Jokirapuspaghettia

Löytyipä sitten  taas minulle uusi, ihanan raikkaan näköinen blogi, fanni & kaneli . Ja sieltä bongasin heti rapulinguinen kun pakastimessa oli vielä yksi paketillinen jokiravunpyrstöjä  käyttöä odottamassa. Linguine-pastaa, tuota fettucinen tapaan litteää, mutta kapeudeltaan spaghettin luokkaa olevaa nauhamakaroonia ei tietenkään myydä meidän CM:ssä. Joten ruoka muuttui kotikeittiössäni suosista jokirapuSPAGHETTIKSI.

Lukuunottamatta tätä yhtä ehkä vähän harvemmin käytettävää ainesosaa (siis jokiravunpyrstöjä) on tämä pasta konstailematon, simppeli valmistaa, tuore ja raikas maultaan, kuten kunnon pastaannoksen kuuluukin. Yleisestä Suomessa vallitsevasta harhaluulosta poiketen ( ja tässä yleistyksessä viittaan kokemuksiini varsinkin erilaisista laitoskeittiöistä, lounasravintoloiden listoista yms.) pastahan ei ole ruokalaji, jossa valitun mallinen makaroonilajike yritetään uittaa hengiltä mahdollisimman suurella määrällä mielellääm kermaista, sakeaa kastiketta, jonka sekaan on saatu ympättyä mahdollisimman suuri määrä muita aineksia.

Parhaat pasta-annokset houkuttelevat muutamilla tarkkaan valituilla, toisiaan täydentävillä ainesosilla. Oliiviöljy ja valkosipuli, tuore pesto tai salviavoi, jo niiden kanssa yksistään saa aikaan herkullisen pastan (no, ja vähän parmesania ja mustapippuria). Miettikää nyt omalla kohdallanne suomalaisten kesäherkkua uusia perunoita... Kyllähän perunat on keskitalvella hyviä myös vaikka palapaistikastikkeen kanssa, mutta miettikääs sitä jumalaista yksinkertaisuutta  kun haukkaat perunaa kera sillinpalan tai voinokareen ja suolan. Tästä nyt puhun (saarnaan), näitten ääripäitten välissähän on tietysti sitten lukematon määrä muita vaihtoehtoja.

Mutta nyt sitten reseptiin, jonka nimi sattuneesta syystä muuntui rapulinguinesta jokirapuspaghettiksi. Resepti on lähes kopio alkuperäisestä, muutamalla ainesosaa koskevalla muokkauksella.

Jokirapuspaghetti

(4 annosta)

- 350 g spaghettia

- 4 + 2 rkl voita

- 1 iso purjo

- 4 valkosipulinkynttä

- 1 sitruuna, kuori ja mehu

- 2.5 dl pakasteherneitä

- tuoretta persiljaa

- 250g pakastettuja jokiravunpyrstöjä tai1 purkki (400 g) säilöttyjä

- suolaa & mustapippuria

- raastettua parmesaania


Kuumenna pastan keitinvesi suuressa kattilassa. Sillä aikaa kun vesi lämpenee liedellä, valmista aterian toinen osa. Kuumenna 4 rkl voita pannulla keskilämmöllä. Nosta pannulle hyvin huuhdellut ja pilkotut purjot. Kuullota purjoja noin 10 minuuttia kunnes ne ovat pehmeitä, mutta ei ruskistuneita. Lisää raastimen pienellä teräosalla raastettu valkosipuli ja sitruunan kuori, sulatetut ja valutetut herneet ja silputtua persiljaa maun mukaan. Kypsennä seosta hetki.

Kun vesi kiehuu, lisää suolalla maustettuun veteen spaghetti ja kypsennä pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on kypsää, kaada suurin osa keitinvedestä pois, mutta jätä pasta mukavan kosteaksi. Kaada purjo-herneseos pastan päälle kattilaan ja lisää joukkoon valutetut jokiravun pyrstöt. Purista joukkoon sitruunan mehua ja sekoita pastaan 2 rkl voita. Sekoita kunnes voi on sulanut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ripottele pinnalle raastettua parmesaania ja tuoretta persiljaa.

Näin kuului ohje, ja sitä noudatin minäkin tarkasti. Lopputulos oli erinomainen ja ihanan sitruunainen. Muistattehan, että tämä on taas niitä ruokia joka ei syöjäänsä odottele. Jäähtymisnopeus on jopa formulamaisen vauhdikas.

Amerikkalainen mansikkapiiras

Eilisille lastenvaatekutsuille piti tietysti olla myös jotain tarjottavaa, varsinkin kun eräskin vieras kutsuttaessa ilmaisi, että yrittää tulla kyllä koska meillä on aina niin hyvät tarjottavat. Tämän lievän paineen alaisena, järkyttävän kiireisellä viikolla, mietin sitten, että mitä, mitä, mitä....

Onneksi olen aikoja sitten vakuuttanut itseni siitä, että less is more, eli 7 sorttia ei tarvitse todellakaan löytyä kahvipöydästä. Niinpä nytkin hyppäsin sitten toiseen äärilaitaan ja päätin, että jotain suolaista, jotain makeaa, yksi kumpaakin, saa todellakin riittää.

Suolapalojen osalta päädyin normi pitsataikinan ohjeella tehtyihin pikkupizzoihin. Painelin taikinapallot pellillä kämmenellä pyöreiksi pikkupizzoiksi ja levitin jokaisen keskelle reilun jälkiruokalusikallisen valmista 5 yrtin pastakastiketta. Tämän päälle juustoraaste ja niukat aineet. Jokaiselle pitsalle meni 2 siivua tuoreesta herkkusienestä, yksi paprikatäytteinen vihreä oliivi ja saunapalvisiivusta 2 neljännespalaa. Uuniin sopivaksi ajaksi ja tarjolle laittaessa sirottelin rucolaa päälle. Eikä yhtään enempää tarvittu täytteitä!

Juustokakku on aina ollut suosikkejani, varsinkaan kun en ole mikään perustäytekakun suuri ystävä. Teen yleensä aina ei-paistettavia hyydytettäviä juustokakkuja, silloin kun leivontahommiin innostun. Nyt aloin muistella yhtä ainakin 20 vuotta vanhaa sitruunaista juustokakun reseptiä, josta on jäänyt ihanaiset muistot. Minulla on sellainen 80-luvun lopulla kerätty reseptikansio, jossa on suloisessa epäjärjestyksessä nyt jo kellastuneita lehdestä repäistyjä reseptejä. Tarttis ehkä joskus käydä läpi ja laittaa osa ainakin lehtienkeräykseen.

Eikä löytynyt muuten etsimääni reseptiäkään. Mutta Amerikkalainen mansikkapiiras löytyi ja innosti kokeilemaan. Enpä ole ennen kakkua kolmeen otteeseen uunissa paistanutkaan. Epäilen resepti lähteeksi Kodin kuvalehteä tai Kotiliestä (kotiliettä?), sivunivaskasta tuo ei selviä.

Amerikkalainen mansikkapiiras

n. 10:lle hengelle

250g digestive-keksejä

1 tl kanelia

100g voisulaa

200g maitorahkaa

300g Philadelphia tuorejuustoa

 3 munaa

2dl sokeria

2tl vanilliinisokeria

Pinnalle:

2-3 dl ranskankermaa

mansikoita

raastettua limeä

1.Murskaa keksit muruiksi (muovipussiin ja räiskit kaulimella) ja sekoita niihin kaneli ja voisula. Painele seos piirasvuoan  (26cm) pohjalle ja reunoille. Paista kuorta 175-asteisessa uunissa 5 minuuttia.

2. Notkista rahka ja juusto kulhossa, lisää munat ja sokerit ja sekoita sileäksi seokseksi. (tässä kohti voipi sormella maistaa, nam...)

3. Kaada täyte vuokaan kuoren päälle ja jatka paistamista alasolla 45 minuuttia.

4.Ota piiras uunista ja levitä ranskankerma sen pinnalle. Paista vielä 5 min ja anna piiraan jäähtyä.

5. Korista pinta juuri ennen tarjoilua mansikanviipaleilla ja raastetulla limen kuorella.

Sitten vaan kakkulapio käteen ja kimppuun!

Olipa oiva aloitus kesän mansikkaherkuille toukokuisen hellejakson päätteeksi.

Ätienpäivämenu 2010 eli 4 herkun ateria

Tänä vuonna kotini ruokapöydän ääressä istui 3 äitiä: mumma, miniä ja tytär. Ja menu muodostui yllättäen neljäruokalajiseksi, koska ensijaiseksi alkuruuaksi suunnittelemani parsa oli vähän epävarma kaupassa olleen onnettoman valikoiman takia ja oli varauduttava vaihtoehto b:hen. Kun parsaa kuitenkin löytyi, en malttanut olla toteuttamatta myös b vaihtoehtoa. Eikös äitienpäivän kuulu äitien nauttia; minä nautin sekä ruuanlaitosta että syömisestä.

Äitienpäivämenu 2010

Parsaa, hunajaista kermaviilikastiketta ja saaristolaisleipää

Lime-chili marinoituja jokiravunpyrstöjä ja artisokansydämiä

Grillattua hirven ulkofilettä, maustevoi,

uuniperuna ja pinaattia paahdettujen pinjansiemenien kera

Prinsessakakku kahvin kera

Jokiravunpyrstöjä oli pakasteessa, siitä alkoi b-alkuruuan kehittely. Aikuisia oli 5 syömässä.

Lime-chili marinoituja jokiravunpyrstöjä ja artisokansydämiä

250g pakastettuja jokiravunpyrstöjä

1dl oliiviöljyä

1/2 dl valkoista balsamicoa

1 limen mehu

3 valkosipunkynttä kuorittuina,ohuina viipaleina

1/2 chiliä hienonnettuna

mustapippuria,

suolaa

reilusti tuoretta korianteria hienonnettuna

marinoituja artisokansydämiä (Lidl)

salaattivalikoima (pinaatti, punamangoldi, rucola)

Sulatin jokiravut yön yli jääkaapissa, huuhdoin ja valutin siivilässä. Yhdistin marinadin aineet ja sitten jokiravut marinaadiin muutamaksi tunniksi.

Lautasille kourallinen salaattia, ravut ja artisokansydämet. Very simple.

Rapujen kanssa nautimme Nuutti-veljeni leipomista kuohkeista sämpylöistä (tai vaihtoehtoisesti rieskoista, mutta nautinto ei ehkä ollut täysin kuvaava sana niille). Ravut tuoksuivat ja näyttivät ihanilta, maussa olisin saanut toimia vähän rohkeammin, lisää limeä/sitruunaa/chiliä, jäi vähän turhankin laimeaksi. Alkuruuista siis parsa vei tällä kertaa pitemmän korren. Vaikka noilla sämpylöillä oli ihana pyyhkäistä loput jokirapumarinadit lautaselta....

Alkuruuan kanssa nautimme vissyä ja (joo, kyllä!) cokista... kuvan viini Iso-hoon viinikaapista odotti  pääruokaa.

Hirvestä

Grillattua hirven ulkofilettä, maustevoi, uuniperuna ja paahdettuja pinjansiemeniä pinaatin kera

Leipovien velipoikien lisäksi siunattuja olkoot myös metsästävät isit(omani siis), jotka turvaavat aina syksyisin perheen herkkuhetket vuodeksi eteenpäin. Lapsuudenperheessäni kaikki rakastavat hirvenlihaa. Ihan hirveästi. Nautinnon huippu on tietysti hirven sisäfile nopeasti valurautapannulla paistettuna. Se vain on maailman parasta lihaa. Kauaksi siitä ei kyllä jää ulkofilekään, ainakaan vasan. Kuten tämä 900g kaunotar.

Leikkasin sen parin sentin pihveiksi, ja menin näyttämään sille grilliä. Kaiken (lasten) varalta olimme vielä ostaneet possun sisäfileen  jonka otin pikku noiseteiksi leikattuna mukaan.

Ei marinadeja, ei mausteita, vain öljyllä sivelty lihan pinta, kuuma parila ja minä.

Ja sitten ei hetkeen keritäkään ajatella, puhua tai muuta kun hosun atulojen ja lastan kanssa etsien täydellistä paistoaikaa. Vati kuumenee grillin sivulla ja folio odottaa vieressä.

Pöydässä odottivat jo lautasille nostetut uunissa kypsyneet rosamundat ruohosipulilla maustetun ranskankerman kera, sekä yksinkertainen lisuke pinaatista ja paahdetuista pinjansiemenistä öljyllä ja balsamicolla maustettuna. Hirven ulkofile saa pintaansa pyörätykset suola ja pippurimyllystä sekä maustevoinapin.

Maustevoi

200g voita

6 valkosipulinkynttä puristettuna

puntti persiljaa hienonnettuna

mustapippuria

sitruunapippuria

sitruunanmehua

Sekoita pehmenneeseen voihin muut ainekset. Muotoile pötköksi voipaperin päällä, kiedo siihen, sitten folioon, vielä muovipussiin ja sitten pakastimeen. Sieltä leikkaat sitten sopivan määrän paloja pöytään.

Tämä maustevoi on niin yksinkertainen mauiltaan, mutta oikeasti aivan paras!

Liha oli juuri sopivasti medium, suussa sulavaa täydellistä ihanaa hirveä.

Ja kyllä me äidit nautimme!

Rakkaat terveiset Niko, Maarit, Ilona, Kasper, Nata,Uli, Hannu ja Janette. Olisittepa olleet kanssamme! Liha ei olisi kylläkään riittänyt...

Parsaa mestarikokin tapaan

Kyseisellä otsikolla esitellään Tallinkin ja Silja Linen asiakaslehdessä 2/2010 Markus Maulavirran  kotikeittiön parsareseptin; "Lopputulos on raikas ja siinä on ripaus saaristolaisuuttakin mukana."

Resepti tosiaan vaikutti tuoreelta ja myös keveältä, joten mikäpä sen parempi aloitus äitienpäivämenuullemme.

Parsaa, hunajaista kermaviilikastiketta ja saaristolaisleipää

valkoista ja vihreää parsaa

merisuolaa keittämiseenvettä

pari viipaletta saaristolaisleipää (meillä tietenkin Maalahden limppua)

2dl kermaviiliä

tuoreen sitruunan mehu

1-2rkl (saaristo)hunajaa1 tl Ahvenanmaan gourmet sinappia tai muuta ei makeaa sinappia (meillä dijon)

4rkl hienoksi leikattua persiljaa ja kirveliä (joista meillä ei ollut jälkimmäistä).

vastajauhettua mustapippuria

vastajauhettua merisuolaa

erivärisiä salaatteja

Ja näin mestarikokki ohjeistaa:

Sekoita kastikkeen aineet ja anna maustua.

Leikkaa saaristolaisleipä kuutioiksi ja paahda kuivalla paistinpannulla rapeiksi.

Kuori parsat latvasta tyveen päin leikkuulautaa vasten tukien.
Leikkaa puisevat päät pois.

Laita runsaaseen kiehuvaan veteen runsaasti suolaa. Veden pitää maistua suolaiselta.
Laita parsat kiehumaan, keittoaika parsojen paksuudesta riippuen 3-8 minuuttia. Valkoiset kestävät  hiukan kauemmin kuin vihreät. Voit testata parsan kypsyyttä ottamalla pinseteillä kiinni parsan keskeltä. Jos parsa on jämäkän oloinen, mutta kuitenkin hivenen joustaa, parsa on valmis lautaselle. Jos parsa kiertyy pinsettien ympärille, olet auttamattomasti myöhässä (lohduttavaa..).

Asettele puhtaat salaatit lautaselle ja parsat viereen. Annostele kastike parsoille ja ripottele rapeita saaristolaisleipäkuutioita koristeeksi ja makupaloiksi.

Annos oli ulkonöältään tosi kaunis ja se äänestettiin ykköseksi kahdesta alkuruuastamme. Sopivan basic, mutta silti erilainen.

Sisäinen sokerileipuri

Äitienpäivän kunniaksi oli mahdollisuus päästää taas sisäinen sokerileipuri valloilleen. Syytän kaikkia ihania kakkublogeja siitä, että tälläinen harvakseltaankin leipuri alkaa himiöidä kakkuunsa jos jonkinlaista koristusta. Ennen sentään riitti mansikat (kesällä pakastettiin oikein erikseen yksittäin parhaimmat mansikat talven kakkuja varten), tai jos oikein taiteelliseksi heittäytyi, niin saattoipa kerman pinnalle asetella persikanlohkoja kukkasten muotoon.

Eli oikein nöyränä näpertelin Bake&Party- liikkeestä ostamiini silikonimuotteihin tuollaisia auringonkukka/päivänkakkara tyyppisiä kukkia sokerimassasta. Ja olin itse hirveän tyytyväinen. Olin jo 3x vieraillut kyseisessä liikkeessä, mutta en koskaan ostanut mitään, kun en tiennyt oikein mihinkä mitäkin käytetään. Pari viikkoa sitten liikkeessä pidettiin lyhyt esittelytuokio ja nyt maltan tuskin odottaa, koska pääsen tekemään liljoja tms.

Prinsessankakusta meillä on aina tykätty. Se oli valintamme niin hääkakuiksemme kuin ristiäisjuhliin. En tiedä kuinka teillä tehdään nämä kakut, mutta minä käytän ainakin seuraavanlaista oikotietä, jonka nyt jaan kanssanne.

Ja kakuntekoon

Itse kakusta ja täytteestä tyydyn sanomaan, että tein nyt tosi pienen 3 munan kakun 20cm vuossa. Sokerikakkupohjani teen aina periaatteella kaikkia aineita yhtä paljon. Ensin päätän kananmunien lukumäärään ja sitten otan 2 samanlaista lasia, johon toiseen särjen munat ja viereiseen lasiin sitten yhtä paljon sokeria. Nämä vatkaan vaahdoksi. Vaahto on valmista kun pystyt piirtämään pintaan  taikinaa valuttamalla kahdeksikon.

Sen jälkeen sama määrä vehnäjauhoja, nyt korvasin puolet perunajauholla. 2tl leivinjauhetta sekoitin jauhoihin ja sitten varovasti siivilän läpi munasokerivaahtoon. Sekoita hyvin

Voideltuun ja jauhotettuun vuokaan, 175 asteisessa uunissa n. 30 min.

Kostutin kakun tällä kertaa päärynämehulla, mikä tahansa mehu käy tai vaikka maito. Silloin kun tehtiin niitä persikkakoristeita kostukkeena oli tietysti vedellä jatkettu persikan liemi!

Täytteeksi vatkasin 2 dl vispikermaa johon sekoitin sellaista sitruunaista kermanvahvennetta - miksikä hitsiksi sitä nyt sanotaan, löytyy kyllä marketistakin- joka tekee kermasta vähän tykympää. Kermaan sekoitin sitten kuningatarmarjapilttipurkin. Tuossa kerman vahventajassa oli jo niin paljon makeutta, että sokeria ei kaivattu vaikka piltti onkin makeuttamatonta.

Ja sitten ne niksit:

Oikeasti kai prinsessakakku kootaan ensin kuten tavallinen kakku ja sitten kakun päälle laitetaan kermavaahtoa tai kiisseliä tai jotain, jonka avulla siitä muotoillaan puolipallo ennen marsipaanin levitystä. Kuulostaa aivan liian hankalalta ja epöonnistumisen riski tuntuu suurelta... tehköön taitavemmat näin. Anna-Liisa-tädiltäni (hän on kyllä itseasiassa tosi taitava!)olen oppinut seuraavan keinon:

Ensin leikkaan jäähtyneen kakun sahalaitaisella veitsellä 3 levyksi. Sitten etsin kaappini kätköistä muovisen tai lasisen tai vaikka keraamisen kulhon, jonka pohja on sopivasti puolipyöreä. Vuoraan kulhon tuorekelmulla. Tähän aloitan nyt rakentamaan kakkua. Pohjalle ensin levy, kuten ylemmässä kuvassa, sitten kostutus, täyte, toinen levy, sama homma, viimeinen levy ja kostutus, muovit kiinni ja vaikka yön yli tekeytymään. Helpointa on jos kakkulevysi ovat samankokoisia kulhon suuaukon kanssa kuten minulla tässä.

Ja tämä viimeinen kuvasarja kertoneekin loput.

Aamulla kumosin kakun tarjoilulautaselle ja poistin muovit.

Kaulin marsipaanin tomusokerilla jauhotetun tuorekelmun päällä ohueksi ympyräksi (no, tai ainakin sinnepäin...).

Tuorekelmun avulla marsipaani on helppo nostaa kakun päälle, sitten se painellaan varovasti ympärille. Lopuksi leikkasin reunat pois.

Olin myös vatkannut 2 dl vispikermaa sen jäykistelyaineen kera ja se oli tarkoitus levittää ohuesti kakun pintaan, koska näin kai kuuluu tehdä. (Marsipaani istuu paremmin?)

Mutta yllätys-yllätys. UNOHDIN!

No onneksi tuo ei tuntunut ainakaan tälläkertaa haittaavan. Sitten vaan edellisyön koristelutuotokset pintaan.

Äitin muuten tekee samalla tyylillä, mutta vähän erilailla, eli hän sanoi että laittaa sen marsipaanin jo tuonne kulhon pohjalle valmiiksi. En muista kyllä tätini näin opettaneen, mutta ehkä olen UNOHTANUT!

Kakku pääsi äitienpäivämenuumme jälkiruoaksi kahvin kera. Urho5v ja Elli-serkku 2v söivät onnessaan kakun koristeet. Näinhän sen kuuluukin mennä. Olivat sitäpaitsi takuulla upean ulkonäkönsä ( :D) lisäksi makoisampia kuin ne "pahviruusut" joita itse lapsena aina kakuista himoitsin ja jotka jämähtivät lopulta ikävästi aina kitalakeen.

Vietnamilaiset kevätrullat

 

Todella pitkän aikaa olen suunnitellut tekeväni herkullisen kuuloisia ja näppärännäköisiä Vietnamilaisia kevätrullia. Siis ensimmäistä kertaa elämässäni. Kaikenlainen sormiruoka on aina hyvä, siispä uskoin, että nämäkin (vaikka niitä ei friteeratakaan ja ovat siis jopa terveellisiä).

Innostuin nyt toteutukseen ja vaikka reseptejä oli viime aikoina tullut vastaan niin lehdissä kuin Blogistaniassa, päädyin toteuttamaan  kokkausprojektiani riisipaperipakkauksen ohjeella. (Blue Dragon: Vietnamese Spring Roll Wrappers, kuva alempana) Kyseistä tuotetta löytyy ainakin markettien eksotiikka-osastoilta.

 

Vietnamilaiset kevätkääryleet

n. 10 kpl

 

• 1dl keitettyjä riisinuudeleita.
• 10 kpl riisipapereita
• 250g broilerin jauhelihaa, paistettuna ja maustettuna
• 6 salaatinlehteä (käytin Romaine)
• 1 iso porkkana, kuorittuna ja ohuiksi tikuiksi leikattuna
• 1/2 tölkkiä mungo-pavun ituja (eksotiikkaosaston säilyke)
• reilusti hienonnettua korianteria (mmm...ihanaa, myös minttukin soveltuu tai vaikka molemmat)

 

1. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele kylmällä vedellä, valuta ja pilko pieniksi paloiksi.

 

2.Paista jauheliha ja mausta se esim. soijalla tai thai-kalakastikkeella.

 

3. Silppusin myös salaatin, vaikkei ohjeessa pyydettykään, huomaan nyt. Porkkanoista yritin tehdä tulitikkua pienempää, se on kylla aika vaativaa vaikka kaverinani oli kokenut japanilainen. (kuva alla)

 

 

Todella terävä kaveri!

Vastaisuudessa voisi kuitenkin olla yksinkertaisempaa raastaa tämäntyyppiset aineet. Se ei varmaan sisuksen ulkonäössä haittaa ja rullat saa käärittyä tiiviimmin kun tikut eivät puhko riisikuorta. Sekoitin kaikki ainesosat yhteen.

 

4. Kuorten valmistelu. Ota laakea vati ja sinne muutama sentti kuumaa vettä. Kastele myös puhdas keittiöpyyhe märäksi ja levitä se pöydälle. Ota riisipapereita yksi kerrallan, upota veteen ja nosta pehmennyt paperi sitten varovasti toiseen päähän keittiöpyyhettä. Toisella pyyhkeen päällä taputtele paperi kuivemmaksi, se muuttuu ikään kuin tahmeaksi meduusaksi. (mikä mielikuva, mutta huomaat mitä tarkoitan kyllä.) Tiettyä varovaisuutta saat noudattaa, mutta pienet reunahalkeamat eivät toki menoa tule haittaamaan.

 

Sitten annostele täytettä keskelle "lättyä", nosta reunat keskelle ja pyöritä rullaksi. Valmis. Kun nostelet rullia vadille voit pirskottaa väliin vähän vettä, etteivät ne tartu toisiinsa kiinni. Suojaa jääkaapissa vati tiiviillä kelmulla kuivumisen estämiseksi.

 

 

Näin yksinkertaista tämä oli ja itseasiassa tein nämä silloin vappuna yhtä-aikaa sen pikamunkkien teon kanssa ja tunnin verran kului yhteensä aikaa (no jaa, ehkä reilu, aika rientää kokkaillessa...). Alkuperäisessä reseptissä täytteessä oli katkarapuja, jotka korvasin siis tuolla broiskun jauhelihalla. Tänne sopisi varmasti myös tavallinen jauheliha, kaali, chili, kevätsipuli etc.

 

Tarjoiltaessa tulee olla jotain, mihin rullia dipataan. Meillä se oli soijaa (japanilaista) ja Thai Sweet Chilli -kastiketta. Jotain aasialaistyyppistä maustekastiketta kuitenkin. Soijan voit nyös maustaa vaikka viipaloidulla valkosipulilastuilla, inkiväärllä, piparjuurella tai chilillä.

 

Ja siitä huolimatta että toistan itseäni, niin nämä olivat aivan tajuttoman hyviä (Ja siis kannattaako pahaa ruokaa ylipäätään tehdä?)! Jos mulla olisi nyt jotkut 20-50 hengen kemut tulossa, värkkäisin näitä ehdottomasti buffettiin. Sopivat niin alkuruuaksi kuin noutopöytä tyyppiseenkin tarjoiluun.

 

Teen näitä kohta uudelleen, sillä näihin tuli todella himo. Mulla oli koko loppuillan soijakulho pöydällä ja kävin nappaamassa jääkaapista aina rullan kerrallaan...

 

 

T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-T-Ä ruokaa

Tänään ymmärrän paremmin miksi laittamani ruoka ei kelpaa pojalleni Urholle 5v.

Katselin ikkunasta poikien puuhailua hiekkalaatikolla. Erehdyttävästi se alkoi muistuttaa ruuanlaittoa.

Minä asiaa tarkistamaan ulos.

- Teettäkö te ruokaa?

- Joo, äiti. Tästä tuloo TÄYDELLISTÄ!

- Pitääskö mun ottaa siitä kans kuva?

- Joo, niin sä voit laittaa sen siihen kaikkien äitien reseptit.

Annokset näyttivät hyvilta ja kokki onnelliselta.

HYVÄ RUOKA, PAREMPI MIELI!