Juhannusjäätelö

Juhannus. Koivut, sauna, lapsuuden päärynäinen, itsetehty juhannuslimppari mummolassa. Hyttyset, mutaiset juhannusfestivaalit, ensimmäinen juhannus oman kullan kanssa. Lukemattomat työjuhannukset, grillausta laivan kannella. Kotijuhannuksia omalla terassilla, juhannusmenu pikkutarkasti mietittynä.

 En omista jäätelökoneita, mutta varsin mallikkaasti onnistuu jäätelönteko koneittakin. Reseptin glukoosisiirappi takaa jäätelön kiteettömän, samettisen pehmeän rakenteen ja se siis löytyy ihan tavallisen marketin sokeri/siirappi hyllyköstä.

Paahdettu valkosuklaa ja pirteä lime kohtaavat Juhannusjäätelössä: vaalea houkutus taipuu pehmeästi kinuskin aromeihin ja lime tuo mukanaan konstailemattoman raikkauden.

Juhannusjäätelö 

6:lle
6 munankeltuaista
1,5 dl Dansukker erikoishienoa sokeria
2 dl maitoa
3 dl kuohukermaa
1,5 dl Dansukker Glukoosisiirappia
100 g valkosuklaata
2 limeä

1.Paloittele suklaa palasiksi ja paahda uunissa 100 asteessa 15 minuuttia. Valkosuklaa saa aavistuksen väriä ja sen maku muuttuu dramaattisesti pehmeän kinuskiseksi.
2.Vaahdota keltuaiset ja sokeri.


3.Kiehauta maito, kerma ja glukoosisiirappi. Vatkaa hiukan jäähtynyt maitoseos keltuais-sokerivaahtoon. Siivilöi seos ja jaa se kahteen kulhoon.

4.Mausta toinen kulhollinen raastamalla limen kuoriosat ja puristamalla mehut joukkoon.

5.Mausta toinen seos paahdetulla valkosuklaalla, jonka sekoitat tilkkaan kuumennettua maitoa. Siivilöi seos jäätelöpohjan joukkoon.

6.Anna molempien pakastua n. 3 tuntia, välillä ainakin kerran sekoittaen, ja siirrä sitten jähmettymässä oleva massa kerroksittain samaan kulhoon ja pakasta valmiiksi, mieluummin yön yli.

Kolmekymmentä toinen toistaan herkullisempaa jäätelöreseptiä löytyy ruoka.fi ja Dansukkerin yhteistyönä tältä kilpailusivustolta, jossa siis sinä voit käydä äänestämässä oman suosikkisi. Ja ehkäpä voittaa itsellesi Kitchen Aid Artisan -masiinan.

 

Minä toivotan jokaiselle täältä Itämeren aalloilta juuri sellaista juhannusta kuin halajat.
Hyvää Juhannusta!

Bra, bättre, Pastis!

Oma pieni hemmotteluhetki työviikon lomassa. Rakkaan ystävän kanssa lounaalle Pastikseen, tuohon keväällä avattuun ravintola Murun bistro-pikkusiskoon, jossa keittiön ohjaksissa heiluu "Lintsi" Linnamäki. Tai en tiedä kuuluuko Lintsin tyyliin ylipäätään heiluminen, koska emme ole tavanneet. Mutta erinomaisen ruuan valmistus kuuluu, sen sain ihan omakohtaisesti kokea.

Pastiksessa oli kyseisenä tiistaina puolenpäivän aikaan mukavasti tilaa. Paikka tuntui heti kotoisalta ja palvelu lämpimän konstailemattomalta, mutta huomioivalta. Juuri sellaista kun sen kuuluukin olla. Me (moukat!) pyysimme varmaan 2 kertaa lisää paikan loistavaa tapenadea ja leipää (mutta kun se oli niin hyvää) ja luulen, että viimeisellä kerralla pyyntö taisi mennä jo ihan ajatuksesiirrolla perille...

Lounaslista on lyhyt ja viikottain (ko?) vaihtuva ruoka maalaisranskalaishenkistä. Me kyllä ilmoitimme heti tullessamme, että olemme nyt sitten lounasaikaan illallisella, kun kerrankin paikan päälle pääsimme, ja päräytimme oikein kolmen ruokalajin lounaan.

Ensimmäisen kuvan maalaissalaatti ankan kivipiiralla oli kyllä rapisevan raikas, mutta kivipiiras ensi kokemuksena ei nyt mitenkään valloittanut suuntaan tai toiseen, lähinnä ihmettelin, että ai tälläistäkö tämä on. Jälkeenpäin olen vielä miettinyt, että eihän salaatista puuttunut osaset toisiinsa sitova kastike?  Kuulostaa nyt ehkä hassulta, että enkö minä sitä nyt siinä paikan päällä hoksannut, mutta olin jotenkin niin annoksen kauneuden ja herkullisten näköisten yksittäisten raaka-aineiden pauloissa ( ja ehkä myös ystäväni jälleennäkemisen riemussa). Jotenkin en vain saanut kiinni siitä mausta.

Pääruuaksi söimme ylikypsää possunkylkeä, joka tarjoiltiin  ratatouillen kanssa ja se oli kyllä sitten aivan järjen vievän herkullista, katsokaa tuota valkoista läskiä, se vain yksinkertaisesti katosi suuhun. Se, miten ylikypsässsä liha-ateriassa säilytetään vasta valmistetun tuoreus, se on TAITOA.

Pastiksen Crème brûlée on epätavallisen sitruunaista, mutta sehän sopi vallan erinomaisesti meidän ystävyksien suuhun. Ja kuoressa maistui poltettu sokeri ja se amelie-rapsahteli.

Voiko muuta siis toivoa? No, aterian kanssa vaikka lasilliset sopivasti viilennettyä Pinot Noiria ja kaiken päälle capuccinot (vaikka Italiassa opinkin, että espresso maidottomana on se oikea valinta aterian päätökseksi). Ja nämäkin siis saimme.

Kun nyt näitä helsinkiläisiä hemmotellaan tälläisillä ruokapaikoilla ja saattavat syyttää vaan itseään, mikäli eivät paikalle löydä, niin kerron teille muille ulkopaikkakuntalaisille jotka joskus pääsevät isoolla kirkolla pyörähtämään, että Pastis sijaitsee siis Pikku Robertinkatu 2:ssa, eli vaikka se ei nyt varsin rautatieasemalta katsellessa silmiin pistä, niin se on kyllä kuitenkin ihan käveymatkan päässä. Kunhan muistatte, että se on bistromaisesti auki
Lounas:

Ma–pe 11.30–14.00
Dinner:
Ma–la 16.30–23.30

Siis kartta käteen. Ja Pastikseen. Taksirahat kannattaa säästää nekin ruokaan. Ei sillä, että paikka olisi mitenkään kallis.

Parempi lopettaa ennenkuin puhun itseni pussiin. 

Thaimaalainen arkikeitto soijarouheesta

Kitkin itsestäni suunnattamon  (ja vitsikkään) halun  jatkaa viime talvena alkanutta "Soijaa pukkaa..." fraasivillitystä otsikoinnissa, vaikka meidän keittiössä on viime aikoina soijaa pukattu pannulle enemmältäkin. Soija ruuanlaitossa oli minulle aivan ennenkokematonta ja uutta ennen tätä kevättä. Ei muuten ole enää. Aloitin soijaan tutustumisen korvaamalla lihan , milloin paloilla, milloin rouheella, ihan arkipäivän resepteistä, kuten spagetti bolognese, erilaiset wokit jne. Erityisesti minua kiehtookin soijassa juuri se, että se odottaa kiltisti kuiva-ainekaapissa hetkeä, jolloin tuntuu, että jääkaapissa ei ole mitään aterian aineksia.

Yksi arkipäivän suosikkikeittojani on tavattoman ruma, mutta valtavan hyvänmakuinen Ruma kananpoikakeitto. Koska siihen tarvittavaa broilerinjauhelihaa ei yleensä koskaan löydy jääkaapista kun keittoa tekee mieli tehdä, valitsin vaalean soijarouheen korvaamaan broileria. Ja hienostihan soijarouhe piti paikkansa maun ja koostumuksen osalta. On se erikoinen aine!

Keittoa tuunasin myös hiukan porkkanalla ja sokeriherneillä kesäisempään ja värikkääsempään muotoon.

Thaikeitto soijarouheesta

2,5 dl keitettyä jasmiiniriisiä (noin 1dl raakaa riisiä)
6 valkosipulinkynttä
3rkl öljyä
2dl vaaleaa soijarouhetta
2 l kanalientä
2rkl valkoviinietikkaa
2rkl ruskeaa sokeria
4 tl kalakastiketta
2 kananmunaa
1 porkkana leikattuna julienne tikuiksi
kourallinen sokerihernepalkoja

Tarjoiluun:
muutama kevätsipuli silputtuna
ruukullinen tuoretta korianteria silputtuna
Thai Sweet Chilli -kastiketta

Aloita kuumentamalla kanaliemi kiehuvaksi (tai vesi ja pari kanaliemifondia).
Lisää liemeen soijarouhe ja keitä n. 5 minuuttia.

Kuori ja pilko valkosipulinkynnet ja paista ne miedossa lämmössä kullankeltaisiksi. Siirrä odottamaan.

Sekoita valkoviinietikka ja sokeri keskenään, kaada keittoon ja sekoita. Lisää joukkoon myös riisi, kalakastike ja valkosipuli. Sekoita.
Lisää keittoon myös porkkana.
Riko munat kulhoon ja vispaa rikki. Kaada munaseos kiehuvaan keittoon nauhamaisesti koko ajan vispilällä sekoittaen. Tarkista myös, että nestettä on riittävästi.
  Lisää lopuksi sokeriherneen palot, korianteri ja kevätsipuli ja vie tarjolle. Älä unohda myöskään tujausta sweetchillisoosia, se tuo koko perheen keittoon sitä haluville hiukan terävyyttä!      

Lisää soijatietoutta ja reseptejä Soyappétit -sivustolla!

Yhteistyössä Soyappétit

Ja kuka äyriäisiä rakastaa....

Minä, minä, MINÄ! Mutta valmistettua niitä tulee älyttömän harvoin. Kaksi syytä; aina kallista ja aina pakasteesta. Ravintolassa sen sijaan innostun yleensä tilaamaan kalan tai lihan sijaan äyriäisiä, mikäli niitä on tarjolla. Kaiholla muistelen isäni savustamia mitä lie ubersuuria jättikatkarapuja Dhakassa...ei ollut muuten mitään 5 ravun syöntilimiittiä ja itse kalatorilta haettuna taatusti tuoretta.

Hellmann's haastoi blogirinkiläisiä maistamaan majoneesivalikoimaansa ja laatimaan jonkun majoneesin kanssa nautittavan reseptin. Heti chillimajoneesia maistettuani tiesin, että nyt muuten täytyy saada jotakin ravunpyrstöjä grilliin tai savustimeen. Ihan maistoin yhdistelmän suussani. Mä olen sen verran amerikkalaiseksi jäänyt vaihto-oppilasvuoden vaikutuksena (silloinhan sitä ollaan hyvin vaikutusalttiissa iässä...), että majo muutenkin kuuluu tiettyihin juttuihin; ranskiksiin, tonnikalakerrosleipiin ja ihan muihinkin kylmiin kerrosleipiin (tiedättehän, toisella siivulle majoneesia ja toiselle sinappia, just sitä kukertavan keltaista...). mun salaiseen kasvisdippiohjeeseen....
Vaikka itse tehty majoneesi onkin onnistuessaan pala taivasta, en minä sitä lähde tekemään kuin erikoistapauksessa, kyllä  se aitoamerikkalainen majoneesinmaku tulee just tästä Hellmann'sin purkista.

Siispä tiikeriravunpyrstöt marinadin kautta vartaaseen, lisukkeeksi aivan huippuhyvät mangovartaat ja hiukan salaattia ja majoneesivalikoima esille! Ohje on häpeilemättömän yksinkertainen, mutta kuka sanoi, että herkullisen täytyisi olla monimutkaista.

Grillatut tiikerirapu- ja mangovartaat chillimajoneesin kera
2:lle

200g kuorimattomia, raakoja tiikeriravunpyrstöjä
1 dl öljyä
1 tl sesamöljyä
2 valkosipulinkynttä
Chipotle-mausteseosta myllystä
suolaa
2 limeä
1/2 puntti korianteria
1 kypsä mango

Tarjoillaan Hellmann´s chilli- ja valkosipulimajoneesien kera

Liota puisia grillitikkuja vedessä muutama tunti, vaikka katkeavat ne kumminkin.

Sulata tiikeriravunpyrstöt suuressa astiassa kylmää vettä, n. 15 min. Leikkaa saksilla sulaneiden rapujen kuoret selkäpuolelta auki ja poista suolenpätkä. Jätä kuitenkin kuoret paikoilleen.

Laita puhdistetut ravut kulhoon ja valmista ravuille marinadi sekoittamalla yhteen öljyt, 1 limen mehu, pilkotut valkosipulinkynnet, hiukan suolaa ja esim chipotle mausteseosta. Anna muhia tunnin verran. Pujota ravut neljään vartaaseen.

Kuori mango ja leikkaa siitä sitten  kiven suuntaisesti kahdet paksut siivut molemmilta puolilta. Tai kuinka nyt saat. Pujota vartaisiin.

Grillaa molemman lajin vartaat kuumassa grillissä muutama minuutti per puoli, niin että ravut kuorineen muuttuvat vaaleanpunaiseksi. Purista mangovartaiden päälle vielä limen mehua, ripottele korianterisilppua ja hiukan sormisuolaa, myös rapuvartaiden päälle passaa samat aineet.

Käy kuorimaan ja herkuttele dippaamalla ravunpyrstöt chilimajoneesiin, joka on juuri sopivan pikanttia, ei missään nimessä polttavan tulista. Hellmann'sin miedosti valkosipulinen majoneesi sopii myös kaveriksi.

Ja pakko vielä sanoa, että mango on myös hävyttömän hyvää grillissä!

Ja suussa!

Yhteistyössä Hellmann's

No nyt on Fresh!

Mä oon kuulkaa syönyt viikon lounassalaatteja! Fresh Servant kutsui muutamia ruokabloggaajia (Keltaisessa keittiössä, Tyrniä ja tyrskyjä, Jotain maukasta) ja julkkiksia (Pipsa Hurmerinta, Lotta Backlund ja Saija Palin) tutustumaan salaattivalikoimaansa ja lähetti kotiin kymmenen erilaista salaattiannosta. Täytyy tunnustaa, että en ole ostanut lounassalaatteja, kotona ollessa se nyt tuntuu vain jotenkin hassulta (luterilainen ajatusmaailma"Jokainen salaatinlehti on sinun itsesi repimän..." jyllää). 

Avoimin mieli ja tyhjin vatsoin, lähdin innolla kuitenkin maistelemaan salaatteja.Yllättävää itselleni oli, että niistä oikeasti tuli täyteen ja että annokset maistuivat nimensä mukaan tosi tuoreilta. Lemppareitani olivat mm. lohi ja katkarapucesarsalaatit.

Maisteluun oli myös lisätty hiukan haastetta. Meidän tulisi tuunata joku salaateista uuteen muotoon yhdistämällä se muihin raaka-aineisiin. Ehkä vaikein haaste ikinä!

Tiesin heti Fresh-tuoteperheeseen tutustuttuani, että vaikka sainkin vapaat kädet tuunata salaattia mieleni mukaan, halusin säilyttää ehdottomasti sen parhaimmat ominaisuudet. Helppous, nopeus, kätevyys. Tuunaus pitäsis olla helposti toteutettavissa ja se pitäisi olla myös mukaanotettavissa, vaikkapa kesäiselle retkelle raikkauden siitä kärsimättä. Ehdottomasti halusin ekologisesti hyödyntää kaikki salaattipakkauksessa olevat raaka-aineet mielekkäällä tavalla ja siten, että ne kätevimmin todella onnistuvat pakkauksen avulla, ei irtotavaroina ostelemalla.

Rakastan aitoa meksikolaista mexmexiä ja myös amerikkalaistyylisempää texmexiä. Siksi kana taco -salaatti päätyi itsestään selvänä valintana tuunauksen alle. Herkullisen salaatin tuunasin vielä paremmaksi lisäämällä mukaan meksikon makuja: avokadoa, tomaattia, punasipulia, korianteria ja limeä. Tortilloista tein syötävät tarjoiluastiat, jotka on helppo valmistaa etukäteen. Voit ottaa Fresh-salaattirasian, tortillakupit ja muut aineet sekä veitsen vaikkapa piknikille, jossa näyttävästi valmistat salaatin pilkkomalla kasvikset ja jakamalla ne salaattikippoihin yhdessä Fresh-ainesten kera. Juustokastike ei ole pakollinen, mutta se tuo mukaan hiukan tulisuutta ja on sitä paitsi sairaan hyvää. Sen voi valmistaa etukäteen kunhan et jämäytä sitä kylmälaukkuun.

Lopputuloksena ihanan herkullinen ja näyttävä ateria pienemmälläkin porukalle helposti.

Hetkessä tortillakipot
2:lle

Ihana piknikeväs tai vähän spesiaalimpi lounashetki

•Fresh LounasHetki kana-tacosalaatti
•2 isoa maissi-vehnätortillaa
•1 iso tomaatti
•1 avokado
•½ punasipuli
•½ limen mehu
•1 dl tuoretta korianteria

Juustokastike
•1 pkt cheddar sulatejuustoviipaleita
•1 tlk ranskankermaa
•1 dl jalapeñoviipaleita silputtuna

Etsi molemmille tortilloille n. murokokulhon kokoinen uuninkestävä kulho ja painele lätty kulhon pohjalle niin, että siitä muodostuu kuppi. Paista 175 asteisessa uunissa n. 8 min. Irrota varovasti jäähtymään ritilälle.

Kuori ja viipaloi sipuli mahdollisimman ohuesti, silppua korianteri, kuutioi tomaatti sekä kuorittu avokado. Purista avokadon päälle limemehu. Sekoita ainekset yhteen Fresh-salaatin(salaatti, maissi, kurkku, juusto, kana) ja – salaatinkastikkeen kanssa.

Valmista juustokastike sulattamalla juustoviipaleet pienellä lämmöllä ranskankerman kanssa pienessä kasarissa. Lisää silputtua jalapeñoa maun mukaan.

Kokoa salaatti syötäviin tortillakippoihin jakamalla pohjalle salaattiseos, jonka päälle valutat juustokastikkeen ja ripottelet lopuksi Fresh-salaattipakkauksessa olevan tortillasipsipussin.

Voit valmistaa samaan tyyliin myös pikkutarjottavat vaikkapa illanistujaisiin puolittamalla tortillat ja paistamalla ne muffinssivuoan pohjalla pikku kipoiksi.

Voit valmistaa samaan tyyliin myös pikkutarjottavat vaikkapa illanistujaisiin puolittamalla tortillat ja paistamalla ne muffinssivuoan pohjalla pikku kipoiksi.. Puolita  tortillalätyt, niin ne ovat juuri sopivan kokoisia muffinssipellille.

En todellakaan panisi pahakseni, mikäli joku pakkaisi picnikkorin ja veisi mut näillä eväillä kesäretkellä. Lisäksi mukaan vain juomaa ja jälkkäriksi vaikka muutama mansikka. Tai ehkä kirsikoita.
Sitä odotellessa, hop, hop kamppanjasivuille, josta löytyvät kaikkien osallistujien ihanat herkut. Sieltä käsin pääset myös äänestämään suosikkiasi tykkäämäällä FB:n kautta.

Kampanja on toteutettu yhteistyössä Fresh Servant Oy:n kanssa, joka valmistaa mm. Fresh Hetki -lounassalaatteja. Yhtiö toimii Pietarsaaresta käsin, joten meikäläisellehän tämä on varsinaista lähiruokaa!

Blogimiittipyyttö

Jaa, että mikä?
Pyyttö on vanha eteläpohojalaanen sana ja tarkoittaa kutsua. Meillähän ei ketään muutenkaan kutsuta kylään tai kahville vaan käsketähän; " Mä käskin ne kylähän huomenillalla."

Blogimiitiksi taas kutsutaan tilaisuutta, jossa useampi toisilleen tuttu tai tuntematon (tässä tapauksessa) ruokabloggaaja kokoontuu yhteen kokkaamisen, syömisen, juomisen ja iloisen seuranpidon merkeissä.

Blogimiitti on siis luvassa Seinäjoella, lauantaina 29. kesäkuuta ihan meillä kotona. Seinäjoellehan tuovat junat kätevästi kaikkialta, uskaltaisin jopa väittää, ettei Helsingistä tänne ole yhtään sen pitempi kuin täältä Helsinkiin. Majoitus onnistuu meillä ensiksi paikan varanneille, jos ei nyt aivan sänkyjä riitä, niin patjalla ainakin, ja pihalle sopii kyllä telttailemaan. Myös paikalliset hotellit varmaan suostuvat majoittamaan...(katsopa hotelli Alma, jos kaipaat vaihtelua ketjuihin).

Tuot siis paikalle itsesi ja jotain herkullista (tai kokeellista) syötävää. Erityistä teemaa ei ole, mutta eiköhän siksi riitä Suomen kesä. Käytössä on kaasu- ja hiiligrilli, sähkösavustin, rasvakeitin, normi uunit ja liedet ja muut peruskeittiökoneet. Talo tarjoaa ilmaiset lipstikat!

Ajattelin että jos 15 aikaan kokoonnutaan  niin siinä on kivasti aikaa laittaa ensin ruuanlaittoruokaa(alkupaloja), jotta jaksamme laittaa sitten kunnon pääfiestan (ja jatkaa aamuun asti)vähän myöhemmin. Sään suosiessa on tarkoitus ruokailla ja muutenkin viettää aikaa terassillamme. Peräti yhden blogimiittikokemuksen perusteella tiedän, että pöydässä notkuvat herkut ylittää määrällisesti vain naurun määrä!

Tilaisuus on siis emäntänsä kaltainen, eli rento ja mutkaton,jännittämään ei tarvitse tulla. Luultavasti jonkin asteiselta viime hetken kaaokseltakaan ei vältytä, viittaan nyt edelleen emännöintiin. Mutta hauskuus ja hyvä ruoka on taattu.

Ohjelmaahan ei tälläisissä tilaisuuksissa tarvita, mutta luvassa on kuitenkin ainakin keittiöpyyhebingo. Ja mahdollisesti jotakin pientä tanskankielistä performanssia...

Rohkeimmat voivat vahvistaa osallistumisensa kommenttilaatikkoon, mutta minua voi lähestyä myös nannablogi(miukumauku)yahoo.com sähköpostilla.  Laitan sitten yhteisen ketjusähköpostin osallistujille. Jokatapauksessa, nyt siis on aika vahvistaa osallistuminen, jotta pöydän ääressä olisi tarpeeksi tuoleja.

Tilaisuus on K18.

...se mikään tilaasuus oo !

Mutta nyt on sitten ainakin kutsu esitetty kaikille ruokabloggajakolleegoille.

Ei tartte kenenkään ainakaan sanua, että Mua ei eres käsketty!

Lipstikkapesto. IIIHHHANA!

En ollut kyllä asiasta ensinnäkään varma, mutta nyt tiedän mihin saan tuhlattua lipstikkaani. Lipstikkapesto olikin niin hyvää, että sitä täytyy kokeilla kalan, pastan, possun, lampaan ja uusien pottujen kanssa ainakin. Tänään tarjoilin sitä pariloidun kanan ja kasvisten kanssa.

Minä kun vasta tulin sisään kylvämästä kasvimaataani, joudun jonkun aikaa odottelemaan myös yrttisatoa. Siksi ihan ottaa päähän, kun lipstikka puska on jo rinnan korkuurella ja välillä tuntuu, että ei oikein osaa sitä käyttää. Joo, joo, olen minä tehnyt lipstikkakeittoa ja jopa lipstikkajäätelöä, mutta nuokin ovat vähän sellaisia kerrankesässä elämyksiä, hyviä kylläkin. Luulen, että tämä pesto kantaa hiukan pidemmälle.

Lipstikkapesto

n. 3 dl lipstikanlehtiä (väljästi ajatellen)
2 valkosipulinkynttä hienonnettina
reilu1/2 dl pinjansiemeniä
 reilu1/2 dl parmesania (tai pikkulapsen nyrkin kokoinen kimpale)
1dl hyvää oliiviöljyä (kannattaa maistaa ettet lyö pestoon mitään kitkerän makuista vanhaa öljyä...)
1/2 sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria

Koska minä olen minä, laitoin kaikkia aineet kerralla  tuollaiseen pikkutehosekoittimeen ja annoin koneen vääntää. En tiedä kannattaisko juusto vaikka raastaa ensin, mutta menipä tuo noinkin.

Lopuksi sitten maistoin vielä ja lisäsin vähän  suolaa ja mustapippuria.

Uskomatonta kuinka hyvin liperin voimakas maku liittoutui peston muiden ainesosien kanssa.Vielä tekovaiheessa maistelin liperin lehtiä ja olin varma, että lopputuloksesta syntyy fiasko.

Lipstikkapeston kaveriksi heitin pannulle  kuumaan oliiviöljyyn broiskun sisäfilepaloja ja toissapäivän grillatuista possuvartaista ylijääneet pikotut kasvikset; paprikaa, punasipulia, kesäkurpitsaa ja jokunen herkkusienikin näkyi olevan. Broisku kypsäksi ja suolaa ja pippuria koko komeuden mausteeksi, lautaselle keoksi ja päälle isosti lipstikkapestoa. Menin sitten keittämään vielä riisiäkin ja siihen sotkettu lipstikkapesto: nam! Mistä sainkin idean, että teen tabouleh tyylistä salaattia, korvaan yrtit lipstikalla... ehdinköhän huomenna.

Mutta teille kaikille, joilla on pääsy lipstikkapuskille, tehkää tätä!
Ja nyt juuri taitais olla ihan hyvä aika pakastaakin lipstikkasatoa talven varalle.