Perinteistä pastaa pikaisesti

Ihanata kun puolisoni Iso-Hoon lempiruoka on nopea ja helppotekoinen. Kyseessähä on siis Spaghetti alla Carbonara eli Miilunpolttajan spagetti. Kyseisen nimen alla kulkee suomalaisillakin lounaslistoilla ties mitä variaatiota herkkusienineen, mutta tykkään ajatella,että oma versioni on melko lähellä autenttista versiota.
Ensimmäisen kerran Carbonaraan tutustuin -87 kesällä Roomassa, kun olin lukioaikaisen ystäväni Sirpan kanssa interreilaamassa. Saimme kahdelta hillittömän hauskalta mutta ei italialaisittain komealta opiskelijapojalta kutsun toisen vanhempien kotiin nauttimaan poikien valmistamasta ateriasta, joka siis oli Spaghetti alla Carbonara. Saimme seurata ruuan valmistusta ja muistan ikuisesti, että kun saimme annokset lautasilla eteemme, ystäväni kysyi "Eikö tähän tuu kastiketta ollenkaan?". Tuolloin ruokalaji oli vielä melko tuntematon Suomessa. Ainakin Etelä-Pohjanmaalla. Muistan tuon kommentin hymyssä suin joka kerta kun sitä valmistan.
Syvempää tuttavuutta tein sitten reseptiin loppuvuodesta, kun lähdin Etelä-Saksaan Au Pairiksi ja tämä oli yksi ruokalajeista jota minun toivottiin tekevän usein. Sieltä on jäänyt mieleen, että munia, kermaa ja parmesaania pitää olla paljon.
Aito italian versio on siis melko kuiva ja vähäkinkkuinen, omani ehkä vähän runsaampi. Mutta näin minä sen teen:

Spaghetti alla Carbonara ainakin 4:lle

1rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
140g pekonikuutioita
140g Portin Savupekonilastu
3dl ruuanvalmistuskermaa
4 munaa
1 dl raastettua Parmesaania
runsaasti mustapippuria
persilja tai ruohosipulisilppua tarjoiluun
330g spaghettia

Jotenkin näin. Yleensä aineet laitan summissa, koostumus on jokakerta siten vähän erilainen. Lihana paras olisi ehkä joku savukylkipala, jonka viipaloisi aika pieneksi. Käytän usein pekonia ja nyt löysin tuollaisia savupekoni vai olikose savukinkkulastuja, joissa oli tarpeeksi makua. Suomalaisen pekonin ongelma on juuri tuo savunmaun puute.

Ruoka valmistui siis taimattuna 20 minuutissa.
Laita runsas pastavesi kiehumaan (nopeutan hommaa yleensä 2:lla satsilla vedenkeittimessä) ja veden kiehuessa lisää pastat, keitä ne al dente eli n. 7-8 min.
Sillä välin kuumenna pannulla oliiviöljy, lisää sekaan pekonit ja/tai kinkut sekä hienonnetut valkosipulikynnet. Näiden muhiessa pannulla raasta parmesan ja yhdistä se vatkaten munien ja kerman kanssa. Lisää reilusti mustapippuria. Pastan valmistuttua siivilöi se ja lisää öljypekoni seoksen joukkoon. Kääntele hyvin ja kaada takaisin kattilaan. Kattila voi olla kevyellä lämmöllä liedellä, kun seuraavaksi lisäät kerma-munaseoksen pastan ja kinkkujen joukkoon. Kääntele läpikotaisin, tsekkaaa pippuri ja ripottele halutessasi pinnalle ruohosipulia tai persiljaa.
Tarjoile välittömästi, ruoka jäähtyy älyttömän nopeaa, kiitos kylmän kerma-munaseoksen. Lämmitetyt lautaset olisi poikaa.
Mutta aina ei jaksa.
Tämä kastikemäärä olisi riittänyt ehkä vähän suuremmallakin spaghettimäärälle, eli jos teet esim 8:lle, ei kannata tuplata reseptiä.
Oli taas oikein hyvää. Yritin tsempata 5-vuotiasta Urho-poikaani joka on enemmän kuin valikoiva ruokansa suhteen, että nam, nyt iskän lempparia. Urhon kommentti oli:"No, kyllä mä nyt tästä enemmän tykkään kuin en tykkää... ". Mutta Urhon lemppari onkin Lidlin säilykeravioli!