Mozzarellaterriini

Siken resepti jäi mieleen jostakin Ruokaa rakkaudella -ohjelman jaksosta ja kaivoin reseptin netistä Juhannuslauantaille kokeiltavaksi, pöytään kuin päätyi muutenkin melko linjaton sillisalaatti erilaisia kokeilemista odottaneita reseptejä. Joukossa oli sekä erinomaisiksi osoittautuvia (Lipstikkajäätelö, Balsamicolohi)että olis-kannattanut-ehkä-lukea-resepti-tarkasti-ja-pitäytyä-siinä tyylisiä epännistumisia (kukkakaalicouscous), hyvää-mutta-väärässä(muiden ruokien suhteen)-seurassa olevia(saaristolaistahna), hiiva-hiiva-miksi-minut-hylkäsit-leipää(juureen tehty patonki) ja tietenkin myös uusia perunoita.

Sekä tämä terriini, jolla oli kaikki mahdollisuudet nousta herkulliset-kastiin, mutta Sikke unohti kertoa yhden oleellisen seikan, jonka tietäessäni  ja huomioon ottaessani olisin saanut terriinistä yltiöpäiset kehut.

Terriini oli kuitenkin ihanan värinen ja houkuttelevan näköinen. Luulin jo, että ruoka saa minut muuttamaan mieleipiteeni terriineistä, jotka jostain syystä aina kierrän kaukaa.

Mutta ensin alkuperäinen resepti. Muutin hiukan aineksien määrää ("Hahaa- no siinä se" sanotte, mutta en usko, että kyse oli tästä koska lähinnä kyse oli vuokani koosta, käytin muutamia prosciutto siivuja enemmän, 100g enemmän mozzarellaa jne.) Mutta tässä siis alkuperäinen. Lopussa SE VIRHE.

Mozzarellaterriini

10 siivua prosciuttoa

500 g mozzarellaa (mielellään tankomozzarellaa)
2 ruukkua tai puoli punttia basilikaa
2 keltaista paprikaa kuorittuna ja viipaloituna (grillaa kuori mustaksi uunissa niin se irtoaa helposti.)
100g aurinkokuivattuja tomaatteja
mustapippuria

1. Vuoraa uunivuoka kinkulla niin, että siivujen päät jäävät roikkumaan vuoan reunojen ulkopuolelle.

2. Lado pohjalle kerros noin puolen sentin viipaleiksi siivutettua mozzarellaa ja sen päälle paprika, taas kerros mozzarellaa, kerros basilikanlehtiä,. mozzarellaa ja sitten auringon kuivattamat tomaatit ja päälle vielä kerros mozzarellaa.

3. Painele kaikki ainekset tiiviisti vuokaan ja käännä kinkkusiivujen päät mozzarellan peitoksi.

4. Paista uunissa 200 asteessa puoli tuntia.

5. Ota vuoka uunista ja kaada syntynyt neste varovasti pois. Anna terriinin jäähtyä vuoassa ja kumoa se sitten leikkuulaudalle. Leikkaa terävällä veitsellä sentin paksuisiksi viipaleiksi ja tarjoa rucolasalaattipedillä rapeakuorisen maalaisleivän kera.


Ja saanko kommentoida?
-Siis pitkänomainen terriinivuoka
- Nestettä omastani tuli aivan hirveästi. Tein terriinin myöhään juhannusaattoiltana/yönä (kas siinä tuore ja raikas juhannuksenviettotapa, ei ollu pää kipiä aamulla!) Annoin sen jäähtyä ja sitten kun kumosin haalenneen terriinin leikkuulaudalle ja leikkasin siitä päädystä palan , koska pitihän tätä nyt maistaa, söin sen(pehmeä mozzarella suli suuhun), leikkasin toisen, söin sen(tuore basilika aah...), leikkasin kolmannen, söin sen( ihana vieno savuinen maku paprikassa), jonka jälkeen rautaisen tahdonvoimani avulla "hillittin itteni", laitoin herkun (sillä sitähän se oli) takaisin vuokaan, kelmun päälle ja jääkaappiin.
Ja tämä oli SE VIRHE. Juhannuslauantaina ruokapöydässäni tarjottiin tekstuuriltaan lähinnä raakakumia muistuttavaa, sinänsä iloisen värikästä "herkkua", jonka mautkin tuntuivat antaneen itsestään irti jo kaiken (jääkaapillekko?).

Note to self: Valmista tarjoilupäivänä. Älä jääkaapistoi.

Lipstikkajäätelö

No sen verran erikoiselta kuulosti että kun Järvikylän Yrtit ehdotti tätä sivustollaan niin pakko oli lähteä kokeilemaan. Tuli hyvää ja tuli helposti. Lipstikkaa ei mennyt kuin kuin ruokalusikallinen, eli ei tähän kaikkia puutarhasi liperinlehtiä saa upotettua.

Oikein napakka lopetus juhannusruualle, sellainen reippaan raikas, varsinkin kun lisäsin itse vielä tuon sitruunanmehun.

Jäätelökonetta en omista, joten tyydyttävä aina näihin tuunailtuihin versioihin.

Lipstikkajäätelö

1 litra vaniljakermajäätelöä

1 rkl silputtua tuoretta lipstikkaa

1/2 sitruunan mehu

Tarjoile Inkiväärisiirapin kanssa

Ota jäätelöpaketti sulamaan noin puoleksi tunniksi. Sekoita lipstikka ja sitruunamehu pehmenneeseen jäätelöön. Käytin tähän yleiskonetta ja sen sekoittajaosaa (vai miksi sitä sanotaan,en siis vispilää tai taikinakoukkuja tai blenderiä). Oma jäätelöni oli aika kiinteää, mutta hyvin silti sekoittui. Ajattelin, että parempi kun ei pääse liikaa sulamaan, niin ei muodostu jäähilettä. En tiedä auttoiko mutta ei ainakaan vetänyt hileelle. 

Laita jäätelö kannelliseen rasiaan ja tunniksi pakastimeen.

Tarjoile ja nauti yhdessä inkiväärisiirapin kanssa (löytyy ainakin Dan Sukkerilta), joka komppasi jäätelön hienostunutta makua täydellisesti. Kokeilimme myös Tummaa Balsamico siirappia (Rajamäki), mutta se oli aivan no-no! Tämä vain todisteeksi siitä, etten mäkään nyt aivan mielivaltaisesti kaikista makuyhdistelmistä tykkää. Mikäli joku sitä epäilee kun alun alkaen rupesin lipstikkajäätelöä valmistamaan. Sen sijaan tumma balsamico siirappi maistui muuten erinomaiseti yhdessä tuoreen ananaksen kanssa.

Mutta tarjoaisin aterian lopuksi vaikka kaiken maistaneelle kulinaristille. Tyyliin, "arvaappa mitä tässä jäätelössä on?"

Vai onko se ärsyttävää?

(Niin ja oli tämä tosiaan myös hyvää!)

Uudet perunat sitruunaiset, ihanaiset

Siinä vaiheessa kun tuo Suomen suven jumalainen herkku, uusi peruna alkaa kyllästyttää pelkän voi ja suolan kanssa nautittuna (no ei kai sellaiseen VOI kyllästyä?), kokeile näitä marinoituja pottuja. Ne ovat olleet meidän perheessä hitti jo varmaan kymmenkunta vuotta ja aina vaan ne jaksavat ihastuttaa. Toisaalta niiden hienous piilee myös siinä, että näin tekemällä myös vaikka kreikkalaisista (tai ruotsalaisista) uusista perunoista saa herkullisia. Tai niistä marketin valmiiksi pestyistä uusista perunoista (mikä on kyllä uuden perunan väärinkäyttöä), joihin minäkin aina sorrun, koska ne marketin multaisetkin uudet perunat ovat niin vanhoja, ettei kuori lähde irti kuin väkivallalla.

Tiedättehän kuinka ihanasti tuoreet vastanostetut uudet perunat peseytyvät pelkän hanan alla sileiksi valkoisiksi herkkupaloiksi?

Ohjeen määrät ovat viitteellisiä, maistele ja muuttele makua mieleiseksi muuttamalla ainesten keskinäisiä suhteita. Jos näitä jostain syystä jää jäljelle niin seuraavana päivänä ne maistuvat jos mahdollista vieläkin herkummilta.

Sitruunamarinoidut uudet perunat

2kg tasakokoisia uusia perunoita
1 dl hyvää oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
4 valkosipulinkynttä
1 puntti silputtua persiljaa
suolahiutaleita, mustapippuria

Keitä puhdistetut perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, kaada vesi pois ja anna perunoiden kuivahtaa kuumassa kattilassa talouspaperin tai keittiöpyyheen alla hetken. Valmista marinadí sekoittamalla yhteen öljy, sitruunamehu, murskattu valkosipuli ja persilja. Kaada marinadi vielä haaleiden perunoiden päälle, sekoita ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Jos perunat ovat liian kuumia, saattaa valkosipuli muuttua sinertäväksi.

Sopii niin lihan kuin kalan kumppaniksi tai vaikka noutopöytään.

Ja tietenkin sopii erinomaisesti Juhannukseen!

Kaikille hyvää Jussia!
Muistakaa SYÖDÄ!

Patahan kuohuvaan sylkee... (Lipstikkakeitto)

Oliko se nyt sitten Simeoni joka näin houkuttelevin elkein sitä ruokaa laitteli. On ihmisiä, jotka eivät sylje lasiin, ja minä en AINAKAAN sylje pataan, mutta tätä keittoa valmistellessani ja kiivasta porinaa katsellessa tuli vaan niin "ennenvanhaanen olo", että rupesin kuvittelemaan jotakin alkeellista asumusta, jossa pellavapukuiset jukolanveljekset itselleen apetta laittelivat.

Kyse on siis siitä, että päätin vihdoin laajentaa lipstikkakokemusrepertuaariani, kasvi kun on 4:ssä vuodessa kohonnut kiistatta puutarhani ei vain helppohoitoisimmaksi vaan myös komeimmaksi ja kukoistavimmaksi kasviksi. Sitä on jo kuulkaa siirretty ja jaettu, siitä on annettu muille uusia alkuja ja siinä se vaan joka kevät nousee entistä suurempana. saadaan varmaan parin vuoden päästä tehdä halkoja varsista!

Lipstikka eli Liperi on siis vanha yrtti kai jostain Persian suunnalta, mutta Euroopassakin viljelty jo antiikin ajoista. Sitä on käytetty erilaisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin (esim. yskä) mutta minä kuten moni muukin olen käyttänyt sitä "lihaisen" makunsa takia lihaliemikuution asemesta keitoissa. Käykäähän googlailemassa, en ala nyt Wikipediaksi Wikipedian paikalle.

Mysi Lahtisen lipstikkakeitolle löytyy montakin erilaista reseptiä (?), mutta minä ihastuin tietenkin tähän, jossa hän ehdottomasti suositteli käyttämään keiton teossa rautapataa. Yhdessä pitkän valmistusajan kanssa se sai tosiaankin mielikuvitukseni pyörimään; mitenkä hieno keitto jonnekin keski-ajan harrastajien meetingiin tai larppaajien (jos olisin ollut nuori 15 vuotta aikaisemmin, olisin varmasti hurahtanut tähän) kokoontumisajoihin tai miksi niitä pelaamistilaisuuksia kutsutaan? Tai eksotiikkakeitoksi suomalaisen maatilamajoituksen seisovaan pöytään itsetehdyn näkkärin kera, eräoppaan tulilla, vaikka mitä tuli mieleen.

Varsinkin kun keitto sitten myös oli erittäin hyvää ja jotenkin tuhdin makuista. Mysin ohjeella tuli kyllä pikkasen suolaista, joten jätän omassani yhden kanaliemikuution pois. Mysillä niitä oli siis 2+1 kasvisliemikuutio. Lisäksi surautin keiton sileäksi, mistä esikuvani ei maininnut ja koristelin kurpitsansiemenillä. Jotenkin väkisin tästä tuli sitten hyvin pohojalaanen keitto. Kiitos ja anteeksi Mysi.

Lipstikkakeittua rautaparas

6 löykkiä (jos ne on kovan julumetun kokoosia, väheeki piisaa)

Ilimajoen meijärin kirnuvoita paistamishen (Moon ajan hermolla, pikkuusen tuatebränräystä)

Kaffikipollinen siliputtuja lipstikan lehtiä, tai paa enemmänki, jos sullon varaa

4 ruakalusikallista vehenäjauhoja suurustamhan

pualitoista litraa vettä

varovaasesti valakopippuria

yks sokurinpala

yks kasvisliämikuutio

yks kanaliämikuutio

kaks resiä maittilaa (no se on kermaa, jonsetta oo ikään kuullukkaan)

Kuari ja silippua löykit ja pehemittele niitä sitten vois siälä rautaparan pohojalla. Älä kumminkaan rupia ruskistamhan. Paa silaputut lipstikanleheret joukkohon. Anna hautua joku minuutti. Sitte varistat ne jauhot siihen päälle ja sekootat hualellisesti ja lopuuksi kaarat veren siihen päälle.

Ja ei kun taas taas sekoottamhan. Lopuuksi lyä pathan viälä valakopippuria mausteheksi, se sokuripala ja liämikuutiot ja pualet maittilasta. Anna keittyä hilijoollensa ainaki tunti kaikes rauhas.

Täs vaihees sullon jo varmahan kovettu näläkä, niin survaase ny se keitto viälä siliäksi jollaki pamiksilla, lisää loppu maittila, kuumenna. Sitte vaan särpelemhän. Kelepaa muuten tillata isoommankin porukan! (mutta tee sitte keittua vähä enemmän...)

Mikäli nurmoolaasia, kurikkalaasia tai esimerkiksi ilimajokisia särähti jotenki tämä resetti korvhan, niin tiaroksi, että tämonkin Kauhavan eli härmänmaan murretta. Meillä harvemmin sanothan jotta NOTTA!

Kaalisalaatti vaikka minkä kaveriksi

Kun myöhäiskylväjän kasvimaa ei vielä puske salaattia kannattaa kääntyä herkullisen varhaiskaalin puoleen. Makunsa lisäksi se ihastuttaa myös reippaan rapsakalla olemuksellaan joka ei vuorokaudesta jääkaapissa samassa kulhossa kastikkeen kanssa säikähdä. Kuten epäilemättä nirppanokkaisempi neiti Salaatti tekisi.

Cole Slaw on hyvää, samoin tykkään sellaisesta makeanetikkaisesta pizzeriakaalista, mutta tämä Kotivinkin vinkkaama kaalisalaatti oli helppoudessaan aivan nappi! Kaali se rouskuupi kivasti hampaissa ja emmentaljuustoraaste tekee epäilemättä sen justiinsa vähän erilaisen, omanlaisen maun tähän salaattiin. Resepti oli tosiaan  vain vinkki, joten  ainoastaan kermaviilin ja juustoraasteen määrä oli ilmoitettu. Arvioi itse loput. Niin minäkin tein.

Kaalisalaatti näppärästi

Varhaiskaalta (noin puoli kerää)
1dl kemaviiliä
1dl emmentaljuustoraastetta
sitruunamehua reilusti
ripaus suolaa

Lisäksi voit lisätä vaikka maissia, kuten minä, sipulinvarsia, ruohosipulia....

Viipaloi kaali suikaleiksi veitsellä, ja yhdistä siihen kastikkeen aineet. Sekoita.

Tarjoa grillatun makkaran keventäjänä, grillatun pihvin parina, kanan kaveriksi, itsetehdyn hampurilaisen lisukkeeksi, uusien pottujen kanssa, pitsasiivun viereen, taisipa meillä tätä olla halstrattujen silakoidenkin kanssa...

Tehkää tätä.

Keijukaisprinsessa tai Nutralett-Miss Piggy

Kun tänä vuonna rustailin niin innokkaasti noita ristiäiskakkujen koristeita, niin johan se nalli alkoi napsahdella muidenkin kakkujen suhteen. Veljentyttären 4-vuotis synttäreille tilattiin kakku tyyliin jotakin prinsessa juttua, mutta ei sellaista barbikakkua. Mutta jos ihminen osaa silikonimuotilla väkertää suloisia vauvoja, niin kai se osaa ilman muuta "vapaalla kädellä" muutamat keijukaisprinsessat vääntää.

Näin taas itsevarmasti lupauduin. En aio ottaa näistä kakuista stressiä, ja vastuu on asiakkaalla siis jos en osaa tehdä kaunista kakkua, nin sitten tulee rumempi.

Viime hetken (as always!) muotoilusessiossa syntyi sitten nämä kukkaset ja tämä ihanainen neito, joka veljeni mielestä näytti enemmänkin miss Piggyltä laihtuneena. Mallia kävin katsomassa Mansikkamäen Ebeltä. Osaksi olen aivan tyytyväinen, mutta eihän tämä nyt aivan ongelmitta mennyt. Mulla oli vanhoja vaahtokarkkimassoja jäljellä, joten käytin niitä. En tiedä onko ne tälläiseen patsasteluun kuitenkaan paras vaihtoehto. Sitä on kyllä helppo työstää, mutta kuivuessaan reunat helposti tulevat sellaisen murenevan näköisiksi. Olisko marsipaani tai sokurimassa parempaa, kertokoon ken tietää?

Hahmosta tuli myös turhan suuri, ja kun kekseliäästi löin  hammastikun tukirakenteeksi pyllyn kautta kalloon, sain aikaan neidon kaulalle struuman...

Ja vaikka tytteli tehtiinkin ilman mainittavia kurveja tuli loppuasennosta mielestäni vähän tuollainen viettelevä (no, on sillä ainakin jalat ristissä...). Tavoittelin kuitenkin sellaista suloista raikasta ja söpöä pikku keijukaista.

Mutta tukka hyvin, kaikki hyvin.

Yritin puristaa tukkaa valkosipulimenpuristimen läpi, mutta ainakaan omastani ei olisi saanut tulemaan kuin millin sänkeä, eli käsitöiksi meni.

Kokki -vai olenko sitten jo peräti sokerileipuri- oli kuitenkin onnellinen, kun kakku kaikesta huolimatta herätti ihastusta niin ulkonäöllään kuin maullaan. Täytteenä oli mansikkasurvosta sekoitettuna kerma-rahkaseokseen ja itse sokerikakku oli kaakaoinen.

Paitsi se yksi tosiaan haukkui Miss Piggyksi....

ONNEA ELLI 4v.!

Vanhan (kalastajan)halsterin mä löysin yllättäin...

("Kalastajan" on mukana otsikossa vaan siksi, että saan koko päivän päässäni soineen Mamban biisin rimmaamaan.)

Jos joku multa kysyy - ja ilmaisen nyt mielipteeni vaikkei kukaan ole keksinyt vielä kysyäkään - että minkä kalan jättäisin maailmaan, jos vain yhden voisi jättää. Mulle se olisi ehdottomasti SILAKKA! Se vaan on niin monimuotoinen kala ja jotenkin niin suomalainen. Ja heleppo peraata! Meni nimittäin nuoruudessani kauan, ennenkuin hoksasin miksei omassa kodissa laitetut paistetut silakat olleet varsin niin hyviä kuin lapsuudessa nautitut. No minä kun sorruin aina ostamaan sinänsä käteviä silakkafileitä. Ja paistettujen, ruisjauhoissa kieriteltyjen silakoiden maku ei vaan ole se sama fileestä. Puuttuu nääs kirjaimellisesti se selkäranka. Sanomattakin lienee selvää, että olen niitä, jotka syövät silakan häntineen, ruotoineen kaikkineen. (Pää ja silmät kyllä jää)

Ainakin toiselle paistopinnalle kannattaa ottaa kunnon karsinogeenit :)

Iso-Hoo toi kaupasta tänään satsin silakoita ja siinä laulellessani tosiaan muistin, että vähän käytetty mutta hyvin käytetyn näköinen halsterini lojuu jossakin autotallin tienoilla. Se löytyi eikä sitten muuta kuin silakasta molemmin käsin niskasta kiinni, vasen paikallaan ja oikea käsi rusauttaa pään kidusten takaa irti sitä itseeni päin kääntämällä, sormi "kaulaaukkoon", vedetään sormella maha auki ja samalla sisuskalut pois. Huuhdonta ja valmis. Minuutissa kuulkaa perkaa nopiammin silakoita kun nostelee fileitä paketista. Eikä vaadi voimaa eikä ota mihinkään kipiää. Jopa perunankuorimisesta voi saada rakon käteensä kun tarpeeksi tekee, mutta tästä ei.

Mielessäni alkoi jyllätä mielikuva portugalilaisen satamakaupungin kujilla grillatuista sardiineista ja jotakin tälläistä lähdin hakemaan. En kyllä tiennyt miten, mutta ajattelin, että oliiviöljy ja sitruuna saavat yksinkertaisuudessaan toimittaa eksotiikkaosastoa.

Silakat halsterissa

Kokonaisia silakoita
savusuolahiutaleita
sitruunanmehu
ruisjauhoja
valkopippuria

tarjoiluun sulatettua persiljavoita

Perkaa silakat. Huuhdo ja kuivaa vähän. Aseta silakat kulhoon jonne puristat sitruunanmehun, ripottele mukaan reilusti savusuolahiutaleita, vähän valkopippuria ja sitten lopuksi pölläytin mukaan vielä ruisjauhojakin. Sekoittelin ainekset tasaisemmin silakkasatsiin ja asettelin silakat vieri viereen halsteriin.

Halsteri kannatta ehkä öljytä ensin. (Toisaalta ne halsteriin tarttuneet rääppeet olivat  kyllä tosi makoisia)

Halsteri kaasugrilliin miedolle lämmölle kunnes kalat kypsän näköisiä. Silakat ovat niin eri kokoisia ( ja grillit eri kuumuisia), että vaikea sanoa aikaa, mutta toisaalta niitä ei esim. lohen tai tonnikalan tapaan pysty varsinaisesti ylikypsentämään. Mikäli ruodot tarttuvat karvamaisesti kurkkuusi, olisit saanut rapeuttaa silakoita vielä hetken.

Sulatin kattilassa vielä voita ja hain kasvimaalta viime vuoden kylvöksistä keväällä ponnistanutta sileää ja kähärää persiljaa silppuna mukaan. Sitä kaadoin vielä tarjoilussa silakoiden sekä kaveriksi keitettyjen uusien perunoiden ( joissa on kuori kun viime vuoden perunoissa, ei saa irti ei pesemällä!...ehkä ne ovatkin viime vuotisia uusia perunoita...arghh...) päälle.

Ja olivatpa hyviä! Ihana situuna ja savusuola, ihana rapeus. Niin hyviä, että vielä yksi kuva vaikka onkin lähes identtinen edellisen kanssa.

Och en till.