JOULUN AJAN JOUTILAAT AAMUT - JA NE AAMIAISET!

 

Jouluvalmistelut täydellisesti kesken ja käynnissä näin ekana lomapäivänä. Lähinnä yritän tänään tuoda joulumielen tupaan siivojen myötä.

Pakko laittaa teille kuitenkin teaseri tämän päiväisestä ruoka-aukeamasta (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi). Mietin, mitä reseptiä tässä nyt vielä jakaa kun aatto on ylihuomenna ja päädyin sitten keskittymään joulun ihaniin joutilaisiin aamuihin, joita on toivottavasti teillekin tulossa.

Silloin herkutellaan myöhään ja hitaasti. Pöytään ei tarvitse tehdä montaa sorttia, niin kokkikin pääsee nauttimaan, yksi vähän erilainen aamiaisruoka on just passeli!

Kuten yläkuvan ihanat pannukakut, joiden salaisuus on raastettu jouluomena.

Kinkkustrata on  paistos, jonne saa upotettua viimeiset kinkunsiivut. Tämän voimin jaksaa tehdä vaikka kunnon lumityöt. Ihanaa on myös se, että valmistelet sen illalla (10 min) ja aamulla vain työnnät uuniin kypsymään.

Jouluterveiset myös ihanalle Liemessä- blogin Jennille, jonka uunifetapastasta tuli ilmiö ympäri maailmaa. Hyvästä reseptistä syntyy aina mainioita variaatiota ja tässä alkuperäinen idea on muokattu aamiaiselle munien muodossa.

Vielä paahdoin itse makoisat granolat ja kerrostin niissä jugurtin ja lempihedelmien kanssa upean aamiaisherkun.

Leppoisia, ihania jouluaamuja teille kaikille!

HIRVIMETTÄLLÄ RONANTIÄLLÄ

Sitäpaitsi kuulin väärin. Se oli Pronantie. Yhtä kaikki, kun ilmassa oli lokakuisen jahtipäivän jännitystä jo valmiiksi, laukaisi tälläisen paikannimen kuuleminen aivan sellaisen tunteen, että olisin ollu jossain Keski-Maassa, Rohanissa  tai Gondorissa, vaikka olinkin aivan isäni kotikonnuilla (pun intended!) Kortesjärven Ylikylässä.

Siellä on oikeasti ihan huikeita paikannimiä. Roikonneva, Protti-Uitto, Rysnevanmäki, Nyijinki, Västerlaninkangas, Rahkakytö, Hurupakka, Pahkajärvi, Sampsosanmäki....

Pääsin päiväksi Ylikylän hirviporukan  mukaan seuraamaan metsästystä, isäni kanssa seisottiin passissa, minä kamera ja hän pyssy laukaisuvalmiina. Juttu hirven matkasta metsästä pöytään löytyy tuttuun tapaan tänään sanomalehdistä ja niiden verkkoversioista(Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi). 

Yhden aukeaman jutussa loppuu tila kesken ja jutusta olisi mielellään tehnyt paljon fiilistelevämmän, sillä jotenkin elämyksentäyteinen tuo metsästys päivä on. Toki voi olla, että hirvenmetsästysporukat olisivat katsoneet mua vähän kieroon, jos olisin alkanut satuilla Taru Sormusten Herra-deja vu'sta. Passissa  metsän laidalla (Ronantiellä) seisoessa, oli vähän sellainen tunne, että tuleeko sieltä Entti vai hirvi.

On se hirvestys myös raakaa, pitkäkestoista työtä ja siitäkin täytyy metsästäjää arvostaa. Ja myös siitä, että työ tehdään aina eläintä kohden arvokkaasti ja kunnioituksella

Oon aina mainostanu, kuinka onnekas oon ollut, että oon koko elämäni saanut syödä hirvenlihaa ja sitä on aina ollut. Työtä se lihapaketti tuottaa vielä kotonakin, ennen kuin kaikki on putsattu ja eroteltu ja jauhelihat jauhettu. Just tänään isäni on hakemassa viimeistä lihaerää ja hommaa taitaa riittää pitkälle yöhön. Silloin kun isä ja äiti olivat viimeisellä ulkomaankomennuksella Bangladeshissa, isä osti jahtikavereilta muutaman lihaosuuden meille lapsille, että ollaan ihan minä ja Natasisko ja tekopoika Uli ihmetelty hirven anatomiaa keittiönpöydän ääressä. Se ei nimittäin ole aivan helppoa sekään kun palat on valmiiksi isossa pussissa, eikä tiedä mistä kohtaa on leikattu. Että onko fileetä vai pohjelihas....

Reseptiksi juttuun ongin selville Hirvipäivällisten hirvikeiton reseptin, jota Kortesjärven Ylikylän Maa-ja kotitalousnaiset valmistavat. Ylikylässä hirvipäivälliset kyläläisille pidetään nykyään joka kolmas vuosi. Siinäkin oli mielenkiintoista kuinka resepti on kehittynyt entisestä potkalihojen paahtamisesta ja perunakuorimisesta nykyiseen versioon.

Hyvää se on aina vaan. Kun hirvipäivällisillä tehdään keittoa 25-30 kilosta niin tässä family size- reseptissä sitä oli 600g (ja oli niin kiirus viikko, että pyysin äitiäni keittämään sen minulle kuvausta varten).

Sitten kaivelin esille vielä voittoisan hirvibologneseni vuodelta 2013. Se kun valittiin aikoinaan Pohjoismaiden parhaimmaksi. Hyvät reseptit ei koskaan kuole.

Sillä poloiset italialaiset eivät tiedä, että paras ragu syntyy hirven jauhelihasta. Se on ihan perusfakta meidän kotona. Tässä reseptissä lisätään vähän pökköä pesään paahtamalla vihannekset kastikkeen pohjalle ja lopuksi frittaamalla kaprikset pinnalle.

Tai toki he voivat tietää, ainakin ne italialaiset kokit Malmön finaalissa, jossa he reseptini kokkasivat.

Vielä on lisättävä, että maailman parhaan (se on se äitini keittämä, omani oli vaan Pohjoismaiden) bolognesen lisäksi hirvenlihasta valmistuu myös paras gulassikeitto, paras poronhirvenkäristys, paras Moskovan pata, paras paisti ja aivan ylivoimaisesti paras pannulla paistettu filee.

Olen puhunut. Ehkä puolueellisesti, mutta  kuitenkin.

Kiitos kun otitte joukkohon päiväksi, Kortesjärven Ylikylän hirviporukka. Kiitos kun jaoitte reseptin, Kortesjärven Ylikylän Maa- ja kotitalousnaiset. Kiitos iskä kaikista faktoista ja kiitos äiti keitosta.

(...ja yhtäkkiä sanat veivät hänet Oscargaalaan...)

HERKKURUOKAA PIENELLÄ BUDJETILLA

Vitonen neljän hengen ateriasta ei kuulosta hassummalta hinnalta. Alemmaskin pääsee, mutta tuo aterian hinta on sellainen vielä aika kivuton versio, ilman liikoja kompromisseja.

Tänään sanomalehdissä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) julkaistiin tekemäni ruoka-aukeama aiheen tiimoilta.Kun 5000 merkkiin pitää sopia 4 reseptiä ei siihen mahdottomasti saa enää säästövinkkejä mahdutettua, mutta toivotaan, että lukijat saivat ajattelemisen aihetta ja muutaman vinkin.

Olen nimittäin sitä mieltä, että aika moni meistä pystyisi säästämään ruokamenoissa todella reippaasti ja silti saa syödä herkullista ja ravitsevaa ruokaa.

Uunitacot on tämän hetken trendaava resepti. Omassani vähensin lihan määrää ja toin lisäprotskua texmex tyyliin sopivasti mustapavuilla. Tämä oli aika hankala ruoka sinänsä, koska se huutaa useita höysteitä, ja se nyt on vaan niin, että mitä enemmän raaka-aineita sitä kalliimmaksi ateria yleensä tulee.  Uunitacot olivatkin aukeaman kallein ateria, 6,49€.

Aukeamastani tuli aika lihaisa tällä kertaa, vaikka juuri lihan vähentäminen noin ylimain on aika hyvä  säästövinkki. Sesongin kasviksista tehty ruoka on yleensä edullista.

En saanut mielestäni nyhtöpossua ja vaikka hankkimani kassler olikin kilohinnaltaan verraten kallista, 7,99€, pysyi kokonaishinta ihanien uunijuuresten kanssa vielä aisoissa, 5,34€. Sitä paitsi, oikeasti en koskaan osta noin kallista kassleria tai possun ulkofilettä. Tällä kertaa tein reseptit kuitenkin yhden kaupan taktiikalla, enkä metsästänyt shokkitarjouksia, mutta siis tämäkin ruoka on tehtävissä oikean tarjouksen kohdalle osuessa vielä halvemmalla.

Etsin aluksi possun lapaa, mutta sen isoluinen kilohinta alkoi tuntuakin korkealta, kun asiaa mietin. Käänteleppä itte pakettia käsisäs seuraavan kerran kaupassa käydessä.

Siskonmakkarapastan kohdalla oli valittava makkarat neljästä merkistä, joista kolmen kanssa budjetti olisi ampaissut taas yli vitosen. Kaupalla oli myös ihan oman merkin alla siskonmakkaroita, mitä en ollut koskaan edes huomannut, jotka olivat huomattavasti halvempia kuin muut. Siskonmakkarapasta, joka taltuttaa suuremmankin nälän onnistui hintaan 4,58€

Kanan kanssa palasin vanhaan kunnon reisikoipiaikaan. Muistin jakamani herkullisen siirappisen seesamkanaohjeeni ja lähdin sitä muokkaamaan, alkuperäisessä kun käytetään 2,5dl siirappia tai hunajaa (varsinkin hunajalla) ja siinähän se hinta oliskin pompsahtanut heti. Vähensin siirapin määrää radikaalisti ja hyväähän siitä tuli kumminkin. Menestysresepti budjettiruuan saralla, kokonaiset 3,50€ riiseineen päivineen!

Huomasinpa tässä vielä muuten sellaisenkin bonuksen, että kaikki käytetty liha oli kotimaista alkuperää jokaisessa ruuassa!

Lokakuisen kurpitsakuun hengessä muistuttelin vielä alalaidan pikkujutussa ihanista kurpitsakeitoista. Enää en laskeskellut senttejä enkä euroja, vaikka kyllähän nämäkin kategoriaan edullinen menevät. Ja ovat silti ihan kokonainen ateria vaikka itse leivottujen sämpylöiden tai perunarieskojen kanssa.

Jäi kyllä ratkaisematta oliko tämä Hokkaidokurpitsasta kookosmaidon kanssa valmistettu keitto mun suosikki,

vai olisko se sittenkin ollut tämä pekonilla höystetty myskikurpitsakeitto?

Ainakin  värin puolesta suosikiksi nousee...molemmat!

ARKIJÄRKI RUUANLAITOSSA: PADAT JA LAATIKOT

Siitä ei nyt mihinkään pääse, etteikö yksi JÄRKEVÄ tapa selvitä arjen ruokahuollossa on kokkailla kerralla enemmän ja pakastaa  ruoka sopiviin annoskokoihin (perheannoksiin tai vaikka ihan sinkkuannoksiin), joita voi sitten kätevästi ottaa pakastimesta aterialle.

Siitäkään ei mihinkään pääse, että pataruuat ja laatikot soveltuvat erinomaisesti tähän toimintaan. Ja tässä on nyt kyseessä ihan kolmen säästön keino: Aika, raha ja hermot. En tiedä mihin järjestykseen laitat nuo omissa arvoissasi, mutta kallisarvoisia ovat kaikki.

Nyt kun ruuan ja muiden elinkustannusten nousu kiihtyy, monella löytyy säästövaraa juuri siitä holtittomassa ruokabudjetissa. Säästäenkin voi syödä erinomaisesti. Bloggaajakollegat Tinskun keittiössä, Jotain Maukasta ja Sweet Food O'Mine julkaisevat jo omia tarkan euron reseptejään, mikä on aivan supermainiota! Myös multa on tulossa aihepiirin ruoka-aukeama sanomalehtiin lokakuussa. Stay tuned.

Mutta tänään säästetään paata- ja laatikkoruokien kanssa. Luettavissa Lännen Median sisältöä julkaisevissa sanomalehdissä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) ja verkkojulkaisuissa. Tämmösiä:

Kaalilaatikko. Jos olitte unohtaneet kuinka hurjan herkullista se on, niin kuin itse vähä olin. Niin tehkää sitä nyt. Mikä herkku uunissa hautuukaan. Erinomaista pakastukseenkin.

Aurajuustoinen hunajakanakasvispata yhdistää vähän kaikki herkut. Parasta että se itseasiassa myös valmistuu nopeasti.

Varsinkin tarjouksesta tarttuu mukaan herkästi karjalanpaistilihapaketti. Lihoista voi myös tehdä muutakin kuin sitä perinteistä. Tässä pataruoan riittoisuus moninkertaistui kun lisäsin mukaan kilon ihania sesongin punajuuria.

Mä oon jostakin syystä aina rakastanu purkkitonnikalaa. Ylihelpossa tonnikala-perunasoselaatikossa se on just omiaan! Vähän hävettää kun tajusin, että olisi kannattanut tehdä tämä kotimaisesta purkkikalasta. Että suosittelen kokeilemaan sitä! Minä nyt tein tonnarista vähän kuin vanhasta tottumuksesta.

Syksy on myös ihanien, perinteisten ja edullisten jälkiruokien aikaan. En keksi ehkä mitään parempaa kuin uuniomenat...

...ja rehellisen, puolukoista keitetyn vispipuuron.

Oi nam!

Ja nyt kokkaamaan!

ON SE, NIMITTÄIN SE SIENIAIKA VUODESTA!

Aina se on vaan yhtä jännää. Sienestystyskausi siis. Tuleeko huippusienivuosi vai tavallinen ja mitä sieniä tulee erityisesti tänä vuonna? Vuodet vaihtelevat aika rajusti ja koskaan et voi varmasti tietää. Alueittainkin vaihtelu voi olla suurta, eikä ajallisestikaan pysty etukäteen määrittelemään, että no, vaikka syyskuun eka viikko olisi paras sienestysviikko.

Viime vuodesta jäi mieleen, että tatteja oli huikeat määrät ja ne oli komeita ja yllättävän puhtaita.Sai aivan mielin määrin tehdä nyhtötattia ja tattisipsejä. Siksi toiverikkaana ajattelin tekeväni syksyisen lehtijutun tateista, mutta kun ei minua oikein sato ainakaan vielä suosinut, tuli sieniä laitettua jos jonkinmoista.

Tänään syksyiset sienireseptit 9 maakuntalehdessä: Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi.

Tällaisia reseptejä sieltä löytyy:

Mun oikea retroherkku on kokonaisena kuorrutettu  kukkakaali. Ja kun sen kuorruttaa sienimuhennoksella, niin syötiin kahteen pekkaan melkein koko kukkakaali, pääruuan lisukkeena. Päätelkää itte, onko hyvää vai ei vai ollaanko me vain kovia syömään!

Kantarellit löysivät tiensä toisen sesonkiherkun, kesäkurpitsan kanssa näihin ihaniin sienilettuihin. Maitotytön suosikkeja olivat nämä.

Ittelle sienisesongin ihanin herkku  on tattijulienne. Ihana venäläinen klassikko, täyteläinen sieniherkku. Se tehdään alunperin sellaisiin teräksisiin minipannuihin, mutta hyvältä näyttää ja maistuu myös tässä miniminijuustofonduepadan näköisessä. Ja voi sen tehdä yhteen suurempaankin vuokaan.

Klassikkojen klassikko on tietysti kermainen sienikeitto. Siihen on aika monta erilaista reseptiä, mutta itse tykkään tästä, jossa sienet saavat pääosan, ei tarvita sulatejuustoa tai vehnäjauhoja. Toki se sulatejuusto on nopea oikotie onneen! Tässä keitto on valmistunut korvasienistä, joita keväällä keräsin, esikäsittelin ja pakastin.

Sieniä ei pitäisi aina upottaa kermaan tai smetanaan, hyvää saa monella muullakin lailla. Slaavilaisessa sienikeitossa ne upotetaan tomaattiseen liemeen. Kyllä tuossa pinnalla saattaisi maistua lusikallinen smetanaakin.

Mutta menkää hyvät ihmiset sienimetsään virkistäytymään aarteiden metsästykseen. Jos et itse pääse/osaa/uskalla, niin kannatta kysellä kavereilta, tsekata rekot, torit ja kyllä siellä kaupan hyllylläkin jotakin on. Sieni on tosi nopeasti tuoreena pilaantuva, mutta kuivatuista, säilötyistä ja pakastetuista sienistä onnistuu ruuanlaitto lähes tuoreiden veroisesti. Ellei joskus jopa paremmin!

 

SAVULOHI INSPIRAATIOTA

En oo tainnut olla yksissäkään juhlissa tänä kesänä, jossa tarjolla ei olis ollut savustettua lohta.

Eikä ihme, niin herkkua se on. Eikä se toki ole mitään pelkkää juhlaruokaa, kyllä se lohi savustuu arkenakin ja on ihan täydellistä vaikkapa uusien perunoiden kaverina.

Vuoden aikana on lohi kyllä kallistanut huimasti ja saa todella seurata tarjouksia ja jos aletaan tarjota monille kymmenille, saa kyllä jo miettiä kustannuksiakin eri lailla kuin aikaisemmin.

Voi myös miettiä voisko savulohen tuoda tarjolle muutenkin kuin kokonaisena, jolloin menekki pakkaa olla aika huimaa per henki. Voisko tehdä vaikka savukalasalaattia tai leivän kanssa jonkinmoista savukalatahnaa?

Tein ruoka-aukeaman savulohen ympärille sanomalehtiin, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi), se on pääsäntöisesti ilmestynyt tänään torstaina printissä ja verkossa.

Siinä on monta  perusreseptiä, jossa savulohta tarvitaan vain 200 g, ja kuitenkin ruokkii ihan koko perheen (4-6). 

Lisäksi sain keiteltyä kasaan hyvän peruspaketin sähkösavustimen käytöstä. Se on todella hyvä peli, edullinen hankkia ja helppo käyttää. En tiedä voiko sillä edes epäonnistua?

Muista, että savulohta saa myös kalastajilta toreilta ja rekoista, sekä ihan kaupasta. Vakuumissa sitä on saanut vähän alta kahdenkympinkin. Olin luvannut keitrata heinäkuussa 50 hengen syntymäpäivät ja sairastuinkin koronaan ja oli siinä sitten kuumespäissäni järjestelemistä, että sain asiakkaalle hoidettua lupaamani tarjoilut. Pulaan en tahtonut jättää. Aivan painajainen. Ei siinä sitten lohta itse savustettu, mutta onneksi paikallinen CM Ideapark palveli hyvin ja savusti perjantai-iltana komeat kokonaiset lohifileet juhliin, mielestäni kohtuu kolmenkympin kilohintaan.

Lehteen valikoitui mukaan tuollaiseksi koko perheen reseptiksi savulohi- kedgeree. Alunperin se taidetaan tehdä suolatusta koljasta, mutta savulohi on aivan mahtavaa tässä reseptissä, joka on jonkinmoinen risoton, paellan ja paistetun riisin risteytys. Ihanan mausteinen curryn ansioista, olematta kuitenkaan tulinen. Oiva loppusijoituspaikka tähteeksi jääneelle lohelle.

Reseptihän on ikivanha, ensimmäiset kirjalliset merkinnät löytyvät niinkin kaukaa kuin 1700- luvulta. Tarkemmin nyt historian kiviä kääntämättä jäljet johtavat siirtoma-aikaan ja englantilaisten-skotlantilaisten versioon intialaisesta ruuasta. Jostain syystä tästä tuli myös skotlantilaisten aamiaisruoka, mutta eiköhän meikäläisille tämä maistu paremmin muilla aterioilla.

Mulle ittelle sekä kesäkeitto että lohikeitto on tosi rakkaita ja maistuvia. Ystävänikin yllätin (ja käännytin) kesäkeitolla tänä kesänä, hän ei ollut siihen sitten kouluaikoihin kajonnut. Tiedän, että hän rakastaa myös lohikeittoa, joten tässä sulle Virpi mahtiresepti, vähän kuin kesäkeitto savulohella!

Sitten tein yrtti-munawrappejä, hengenohuita munakkaita, jotka täytin vihanneksilla ja savulohella ja ihanalla jugurttikastikkeella, jossa mukana sopivasti piparjuurta. Kesälounas P-E-R-F-E-C-T!

Tänä kesänä on savulohi maistunut myös paitsi kuivien, myös ihanien hölskytyspottujen seurana.

Mä niin kadehdin ruotsalaisia ja ruotsinkielisiä, kun heillä on tuo ihan sana RÖRA. Joka on tuollainen herkullinen sekoitettu tahna. Tahna vaan antaa aina aavistuksenomaisen viitteen hammastahnaan, joten kyllä tykkään käyttää itsekin röra-nimeä. Ja älkää vaan ehdottako mitään mössöä!

Annatte siis anteeksi, jos kutsun tätä röraa/tahnaa savulohiskageniksi. Skagenhan on nimenomaan katkaravuista tehty röra (joka on siis maailman herkullisin). Nyt vaihdoin raakaineeksi savulohen ja härskisti kutsun sitä skageniksi, koska vain sillä välittyy kuva sen herkullisuudesta.

Inspiroitukaa!

 

IHANAA, MANSIKKAA!

 

Nyt sitä saa, mielin määrin kotimaista mansikkaa, eli kesä on täydellinen!

Meillä on kaikilla varmasti omat luottoreseptit ja herkuttelutyylit mansikan kanssa ja yksi parhaista on syödä sitä vaan sellaisenaan.

Tänään tekemässsäni ruoka-aukeamassa (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi painetut ja verkkojulkaisut) vei pääosan mansikka, kukapas muukaan. Tässä teille vähän inspiraatiota ja vinkkiä mun tämän kesän mansikkajutuista. Koska aina pitää kokeilla jotakin vähän itselleen uutta!

Esimerkiksi jäätävän hyvää 5 minuutin mansikka-frozen-yoghurt välipala-jälkkäri-herkkua. Ja jos puhutaan viidestä minuutista, sen on oltava myös jäätävän helppoa.

Yksinkertaisen elegantti kesäaamiainen rakennetaan myös mansikan ympärille. Mä olen tässä paahtanut paahtosämpylöitä eli bageleita ja kruunannut ne ricottalla ja mansikalla. Oiva makupari, ja jos haluaa lisätä vaikeuskerrointa, ricottan voi valmistaa myös itse. Eikä itseasiassa ole sekään vaikeaa.

Varsinainen monitoimiresepti on sitten mansikkavoi. Kysyn vaan, minne tätä ei voi laittaa? Meillä se on löytänyt tiensä niin paahtoleivälle kun pannukakkupinon huipulle ja itseasiassa, maistuu pihvinkin päällä.

Sitten sitä etsii aina sellaisia hyviä piirakkareseptejä. Tämän reseptin etu on se, että siitä tulee kerralla pellillinen, joka riittää isommallekin porukalle. Tuoreet mansikat maistuvat ihanan raikkailta vaniljavanukkaan pinnalla.

Fetan friteeraaminen ei ole ollenkaan niin vaivalloista, kuin saattaa erehtyä luulemaan. Senkin tiedät, ettei pikkelöiminen ole vaivalloista, mutta et ehkä ole pikkelöinyt vielä mansikoita?

Kannattaa kokeilla. Tässä on jotain vähän jänskää tässä reseptissä.

Kuten aina, on ruoka-aukeamalla myös pienempi ajankohtainen ruokajuttu. Ja mikäs sen ajankohtaisempaa kuin BBQ- kastikkeet.

Jos valkoinen Alabama-soosi ei ole sinulle tuttu, niin nyt viimeistään kokeilet. Tämä valkoinen majoneesipohjainen ja etikkaisen kirpsakka soosi on enemmän valmiiden grillattavien kaveri kuin itse grillauksessa käytettävä. Dippailua ei voi vain lopettaa.

Perinteinen BBQ kastikkeen värimaailma on jokseenkin ruskeanpunainen ja niin näissäkin kahdessa soosissa, joiden makumaailma on kyllä kaukana toisistaan. Ensimmäinen rakentuu punaviinin ja mansikoiden varaan, lähes kaikki puutarhamarjat ovat muuten oivaa kastikekamaa. Pienemmässä astiassa on Sweet&Spicy ja se oli kyllä niin ärhäkkää, että sitä tehdessäkin yskitti ja nenä vuoti. Mutta joskus pitää olla.

Ai niin ja nyt mulla on loma. Otetaanpa sille, mansikat!