Ulkona syömässä



Raikasta raparperimansikkamehua



Välillä sitä pääsee meikäläinenkin valmiiseen pöytään. Tai oikeastaan aika usein, kun vanhempani asuvat kävelymatkan päässä. Mutta äitin ruokia ei lasketa. Koska ne on aivan omaa kastia.

Sen sijaan parasta mitä Seinäjoki voi tarjota helteisenä heinäkuun perjantai-iltana ulkonasyömisen suhteen löytyy ihan näin vaan puolueettomasti pikkuveliNuutin terassilta. Tämä tulee sydämestä, vaikka lainaankin vähän ao henkilöä, hän nimittäin sai minut lähes kyyneliin kirjoittamalla naamakirjapäivitykseensä että "parasta mitä Seinäjoki voi tarjota lounaan suhteen: siskon tekemät enchiladat". Ne olivat kyllä quesadilloja mutta yhtä kaikki, sisko olin siis minä, eikä se meksikolaisempi. Ja kaikki sisarusparvessa kasvaneet tietävät, että ei ne kehut siellä varsin aina ryöppyä. On kylläkin sanottava, että pikkuveliNuutti oli 7-vuotiaana myös sitä mieltä, että minun pitäisi osallistua kaikkine 163cm-kilot väärissä paikoissa -ominaisuuksineni myös Miss Suomi kisoihin...

Melkoinen jono on kertynyt postattavia reseptejä, mutta tänään haluan jakaa siis nämä herkkuhetkeni teidän kanssanne kuvin ja muutamin sanoin. Lisätkää tuoksu, maku ja hyvä seura (Maitotyttö 6kk, Urho7v, Elli4v, PikkuveliNuutti, alku-ja jälkiruokavastaava Nuutinminna sekä Natasisko) ja olette taivaassa!

Elikkä se mehu (omatekoinen, tietysti) oli todellinen janonsammuttaja, vissyyn lantrattuna.

Alkuruoka oli annossalaatti. Salaattipedillä lepäsivät mansikat ja vadelmat sulassa sovussa grillatun vuohenjuustopatonkien kanssa, Balsamicosta keitetyn siirapin hännystämänä.

Tosiaan pyhä salaatti! Lisäksi kotikeittiössä sai juuri kun sain  viimeisen suupalallisen surutyön tehtyä vielä yllärinä keittiöstä yhden encore- patongin...

Pääruuan kera maistuivat ihanaisen makeat, uunissa voin, pippurin ja suolan kanssa haudutetut uuden sadon nauriit.

Ja itse pääruokana oli Possunribsejä kahdella tapaa:

Uunissa, tahmaisen ja makean B-B-Q soosin kera. Ribsit oli esikeitetty.

Toiset oli käsittääkseni esikypsennetty uunissa ja hierottu mausterubia pintaan ja sitten grillattu kuiviltaan.

Molemmat olivat herkullisia, täydellisen kypsiä. Jos suosikki on pakko valita, se oli ehkä tämä kuivarub tällä kertaa, koska mausteissa oli pikkuisen enemmän potkua.

Mutta molemmat maistuivat. Kaikille. (Jos Urho7v.ei lasketa, sehän on niitä purkkiraviolimiehiä)

Väli-ajalla pelattiin jalkapalloa.

Kaiken kruunasi tietenkin jälkiruoka.

Semifreddoa kauden marjoilla Marsalalla kostutetun sokerikakkupohjan päällä.

No ei vaiskaan. Ihan tavallinen paketti vaniljajäätelöä, kylläkin itsetehdyn paketinmallisen sokerikakkupohjan päällä. Ja olihan siinä ne kauden marjat. Ja ihanan makuistakin se oli. naurettiin vaan syödessä, että kuinka mä voin kuvailla sitä blogissani...

Ja ihaninta vielä kun sai vain istua ja syödä. Ei esivalmisteluja eikä loppusiivouksia. Vain nautintoa.

Mitenkähän se pikkuveliNuutti on äitynyt näinkin mahdottomaksi grillimestariksi. Ehkä jää energia kun on Euroopan parhaammaksi valitussa työpaikassa töissä?

Ja tuon muuten laitoin ihan piruuttani.