Karviaispensaani notkuu marjoista. Karviainen on yksi lemppareistani puskasta syötynä, tosin luulen, että omani ovat parhaassa kypsyydessä vasta ensi viikolla. Reseptejä karviaisille on repertuaarissani vähemmän; GoodFood 7/2015 löytyi kuitenkin mieletön ohje. Jos lempparijälkiruokaani kysytään, jakoa ei ole kuin kahdella; Tiramisulla ja Crème brûléellä. Ja tämä Crème brûlée - piirakaksi muunnettuna tosiaan oli kuin luotu karviaiselle. Makeutta, pehmeyttä, kirpsakkuutta, rapsakkuutta, kaikkea löytyy.
Hurjan hyvää, vaikka tekovaiheessa pientä paranneltavaa. Tein hiukan liian paksun murotaikinapohjasta, hiukan liian pieneen vuokaan ja sitten kun laitoin piirakkavuuan suoraan uunista wobbly-täytteineen kakkuvuokaan, kakkuvuuan pyöränsarveen ja lähdin polkemaan vanhempieni luo, jossa rapujuhlat odottivat jo tätä piirakkaa, ei vuoka pysynyt aivan tasapainossa ja täyte pääsi hieman valumaan ulos vuuasta. Ei muuta kuin lusikointi takaisin, jäähtyneenä täyte pysyy kyllä koossa. Ja onneksi päällyksen sai sokeroida ja tohottaa pinnan rapsakaksi, mikä peitti pyöräreissuni jäljet. Tässä piirakka kuten minä sen tein. Ohjeessa käytettiin valmistaikinaa, mutta tein itse
Karviais-Crème brûlée -piirakka
7dl karviaisia
3 dl sokeria
1 dl vettä
4 munaa
1 dl kuohukermaa
500g pakaste murotaikinaa
tai
175 g voita
4 dl jauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 muna
murotaikinan teko:
Sekoita kuiva-aineet kulhossa. Kuutioi päälle jääkaappikylmä voi ja nypi sormin taikinaksi. Lisää lopuksi muna hyvin sekoittaen, kierrä taikinapallo kelmuun ja laita jääkaappiin odottamaan.
Laita karviaiset kattilaan. Kaada päälle 1 dl vettä ja 1 1/2 dl sokeria, keittele 10 minuuttia kunnes marjat ovat tuusan nuuskana. Siivilöi tiheän metallisiivilän tai harson läpi. Karviaissiirappia tulet tarvitsemaan täytteeseen n. 1,5 dl, loput siirapista voit käyttää raikkaan mehun valmistukseen. Lisää vain vettä ja maun mukaan ehkä vielä vähän sokeria. Nosta marjamössö toiseen kulhoon odottamaan.
Painele taikina ison 26+ cm piirakkavuuan pohjille ja reunoille sormin, ripottele mukaan jauhoja mikäli taikina tarttuu sormiin. Irtopohjavuoka voisi olla tässä vielä piirakkavuokaa kätevämpi syvyytensä ansiosta. Peitä pohja foliolla ja laita kuivia herneitä tai kattilankansi painoksi ja paista 160 asteisessa uunissa 10 min. Poista sitten painot ja folio ja jatka paistamista vielä 20 min. Anna jäähtyä.
Vatkaa 4 munaa ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa mukaan 1,5 dl keittämääsi karviaissiirappia ja kerma. Levitä karviaismarjamössö piirakkapohjan päälle. Ajoin omaa massaani hiukan sauvasekoittimella, että sain sileämpää, vaikka siemenet tähän jäävätkin. Kaada päälle sitten varovasti brulee-täyte ja paista 150 asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Täte saa hyllyä vielä kun otat pois. Anna jäähtyä.
Juuri ennen tarjoilua ripottele päälle sokeri ja polta pinta rapeaksi tohottimella. Vähän tummemmaksikin uskaltaa polttaa kuin mitä mulla tuossa kuvassa. Tuli niin kiiru syömään.
Ritz rätz!
Voisitko polkasta tänne Helsinkiin tuo piirakka mukana? Kiitti, ei mulla muuta.
VastaaPoistaVoi kyllä kestää. Mun pyäräs on vaan 3 vaihdetta...
PoistaTee itte tästä joku tyrmäävä versio upeilla kuvilla, pliiiiiizz!
Mä niin olin kans onnellinen kun löysin reseptin ja lopputulos oli vastoinkäymisistä huolimatta toimiva...
VastaaPoistaAi että! Kokeilen heti huomenna.
VastaaPoistaTälle piiraalle oli kyllä tilausta. Virkistävä uus näkökulma. Onnistuis varmaan myös valkoherukoista.
PoistaOi nami! Mietinkin juuri mihin tunkisin karviaisia. Tohotin vaan puuttuu vielä, edellinen yritys paahtaa sokeripintaa uunissa ei ottanut onnistuakseen.... :P
VastaaPoistaTogottimia onneksi saa parilla kympillä, markettien talousosastoilta ja vaikka Clas Ohlssonilta. Koska se uuni ei onistu mullakaan koskaan. Tohotin on helppo.
PoistaKuulostaa tyrmäävän hyvältä! Ihan pakko päästä kokeilemaan.
VastaaPoistaJa helppokin tämä loppujen lopuksi on. Kerro sitten.
PoistaOlen koko kesän odottanut että joku ohje jossain kolahtaisi, niin että tulee tunne että tätä on IHAN PAKKO tehdä. Sitä sai odottaa, vähän kuten aurinkoakin, aika pitkään, mutta tulihan se sieltä. Nimittäin tässä! Kiitos ohjeesta, menee kokeiluun heti kun ehdin :)
VastaaPoistaAi kun kivasti muotoiltu. Sullakin on se, että kun oot kaikenmoista tehnyt, eli kokkailet tosi monipuolisesti, harvoin törmää mihinkään aivan uuteen.Tai edes uuteen variaatioon. Mullekin heti kolahti tämä resepti. Ja ajoituskin on oikea tietysti kun karviaiset on just nyt kypsiä!
PoistaYritin nyt kommentoida kolmannen kerran vaan ei onnistu :(
VastaaPoistaNo tulihan se...mutta tämä ei varmaan ollu se mitä olit sanomassa:).
VastaaPoistaTiedän tunteen.on raivostuttavaa kunjostakin syystä ei pääse halutessaan kommentoimaan.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJoo, näköjään tämä tuli mutta siis tarkoitus oli sanoa että samiksia ollaan :). Mietin jo jossain vaiheessa että perustan "sisarblogin" puhtaasti tiramisun ja creme bruleen ympärille…missä olen syönyt, itse tehnyt ja missä on parasta :D ….tätä siis on kokeiltava!
VastaaPoistamissäs mä oon ollu kun on jääny kommentit vastamaatta? Mutta tosiaan, sullon mun mieli, ainakin jälkiruokien osalta. 2 parasta just!
PoistaTällä kertaa ei menny ihan niin kuin Strömsössä mun kokeilu. Maku oli kyllä hyvä (aika makea?!) mutta se koostumus... Oli aika soppamaista :D Nyt kun asiaa mietin, niin mun irtopohjavuoka taisi olla liian pieni, jolloin täytteestä tuli liian korkea eikä hyytynyt, vaikka oli yliaikaa uunissa... Mutta ei se mitään, tarjoilin sen kaverilleni triflenä ;)
VastaaPoistaHei Saaruska, onneksi olit noin nokkela. Mitä paksumpi täytekerros, niin sitä vaikeampi tosiaan varmaan kypsentää. Munkin oma tosiaan oli niin vetelää, että kun poljin piirakan kanssa suoraan uunista mummolaan ja kakkukupu heilui, niin oli vähän tullu yli. Pökkäsin vain takas ja sitten kun jäähtyneenä sokeroin ja poltin pinnan ja leikkasin, niin koostumus oli just soppeli. Mutta ei tämä mikään pomminvarmaohje ole siinä mielessä, että monessa kohtaa on mahdolisuus myös epäonnistua. Makeuteen varmaan vaikuttaa myös karviaisten kypsyysaste, sokeria voi toki laittaa vähemmänkin. Mulla piirakassa oli sopivasti kirpeyttä, en oo itte aivan yltiömakian perään.
PoistaTämä oli ihan loistavaa! Kirpsakkaa ja pehmeää yhtä aikaa. Nam! Mulla taas koostumus oli tosi jämäkkä isossa matalassa piirakkavuoassa ja uuniin vähän unohtuen. ;)
VastaaPoistaJa kiitos vielä erityisohjeista maililla. Oli sisälukutaidossa jotain ongelmia... ;)
Ei hätää. Pääasia kun piirakka onnistui. musta aina erikoiskivaa kun onnistuu jossain tälläisessä vähän epätavallisemmassa piiraassa.
PoistaVieläköhän vastaat, mutta voikohan tämän tehdä johonkin vaiheeseen jo edellisenä päivänä? Kiitos kaunis jo etukäteen!
VastaaPoistaSuffeli
Tottakai vastaan, en kyllä ihan välttämttä juuri sillä sekunnilla.
PoistaPohjan ja karviaissiirapin voi tehdä edellisenä päivänä. Tuo brulee täyte ja sen paistaminen sitten seuraavan apäivänä.
Tai okeastaan piirakan voi valmistaa jo edellisenä päivänä kokonaan, koska senhän annetaan jäähtyä. Tohotus vaan ennen tarjoilua sitten.
Hei Nanna!
VastaaPoistaEtsiskelin raparperipiirakan ohjetta, tämä osui kohdalle, enkä voinut ohittaa, tätä on pakko kokeilla. Taikina odottaa jääkaapissa ja karviaissiirappi porisee kattilassa. Huomenna tulossa ruokavieraita, tarjoan suppilovahverokeittoa leipomieni aurinkokuivatuin tomaatein höystettyjen patonkien kera. Jälkiruoaksi kahvia ja tätä ihanaa leivonnaista, toivottavasti onnistun. Kommentoin uudelleen tämän viikon aikana kuinka olen onnistunut ja mitä mieltä ruokavieraat olivat. Aurinkoisen maanantai päivän terveiset Keski-Pohjanmaalta Kannuksesta!
Kiitos paljon kommentista Raija-mummi. Tuo menu kuulostaa kyllä herkulliselta. Taidat lelliä vieraasi piloille. Kiva kun löysit reseptin ja olen täälä kuulolla miten Kannuksessa karviaiset paistuivat!
PoistaKattila melkein tyhjeni samettisesta sienikeitosta tuttujen ruokavieraiden kanssa. Tuskin ihan piloille lellin, kutkuttelen heidän makuhermojaan ja mielellään tulevat meille syömään. Karviaiset paistuivat ja maistuivat. Mielestäni onnistuin aika hyvin. Leivonnaisesta tuli kivan kirpsakka, ei liian makea, kaikki tykättiin kovasti. Miespuolinen ruokavieras joi toisenkin kupillisen kahvia (yleensä juo vain yhden) todeten, taidan ottaa toisen kupillisen kahvia ja lisää tuota hyvän makuista Karviais Créme brûléeta. Kysyin kaipaako tämä vaniljakastiketta, ei kaipaa, hyvää näin.
PoistaOlen iloinen, että löysin blogisi, tutkailen sitä hieman tarkemmin ajan kanssa, ties mitä bongaan täältä.
Aurinkoinen sää täällä Kannuksessa, suppilovahverometsä kutsui, saimme hyvän saaliin, arviolta n. 20 l. Tässä metsässä syntynyt kirjoittamani runo:
Sulot suppilovahverot sammalmättäällä,
puolukkavarpujen varjossa.
Syksyn samettihattujen vateva on alkanut,
ihastele ja poimi.
Avoinna koko syksyn, lumen tuloon saakka.
Ihanaa! Huout tyytyväisyyttä ja elämänkokemusta, joka saa arvostamaan elämän pienimpiäkin nautintoja, oli se sitten sienikeitto, ystävät, uusi karviaispiirakkaresepti tai runoon inspiroiva sienimetsä. Kiva lukea tällaista positiivisuutta!
PoistaMuuten hyvä, mutta en suosittele irtopohjavuokaa, sen verran löysä täyte niin valuu pitkin uunin pohjaa..
VastaaPoista