Kaappi paikalleen ja paikka kaikille!

Meillä ei ole designhuonekaluja. Muutama rakas huonekalu kyllä; romuliikkeestä löytynyt Meksikossa valmistettu astiakaappi  ja omien suunnitelmien mukaan kätevällä valmistetut ruokapöytä tuoleineen, kaappi ja pari arkkua ja IsoHoon isän traktorinistuimesta hitsaama palli. 

Meillä ei ole designlamppuja. Taide seinillämme koostuu lähinnä valokuvista ja lasten tuotoksista. Verhoihin ei ole paasattu rahaa: 9 vuotta on talomme varjostettu pelkillä sälekaihtimilla.

"Spa-osastollamme" ei ole sadesuihkupäätä (vai mikä se nyt on).

Mutta yksi luxus-ihana- toiveiden-täyttymys kodissamme on. Saa olla pikkuisen kateellinen: Täyskorkea viinikaappi. Sellainen tyylikäs. Tärinätön. Kahdella lämpötilaalueella. Valoilla. Ja vielä ihan täynnä viiniä. Boschtyylikäs.

Tänä keväänä päivitimme vanhan uuteen. Nyt meillä on kaapissa tuplasti hyllyjä (koska siirsin vanhatkin uuteen), voi olla, että niistä lähtee muutama, koska pinoaminen ei ole aivan optimaalista. Pinoamisesta riippuen kaappiin sopii 114-197 0,75 l pulloa. Asia ei ole aivan yksinkertainen, koska, niinkuin tiedämme pullot eivät nykyään ole standardikokoisia vaan pulleudessa ja muodossa on eroja, jotka haittaavat järjestelmällistä pinoamista. Toisaalta useampien hyllyjen kanssa pulloihin pääsee käsiksi paremmin. Ei ole hauskaa kun vetää kaapista pullon, joka tulpan lailla vapauttaa pari muuta syliisi syöksyvää (älä haaveilekaan kopista, kyllä ne tuohon kivilattialle präiskähtää) punaviinipulloa. Ja miksi se muuten on aina punaviinipullo(...että näkisit paremmin siivota...)?

Samalla tuli tehtyä melkoinen viini-inventaario. En ole vielä keksinyt metodia, millä pysyisimme perillä kaapin sisällöstä ja saisimme käytettyä pullot järkevässä järjestyksessä. Nytkin löytyi joitakin ihania valkkareita, jotka pahoin pelkään, ovat paremman päivänsä jo ohittaneet. Joku järjestelmällisempi pitäisi varmaan jotakin exel-tiedostoa kaapin sisällöstä, mutta me emme kumpikaan ole tälläisiä. Ja mitä romantiikkaa on etsiä pulloa exeltiedostosta, kun voit avata viinikaapin oven ja fiilistellä; varovasti hivellä pullojasi, käännellä etikettejä näkyviin ja puntaroida oikeita vaihtoehtoja.

Paitsi, että IsoHoo sanoo, että pulloja ei saa käpälöidä. Eikä käännellä tai nostella. Ne kuulemma kärsii. Minä murjotan omaa erimielisyyttäni, jos miettii kaikkia kuljetus/varastointi/ostotärinöitä ja sitä, että ne nyt rennosti lepäävät viinikaappimme vaimennetuissa, optimaalisissa lämpö-olosuhteissa valolta suojattuna, niin eikai ne nyt pilalle mene jos niitä vähän katselee. Ja kääntelee. En minäkään niitä nyt sheikkaamaan ala.

Suurin kaikissa ihmetystä herättävä  (ja jopa lähes 20 vuoden avioliittomme salaisuus, kuka ties) innovaatiomme viini-asioissa on joitakin pullon kauloja kiertävät maalarinteipin pätkät. Ne ovat minun pullojani. IsoHoon ovat teipittömiä. Ei sillä, ettenkö saisi juodas IsoHoon viiniä tai jopa toisinpäin, mutta kinasimme alituiseen, kuka minkäkin pullon oli ostanut ja nytkö veit tuliaiseksi sen MINUN pulloni ja tämä on varmasti minun, enkä halua, että sitä avataan tälle sapuskalle... jos siis lastenkasvatuksesta tai raha-asioista et saa kunnon riitaa aikaan, se onnistuu kyllä myös viinikaapin sisällöstä.

Maaalarinteipistä on kyllä moneksi.

Yhteistyössä Bosch.