaakao, vanilliini, suola ja leivinjauhe. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Vatkaa mukaan kananmuna. Lisää punainen väri ja lopuksi kuivat aineet ja sekoita taikinaksi.

Levitä hyvin tahmea taikina tasaiseksi käyttämääsi vuokaan nyrkkia myöten. Paista  8 minuuttia.

Ota piirakka uunista ja ripottele sen päälle ensin, kookoslastut, sitten tumma suklaa ja valkoinen suklaa. Kaada maitotiiviste tasaisesti koko piirakan päälle ja lopuksi peitä piirakka pekaanipähkinöillä. Paista piirakkaa vielä 35 minuuttia ja ota sitten uunista, anna jäähtyä 2 tuntia ennen leikkausta ja tarjoilua.

Piirakka on siis vaivaton tehdä vaikka ainesosaluettelo pitkä (ja kallis). Jos teet erilaisessa vuossa kiinnitä paistoaikaan huomiota + / - . Vaikka vuokakoko saattaa vaikuttaa pieneltä, siitä saa leikattua 16 reilua palaa, rikkaat palat voi helposti vielä puolittaakin, niin tyydyttävää piirakka on. Paitsi jos haet niitä övereitä.

Ainekset löytyvät marketin leivontahyllyltä, Sekä Pirkalta että Dr Oetkerilta löytyy nykyään noita suklaahippuja leivontaan. Olen muokannut alkuperäistä reseptiä vastaamaan pussikokoja. Tuossa reseptissä on peräti seitsemän kerrosta, koska siinä on sekä tummia, maitosuklaa että valkoisia suklaahippuja.

Päivä teki piirakan valmistuessa loppuaan ja oli pakko kuvata/ leikata vielä kuumaa piirakkaa. Mutta jäähdyttäminen todellakin kannattaa.

Kiitos kaikille blogini lukijoille vuodesta 2014. Jatketaan reippaina vuoteen 2015!

Headquarters toivottaa asukkeineen Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Lihafondue

Paljon lihafondueta helpompaa seurusteluruokaa ei olekaan. Pilkot aineet ja asetat esille. Muutama maustekastike ja nekin voi ostaa valmiina pullossa halutessaan, kuten meillä tehtiin eilen. Ja sitten vain dippaillaan ja kypsennellään kukin omia lihapaloja ja varotaan polttamasta suuta.

Meillä on aina lihafondue valmistettu öljyyn, koska näin vanhempani oppivat sitä Sveitsin aikoinaan syömään ja valmistamaan. Isä kertoi eilen pöydässä, että heillä, köyhillä lääketieteen opiskelijoilla oli aina tapana juhlistaa läpimennyttä tenttiä kokoontumalla tuttuun ravintolaan lihafonduelle. Ihan näen silmissäni  60-70-luvun vaihteen hämärän, savuisen ja öljynhöyryisen "Kneipen", jonka nurkkapöytään on kokoontunut 60-70 luvun vaihteessa riehakas ja kovaääninen suomalais-kansainvälinen seurue. Miesten muoti suosii partoja, hyvin samaan tapaan kuin nyt, posket punoittavat, eikä vähiten pöydällä olevien punaviinipullojen takia. Ulkona paistavat kaupungin valot, eltään tätä hetkeä. Ollaan nuoria, rakastuneita, onnellisia ja täynnä tulevaisuuden uskoa.

Kuvan otti Urho10v

Lihafonduen voi toki myös tehdä lihaliemeen, mutta kuten sanottu, meillä liemenä on neutraali öljy. Jotakin perheemme fondue-innokkuudesta kertonee sekin, että vaikka mummolan pöydässä oli syömässä tällä kertaa 16 henkeä, äiti lainasi tälläkertaa vaan toista fonduepataani ja alustaa, lihafonduehaarukat äitillä oli tälle sakille ihan omasta takaa. Lihafonduepatahan on siis joko teräksinen, kuparinen tai vaikka valurautainen, mutta se keraaminen pata on tarkoitettu juustofonduelle. Tuo ihana kuparipata on vanhempieni, minulle he ovat joskus Sveitsistä tuoneet tuon teräksisen. Fonduesettejähän saa kyllä kohtuuhintaan kaupoista.

Kuvan otti Urho10v

Kuvan otti Urho10v

Lihafondue  / Fondue Bourguignonne
1pata :4-6 syöjää meillä 8 mutta osa pieniä lapsia

5dl neutraalia öljyä esim rypsi
n. 200 g lihaa per syöjä : naudan sisäfilettä, kalkkunan tai kanan filettä, hirveä
dippikastikkeita
raakoja vihanneksia, paprikaa, herkkusieniä, etikkakurkkuja, hillosipuleita
uunilohkoperunoita

 Pilko vihannekset suupaloiksi, nauta lihapullan kokoisiksi paloksi ja kalkkuna ehkä hiukan suikalemaisemmaksi, jotta kypsyy hyvin myös sisältä.

Kuumenna öljy liedellä n. 180 asteeseen ja tuo se sitten pöytään lämpöliekin päälle. Jokainen ruokailija laittaa pitkään fonduehaarukkaan lihapalan kerrallaan ja kypsentää sen haluttuun kypsyyteen. Lihapala siirretään sitten omalle lautaselle, suolataan ja pippuroidaan ja nautitaan tykötarpeiden ja soosien kera ruokailuhaarukalla. Uusi lihapala saa muhia padassa jo sillä aikaa. Paistoajat vaihtelevat suuresti sen mukaan paljonko pannussa on kulloinkin lihaa, varo alussa öljyn räiskintää, mitään märkäähän et voi öljyyn laittaa.

Meillä siis oli nautaa ja kalkkunaa, majoneesia, B-B-Qsoosia ja currysoosia.

Ihanaa seurusteluruokaa, vaikkapa Uuden Vuoden aatoksi. Kaivakaapa pölyttyvät pannunne esiin. Olen tehnyt myös aika yksityiskohtaisen postauksen juustofonduesta jos se kiinnostaa.

After Xmas Baking

Kun Maitytöllä iskee leivontainspiraatio (ja nykyään tuntuu, että kuume on päivittäistä), äidin kannattaa olla varautunut ja nuon vaan hupsista ehdottaa tyttärelleen jotakin sesongin mukaista, helppoa ja näppärää ja NOPEAA leipomusta, joka taltuttaa makeanhimon tuhoamatta leipurin inspiraatiota vaikkapa pitkällä kohotus- tai paistoajalla. Äidilläkin sitten helpompaa kun on hiukan ennakoinut. (Saattaa myös olla, että äiti on ostanut leipomustarpeet jo ensimmäiseksi adventiksi, mutta kaiken joulusähellyksen ja pitäis ehtiä tehdä tätä ja tuota -keskellä nämäkin leipomukset ovat jääneet toteuttamatta. Tokikaan en tunne yhtään tuollaista äitiä, tai ole edes kuullut huhuja, mutta tuli nyt vain mieleen...)

Piparminttukarkkikeppisuklaasydäntikkarit
6 kpl (tai mahdollisesti esim 5, jos yksi särkyy...)

12kpl piparminttukarkkikeppejä
200g mieluisanväristä suklaata
pehmeitä syötäviä koristehelmiä
tikkarinvarsia (ainakin leivontaliikkeistä ja netistä)

Poista suojamuovit karkkikepeistä ja asettele ne pareittain sydämenmuotoon leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Laita väliin tikkarinvarsi. Paista 5 min. 180 asteen uunissa. Nyt tikkarit ovat sen verran pehmeitä, että saat ne liitettyä  varsineen yhteen vaikkapa parin ruokaveitsen avulla. Anna jäähtyä.

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja täytä tikkarit, ripottele koristeet ja vie viileään jähmettymään.

Työnjako meni näin: Äiti poisti suojamuovit, Likka asetteli kepit sydämiksi ja  pisti varret keskelle. Äiti vähän salaa paranteli. Äiti laittoi uuniin, otti pois ja teki kuumien tikkareiden yhteenliimaukset. Sulatti ja annosteli suklaan. Maitotyttö laittoi koristeet.

Parasta, kaikkein parasta on kuitenkin RAPSIMINEN! Edelleen.

Alkuperäinen resepti GoodFood- lehdestä November 2014

Gyoza tai Jiaozi ...kuhan ei vaan kinkku!

Eikun höpö, höpö, kinkku oli hyvää ja sitä oli niin riittävästi, että nyt halajaa mieli jotakin muuta. Mikäs sen erilaisempaa kuin joku aasialaistyylinen taikinanyssykkä. Gyozat ovat japanilainen versio ja Jiaozi ovat kiinalainen versio ja tässä on minun versioni, jossa on kyllä surutta sekoitettu kaikki suuntaukset. Syötiin näitä alkupaloiksi itsenäisyyspäiväisillä synttäreillä jo ja hyvin maistuivat vaikka kokki oli taas niin kolmatta kättä vailla, että ulkonäössä olisi helpostikin parantamisen varaa. 

(Onko teillä muilla tälläistä luonteenpiirrettä, jossa yhdistyy suunnaton itsekritiikki ja "no mitä sillä nyt on väliä-kunhan koossa pysyvät"-meininki?)

Gyoza/Jiaozi Fusion nyytit

1 paketti Chinese dumplings kääreitä (pakaste aasia-kauopasta n.45-50 kpl)
400g possun jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 tl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl sesamöljyä
1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 rkl soijaa
1 rk riisiviinaa tai kuivaa sherryä
1 paksoi hienonnettuna ( tai 2 dl kiinankaalta)

Sekoita kulhossa  kaikki  täytteen ainekset.

Levitä nyyttien kuoret  kahdessa kolmessa erässä pöydälle (jauhoja hiukan). Aseta kullekin reilu teelusikka täytettä. Kostuta sitten veteen kastetulla sormella kuoren reunat ja puritsa /rypytä yhteen nyytiksi.

Moni on viimeaikoina ilmoittanut että ei tarvitse/kaipaa mikroa. Minä taasen kiitin luojaani, että minulla sellainen on, olin unohtanut ottaa kuoret sulamaan, mutta sulatusohjelmalla sain näppärästi kuoret sulaksi, hienosti irtosivat toisistaan. Muuten olisikin ollut ihmettelemistä.

Keitä  nyytit isossa kattilassa runsaassa vedessä erissä. Kun nyytit nousevat pintaan, ne ovat valmiita, nosta ne reikäkauhalla valumaan. Älä laita niin vieri viereen, että tarttuvat kiinni toisiinsa. Ennen tarjoilua paista halutessasi niihin vielä kaunis paistopinta ruokaöljyssä.

Dippinä soijaa, jonka maustoin limen mehulla ja vähän seesamiöljyllä, aikuisten dippiin pilkoin vielä punaista chiliä. Chiliä voisi lisätä myös nyyttien täytteeseen, jos vain aikuisia syömässä.

Jos nyytit kiinnostaa, olen tehnyt niitä myös täällä  (Näköjään lähes samalla reseptillä, nyt ei vaan ollut kevätsipulia, koska olin unohtanut ostaa ja kypsennys tapahtui höyryttämällä) ja kerran jopa alusta asti taikinankuoret, mutta valmiilla pääsee kyllä vähemmällä.
Ja yhtä rumia näyttävät olleen joka kerta. Mutta herkkuja!

HYVÄÄ JOULUA 2014

On aika rauhoittua joulupuurolle ja joulusaunaan.
Aina se hetki tulee ja koskaan en ole valmis. Mutta niinkuin elämässä aina pitäisi, iloitaan niistä asioista mitä meillä on eikä mietitä niitä mitä olisi vielä pitänyt ennättää tehdä.

Minulle tärkeä joulutraditio on ollut Urhon syntymävuoden joulusta 2004 joulukorttien lähettäminen. Sitä ennen en ollut koskaan lähettänyt ainoatakaan. Oma juttuni joulukorteissa on valokuvat, tähän saakka ainakin lapsistani. Ystäväni, valokuvausliikettä pitävä Viivi on alusta asti ollut mukana toteuttamassa kortteja. Välillä Viivi on ottanut kuvat, joskus lainannut kameraa ja yleensä sommitellut kortit ja tekstit. Viime vuosina olen enemmän ja enemmän kuitenkin hoitanut myös kuvauksen ja kuvankäsittelyn, eli tämän vuoden kortissakin Viivin käsialaa on enää vain teksti, joka itse asiassa ei ole tuo yllä oleva, jonka lisäsin kuvaan nyt tässä vain Picasassa, fontti ja väri on hiukan eri lopullisessa versiossa.

Olin niin suunnitellut, että joulun ja yli 10 kortin rajan ylittämisen kunniaksi julkaisen  jouluna postauksen 10 joulukorttia. Tässä sitä kuitenkin ollaan, aattoaamuna 2.53, juuri sain lahjat pakettiin, mutta kuvien skannaamisen ja etsimisen sijaan taidan suoda itselleni muutaman tunnin levon, ennenkuin nousen ottamaan kinkun leivinuunista.

Perheeni ja minä toivotamme kaikille tätä lukeville, sukulaisille, ystäville ja tutuille, blogini seuraajille ja ihanille kanssa-blogaaneille oikein 

HERKULLISTA JA LEPPOISAA JOULUA!

Uunilohi - koska joulun allakin on syötävä

Ja ruoka on mieluiten helppoa ja nopeaa. Marketeissa on ollut pitkin joulukuuta kivoja shokkitarjouksia kokonaisista kirjolohista. Ja mikäs sen helpompaa kun sellaisen pukkaaminen uuniin. 

Yksi parhaimpia uunilohia, jota olen syönyt, on ollut rakkaan ystäväni KarjaMekon valmistama. Merja pökkäsi uuniin kyllä muistaakseni fileen, mutta se, mikä herätti ruuan valmisteluvaiheessa huomion, oli yletön voilla läträily. Minut kun oli opetettu, että lohi rasvaisena kalana ei voita kaipaa. Ja terveellistä olla pitää, että mieluummin jonkinmoista höyrykypsennystä vaan...

No, siitä Merjan lohesta tosiaan tuli yksi parhaimmista syömistäni huolimatta ruuanlaittonaikana esittämistäni korjaavista ja rakentavista kommenteista (joita ei onneksi huomioitu). Kai se ystävä tottuu, neuvoihinkin. Nykyään, aina tavatassamme, minulta jaksetaan kysyä, vieläkö lapseni nukkuvat samassa sängyssä kanssani. Ennen omiani olin nimittäin kovin kärkäs neuvomaan kuinka kummityttöni pitäisi opetella nukkumaan jo omassa sängyssä. KarjaMekko on onneksi ellei maailman, niin ainakin Suomen vahvin nainen, ja hän on aina jaksanut kuunnella neuvojani. Toteuttaa ei ehkä koskaan...

Omasta lohestani tuli  siis KarjaMekkomainen ja Jamie Oliversmainen yrtti-sitrus-VOIversio.

Ja hyvää oli.

Kokonainen kirjolohi uunissa

1-2 kg lohi

suolaa

pippuria

sitruuna

tuoretta tiliä

tuoretta lehtipersiljaa

VOITA niin paljon kuin kehtaat

Huuhtele ja kuivaa lohi. Leikkaa sen molempiin kylkiin vinoittain viiltoja. Silppua yrtit  (jätä tilliä myös oksina sisustaa varten)ja sekoita niihin raastettu sitruunan kuori. Viipaloi sitruuna. Suolaa ja pippuroi kala sisältä.  Tunge viiltoihin yrttislppua ja lohkare voita. Käännä kalan toinen kylki ja toista. Laita sisällekin voipaloja sekä tillinvarsia ja sitruunansiivut.

Pistä lohi tulikuumaan (250 astetta) 15 minuutiksi ja sitten käännä 180 asteeseen 30 minuutiksi.

 Tarinan opetus: Voi on hyvää?

Punajuurilaatikko piparjuurella

Tämä punajuurilaatikko on raivannut tiensä meidän aattoillan ruokapöydän pysyväksi jäseneksi. Olen itse alkanut syödä laatikoita vasta aikuisena (enkä vieläkään koske maksalaatikkoon), mutta tähän laatikkoon olen rakastunut. Se maistuu jotenkin niin punajuurelta, rehellisesti, ja samalla se on kuitenkin kevyen ja kuohkean makuinen. Punajuuri- ja bataattilaatikothan ovat tulleet joulupöytäämme vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana ja enkä tunne tarvetta tehdä bataattilaatikkoa. Siinä ei mitään vikaa ole sinänsä, mutta se on  vähän kuin perunalaatikon ja lanttulaatikon risteytys, ja jos molemmat ovat pöydässä, niin eiköhän se riitä.

Punajuuri taas ansaitsee osansa oman makunsa ja huikean värinsäkin vuoksi. Joulupöydässä omaan makuuni punajuuri-aurajuusto tai punajuuri- jauhelihalaatikot ovat kuitenkin vähän tymäköitä. Siksi tämä on meidän joulupöydän laatikkomme.

Valmiista soseesta tehtynä se valmistuu noin 4 minuutissa ja sitten vielä paistoaikaa 45 minuuttia.  Ohje taitaa olla alunperin Yhteishyvän (2007). Voit toki tehdä myös keittämällä raakoja punajuuria, kuorimalle ne ja soseuttamalla. Mutta ainakin Kasvisgalleria- merkkistä punajuurisosetta löytyy valmiina pötköstä. Siinä Pirkan omassahan on myös perunaa (why?), joten siihen en sotkeutuisi. Piparjuuri tuorejuustoa ei taida löytyä kotimaisena versiona (why?), mutta sitä Cantadou-merkkistä on ihan yleisesti saatavana. 

Punajuuri-piparjuurilaatikko

500g punajuurisosetta
125g  piparjuurituoreuustoa (cantadou)
1 dl kuohukermaa
1 rkl piparjuuritahnaa
1/2 tl  suolaa

Sekoita kaikki aineet, kaada sopivan kokoiseen vuokaan ja paista 175 asteessa 45 minuuttia.

Nuavvaan, teit juuri punajuurilaatikon yhdellä lauseella!

Mainitsenpa sitten vielä 2 mainitsemisen arvoista seikkaa. Alkuperäisen reseptin soseen määrä oli 600g, mutta putkilossa on 500g. En kuitenkaan rukannut muita ainesmääriä, koska alunperin sehän oli raakapaino.

Ja toinen asia, että oli muuten vaikein kuvattava evö.