About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Elokuva-illan Tex-Mex pelastus





Varmaan kaksi asiaa mitä en saa suustani ulos. Toinen on  "Moi!" ja toinen on "leffa". Tämäkin otsikko olis huomattavasti enemmän menossa mukana, jos se olisi "leffa-ilta". Mutta kun en puhu noin, en saa kirjoitettuakaan noin. Erikoinen, mutta jatkuva vika. Ja ettei kukaan ymmärrä nyt väärin, niin toki tervehdin ja hyvästelen ihmisiä koko ajan, mutta moi sanomanani tuntuu vaan aivan teennäiseltä.

Mutta suuhun sisään tunkemisella, sillä ei tunnu olevan mitään rajaa. Joten vuoden ensimmäinen postaus sijoittuukin kulinarismin huippuhetkien sijaan enemmän mättölinjalle. Mutta sillekkin on oma paikkansa.

Tutummat varmaan ovat havainneet viehtymykseni meksikolaiseen keittiöön. Joskus jenkkivuosi  (jenkki ja kaikki sen muunnannaiset, olen vasta hiljattain pystynyt käyttää sanaa muusta kuin purukumista puhuttaessa) kuitenkin nostaa päätään ja  käännyn sumeilematta Tex-Mex: in puoleen. Koska sillekkin on paikkansa.

No Tex-Mex tyyliin on tullut tehtyä aina samat monenlaiset nachot, tacot ja tortillasalaatit. Siksi iskinkin heti silmäni näihin Pioneer Womanin Easy Green Chile Enchiladoihin, pikkuisen vaihtelua.

Mikä parasta. Voi ostaa kaikki tavarat valmiiksi etukäteen varalle, että sinulla on sitten kun himo iskee, tai voit loihtia tyhjästä herkut kun luulet, että sinulla ei ole mitään kivaa syöpöteltävää ja se hyvä elokuvakin olis tulossa tv:stä. Poikkeuksena ehkä juusto ei säily forever, mutta senkin voi raastaa ja pakastaa vaikka etukäteen, jos juusto on harvinainen näky jääkaapissasi. Ja  jos  himo iskee yllättäen, viittä vaille elokuvan alkua, ei hätää, et missaa kun ekat 5 minuuttia, koska näiden teossa ei mee kun 10 minuuttia.

Ja ohjettahan joutuu aina vähän soveltamaan, pääasia on, että ostat niitä pieniä maissitortilloja, jotka siis ovat pelkkää maissia ja siten myös gluteenittomia. Näitä löytyy kyllä molemmista valtamarketeista, mutta ainakin Cittarissa ne löytyvät Tex-Mex osaston sijaan gluteeniton tuote -hyllyvälistä, mikä on aivan idioottimaista.

Ongelmaksi jää vielä nimi, enchilada kun on käsittääkseni aina rullattu ja esim tostadat rapeita...



Tex-Mex  tortillat  uunissa

paketti pieniä pehmeitä maissitortilloja (2-3 per syöjä)
1 prk Salsa Verde kastiketta (Pirkka, mieto)
1 prk siivutettuja vihreitä chile tai jalapenoja
1 sipuli
voita
juustoa raastettuna (esim goudaa ja kypsynyttä cheddaria puolet ja puolet)
1 purkki lemppari valmissalsaasi (Old El Paso thick and chunky on mun)
ranskankermaa tai kermaviiliä

 Ja aloituksesta 10 minuuttia voit aloittaa televisionkatseluherkuttelun!

Ajastin siis päälle.

Laita  uuni 225 asteeseen. 
Kaada salsa verde kasariin kuumenemaan ja hienonna maun mukaan (kourallinen) jalapenoja mukaan.
Silppua sipuli ja laita voinokareeseen hiljalleen kuullottumaan ja pehmenemään.
Raasta Juustot
Avaa salsa ja kermaviili.
Levitä tortillat uuninpellille leivinpaperin päälle ja ripottele jokaiselle juustoraastetta.
Tuikkaa uuniin kunnes juusto sulaa.
Sitten vaan joka tortillan päälle ensin sipulia, sitten salsa verdeä, sitten punaista salsaa ja lopuksi kermaviiliä.
Kastikkeet kannatta vetää keskelle vauhtiraidaksi, niin on helpompi syöda kun taitat tortillan kahtia.

On sotkuista. On hyvää.

Ja se elokuva oli tällä kertaa Napapiirin sankarit.

Sekin oli hyvä! Uskoakseni myös ensimmäiset viisi minuuttia....






19 kommenttia:

  1. Höh, miks meillä ei tarjoiltu tällaisia Napapiirin sankareiden kera? Olis kyllä maistuneet!

    Minä taidan kyllä olla moi-sanan suurkuluttaja... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No shän on aika yleistä...mun mo9lemmat lapsetkin sanoo, vaikka kuinka koitan hokia heitä.

      Poista
  2. No mitä sinä sanot, jos et moi?

    Kelpaisi meilläkin. Sama oli muuten gluteiinittomien jauhojen kanssa: Etsin niitä jauhohyllystä, mutta kas heillähän on siis erikseen gluteeniton hylly meidän lähikaupassakin. Kätevää tosin keliaakikolle, mutta ei meille tietämättömille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no kaikkea muuta, hei ja terve jne, en mitään sen ekssottisempaa

      Poista
  3. Piti käydä katsomassa taannoista elokuvavinkkipostaustani, että käytinkö sanaa leffa. En käyttänyt, mutta se johtuu siitä, että pidin kyseisestä elokuvasta. Huonommat voivatkin olla leffoja tai sitten vaan hienostelin :D

    Taidan kyllä sanoa moi, jopa tampereehtavasti morjens painottaen kumpaakin tavua pontevasti. Mitä meillä sanottiin pohjoisessa, kai mekin siellä joskus joku tavattiin? Poislähtiessä voi sanoa niinikään tampereeksi heikääny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en oo tiennykkään, että tampereellakin sanotaan heikääny. Nimittäin meilläpäin sanotaan kyllä ja käytän ittekkin usein.

      Perinteisempi ilmaus - ei kyllä nyt tervehtimissanastoa- myös jota olen aina yrittänyt viljellä ja lapsiinikin juurruttaa "halauksien ja halien" sijasta on "vetää kaulasta". Maitotyttö kyllä juoksee ympäriinsä hihkuen hali hali, mutta ainakin ymmärtää kun äiti sanoo, että "tuu tänne niin mä verän sua kaulasta". Tästä on nimittäin useampi ei-pohjalainen mulle huomauttanut, että kuulostaa melko brutaalilta.

      Poista
  4. Ka hei! (nuonko sä sanot?)
    Nuo pienet voiskin olla aika kivaa vaihtelua, en oo aikoihin tehnytkään mitään tex mex-tyyppistä sapuskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kyllä sanuakkin, mutta on jääny tuo ka vähän unholaan. Kerron sulle sanasta joskus kun nähdään, en viitti tähän kirjoittaa juttua. Muistuta.

      Poista
  5. Empiirisiin tutkimuksiini vedoten luulen tuon moi-sanattomuutesi johtuvan pohojalaisuudestasi. Apupojan mukaan moita sen nuoruudessa käyttivät niillä lakeuksilla vain kovikset... Vanhana lahtelaisena en malta olla liittämättä tähän tätä videota... http://www.youtube.com/watch?v=tKXdcx6YqXE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se viisas, Apupoika! (en nyt kumminkaan viitti laittaa tähän suurempi kuin ja 3 merkkiä...)

      Mun uudes konees ei oo vielä ääntä (?) eli vireo jäi vielä kattomatta

      Poista
    2. Voi kiitos Riikka tuosta pätkästä, ei ollut tullut mieleen, että se löytyy youtubesta. Minä olen kanssa vanha lahtelainen, ja olen kuulemma jotain 1-2-vuotiaana tervehtinyt kaikkia sanomalla Moo ja tekemällä tuon käsimerkin. Ja todellakin, käytän lähes vain ja ainoastaan sanaa "moi", ja lähtiessä "moimoi" :D Lahtelaisuuttaan ei juurikaan halua tuoda esiin, mutta ei siitä eroonkaan pääse ;)

      Poista
  6. Ai niin, hyvännäköiset lettuset!

    VastaaPoista
  7. Saman ohjeen toteutusta on harkittu myös meidän keittiössä. Niin hyvältä näyttää, että pakko vissiin toteuttaa myös elokuvaillan muonituksena kun pirpanat nukkumassa. Omasta suusta leffa kyllä karkaa, mutta hyviä tulee kutsuttua elokuviksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...niin, ei mulla oo mitään leffa -sanaa vastaan, eikä myöskään moita, omasta suustani sanottuna ne kuulostavat vaan niin oudoilta. ;)

      Poista
  8. Onnittelut! Top 100 ruokablogeissa näytät olevan sijalla 17 tällä hetkellä. Terveisin laktoositon vaihtoehto;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän se pyörii yleensä, vhän ylikin tai jopa vähän alle. En oikein tiedä mistä se mitataan, mutta ihan nöyräksihän se vetää, että jollakin mittarilla ainakin kiekuu mukana tuolla parinkymmenen top blogin joukossa, tuollakin listalla niitä taitaa olla melkein kolmisensataa.

      Poista
  9. Moi! Tein näitä juuri ja tarjosin siskollesikin. :) Nata meinasi, että pavut sopisivat hyvin. Mä en ollu ihan niin nopea, kuin sä. Meni ainakin 20 min. :) Ja ostin vahingossa tulista salsa verdeä, mieto olisi tosiaan ollut parempi tähän settiin (kun jalapenojakin oli), mutta hyviä tuli silti! Vähän vaihtelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla oli ainakin kriittisin mahdollinen syöjä! :)

      Poista
  10. Tex-Mex toimii aina. Ihan aina. Mä vielä pakastan tortillaletut kun aina ei mee koko pakettia. Sieltä on hyvä ottaa vaikka lettu kerrallaan.

    VastaaPoista