MAAILMASTA NOPEIN KANA-FETAKASTIKE

Ja myös maailmasta parhaimpia maultaan. Tämä Karita Tykkän IG-feedistä nappaamani resepti on, sen lisäksi, että se valmistuu 10 minuutissa, aivan superherkullista ja makua täynnä. Vaikka aineksisa onkin niukasti, valkoviini, feta ja kerma tuovat kanakastikkeeseen ihan upea maut. Melkein yhtä hyvää kuin Marry Me-kana!

Edellisen postaukseni tatti-fetakastike on tämän reseptin toinen versio. Hyvin nämä olisi voinut summata samaan reseptiinkin ja kuitata, että vaihda sienet kanaksi, mutta näissä on kuitenkin sen verran luonnetta, että saakoon molemmat oman postauksensa.

Karita kertoi, että hän tekee yleensä molempia versioita yhtäaikaa, kun osa perheestä tykkää kanasta ja Karita on taas hulluna sieniin (molemmat hyviä proteiinin lähteitä). Minähäm tein sitten aivan samoin, kahden kastikkeen taktiikalla. Laitoin uuniperunat uuniin kypsymään jo hyvissä ajoin ennen kastikkeen tekoa ja tattiversion nautinkin sen kanssa. Muu perhe sai sitten valita. perunan lisäksi mulla oli jääkaapissa ylijäänyttä riisiä ja pastaa, joten päästiin kokeilemaan näitä ihmekastikkeita vähän kaikkien kanssa.

Kana-fetakastike

4:lle
2 rkl öljyä

300 g broilerisuikaleita tai suikaloitua broileria
1 sipuli hienonnettuna (tai 1 rkl sipulijauhetta)
mustapippuria myllystä
4 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kermaa
1 kana- tai kasvisliemikuutio
100g fetajuustoa
tuoretta tai kuivattua (lehti)persiljaa pinnalle

edit: viininmäärä saattaa tuntua isolta, voi korvata puolet vedellä


Kuullota paistinpannulla öljyssä kana ja sipuli.
Mausta mustapippurilla.
Lisää pannulle viini ja kerma, sekä liemikuutio.
Keitä kokoon kastikemaiseksi.
Murustele sitten fetajuusto sekaan ja sekoita. Juuston ei tarvitse sulaa, saa jäädä sattumiksi.
Viimeistele persiljasilpulla ja tarkista vielä suola.

Ettepä arvaa, mikä oli etä-äidin ultimate lounas? Kun molempia, tatti-ja kanaversioita jäi ihan pikkuisen, yhdistin ne ja söin viimeisen uuniperunan kanssa!

TYKKÄÄN TATTI-FETAKASTIKKEESTA

Ai että kun tykkään tästä kastikkeesta. Tykkään siitä uuniperunan kanssa, tykkään riisin ja tykkään pastan kanssa.

En malta olla sanomatta, että tykkään (ja luulen, että sinäkin tykkäät), koska alunperin tämä on Tykkään resepti, johon ilokseni törmäsin Karitan instassa.

Karita tekee tämän herkkusienistä, mutta koska mulla oli pakkasessa paloiteltuja herkkutatteja niin voiko nyt olla parempaa. Resepti on ihan superhelppo ja yksinkertainen, niitä tapauksia, jossa lisukkeen laittoon täytyy varata aikaa kauemmin.

Mulle tämä oli niitä reseptejä, joiden kaikki raaka-aineet löytyivät kotoa, joten ruuanlaittopäätös oli helppo. Tietysti 10 minuutin valmistus on aina, ja varsinkin arkena, bonus, mutta tekisin tätä, vaikka tämän teko ottaisi 5 tuntia. Niin hyvää nimittäin tuli ja niin helposti. Sienet, sipuli, valkoviini, kerma ja feta. Taivaallista!

 

Tatti-fetakastike

4:lle

2 rkl öljyä

5dl pakastettuja herkkutatteja pilkottuna

1 sipuli hienonnettuna

mustapippuria myllystä

4 dl kuivaa valkoviiniä

2 dl kermaa

1 kana- tai kasvisliemikuutio

100g fetajuustoa

tuoretta tai kuivattua (lehti)persiljaa pinnalle

edit: viininmäärä saattaa tuntua isolta, voi korvata puolet vedellä

Kuullota paistinpannulla öljyssä tatit ja sipuli.

Mausta mustapippurilla.

Lisää pannulle viini ja kerma, sekä liemikuutio.

Keitä kokoon kastikemaiseksi.

Murustele sitten fetajuusto sekaan ja sekoita. Juuston ei tarvitse sulaa, saa jäädä sattumiksi.

Viimeistele persiljasilpulla ja tarkista vielä suola.

Tarjoile vaikka uuniperunan kanssa, ne on aina mun sydäntä lähellä.

Tästä makukombosta saa hyvän kastikkeen myös pastan tai riisin kanssa.

Ja tosiaan, käyhän tähän kaikki muutkin pakastetut metsäsienet ja kuivatutkin ennallistettuna. Voit tehdä Karitan tyyliin myös tuoreista herkkusienistä tai vaikka siitakkeista.

Sienet on kyllä ihania! Ja niin ravinteikkaita!

Voit tehdä tietenkin ilman viiniäkin, mutta vähän niinkuin risotossakin, siitä tulee just se vastustamaton maku. Jos kastike menee liian paksuksi, niin ohennan sitä vedellä sitten, nämä maut ei heville laimene.

 

IHANAT, PIKAISET LOUNASNUUDELIT TOMAATIN JA KANANMUNAN KANSSA

Toisinaan joku resepti vaan hyppää silmille ja huutaa isoon ääneen, että pakko kokeilla mua! Niin kävi juuri tämän reseptin kanssa. Se löytyi ruotsalaisen tv-kokin ja keittokirjailijattaren Jennie Walldénin IG -feedistä, josta muuten löytyy paljon muutakin, usein vähän aasialaistyyppistä (ja korealaista!) inspiroivaa.

Meillä on varsinkin Maitotyttö ihastunut Mama-pikanuudeleihin, ja hyvähän se on, että osaa jotain itselleen laittaa, mutta vähän aina mietin, että voisihan siinä olla muutakin syömistä kuin liemi ja nuudelit. En ole saanut Maitotyttöä innostumaan nuudeleiden tuunauksesta.

Niin suosittuja kuin pikanuudelit ovatkin, niin  itsekeitelty pikateria nuudelien ympärille on kyllä niin herkkua, ettei voi puhuakaan samana päivänä pikanuudeleiden kanssa. Aikaa tämän annoksen tekemiseen ei saa tuhrattua 10 minuuttia kauempaa, jos nyt sitäkään.

Useinkaan en ole huomannut tomaatteja yhdistää nuudeleihin, mutta ne olivat supermehukas lisä. Kasvisversionkin saat helposti vaihtamalla kanaliemen kasvisliemeen ja korvaamalla munan vaikka tofukuutioilla.

NUUDELEITA, TOMAATTIA JA KANANMUNAA

1 syöjälle

1 hienonnettu valkosipulinkynsi

1 tl inkivääritahnaa tai raastettua inkivääriä

2 kypsää tomaattia lohkoina

4 dl kanalientä

80 g vehnänuudeleita

1 iso, vispattu kananmuna

1 tl seesamiöljyä

1-2 tl japanilaista soijaa

1 tl gochugaru- chiliä tai 1/2 tl paprikajauhetta + 1/2 tl chilihiutaleita tai 1/2 tuoretta punaista tai vihreää chiliä 

neutraalia öljyä paistoon

tarjoiluun kevätsipulia ja korianteria, pikkutomaatteja ja seesaminsiemeniä

Keitä nuudeleita 2 min ja siivilöi ja huuhtele kylmällä vedellä, jotta kypsyminen pysähtyy.

Paista valkosipulia ja inkivääriä kuumassa öljyssä muutama sekunti. Lisää tomaatit ja paista muutama minuutti.

Lisää kanaliemi ja valitsemasi chilivaihtoehto ja anna kiehahtaa.

Valuta mukaan vatkattu muna ympyrän muotoon, anna olla 20 sekuntia ja sekoita.

Mausta soppa seesamiöljyllä ja soijalla

Lisää lopuksi nuudelit ja anna niiden kuumentua läpikotaisin.

Nuudeliannoksen viimeistelet  makusi mukaan, tuoreella korianterilla, salaattisipulilla, kenties myös muutamalla halkaistulla pikkutomaatilla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä.

LASKIAISEN RESEPTIT: MAKEAT HERKUT JA KUUMAT KEITOT

Aurinko paistaa, hanget hohtaa ja hiihtolomakauden aloitus kurkkaa nurkan takana. Ennätysluminen talvi ja Pekingin talviolympialaisten hiihtomenestys on virittänyt tavallisen tallaajankin hiihtohalut huippuunsa. Laskiaissunnuntaita vietetään 27.2 ja laskiaistiistain pitkät pellavat lasketellaan viikolla 9, joka on meidän hiihtomaviikko, 1.3.

Näitä talven huippuhetkiä enteillen laadin Lännen Medialle ajankohtaisen ruoka-aukeaman, jota julkaistaan eri sanomalehdissä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Tässä vinkit näistä herkuista tänne omaankin blogiin. Sitä mieltä olen, että perinteisiä herkkuja, laskiaispullaa ja pannareita täytyy ainakin olla, jos klassikkoon haluaa vaihtelua, voi kokeilla uusia versioita.

Hyvä kuuma keitto maistuu ulkoilun jälkeen. Ehkä paremmalta kuin mikään muu.

 

 

Tuonne hillo- ja nutellahyllyille on ilmestynyt jos jonkinmoista makiaa uutuuslevitettä. Biscoff-tahna on näistä yksi. Se on sellainen  paahdetun kinuskin tai wilhelmiinakeksin makuinen levite. Siitä sai mahtavan täytteen laskiaispulliin. Tervetullutta niille, jotka ei siedä mantelimassaa tai ovat totaalisen kyllästyneitä hilloon.

Hillot voi sitten säästää minipannareihin, joiden uusi muoto syntyy muffinipellin avulla. Hillot ja kermat pysyvät ihanasti kuppimaisten pannarien sisällä.

Itse lukeudun niihin, jotka rakastaa mantelia. Sen takia mantelisarvetkin maistuvat piirun verran paremmilta kuin pelkät tavalliset. Nämä sarvet valmistettiin siitä aukirullattavasta valmistaikinasta, joten valmistus vaikka aamiaisen makeaksi palaksi käy sutjakkaasti.

Innostuin myös tuomaan laskiaispullamakuja raakaleivontaan. Jostain syystä raakaleivonta on kuulostanut jonkin verran työläältä aina, mutta sitähän se ei ole. Nämä kardemumman makuiset pienet raakapullat on niin helppoja valmistaa, että homma sujuu vaikka lasten kanssa yhdessä.

Jos mikä keitoista kuuluu laskiaiseen, niin se on kyllä hernekeitto! Olen tosissani sitä mieltä, että purkkihernekeitto on  Suomen paras valmisruoka. Ja miksikö, koska se maistuu hernekeitolta, ei teolliselta. Hyvillä mielin vetelen siis purkkihernaria vatsaani, mutta annas olla kun sen hernekeiton valmistaa alusta asti kuivattuja herneitä liottamalla ja palvatusta sianpotkasta. Eihän voi parempaa olla!

Laivatyöaikoina opin lisäämään keiton päälle raa'an sipulin, ja sepäs vasta onkin herkkua ja tuo vähän rouskuakin muuten niin pehmeän koostumuksiseen ruokaan.

Hernekeitto on helppo valmistaa myös kasvisversiona. Senkin pidän aika simppelinä. Lihan sijaan herneitten kaveriksi pääsee porkkana ja sipuli ja maku on tutun hernekeittoinen. Mutta sitten kun halutaan irroitella  niin hernekeitto valmistuukin kikherneistä, pienellä linssilisäyksellä ja lähi-idän maustein.Kaunis keltainen väri keittoon tulee yhdistelmästä punaiset linssit ja porkkana.  Kyllä on hyvää!

Jos hernekeitto pitääkin miehen ladulla, niin gulassikeitto vie minut aina suoraan aurinkoisille alpeille ja mutkamäkeen. Välillä on aivan hämmentävää lusikoida kotoista gulassikeittoa ja ihmetellä, kuinka tämä voikin maistua näin oikealta. Jauheliha ei ole se perinteisin gulassikeiton raaka-aine, mutta nopeuttaa valmistusta ja suomalaiselle tuttuna raaka-aineena maistuu myös Eino Ennakkoluuloiselle.

Jostain syystä hän on aika usein nähty vieras ruokapöydässämme...

Mutta, jos lopetan tämän vähän sillälailla urheilijafiiliksin, että näihin kuviin ja tunnelmiin!Nauttikaa Suomen talvesta. Vielä ei kuulu olla kevät, nyt on talvi. Ihana talvi!

CLUB SANDWICH ELI KLUBILEIPÄ

 

Voileipäihminen, se minä olen! Voisin korvata kaikki ateriat voikkareilla, toki kun voileivän käsitteen ymmärtää oikein laajasti, niin selvästi siinä mennään jo ihan "kunnon ruuan" puolelle. Minä kyllä innostun kaikenlaisista leivistä, pelkistetymmillään hyvässä voileivässä on vain sipaus voita, jos sitäkään.

Ystävänpäivän kunniaksi yllätin perheen miehet perinteisellä clubsandwichillä, kun Urho17v. niin haikeasti muisteli kun söi toissakesänä Riikassa ihan hotellin pikkubaarissa lounaaksi maailman parhaan Clubin (no, Urho 17v.o tykkää myös purkkiraviolista....). Aattelin, että nytpä äiti näyttää, mutta vaikka äitin ruuan pitäisikin olla ihan parasta sain heti noottia, että eikö tässä ole paistettua munaa mukana.

Ittelläkin on ihania club sandwich muistoja. Lontoossa, ehkä -90, oltiin IsoHoon kanssa ja muistan sen sandwichbaarin, olikohan jossain Covent Gardenissa. Vitriinistä sai valita miljoonasta täytteestä (sen koen aina vähän kiusalliseksi, jostain syystä) ja leivät rakennettiin  ihanan pehmeän, paksun brittiläisen paahtoleivän väliin, leikattiin lopuksi kolmioiksi ja tarjoiltiin pitkältä vadilta makuuasennosta, niinkuin itsekin yritin tällätä seuraavassa kuvassa.Itseasiassa leipä oli niin suurta, että neliöstä sai neljä kolmiota, joten jono oli komia.

Nyt on ihan pakko luetella makumuistoihin syöpyneitä leipiä vuosien varrelta.

• Oravan mumman peukkuleivät: Ruisreikäleivästä leikattiin kapea, pitkulainen siivu, johon levitettiin peukalonsyrjällä kunnon kerros voita, sillä lailla puoli huolimattomasti.
• Taboukissa, Rec Centerin kahvilan tunasandwichit.
• Keskustan koulun parhaan ystäväni, Uimosen Sirpan äitin meille laittamat ranskanleivänsiivut, voilla ja juustolla.
• Teinivuosien vara-äiti ja perähänkattoja Aino teki kerran mulle ja Katriinalle, isoille tytöille, valmiit leivät; reissumiehen päällä oli maksamakkaraa ja punaista paprikaa. Muistan kun syötiin niitä olohuoneen sohvalla löhöten. Oli vissiin ollu kova viikonloppu, kun oltiin niin väsyksis.
• Vaihto-oppilasvuotena Michiganissa tanskalaisen Lisbethin isä Jim teki aina ihanan kerrosleivän, siinä oli sinappi, majo, kinkku, juusto ja salaatti.
• Kuukauden häämatkalla thaikuissa söin tietenkin koko ajan ihanaa thaikkuruokaa, mutta yhden vuorokauden olin kuumessa ja oksussa, ehkä ruokamyrkytyksessä, ja kun vihdoin sain ajateltua syömistä, tilasin, cheese-tomato-onion toastin. Mikään ei ole koskaan maistunut niin hyvältä.
• Saudeissa suoraan leipomosta vielä kuuma flatbread.
• Ensimmäiset kuunnon Naan-leivät tandooriuunista, olisko ollut Bangladeshissa? Keniassa syötiin aina chapatileipää.
• Valenciassa herkku oli bocadillo con aceite y atun, eli tuore sämpylä oliiviöljyllä ja tonnikalalla.
• Ruotsinlaivan must on katkarapuleipä...
• Lapsuuden juhlissa ja kylän pidoissa oli aina tarjolla leipiä: vaalealla, kananmunaa ja anjovista, tummalla kinkku juusto, tomaatti kurkku, purjeeksi käännettynä. Ja persilja tupsu.
• Jouluyön kinkkuleipä: paksusti kinkkua, voita ja hyvää sinappia hapankorpulla tai tummalla joululimpulla.

Eikä siinä vielä kaikki, voisin kaivella näitä muistojeni ihania leipiä varmaan kirjan verran..... mutta ehkä en nyt enempää luettele, vaan päästän teidät reseptin pariin.

Kana Club Sandwich

2 kpl

6 paahtoleivän siivua, paahdettuna

majoneesia

voita

2 kypsää kanan minuuttifileepihviä (tai muuta kanaa)

1 tomaatti siivuina

jääsalaattia tai jäävuorisalaattia

4 pekonisiivua, kypsäksi paistettuna

Kanakerrosleipä valmistuu ennätysnopiaan kun ainekset on valmiiksi kypsennettyjä. Mulla oli tähteeksi jäänyttä pekonia ja  tuotenäytteeksi saaduista Atrian Country Style paneroiduista minuuttileikkeistä sopivasti kaksi jäljellä, jotka siivutin, niin ne oli helpompi levittää leiville. Tähän käy myös nyhtökana tai itseasiassa vaikka reilu määrä kanaleikkeitä. 

Voitele paahdetut leivät toiselta puolelta, 4 majoneesilla ja 2 voilla

Levitä täytteet, vaikka kuvan mallin mukaan. Kokoa leivät, tyhjä leipä jää väliin. Paina hiukan kasaan ja kiinnitä halutessasi hammastikuilla. Puolita kolmioiksi. Kerralla siis haukataan aina kolmesta leivästä koostuvasta kerroksesta, joten joka väliin ei tarvitse laittaa kaikkea, toiseen tomaatti ja pekoni, toiseen kana, esimerkiksi.

Mun täytyy nyt mitä pikemmiten  ottaa uusiksi ja paistaa väliin myös se kananmuna, kun sitä jäätiin kaipaamaan.

VERIAPPELSIINIRISOTTOA JA KAMPASIMPUKKAA

Vähän se kesti, 3 vai 4 vuotta, että sain ryhdyttyä kovasti hehkutetun veriappelsiinirisoton tekoon. Ja tulihan siitä ihanaa ja herkkää, sopisi vaikka ystävänpäivän dinnerille mitä mainioimmin tämä annos. Olen suuri risoton ystävä ja olen myös kampasimpukan suuri ystävä, mutta on vaikea löytää pääruokaa, minne niitä voisi sijoittaa niin vähän, että raaskii tehdä sijoituksen.  Risotto on kuitenkin mahtava yhdistää kampasimpukkaan, 3-4 per annos riittää hyvin.

Tästä postauksesta menee nyt kaikki ystävänpäiväromantiikka hevon tuuttiin, kun sanon vielä, että kampasimpukat oli sopivasti hyvässä plusskorttitarjouksessa, vain 7,90€ paketti. Mutta kattelkaa näitä kuvia, eikö näistä tuu jo melko romanttinen olo.

VERIAPPELSIINIRISOTTOA JA KAMPASIMPUKKAA 

4:lle

1 litra kana- tai kasvislientä

1 sipuli hienonnettuna (parasta olisi salottisipuli- 2kpl- mutta minulla oli nyt vain keltasipulia)

2 rkl oliiviöljyä

2,5 dl risottoriisiä

2 veriappelsiinia, 1 kuori raastettuna, sisällöt mehuksi puristettuna, jäävä hedelmäliha säästäen

1 dl kuivaa valkoviiniä

2 dl raastettua parmesaania

1 reilu ruokalusikallinen voita

suolaa ja mustapippuria

Pintaan hiukan jotain tuoretta yrttiä, esim timjami, basilika tai lehtipersilja

300g sulatettuja kampasimpukoita

paistoon öljyä ja voita

Kuumenna liemi kiehuvaksi ja anna sen poreilla risottopannun vieressä hiljaa, niin, että risottoon lisättävä liemi ona aina kiehumispisteessä.

Laita mielellään isoon ja laakeaan kasariin öljy kuumenemaan ja pehmittele ja kuullottele sipulia siinä n. 5 min, varovasti ettei pala.

Lisää riisi ja sekoittele kunnes riisi on muuttunut hiukan läpikuultavaksi. 3-4 min.

Lisää appelsiinimehu, viini ja raastettu kuori. Sekoita kunnes riisi kuivahtaa uudelleen eli kaikki neste on haihtunut/imeytynyt.

Nosta nyt kanalientä kasariin 1 dl kerrallaan, koko ajan sekoitellen ja aina uuden kauhallisen lisäten, kun neste tuntuu väheneväm. Tätä kypsymisprosessia kestää yleensä n. 18 min. 

Lisää parmesan ja voi, sekoita ja maista, lisää tarvittava suola ja mustapippuri myllystä. Lisää myös irtohedelmäliha.

Ja koska olet multitaskaaja, olet risottoa sekoitellessa huuhdellut ja kuivannut huoneenlämpöiset kampasimpukat, kuumentanut pannulla rasvan ja paistanut kuumalla pannulla kampasimpukat juuri ja juuri kypsiksi 1 min/ puoli, eli kaunis väri pintaan ja kääntö. Mausta vielä suolalla.

Jaa risotto kuumennetuille lautasille, jaa pinnalle kampasimpukat ja ripottele hienonnettu yrtti.

Rakastu 💓

MEATZZA

 

Nigella Lawson lähettelee mulle aina tasaisin väliajoin, tätä MEATZZA-reseptiä ja pitkään pitänyt testata. Kun googlailin, niin löysin reseptin myös tutusta Sweet Food O'Mine - blogista.

No minäpä vihdoin viimein testailemaan reseptiä ja toden totta, jos lihamureke, lihapullat ja- pihvit on nopeita tehdä, niin täähän on vielä nopeampi. Ja jotenkin ihanan pizzamainen. Ja kuitenkin ihan eri asia kuin lihamureke, lihapullat ja- pihvit!

Eli jatkoon kun kaipaat jotakin muuta jauhelihasta. 

Ai niin, mikä meatzza? No; MEAT + PIZZA =MEATZZA, eli suoraan pannulle tehdään jättimäinen jauhelihapihvi, ikäänkuin pizzapohjaksi, jonka päälle tulee sitten Margarita-pizzatäytteet  eli tomaattimurskaa ja mozzarellaa. Tuore basilika viimeistelee!

MEATZZA

4-5:lle

400 g jauhelihaa

3 rkl juustoraastetta (mulla cheddar)

3 rkl kaurahiutaleita

3 rkl hienonnettua persiljaa

2 kananmunaa

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

suolaa ja pippuria

1 tlk tomaattimurskaa

1 tl oreganoa

125 g mozzarellaa

tuoretta basilikaa

Sekoita jauheliha, juustoraaste, kaurahiutaleet, persilja ja munat sekaisin taikinaksi. Lisää valkosipuli ja mausta suolalla ja pippurilla.

Voitele n. 28 cm paistinpannu öljyllä tai vuokasprayllä ja painele taikina lempeästi pannun pohjalle.

Valuta tomaattimurskasta ylim. neste (se on hyvää sämpylätaikinassa tai keitossa). Mausta murska oreganolla. Levitä murska jauhelihan pinnalle.

Viipaloi mozzarella ja levitä viipaleet  tomaattimurskan päälle.

Paista uunissa 220/200 C asteessa 20-25 minuuttia.

Ota uunista, anna vetäytyä 5 min ja lisää sitten pinnalle sinulle sopiva määrä basilikaa.

Sweet Food O'Mine Sari teki tämän kanssa vielä lisäksi perunamuusia, niinpä tein sitäkin. Mulle Meatzzan kylkeen riitti runsas ja raikas vihersalaatti, sopivasti etikkainen.