VAPPUNA PITÄÄ OLLA MUNKKIA!

 

Vappuna ei oo perinteisen munkin voittanutta. Tai ehkä on, sillä lailla hetkellisesti, kun on niin kaikkea ihanaa kuorrutettua pätkismunkkia ja suolakinuskia ja sisällä ties mitä bisketteä, creamejä ja hilloja. Onhan ne kaikki houkuttelevan hyviä ja monenlaista sitä tulee kokeiltua. 

Itseasiassa, jos puhutaan uppopaistetuista leivonnaisista, niin mä olen kyllä nisusika ihminen. Ne on vaan lähinnä sydäntä, tuoreena, omena- tai vadelmahillolla, en ehkä parempaa tiedä. Mulla on vieläkin tallella tädiltäni Anna-Liisalta  mummolassa asuessani mulle tullut kirje, ruskeassa kirjekuoressa  pienelle ekaluokkalaiselle varmaan juuri näihin aikoihin (mutta vuonna -75) saapunut viesti. Hei! Käy ostamassa vaikka nisusikoja. Ja sisällä oli kaunis vaaleansininen viiden markan seteli. Kyllä minä taisin sen koulua vastapäätä olleeseen osuuskauppaan  (josta se postikin haettiin) viedä ja tulla ruskean paperipussin kanssa takaisin. En nyt koko rahalla varmaan kerralla ostanut, tästä ei ole muistikuvaa, mutta muistan sen ihanan euforisen tunteen. Ihana kirje (no niitä sain muutenkin kyllä kun vanhempani minulle Sveitsistä kirjoittivat), ihan omaa rahaa, joka oli lupa käyttää ihan vaan parhaimpaan tietämääni herkkuun, nisusikaan.

Nisusikarakkaus on säilynyt läpi elämän, mutta olen vähän kranttu niiden suhteen ja kaikkein teollisimmat eivät vaan maistu hyviltä. Onneksi Seinäjoella on yksi paikka, missä nisusikoja ei voi ohittaa. Kahvila Pikku Paussi, jonka kellarissa edelleen leivotaan Seinäjoen herkullisin vitriini täyteen. Vitriinissä on aina nisusikoja, niitä erinomaisia. Tämä on vähän meidän perheen juttu, Urhokin on pienestä opetettu poikkeamaan nisusialla. 

Tämä juttu lähti nyt laukalle, tarkoitus oli vain kertoa, että munkkirinkeli on niin ihanan perus, ja sitähän saa läpi vuoden (no kyllä nisusikaakin saa) ja se on justiin parasta vastapaistettuna kaikenmoisissa pienissä hiihtomajoissa kuuman kaakaon kanssa, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Minä en ole sitten muuten yhtään donitsitaikinamunkki-ihminen, siis sellaisen mitä Arnoldsilla kutsutaan cakedoughnutiksi.

Että kyllä ihan tavallisia munkkeja on saatava tämän ihmisen.

Mutta en minä nyt ihan niin ykstotinen ole.

Vappuvaihtelua sokuririnkeliin saa kun alkaa leikkiä kuorrutteilla ja strösseleillä ja muilla. Saa samasta taikinasta monenlaista munkkia. Lieneekö turhaa sanoa, että nämä aikalailla viedään käsistä meidän perheessä. Kyllä ihminen on niin korian perään.

Ihmiset muuten vähän turhaankin pelkää tuota uppopaistamista. Se on kyllä oikeasti aika helppoa kun sen osaa. Muistan mummolasta senkin, että munkkeja leivottiin usein ja ne oli hyvä vierasvara. Sokeroimattomat munkit sulatettiin uunissa ja sokeroitiin kahvipöytään kun joku enoistani tuli perheineen kylään. Muistan myös sellaisen kerran, kun leivoin munkkeja ja varmaan olin laittanut hiivan liian kuumaan. Lopputuloksena tuli betonirinkuloita, jotka eivät koskaan kohonneet pintaan. Mikä pettymys munkinhimoiselle pikkutytölle.

Jos siis ei ole aikaa kohotella hiivataikinoita, pikaisemmat pikkumunkit onnistuvat myös leivinjauheella. Suussa sulavia ovat nämäkin, varsinkin leipomispäivänä.

Kun rasvan kanssa on kerran alettu läträtä, kannattaa paistaa monenlaista. Tänä vuonna löysin Minimanista MAKU rosettiraudan naurettavaan alle 5€ hintaan. Arvatkaa ostinko ja toisen ostin vielä synttärilahjaksi Ulisekselle, meidän meksikolaislähtöiselle "tekopojalle", kun Uli täytti vastikään 50. Bimbuñuelos, kuten rosetteja Meksikossa kutsutaan ovat olleet aina Ulin herkkuja maitolasin kera. Meksikossa näitä myidään siis ihan teollisissa pakkauksissa ympäri vuoden.

Rosetteja olen viimeksi tehnyt ehkä köksän tunnilla ja nyt taas. Nyt jäi kyllä sellainen tatsi, että helppoja tehdä ja erinomaisia!

Chorizomunkki saattaa kuulostaa hitokseen oudolta, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin sehän on vain pallomallinen lihapiirakka, herkullisella spessutäytteellä. Ihana piknikkoriin tai brunssipöytään.

Jotta paljon on tullut uppopaisteltua tässä kuussa! Nämä reseptit julkaistaan (useimmiten tänään, 29.4) Lännen Median teemoja julkaisevissa sanomalehdissä ja digiversioina(Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi.). Napatkaa reseptit talteen.

Mun to do -listalle vielä tänä vappuna on päässyt Perinneruokaa prkle Mikan IG-resepti, jossa munkkeja ja tippaleivät tehdään siitä valmiscroissanttaikinasta, ostin jo taikinankin. Ja sitten pitäisi keretä tehdä bosnialaisia munkkeja, Sokerivaltakunnan Sanja kertoi niistä niin ihanasti.

Mutta nyt, aloittakaa loiva lasku kohti vapputunnelmia, huomenna on aatto ja saa laittaa polvisukat jalkoihin marssille mennessä!

Hyvää Vappua! Pitäkää munkkibaari auki!

KETOON: OKONOMIYAKI

 

Okonomiyaki on kirjoitusasultaan vaikeasti muistettava japanilainen kasvispannukakku. Olen sitä tehnyt aiemminkin ja se on varsin hyvää. Yhtäkkiä eräänä päivänä, kun mietin mitä tekisin  ketodieetin aamiaiseksi ja pyörittelin kädessäni jääkaapista löytynyttä kiinankaalia (se on aina uhkaava tilanne, kun jääkaapista "löytyy" jotakin), ajatukseni kirkastui. Tietenkin, Okonomiyaki, sehän on ihan täydellinen ketoon.

 KETO-STYLE OKONOMIYAKI

• 150 g vihanneksia, iso osa kiinankaalta, mutta lisänä hyviä ovat kesäkurpitsa, herkkusieni ja retiisi
• 2 munaa
• öljyä paistoon
• suolaa, mustapippuria
• 2 rkl mantelijauhoa
• ruohosipulia
• majoneesia

Pilko kaikki aineet melko pieniksi, suikaloi kaali, raasta kesäkurpitsa jne. 

Kuumenna öljy ja freesaa kasviksia muutama minuutti.

Riko kananmunat kulhoon ja lisää niihin mantelijauho, suolaa ja pippuria ja kaada sitten kasviksen pinnalle.

Anna alapuolen kypsyä miedolla lämmöllä kauniin ruskeaksi ja käännä pannukakku sitten sitten ison kannen avulla toisinpäin ja anna kypsyä loppuun.

Ripottele pinnalle ruohosipulia ja vedä vauhtiraidat vedellä notkistetulla majoneesilla.

Okonomiyaki ei sinällään ole mikään aamiaisruoka, eli sopii mille tahansa aterialle ja ateria 2 ja 3:n suurempi kasvismäärä uppoaa tänne vaivattomasti. Proteeniksi voi laittaa munien lisäksi sitten myös tofu, se kuuluu tähän perinteisesti, muttei itselläni mahtunut aamiasmakroihini (haa, käytin ensimmäistä kertaa sanaa makro, kuulostinko viisaalta? Tähän asti mikro on ollut paljon tutumpi sana).

Muuta munasta

Kananmuna on ollut (orthexsämpylän lisäksi, jossa siinäkin on oleellisena osana kananmuna) varsinainen dieetin sankari. Syön normi arjessakin paljon kananmunia ja nyt dieetillä vielä enemmän, se kun on aamiaisvaihtoehtona; 2 munaa ja vihannekset tai  maustamaton soijajugurtti (se ei ole mitenkään, miten sen nyt sanoisi, erityisen hyvää) ja vihannekset, niin voitte kuvitella minne kallistun valinnassani, Siskoni kyllä surautti ketoillessaan usein vihersmoothien.

Viime viikolla löysin vihdoin kaupasta kanapekonia ja tuo kuvan pekoni kananmuna aamiainen oli niin hyvä, niin hyvä. Jouduin vähän siirtämään proteiineja  ateria 2:lta, toki yhden munan taktiikalla olis mahtunut myös muutama pekonisiivukin. Mutta olipa herkullista!

Ruohosipulisilppu paistetun kananmunan, kokkelin tai munakkaan pinnalla on muuten uskomaton maun elävöittäjä, ihanan makuista. Sipulia tosissaan kaipaan tällä dieetillä, onneksi tuo ruohosipuli on sallittu.

Kananmuna on myös sitovana apulaisena monissa ruuissa, tässä on pääaterialle valmistettu kesäkurpitsalättyjä. Olivat oivia kylmäsavulohen ja avokadon kera.

Löysä kananmuna taas toimii ihanasti kastikkeena. Olen tänä keväänä syönyt enemmän parsaa kuin koskaan, vihreä parsa kun paahtuu ihan paistinpannulla todella hyvän makuiseksi ja nopeaksi. Kuvitelkaa tuohon siis uppomuna vielä, joka siis olisi ihan sallittua ravintoa, mutta sitä en ole jaksanut kyllä väsätä vielä kertaakaan. Asian ajaa hyvin myös over easy - paistettu kananmuna, sehän on vähän kuin kädettömän kärsimättömän uppomuna.

Tuossa kuvassa tein pika pikaa paholaisen munia, eli sekoitin keltuaiseen majoneesia ja mausteita. 

Alussa ikituomiolta tuntunut dieetti vetelee siis viimeistä viikkoa, huomenna on viimeinen päivä ja maanantaina nousen puntariin. Tämä 7. viikko on siirtymäviikko, eli hiljalleen mukaan otettu enemmän hiilareita.  Arvatkaa mitä söin maanantaina kun sain aloittaa vähähiilarisen viikon ja aamiaisella oli vaihtoehtona peräti kaksi vhh-leipäpalaa. Otin 2 Vaasan ohutta ruispalasiivua, päällystin ne avokadolla ja paistetulla kananmnalla. Taivas!

Tuon lisäksi aamiaisella saa myös 100g marjoja ja hedelmiä (ei mango, banaani, ananas), joten oli helppo syödä oman pakasteen marjoja se satanen pellavarouheen kanssa.

Loppuun vielä painotiedot viime maanantain punnituksesta, 6 viikon päättyessä: viikkopaino oli pudonnut -800 g eli yhteensä 8,5 kg. Onhan se jumalatoon määrä, 17 voipakettia, jessös!

Vaikka itsestä tuntuu, että mitään ei ole tapahtunut eikä missään näy, niin kai se jalka keveämmin nousee. En käytä ikinä kiristäviä vaatteita, joten en voi sanoa, että vaatteet eivät enää kiristä.

Olo on on kuitenkin iloinen ja positiivinen (mutta mitäköhän tuo munansyönti on tehnyt mun kolesteroli arvoille, ennen ne olivat hyvät.) eikä vähiten sen takia, että on pystynyt täydellisesti noudattamaan ruokavaliota ilman repsahduksi, eikä se ole ollut muuta kuin helppoa.

Notkistuneena naisena voin taputtaa itseäni selkään!

TIPPALEIPÄKAKKU

Tippaleipäkakku! Voi veljet! Olipa hyvää! Maistoin itse vain ihan pikkariikkisen taikinakiekuran täytteen kera (koska ketodieetti), mutta nanosekunnissa lautaselta katova kakku on takuuvarma merkki herkun laadusta. Ei jäänyt jääkaappiin vettymään tämä, ei tokikaan!

Pakko jakaa tämä resepti omassakin blogissa, vaikka tein tätä vähän niin kuin päivätyön puolesta. Viimeisen puolitoistavuotta on osa työajastani mennyt tämän superihanan Ruokatarinat- hankkeen kanssa, jota me Turun Yliopistosta tehdään yhdessä Etelä- Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaisten kanssa. Korona vähän muutti suunnitelmia ja meidän paikan päällä- työpajat ovat muuttuneet kuukausittaisiksi livelähetyksiksi. Eilen oli simalive. Valmistettiin tämä kakku ja ikisuosikkiani vadelmasimaa.

Livelähetykset on ihan kännykällä kuvattuja, helposti lähestyttäviä ja editoimattomia, siksi joskus saattaa tulla ylläreitä, öljy ei kuumene tai tippaleipäkakun pohjan kääntäminen ei mene suunnitellusti.

Tippaleipäkakun tekoa ei tarvitse kuitenkaan jännittää. Useampana palasenakin pohjalevyistä  saa koottua upean näköisen kakun.  Tämä on selkeä bonus, ainakin meikäläisen keittokirjassa.

Inspiroiduin kakkuun Peggyn pieni punainen keittiön kautta ja tottakai Kinuskikissakin on ehtinyt tehdä oman version.

Tätä reseptiä on kyllä ihan suotava jakaa. Jos siis innostut munkinpaistoon, niin samoilla öljyillä kannattaa paistaa tämäkin.

Tippaleipäkakku

8:lle

2 munaa
2 rkl sokeria
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1 rkl sitruunanmehua
1 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
¹/₂ tl suolaa
Paistamiseen rypsiöljyä  1 l
Täyte
3 dl vispikermaa
1 rkl sokeria
100g makeaa, maustettua tuorejuustoa tai rahkaa (sitruuna on ihanaa)
600 g tuoreita marjoja
Koristeluun osa marjoista, tomusokeria

Sekoita taikinan ainekset sileäksi.  Laita taikina muoviseen pursotuspussiin tai pakastepussiin, joista voit leikata kärjen/kulman auki pursottamista varten.

Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen.
Pursota kuumaan öljyyn taikinaa ristiin rastiin koko öljyn pinnalle. Kattilan koko määrää siis kakunpohjan koon.

Paista kullanruskeaksi. Käännä varovasti ja kun toinenkin puoli on paistunut, nosta talouspaperille valumaan. Anna jäähtyä. Taikinasta tulee 3- 4 kakunpohjaa.
Vispaa kerma, mausta sokerilla ja sekoita tuorejuustoon/rahkaan. Täytä kakun välit kermaseoksella ja marjoilla, pienemmät kokonaisina, mutta esim. isot mansikat viipaleina.

Viimeistele siivilöimällä tomusokeria pinnalle.

Me saimme taikinasta 3 pohjaa, mutta päädyttiin käyttämään vain kahta. Kakusta söi silloin 6 onnellista (Kirsin perhe). Toinen pohja, loput täytteet ja marjat asettelin toiselle vadille (kaikki pienet irronneet murut siihen päälle vielä)  ja tästä söi Isohoo ja kaikki naapuruston pikkutytöt (4 kpl) Maitotytön johdolla. Olen kuulemma EHKÄ maailman paras kokki (t. Jane, Linnea ja Nella)!
Tässä vielä linkki FB-live taltiointiin. Jos sulla on aikaa puoli tuntia, niin katso ihmeessä. Olen minä katsonut tylsempiäkin!

KETOON: KETOHAMPURILAINEN

 

Pitäisi varmaan sanoa, että ketopurilainen, sillä possua eli ham'iä ei tässä burgerissa ole.

Pitihän se arvata, että jossain ketodieetin vaiheessa burgerin himo kasvaa niin suureksi, että sitä on saatava. Pizzanhimohan on selätetty jo useampaan kertaan... vain kuullakseni, ettei Natasiskoni edes himoitse pizzaa kovinkaan paljon, pizzanhimogeeni polttaa karrelle paljon enemmän meikäläistä.

Ostin rekosta pakastettuja raakoja kalkkunanpihvejä, juuri sopivan kokoisia (125 g) ja näiden ympärille ajattelin koota hampurilaisen. Lihaksi kävisi tottakai myös  jauheliha, mutta kuten olen sanonut jo ennemmin tässä ketodieetissä on paljin enenmmän rajoituksia kuin ketoruokavaliossa ja lihan rasva% on rajattu kymmeneen,

Aika simppelihän tuo burgeri on rakentaa, kasviksilla ja majoneesilla, juusto ei kyllä normitilanteesta poiketen kuulunut kuvaan.

Eniten päänvaivaa tuottaa sämpylä, mutta tajusin (kun laivalta tuttu kokki Ville, siitä vinkkasi), että Orthex -sämpylä on itseasiassa tähän oikein oivallinen. Dieettiohjeissa on myös burgeri, jossa sämpylä on korvattu munakoisoviipaleilla. Ei varmaankaan huono sekään. Ehkä se ehtii vielä lautaselle dieetin viimeisellä viikolla. Avasin eilen grillikauden ja tyydyn vain toteamaan, että hiilillä grillaus teki taikoja lautaselleni päätyneille kanoille ja kasviksille. Miten aina saatan unohtaa?

Sämpylästä vielä hiukan lisäsäätöä; nykyään ripottelen orthex rasian pohjalle ja sitten kun kaadan sinne taikinan niin vielä pinnalle kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Ne antavat ihanasti näköä ja varsinkin makua. Pitääpä muuten koittaa myös seesaminsiemenillä ja unikonsiemenillä!

Mutta niinkuin sanoin, ei tähän sen kummemmin ohjetta tarvita. Tai ehkä en sanonut, mutta nyt sanoin.

Ketoburger

orthex-sämpylä

extra siemeniä

kalkkunan jauhelihapihvi  tai muu jauhelihapihvi 

majoneesia

avokadoa

tomaattia

punasipulia

salaatinlehtiä

suolakurkkuja ( ei sokeria liemessä)

Valmista orthex-sämpylä tämän ohjeen mukaan. Lisää alle ja pinnalle vielä siemeniä.

Paista tai grillaa pihvi.

Puolita sämpylä ja paahda puolikkaat leivänpaahtimessa )pamnnulla poltan ne AINA!)

Kokoa hampurilaiset ja NAUTI!

Ketodieetistä sen verran, että viikko 6/7 on kääntymässä loppuun. Maanantai-aamuna punnitaan. 

Viime maanantain punnitus on jäänyt kertomatta. Vaaka näytti vain 300g pudotusta eli villi vauhti on tasaantunut, Yhteensä kiloja on lähtenyt 5 viikon kuurilla kuitenkin jo 7,5 kg, eli onhan se  aika huikea pudotus jo. Painonpudotus ei ole kuitenkaan lineaarista, vaan käyrät (joita en todellakaan ole piirrellyt) menevät luontaisesti pientä vuoristorataa), omani on kuitenkin koko ajan alaspäin, vaikka nyt tälläinen tasaisempi vaihe. Siskolla on tainnut tippua reilu 4 kg.

Tavoitteeni dietin alussa oli tuo 7 kg, josta salaa haaveilin. Nyt suuruudenhulluna haaveilen jo uudesta kymppiluvusta ja se onenää 1,1 kg päässä. Jos paino vielä rusahtaa alas viimeisen kahden viikon aikana, niin se on sitten siinä. Pitäkää peukkuja! En todellakaan ole 7 kg pudotuksen jälkeen  tavoitteessa, ylipainoa kun olen onnistunut kerryttämään sellaiset 25 kg. Mutta onhan tämä  tosi tsemppaavaa itselle.

Dieetin lopettamisen jälkeisestä painonnoususta ja menetettyjen kilojen takaisin tuplaamisesta varoittelevat kaikki. Täällä ollaan kuitenkin valmiudessa ja paljon mietitty seuraavia vaihtoehtoja. Olen hankkinut Sulamon kalorilaskurin ja sillä taidan lähteä liikkeelle.

Luojan kiitos, Seinäjoen Mäkkäri on remontissa! 

VANHA KUNNON PYTTIPANNU

 

Kyllä ei ole kotona tehdyn pyttipannun voittanutta. Se vain on niin kertakaikkisen hyvää. Yksinkertaista ja hyvää.

Se on myös ehdottomasti yksi lapsuuteni lempiruuista, vaikka ei me silloin Oravan mummolas mistään pyttipannusta taidettu puhua. Paistinperunootahan ne oli ja sinne kun lisäsi jotakin makkaraa ja paistoi munan päälle, niin sitähän se oli mistä pyttipannuna puhutaan.

Ennen, kun joka päivä keitettiin perunaa, niin niitä sitten saattoi jäädä ylikin usein, tai ehkä oli keitetty tahallaan reilusti, jotta saataisiin paistinperunoita seuraavalle päivälle. Hävikkiruuista se on siis yksi parhaimpia. Keitetyt ylijäämäperunat kohtaa mitä tahansa kaapista löytyy, makkaraa, nakkeja, kinkkua, lihaa. Mulle kyllä maistuu tuo hyvinkin perinteinen versio eli peruna, sipuli, makkara ja muna. Voissa paistettuna ihanasti valurautapannulla.

Jos perheessä on jotakin sipulinkieltäytymisvaiheessa eläviä, laitetaan sipulijauhetta.

PYTTIPANNU

4:lle

8-10 perunaa (koosta riippuen)

25 g voita

1 iso sipuli

4 makkaraa (tai nakkeja, kinkkukuutioita yms.)

4 munaa

suolaa

paprikajauhetta

mustapippuria

(ruohosipulia tai persiljaa)

Kuori ja pilko perunat. Kuori ja hienonna sipuli. Poista makkaroista kuoret ja pilko makkarat. En tykkää mistään minikuutioista vaan perunalohkot saavat olla reiluja.

Heitä ensin puolet voista pannulle (voi laittaa myös hiukan rypsiöljyä) ja pehmittele sipuleita minuutin tai pari. Laita sekaan lohkotut perunat ja makkarat ja paistele hyvännäköinen kullanruskea paistopinta. Älä siis ole koko ajan kääntelemässä äläkä sohimassa lastalla, ettei turhaan tule mössöä perunoista. Mausta suolalla, paprikajauheella ja mustapippurilla. Paiston puolivälissä lisää loput voista.

Paista kananmunat öljyssä tai voissa toisella pannulla, toiselta tai molemmilta puolilta, niin kuin tilattu on. Ihaninta on tietysti, jos saat jättää keltuaiset juokseviksi.

Hienonnettu ruohosipuli pinnalla on kyllä todella hyvää.

KETOON: KOLME PIZZAOHJETTA

MÄ HALUUN PIZZAA!

Täällä suora lähetys ketokokeilukeittiöstä Seinäjoelta. Viides viikko on kääntymässä kohti maanantain punnitusta, tänään aiomme loihtia lautasille kuitenkin vielä ketogeeniseen dieettiin sopivat hampurilaiset. Ekat viiden viikon aikana.

Pizzaa sen sijaan olemme syöneet jo muutamaan otteeseen, koska joka ikinen viikko tulee se pizzaperjantai. En minä nyt muuten kyllä joka perjantai pizzaa vedä, mutta nyt kun se on vähän vaikeamman takana, niin tuntuu, että pizzanhimo on armoton. Arkielämässä olen aika normi pizzatyyppi (mikä se on?), teen kotona kohtuu usein, sekä uunipellillä, että välillä hifistellymmin leivinuunissa tai kamadossa. Noutopizzaa tulee myös tilattua, aika usein se on kotipizzaa ja sitten välillä, mikä ihanuus, saa istua pizzaravintolaan, jossa tarjoillaan tulikuuma, täydellinen pizza. Voi sitä ihanuutta! Viimeisin tälläinen kokemus on ollut Pizzeria 450°C Turun Kauppahallissa (arvosanalla erittäin hyvä). Ja täytyy sanoa, että olen myös melko kranttu pizzan syöjä. Teen aaltoja maahan asti hyvän pizzan edessä, mutta suomalaisten peruspizzerioiden helmasynti ylipäänsä on LIIKAA TÄYTTEITÄ! Moni hyvä pizzapohja pilattu.

Vaikka Seinäjoki on ollut yksi pizzan uranuurtaja kaupunki legendaarisen Casa Granden myötä, on kummallista, ettei  täällä ole viime aikoina saanut  mitään next level pizzaa. Olisko asiaan tulossa helpotusta pian avattavan Johnny Heistin myötä?

Ketodieetillä on nyt testattu kolme erilaista pohjaa. Me ollaan siis tiukalla, hyvin rajatulla ketodieetillä, jonka raaka-aineet ja määrät on tosi tarkkaan rajatut. Normaali ketoruokavaliota noudattava voi soveltaa erilaisia ohjeita paljon vapaammin. Mutta jos joku nyt kaipaa meidän tyyppisiä ohjeita, jossa hiilareita on max 5 g aterialla niin tässä kokemuksia.

1. Munakoisopizza

Ehdoton suosikki on munakoisopizza. Sen resepti löytyy Savusuolaa-blogista.

Tämä on se pizza, jota haukattuamme emme meinanneet millään päästä yli siitä, että tämähän maistuu aivan pizzalta. Minipizzojen lisäksi tämän voi tehdä myös isompana limittäin asetetuista siivuista, tällainen pohja oli  Keveäämät Kattilat -kirjassa. Vielä en ole kokeillut, meidän syömät määrät on niin pieniä, että luonnistuu kiekkoinakin hyvin. 

Meille haasteellinen osuus näissä pizzoissa on se, että munakoisossa on itsessään paljon hiilareita ja tomaattipyreessä vielä enemmän, joten hiilareita tarvitsee laskea tarkkaan. Mä olen nyt tehnyt 100g munakoisoa ja 10 g tomaattipyrettä, se riittää. Proteeiniksi on laskettu max 10% mozzarellaa. Joten oikeastaan pyreen, valkosipulin ja oliivien (niitähän saa syödä jopa 80 g lisäksi aterialla) sekä juuston lisäksi tuohon ei paljon muuta saa. 

Muista maustaa oreganolla myös. Nämä on niin huolettoman hyviä ja voi tarjota vaikka kelle, ketossa tai ei. Loput kasvikset sitten vihersalaatin muodossa.

2. Mantelijauhopohja

Vihersalaatin (jossa täytyy olla öljyn lisäksi etikkaa) kanssa nautitaan myös toinen pizzaversio.

Tähän mukailin mikrosämpylän reseptistä pellille muotoiltavan taikinan, jota ensin esipaistetaan, ja sitten laitetaan täytteet, täytteinä pyree, herkkusienet, oliivit ja juusto.

Tämäkin oli yllättävän hyvä. Pizzan maun tekee ennen kaikkea pyree, valkosipuli, oregano, basilika ja juusto, me thinks. Mitään 72 h hapantaikinapohjia nämä eivät tietenkään ole.

Ketopizzapohja mantelijauhosta (kahdelle)

50 g mantelijauhoja
1 rkl psylliumjauhoa
ripaus suolaa

1 tl leivinjauhetta

2 munaa
20 g oliiviöljyä

Sekoita ensin kuiva-aineet lisää sitten munat ja öljy. Taputtele ohueksi pizzapohjaksi leivinpaperin päälle. Esipaista 200 asteessa  15-20 min kunnes pohja näyttää rapsakalta. Täytä ja laita vielä uuniin kunnes juusto sulaa.

3. Kukkaalipizzapohja

Tämä oli meidän eka pizza ja varsinkin siskoni kritisoi tätä kovasti. Tässä on varmaan tärkeää taputella pohja mahdollisimman ohueksi, että se on myös rapsakkaa, eikä maistu ylikypsältä kaalilta. Tälle pohjalle on varmaan annettava vielä uusi mahdollisuus, niin paljon sitä (tai siis kukkakaaliapohjaa yleensä) on kehuttu. Luulen, että sellainen, jossa on kukkakaaliraasteen lisäksi myös juustoa pohjassa on aika bueno. Täytteenä pinaattia, herkkusieniä, paprikaa, tonnikalaa ja juusto on tuolla alla.

Ohje on valmennuksen reseptipankista yhdelle.

Ketopizzapohja kukkakaalista

100g kukkakaalia

1 muna

20g mantelijauhoa 

ripaus suolaa

Hienonna raaka kukkakaali tehosekoittimessa / sauvasekoittimella tms. Lisää joukkoon muna, mantelijauho ja suola. Sekoita tasaiseksi.

Levitä pohja uunipellille leivinpaperille n. 0,5cm lätyksi. Paista pohjaa uunin keskitasossa 225 asteessa noin 15min.

Ohjeita löytyy myös  kokonaan ilman mantelijauhoa, sitäkin voisi kokeilla (siis vain muna ja kukkakaali). Perunasta saatava profiberkuitu on myös monessa ketopizzapohjan ohjeessa, se on kyllä testattava dieetin päättyessä. Kas kun sitä ei mainita sallituksi meidän dieetissä niin kokemattomina näistä hommista me ei muuten paljon sovellata näitä dieettihommia.

Ei tartte sitte jossitella.

KETOON: HERKUTELLAAN!

 

Näin juuri meemin, jossa luki:

Joka kerta, kun yritän alkaa syödä terveellisesti, tulee joulu, pääsiäinen, kesä, perjantai tai tiistai - ja kaikki menee pilalle.

Todellakin! Kuinkahan monta kertaa sitä on siirtänyt elämäntapauudistusta eteenpäin? Aloitan sitten joulun, eiku uudenvuoden, eiku viikonlopun jälkeen.

Joskus se on vaan laitettava stoppi tällekin sitkulle. Ja mä laitoin. Enkä nyt kerro kuinka monta vuotta olen tätä siirtänyt pala kerrallaan aina seuraavan asian ylitse. Mutta en siirtänyt sitä viimeistä kertaa! Vaikka - voi ei! - laskettiin, että sehän on pääsiäinen siinä keskellä ketodieettiä. Ja pääsiäisen aika ruukaa olla kyllä melkoista syömisen iloittelua meidän sakissa.

Aluksi oltiin ihan tyrmistyksissä, niin kuin oon kertonutkin, siitä, kuinka tiukka tämä ketodieetti on. En oo niitä ihmisiä, joka punnitsee x määrän kurkkua, paistaa x määrän jauhelihaa, juo x määrän öljyä shottina jne. vaan haluan tuntea syöväni kunnolla. Välillä onnistun paremmin, välillä huonommin. Viikonloput ovat kuitenkin sellaista aikaa ja varsinkin nyt menneet pääsiäisen pyhät, että sitä oikeasti oikeasti oikeasti haluaa herkutella.

Joo, ehkä mulla on väärä asenne ruokaan, kun edelleenkin haluan sen palkitsevan tai lohduttavan itseäni. Mutta niin se vaan on.

No, pääsiäissuklaat yms. jäivät kyllä syömättä ja kaikenlaiset makeat herkut sekä mämmi. Niitä olen kyllä valmistanut ja se ei yllättäen ole tuottanut suurta tuskaa, taikinaterapia tuntuu toimivan vaikkei itse pääse syömään. Ihana kuulla, että halipupukeksit oli aivan parhaita ja pashani perin herkullista.

Keräsin tähän muutamia otoksia siltä erikoisherkkuosastolta, annoksia, jotka ovat olleet niin herkullisia, ettei tunne syövänsä lainkaan minkään rajoitusten sisällä. 

Pääsiäisenä söimme 2 kertaa muiden perheenjäsenten kanssa pitkän kaavan mukaan ja kun muut nauttivat bruschettoja ja paholaisen munia, tai kurpitsakeittoa alkuun, me teimme itsellemme hyvät vihersalaatit, ensimmäisen kuvan malliin. Siemenet ja oliivit vähentävät rasvan määrää ja ovat jees lisä salaattiin.

Ensimmäisellä aterialla isäni oli savustanut lohta ja oli helppo punnita siitä meille määräpalat. Paahdoimmen pannulla herkkusieniä ja vihreää parsaa. Kylkeen vielä majoneesi. Tämähän oli aivan upea, yksinkertainen kombo! Toki normiaikana, entinen minäni olisi sortunut vähintään tupla-annokseen. Anteeksi muuten mun stailaamattomia kännykkäkuvia, nämä mun ketokuvat nyt on kaikki tällaisia, kyllä mua häiritsee vähän tuo muutama lohihippu tuossa pinnalla. Mutta ei onneksi häirinnyt syödessä!

Sitten tuli se kauan odotettu nyhtölammasdinneri. Äitini keksi valmistaa mun ja siskon osuuden paahtopaistista, joka on siis paistia vähärasvaisempi osa. Alkusalaatista jäätettiin kurkut ja tomskut pois niin saatiin enemmän parsaa ja kesäkurpitsaa. Öljystä, majosta ja yrteistä, sekä tietenkin valkosipulista tehtiin vinaigrette, jota avomielisesti sai valuttaa sekä kasvisten, lampaan, että alkusalaatin päälle. Lampaan pinnalla oli myös minttua. 

Kyllä oli. Täydellisen herkullista.

Jälkiruokina nautittiin kupilliset hyvää teetä.

Kyllä se niin on, että kun on laadukkaat raaka-aineet, on myös helppo tehdä hyvää. Rekosta ostin 700 g sisäfileen Lakeuden Highlandilta. Siitä meille riitti kolmeksi kerraksi herkullista ruokaa. Kaksi kertaa paistoin mehevät pihvit. Niiden salaisuus, taas kerran on myös tuo öljy-majo-yrtti-valkosipulikastike, joka on kyllä melkein yhtä hyvää kuin äitini valkosipulipersiljavoi. Olemme myös tehneet välillä chimchurri tyyppistä kastiketta, se on ihanaa kun siinä on hiukan etikkaa, joka vähän lievittää yletöntä öljyisyyttä. Munakoisoviipaleet paahdettiin uunissa. Todella hyvä lisuke sienten kanssa.

 

Toisella kertaa pihvin seurana kukkakaalirisotto herkkusienten kera.

Samaisesta rekosta olin tilannut myös kalaliike Eljas Santalalta pari siikafilettä. Suomustin fileet (lusikalla) ja nypin muutaman ison ryodon siitä harjanteelta. Kylläpä olikin tuoretta, sai oikein kiskoa ruotoja ja mukana lähti aina vähän lihaakin!

Ja kyllä sen tuoreuden havaitsi maistaessakin. Paistoin palat oliiviöljyssä, enkä yllä muista koska olisin yhtä hyvää siikaa syönyt. Vihersalaattia, avokadoa ja herkkusieniä lisukkeena.

Yksi herkkuruoka on vielä ehdottomasti jaettava. Chili-valkosipuliöljyssä paistetut scampit, nimittäin. Sydämeni huusi öljyyn dipattavaa rapeakuorista vehnäleipää, mutta olin kyllä kiitollinen oikeasti tästäkin herkkuhetkestä.

Eli herkuteltukin on. Tietysti olisin auliisti syönyt kaikkia isommat annokset ja vielä sen patongin kera. Enkä kyllä olisi viinilasilliseenkaan sylkenyt. Nyt juomaosastolla herkuttelu tietää  viikonlopun Zero Cola- tölkkiä. Niitä kyllä saisi juoda enemmänkin, mutta ollaan itse asetettu tämä rajoitus. Pirkan mustikka tai metsämansikka vissyt on kans hyviä, kaloreita ja hiilareita 0. Löydettiin myös Halpa- Hallista tarjouksesta 15 pack Olvin päärynävissyjä ja oltiin aivan pyörtyä siihen tuoksun ihanuuteen.

Raaka-aineet näihin herkkuihin ovat kyllä arvokkaammasta päästä. Mutta toisaalta, jos minä saan aterialla syödä 125 g sitä proteiinia, niin annoksen pienuus tasaa kustannuksia.

Kokeilematta ovat vielä ainakin ne savustetut katkaravut, tässähän alkaa tulla  muuten kiire kohta. Samoin burgerit täytyy vielä tehdä, ehkä useammalla tavalla. Pizzaa sen sijaan on tehty, kolmella eri tyylillä ja selkeä voittaja on löytynyt...mutta siitä enemmän toisella kerralla.

Nyt on siis 4 viikkoa ketodieettiä takanapäin. Hengissä ollaan, eikä edes nälkäisinä. Sitä energialevelin nousua vielä odottelen. Sisko vaihtoi takaisin 1. viikon vähähiilihydraattiselle kauhean ja kutiavan ihottuman takia. Mutta muuten mennään käsi kädessä. Liikuntaa en ole yhtää ehtinyt lisätä.

Ehtinyt? Kunnelkaa mua? Nyt! Nanna!

Ja 4 viiko päätöspunnitus? 7,2 kiloa kadonnut. Jonnekin.

Never want to see you again!