Voiko korianteria olla liikaa?

Jos olisin palannut kesälaitumilta vaikka 3. luokan pulpettia kuluttamaan kuten Urho9v., olisin saanut kirjoittaa aineen Kesän jännittävin päivä. Paljoakaan miettimättä olisin valikoinut elokuisen päivän, jonka vietin kuvausstudiolla yhdessä Liemessä-Jennin ja Hellan ja viinilasin välissä - Johannan kanssa 10 hengen kuvausporukan hääriessä ympärillämme.

Tunnelma oli, näennäisrennon ulkomuotomme ehkä harhaanjohtaessa, sydän-kurkussa-pamppailevan-jännittävä. Olimme lupautuneet kaikki vuorollamme kokkaamaan lempireseptimme kameroiden edessä, ja ettei homma tuntuisi liian helpolta niin tekisimme sen englanninkielellä.  Jännitystä olisi ollut varmaan tarpeeksi, vaikka olisin kameroiden edessä esittänyt koulun kuusijuhlien tapaan puuta. Nyt  oli oltava keskipisteessä. Jiihaa!

Joku kaikkitietävä taho oli pökännyt sormensa siis nimiemme kohdalla tutkiessaan listaa suomalaisista ruokabloggaajista. Epäilemme kriteereiksi yhteensointuvia nimiä. Lupauduimme kuitenkin rohkeasti Fiskarsin uudistuneen keittiömalliston kunniaksi tehtyihin kansainväliseen levitykseen meneviin videoihin, nimitykseksi saimme Fiskars Ruokalähettiläs 2013- tittelin.

Onneksi teimme työtä huippuammattilaisten kanssa. On uskomatonta mitä leikkauspöydällä saadaan aikaan. Olin  päivän viimeinen ja pääsin ilokseni näkemään myös tyttöjen kuvaukset.
Olimme itse valinneet reseptit ja saimme puhua miten ja kuinka halusimme, käsikirjoitusta ei siis ollut. Naiselliseen tapaan garderope tuotti lieviä ongelmia ja vähän meikkikin. Jokainen kuvasi 20 minuutin kokkauspätkän kahteen kertaan, tyyliin ensimmäisellä kerralla kuvattiin kokkaajaa, toisella ruokaa. Tuosta materiaalista sitten synnytettiin 3-5 min. videopätkä, joka tullaan linkkaamaan  Fiskarsin kansainvälisille facesivuille  kaiken maailman möllättäväksi. Nyt löydät sen jo minkä tahansa maan Fiskarssivuilta etulehden You-tube-linkin kautta.

Meitä ohjeistettiin, että ei pidä  ressata keksiikö puhumista, sanoo vaan lauseen silloin tällöin, tiivistettynä paketista tulee kuitenkin hyvä jatkumo. No JOKU ei kai osaa olla puhumatta . Minä päästelin taukoamatta koko kuvausajan (oon videolla välillä aivan hengästynyt)! Tiimi oli superkannustava ja sain ihanaa palautetta, jonka olen kätkenyt sydämeeni (unohtivat kuulemma olevansa kuvauksissa ja katsovansa ihan oikeaa ruokaohjelmaa, saivat vinkkejä ja kaikkea...) Toisaalta kyllä sitten sanottiin, että hmmm, tämäpä onkin haasteellinen pätkä laittaa leikkauspöydälle.

Uberselkokielinen puhetyyli juontaa kai opetusajoilta, karmivaa on kuulla omaavansa äksentin "can't quite put my finger on what it is".
No, toisaalta, onhan tämä kaikki melko sympaattista ja melko rohkeaakin. Joka tapauksessa olen iloinen kun lähdin mukaan. Kyllähän tämmösiä tekis.

Eli tässä se nyt on, Ta-daa! Nanna valmistaa mustapapukeittoa ja chorizo-quesadillojaja (videolta löytyy myös yhteys otsikkoon).



Annan Johannan ja Jennin julkaista omat videonsa ennen kuin linkkaan heidät tänne. Olemme kukin tahollamme jo ehtineet julkaista videomme naamakirjan sivuilla heti kun saimme luvan.
Ihastuttavien ja kauniiden naisten Jennin (suorastaan hehkuu fotogeneettisyyttä) ja (söpönlämpöisen) Johannan kanssa oli hieno kokemus tehdä tätä projektia.

Hienoa oli myös kokkailla Fiskarsin välineillä, tuo uus juustoraastin on aivan pop, samoin kuin kokoonmenevä lävikkökin.

On vielä mainittava, että näin äiti-ihmiselle uskomaton ja yllättävä lisäbonus tästä kaikesta oli se vilpitön onni ja ylpeys, joka loisti Urho9v:n naamasta: " Mun äiti on juutupes!" Että älkää ihmetelkö jos videon katsojia demografisesti tarkasteltuna löytyy yllättävä piikki eteläpohjalaisten 7-10 vuotiaiden poikien kohdalla.

yhteistyössä Fiskars