ALKUKESÄ JA RAPARPERI

Alkukesä ja raparperi.
Raparperia pikkelöitynä retiisin kanssa. Sopii vaikka minkä grillattavan kylkeen esimerkiksi ja huippu kaikissa leivissä yhtenä täytteenä.

Raparperikiisseliä, sitä on oltava. Tämä raparperikiisseli on sangen erinomainen, koska se on ruisraparperi kiisseeli, olettekos moista tehneet?

Jos parin kesän takainen hitti oli raparperipekoni, niin miksipä ei grilliin ja samaan nyyttiin lisätä vielä broileria. Maistui mansikka-couscousin kanssa.

Piimäpohjainen raparperikakku on se lännen nopein ja helpoin, eikä kyllä herkulliisuudesta tarvitse tinkiä siitäkään.

Mutta Lähi-idässäpä raparperi on osa suolaista lihapataa. Jonsei pataruoka nappaa näillä heltehillä niin tämä  persialainen lihapata onnistuu talvisaikaankin pakastetuista raparpereista. Vaikka taitaa siellä Lähi-idässä ilmoja pidellä kesät talvet.

Tälläistä raparperi-inspiraatiota tällä kertaa. Reseptithän ovat tuttuun tapaan julkaistu Lännen Median sanomalehdissä tänään torstaina. 

En vaan ehtinyt heti aamusta huudella. Kiirettä pitää. Ja ilimoja!

ÄITI ANSAITSEE PAREMMAN SALAATIN

Kaupallinen yhteistyö Apetina.

Kin. Salaatinkin. Äiti ansaitsee paremman salaatinkin.

Äitit ansaitsevat kaikkea kaunista ja hyvää, ihan joka päivä. Ja ihan siitä syystä, että jokainen äiti tuntee joskus riittämättömyyttä ja kädettömyyttä omien lastensa edessä. Useimmat äidit myös kuulevat jossain vaiheessa elämäänsä olevansa paska - tyhmä - ainä sä rageet - mitään et ymmärrä - äiti, joten kompensaatio kunniaan ja vähän ekstrahyvää syömistä kohtelua välillä (oman lapsen halausta parempaa extrahyvää ei kai olekaan).

Näyttää siltä, että äitienpäiväksi saadaan grillauskelit, joten jos on odotettavissa lihallisia iloja, niin kylkeen menee mainiosti tämä houkuttelevan tuore, suolaisen makea marjakauden salaatti. Myöhemmin kesällä kun varsinainen marjakausi  käynnistyy,  kannattaa  muistaa tämä salaatti, jonka kruunaa hurmaava mansikkavinaigrette unikonsiemenineen. Nyt haetaan kaupasta pensasmustikkaa ja mansikat.

Tämä äiti pakkailee helaviikonloppuun koiraleirikamppeita ja muonituksia, pakkaa lapset ja koiran autoon. Maitotytöllä ja Urho13v:llä on kaksoisleiritys, ensimmäiset pari yötä koiraleirillä kesäsiirtolassa äitin kanssa josta siirrän leiriläiset sujuvasti pikaluisteluleirille Ähtäriin. Tiedossa siis 4 päivää ulkoilua, seuranpitoa, järveä, saunaa, lämpöä ja vanhojen merkkien mukaan myös kyitä (sekä äidillä edestakaisin autolla husaamista ja leiriläisten muonitusta).

Äitienpäivälounaalle aion istua valmiiseen pöytään luisteluleirin puolella kun haen lapset kotiin, eikun koiraleirille vielä muutamaksi tunniksi.

Resepti salaattiin ja huikeaan kastikkeeseen löytyy täältä Apetinan sivuilta. Hups! Se olikin Zomerse bessensalade eli sama hollanniksi (täällä näytetään olevan aivan luistelumoodissa).

Suomenkielinen resepti siis täältä, olkaa hyvät!

Kaupallinen yhteistyö Apetina.

PELLILLINEN HERKKUPALOJA

Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa

Pirkka 5/2018 putosi aika moneen postiluukkuun viime keskiviikkona, ja niin kuin aina, selasin ensimmäisenä reseptiosion. Sieltäpä löytyi taas inspiraatiota: Teen ainakin halloumiparsavartaita ja grillattua tomaattisalaattia. Miso-inkiväärivoi grillatuille katkaravuille kuulosti myös herkulta. Kaikenmoinen grillaus inspiroi just nyt!

Makein herkku on tullut jo testattua kun kehittelin uusista Pirkka Toffeesuklaa-rakeista tämän aika viettelevän peltipiirakka-reseptin. Makeahan inspiroi sillä lailla tasaisesti läpi vuoden.

Nuo suklaarakeet on muuten Suomessa valmistettuja, niin kuin aika moni muukin  Pirkka-sarjan karkeista. Kaakao näissä ja muissa sarjan makeisissa on aina UTZ- sertifioitua, mikä tarkoittaa, että kaakao on tuotettu vastuullisesti ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtien.

Leivonnassa käytössä kaikki oikotiet onneen, eli  pohjaa varten nappasin kaupan pakastealtaasta valmiin murotaikinapohjan. Enpä tässä leivonnaisessa ainakaan huomaa eroa vaikka olisin sen taikinan omin pikku kätösin nyppinyt.  Pellinä käytin muuten tuollaista Pirkan suorakaiteenmuotoista säädeltävää vuokaa, joka on kyllä kätevin kaikessa tuollaisessa brownies- tyyppisessä ruutuleivonnaisissa, kun uunipelli meinaa olla turhan suuri. Mutta onnistuu tämä myös tavallisella pellillä.

Piirakan kruunaa ihan tavallinen, ennen tarjoilua päälle levitettävä kermavaahto, joka neutralisoi makeuden sopivalle tasolle.

Toffee-suklaa peltipiirakka

20 palaa

1 pkt (400 g) Pirkka murotaikinaa (pakaste)

2 pussia (á 200 g)Pirkka Toffee-suklaarae

100 g huoneenlämpöistä voita

2 dl sokeria

3 munaa

 2 rkl tummaa kaakaojauhetta

½ tl suolaa

5 dl kuohukermaa

Sulata pakastetaikina ja kauli /painele sormin se ohueksi n. 33 x 37 neliskanttisen uunipellin pohjalle ja reunoille leivinpaperin päälle. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja paista 200 °C uunissa 10 min. Anna jäähtyä.

Ota toffee-suklaarakeista kourallinen sivuun. Rouhi loppuja pienemmäksi ja sulata mikrossa 2-3 kertaa 25 s kerrallaan, aina välillä sekoittaen. Rakeet eivät sula sisältä kokonaan, mutta muuttuvat kuitenkin pehmeiksi.

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi. Jos sinulla on yleiskone, käytä sitä, muuten sähkövatkainta. Lisää joukkoon sulatetut toffee-suklaarakeet ja anna käydä tasaiseksi massaksi. Vatkaa sitten kananmunat joukkoon yksi kerrallaan. Lisää kaakaojauhe ja suola. Vatkaa seos mahdollisimman sileäksi. Maistaessa tuntuu kuitenkin vielä karkkien raemaisuus, se on ok.

Vaahdota kerma. Sekoita puolet kermasta täytteen joukkoon ja laita puolet odottamaan viileään. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle ja paista 200 °C n. 20 min. Anna piirakan jäähtyä täysin uunista oton jälkeen, mieluummin viileässä.

Levitä kermavaahto piirakan päälle ennen tarjoilua ja ripottele pinnalle säästämäsi toffee-suklaarakeet kokonaisina tai rouhittuna.

Palat ovat ihan reilunkokoisia, että jos on paljon muutakin tarjottavaa, niin kyllä tästä riittää tarjottavaa 30:llekin. Piirakka on tuttuun tyyliini aika konstailematon ja krouvi, ei ehkä paras valinta Yo-juhliin, kun on nuo viime hetken kermavaahdon levityksetkin (yo-inspiraatiotakin löytyy kyllä Pirkasta), mutta rennoille koko perheen synttäreille aivan täydellisiä. 
Että NAM vaan!

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa.

VINKKEJÄ VAPPUUN!

Kevättäpinöissä vain minä voin unohtaa tempaisseeni tänään lehtiin (Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Ilkka, Pohjalainen, Satakunnan Kansa, Hämeen Sanomat, Keskipohjanmaa, Forssan lehti, Lapin Kansa ja Kainuun Sanomat. Lehtien lukijamäärä on noin miljoona ja kokonaistavoitettavuus noin kaksi miljoonaa suomalaista) ruokatorstai- aukeaman. Mutta kai sitä voi vielä hehkutella näin illemmallakin?

Aiheena vappu, mikäs muu. Koska Suomi, olen alkanut  vapunvietossa kallistua piknikin sijaan brunssiin, jonka voi kyllä sään sattuessa siirtää kototerassillekin. Siksi sivun teemana olikin viipyilevä vappubrunssi. Valitsen sen kyllä joka kerta kevään ensimmäisen ravintolaterassi-istunnon sijaan, kun sormet kohmeisina yrittää kulautella oluttuopista (tiedetään, oon amatööri).

Vappuun jotenkin kuitenkin liittyy vahvasti tuo juomapuoli ja siksi ehdotankin brunssille Tee se itse - mocktail nurkkausta. Supertrendikästä, varsinkin jos teet sen superterveellisesti.  Ennen kaikkea aivan vapun herkullista!

Nyyttärimeininki rasittaa kaikkia yhtäläisen vähän ja yleensä silloin kaikille löytyy jotakin mieluista. 

Kun brunssipöydästä täytyy löytyä aina kananmunaa jossakin muodossa, mietin sille paikan lehtevässä (ja niin kätsyn valmispohjaisessa) piiraassa kasvisten kanssa.

Tykkään myös kananmunalla täytetyistä pekonisista perunanpuolikkaista, nyt ideoin niiden sijaan kaksi muuta hyvää täytettä. Toisessa chorizoa, toisessa sieniä.  Sanomattakin selvää, että myös juustoa on reilusti.

Caprissalaattia kelpaa aina varioida, varsinkin kun kesän herkuimpia tomaatteja odotellaan vasta, saa uunipaahto ne kuitenkin huikeisiin korkeuksiin. Tämä on just sitä yksinkertaisinta parasta!

Ja kun kerran paahdetaan iso pino leipiä, niin sillipurkkien lisäksi kannattaa pöytään nostaa helppoakin helpompi, maultaan  huippuraikas lohikakku.

Mutta kaikkein herkin, keväisin ja suloisin annos kuitenkin on vadelmaskonssit kukkavoilla. Sain Mimikseltä ihanan lähetyksen kukkia ja versoja, huimaavan kauniita, ja osa niistä päätyi tuohon lohikakkuun ja osa kukkavoihin. Uunituoreen skonssin pinnalla sipaisu kukkaisvoita. Emmä kestä. Taidan tehdä näitä juhannuksenakin!

 

FOODIES & WINOS

Kaupallisessa yhteistyössä Social Wines

Mä olen aina hurmaantunut katetusta pöydästä. Menu- ja paikkakortit, vielä tyhjien lasien kavalkadi, trendikkäästi asetellut kukat ja piitkäpiitkä pöytä, jonka tiedät kohta täyttyvän samanhenkisistä ihmisistä, puheesta ja naurun solinasta, erinomaisesta ruoasta ja siihen sovitetusta juomasta. Joka kerta pieni pala taivasta.

Viime perjantaina olin mukana juuri tuollaisessa kuplivassa illassa, kun kokoonnuimme Social Wines'in ja Atria/Jyväbroiler'in tarjoamalle illalliselle seuraavana päivänä avautuvaan uuteen ravintolaan ja juhlatilaan, Väinö Kallioon. Paikan historiallinen mutta rento miljöö loi puitteet rennolle illalle ja siinä kuunnellessamme ravintolan suunnitelmia (sunnuntaibrunssit kuulostivat must-go´lta) starttasimme juhlatunnelmaan Jaume Serra Brut -kuohuviinillä, joka on aina oivallinen valinta alkumaljaksi. Runsaasti kupliva, sitruunainen ja viheromenainen kuohuviini on muuten ehdottomasti hinta-laatusuhteeltaan voittaja (alle 9€), jos mietitte alkumaljoja vaikka kevään Yo-juhliin.

Ilta hörähti käyntiin superpositiivisesti, kuten parhaat illat tuuppaavat tekemään, iloisten jälleennäkemisten merkeissä ja uusien tuttavuuksien kanssa kättä vaihdettaessa. Tarinan arvoinen oli myös paikalle saapumiseni, kun minä -maalaistyttöakka - pysäytin HSL bussin ihan siihen sopivasti hollille ravintolan eteen. Olihan siinä pysäkkikin 100 m taaksepäin, mutta...

Ensimmäisenä kaatoon ruokapöydässä pääsi Greenleaf Organic Riesling. Viinistä tuli omaan nenään melkein päärynälimsamainen tuoksu, mutta mausta löytyi kyllä rieslingin vahvat, tutut ominaisuudet ruokaviinininä. Puhdaspiirteinen ja kuiva viini sopi erinomaisesti alkuruokana tarjoillun Broileri-pistaasiterriinin kylkeen. Molemmissa maistui kevät!

Pitkän ruokapöydän ainoa haittapuoli on sen pituus ja toinen pää, jonka jutut jäivät kyllä kokonaan kuulematta. Meidän päässämme  juteltiin (ja naurettiin)-tämä saattaa nyt yllättää- blogeista ja blogiemme historiasta, viineistä, ruuasta, ihmissuhteista ja esimerkiksi kankaista(!), paikoista Tampereesta Kokemäen kautta Tukholmaan. Mielenkiintoinen oli myös Social Wines'in viinien esittely, aina korva nappaa jotain uutta. Ilta oli myös eräänlaista alkutuuppausta seuraavan päivän Inspiration Blog Awardseihin, jotka itseltä jäivät väliin samanaikaisten suvun juhlien takia.



Kun lihalla on asteita 57, on se likimain täydellinen. Atrian naudan entrecote, joka on muuten aikamoinen kimpale, oli putsattu kauniiksi filemäiseksi paistiksi, saatiin pöydän päähän itse keittiömestari kertomaan kuinka se filee oli oikein käsiteltykään kun Kulinaari-Kimmon kanssa sitä ihmeteltiin. Suli suuhun spelttirisoton, manchegon ja parsan kyydittämänä.

Ja varsinkin viinin. Los Monteros on mulle aikaisemmin tuttu viini. Se on mahtiesimerkki espanjalaisesta lihaviinistä,  joka ei kaihda pitkään haudutettua, kypsempääkään lihaa. Rypäle on crianza ja makua löytyy ja siitä jää suuhun oikein mukava, tasapainoinen jälkimaku. Erikoisplussana on tietysti myös pullon ulkonäkö (lieneekö se meidän perusjannujen yleisin viinin valintakriteeri?), sen erottaa helposti pullorivistöstä ja lisäksi se on superkaunis pöydässä.

Ja kyllähän se maistui  maistuu. Taisi illallinen venyä ainakin tunnin yliajalle. Happens with the best of parties!

Ruokailun päätteksi herkuteltiin ihanalla Dooley's pannacotalla. Tätä tulee olemaan muuten mun seuraavassa juustokakussa! Kyllä te tiedätte. Herkkua!

Kuten kaikki  parhaat illat, yliajasta huolimatta tämäkin ilta loppui ennen aikojaan (vai ovatko ne juuri siksi niitä parhaita iltoja, koska ei halua vielä lähteä?) Pitihän siinä vielä näpäistä yksi selfie sydämenpuolelle istutetusta Einosta. Eino on se Tämän kylän homopoika -blogin Eino ja kun vastapäätä istui Uudenkuun Emilia ja Go 4 it Vol 2 - Minttu, oikealla puolella  jo vanha tuttu Lumo lifestyle´n Tuuli  ja vinottain sitten Indiedays'in Laura ja SoppaHanna (aivan liian kaukana) oli ympärillä ihana sekoitus genrejä ja nuorta ja vanhaa ja ikinuorta.

Junailin itseni yöpymistukikohtaani Voutilaan. Lipuntarkastuksen kera ja väärällä lipulla tietenkin. Minä ja Helsingin joukkoliikenne ollaan vaan aika erikoinen yhdistelmä....

Kaupallinen yhteistyö Social Wines

PISTETÄÄN KALALLA KEVEÄSTI

Kalaa olisi hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Näin suosittaa mm. Evira. 

Uskallan väittää, että aika monikaan ei tähän suositukseen yllä. Kala on herkkä raaka-aine, joka ei varsinaisesti säilytyksestä parane. Lohi on se ehdoton ykkönen monen ruokapöydässä, se kun on erittäin maukasta, helppo valmistaa (ruodottomaksi) ja kohtuullisen hintaista. En nyt laske sinua onnellista tähän, joka nostat omat kalat verkolla tai katiskalla mökki- tai peräti kotirannasta. Muille on tosiasia, että kyllähän se kuha- tai siikafileen hinta kirpaisee kaupan tiskillä.

Kun laadukkaaseen raaka-aineeseen satsaa, kannattaa satsata myös resepteihin. Ja jottei se nyt ainakaan  resepteistä olisi kiinni, löytyy repertuaariin inspiraatiota tänään Lännen Median  ruokasivuilta.

Tuore, paistettu, kotimainen järvikala on varsin herkkua ihan vaan pannulla paistettuna. Voissa paistettuna varsinkin. Ei vaiskaan, hyvää tulee myös öljyllä. Variaatiota saa kastikkeilla ja lisukkeilla ja kuhan kylkeen tein raikkaan pinaatti-avokadopeston.

Alkuvuodesta olin viime vuoden tapaan vetämässä Seinäjoen Suomi-Ranska seuralle kokkauspäivää ja siellä tehtiin kalaa leivinpaperokäärössä, en papillote. Tämä helppo ja superterveellinen ja niin ranskalainen kalanvalmistustapa tahtoo aina unohtua, vaikka joka kerran kun avaan paperikäärön ja ihanat aromit tulvahtavat nenään, vannon että teen tätä taas pian uudestaan. Nyt keväällä mukaan nyyttiin kannattaa laittaa kevätsadon tuoreet vihannekset. Primöörit, kun oikein hienosti sanotaan.

Kalasta puhun, mutta sopiihan sinne nyt yksi simpukkareseptikin joukkoon. Tuota pientä venussimpukkaa saa hyvin pakasteena, joten jos et ole kokeillut vielä niin kannattaa valmistaa tämä yksinkertainen pasta. Olisitte nähnyt kun meidän Maitotyttö innostui sydänsimpukoista ja kasasi melkoisen pinon syötyjä kuoria lautasen syrjään. Äitikin oli hyvin, hyvin iloinen.

Aina tykkään tuoda mukaan noita aasialaisiakin makuja. Kalakeitto ja lohikeitto on aina ollut yksi meidän perheen lastenkin suosikkiruoka, mutta siihen on kiva tuoda välistä vaihtelua. Nopeimmillaan kalakeiton valmistaa kaupan valmiista pakastekuutioista, eikä se oikeasti ole mitenkään vähempiarvoista kalansyöntiä kuin tuoreesta tuunaaminen. Mun mielestä pääasia, että on (vastuullisesti kalastettua ja tuotettua) kalaa lautasella. Kirkkaassa liemessä tällä kertaa mukana siis korianteria, chiliä, inkivääriä, valkosipulia. Siis nam!

Vielä kaivoin esiin vanhanajan kunnon silakkalaatikon reseptin. Ja miten tuon nyt osaisi selvemmin sanoa: Kyllä oli hyvää!

Hyviä kalaruokahetkiä kaikille! Reseptit näihin herkkuihin siis tänään torstaina 5.4 Lännen Median sanomalehdissä. Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat , Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti.

PIKKU MERENNEITOKAKKU

Maitotyttö on innostunut merenneitoilusta. On kuulkaa merenneitokurssilta diplomi ja kaikki. Melko suloinen harrastus.

Koska merimiesiskä ja lähes joka viikonloppuiset pikaluistelukisat, löydettiin vasta reilut 2 kuukautta 7-vuotissyntymäpäivän jälkeen yhteinen aika 1. pääsiäispäivänä sukulais- ja kummisynttäreille. Onneksi edes kaverisynttärit ehdittiin pitää lähes aikataulussa ystävänpäivän aikoihin. Niille sain aika tarkat ohjeet väreistä lähtien toteutettavasta LPS- kakusta. Huokaisin helpotuksesta kun keskellä arkiviikkoa vietettävien synttäreiden kunniaksi sain luvan vetää edes valmiit, muoviset hahmot kermavaahdon päälle.

Kun oli kaikkea muutakin pääsiästekemistä, pääsin  eilisten synttäreiden osalta välttiin kakkugooglailuista synttärisankarin kera ja pääsin totaalisesti yllättämään merenneitokakulla. 

Kakusta tuli iloa ja toimintaa pursuava, värikäs, leikkisä ja räiskyvän kaunis kuin Maitotyttö konsanaan itse. Sellainen suorastaan hengästyttävä. Ja vaikka olenkin itse sitä mieltä, noin yleisesti ottaen, että kaksi ruohosipulia vinoittain voileipäkakun päällä on kauniimpi koristelu kuin paketillinen kinkun- ja meetwurstinsiivuja vieri viereen taiteltuna ja vihanneksilla höystettynä, niin silti omaan silmään tässä kakussa oli jotenkin suloinen runsaus.

Eihän kaikki mennyt silti kuin strömsössä, mutta koska itte olin tyytyväinen ulkonäköön ja äitini kehui makua, niin tuloshan oli mitä mainioin.

Maanantaina googlailin merenneitomuotteja ja löysin 2 sinpukkamuottia ja sen tärkeimmän eli pyrstön juhlakauppa.com:ista, joka oli itselle uusi tuttavuus. Ja paketti oli kotona jo seuraavana päivänä, en ollut varma ehtiikö tulla edes pääsiäiseksi. Olisin kyllä halunnut astetta isomman pyrstön, mutta laitoin sitten enemmän noita pieniä. Tuo olisi sopiva koko myös muffinsseihin.

MERENNEITOKAKKU -suuntaviivat

Pohja 5 munan taktiikalla, eli mittaa lasiin viisi kananmunaa, ja toiseen yhtä paljon sokeria ja vaahdota ne valkoiseksi vaahdoksi. Lisäsin sitten yhtä paljon jauhoja, joista noin 1/2 dl korvasin tummalla kaakaojauheella ja 1 tl leivinjauhetta (ei pakollinen).
175 asteessa kypsäksi.

No, en tiedä mitä tapahtui, Mitä tapahtui? mutta tällä kertaa pitkästä aikaa pohja lässähti. Siis oikein kunnon montulle meni, ihan soppalautaseksi. Ei ollut aikaa eikä varsinkaan energiaa toisintoon, joten leikkasin kakun kolmen osan sijasta vain kahteen ja hiukan leikkasin korkeita reunoja pois sivuilta.

Kostutin kakun laktoosittomalla maitokaakaolla ja kokosin saman rengasvuoan sisälle, jossa sen olin paistanut, ilman pohjaa tietenkin.

Täyte kaakaopohjan kaveriksi tehdään herkullisemmillaan mustaherukasta. Mulla oli ehkä 5 dl pakastettuja herukoita ja kiehautin ne äkkiä n. 1,5 dl kanssa sokeria ja soseutin bamixilla. Sitten vaahdotin n. 5 dl vispikermaa, laitoin 5 liivatetta kylmään veteen pehmeämään.  Sekoitin mustaherukkasoseen ja kermavaahdon, tarkistin maistamalla, että makeutta on tarpeeksi, taisin vähän lisätä sokeria. 5 min kuluttua puristin liivatteet kuivaksi  ja sekoitin huolella tilkkaan kuumennetua herukkamehua. Sulanut liivateliemi ohuena nauhana herukkatäytteeseen ja hyvin sekoitus. Levitin oikein paksun täytteen pohjalevyn päälle ja sitten toisen kakkulevyn päälle, kostutus ja ulos pakkaseen peiteltynä.

Marenki ja koristeet

Kakun  pintaan tein marenki-voikreemin Kakkumonsterin ohjeella. Se onnistui tällä kertaa erinomaisesti, tein italialaisen marengin joka vaatii lämpömittarin ja 121 asteen mittaamiseen, mutta muuta vaikeaa siinä ei olekaan(eikä tuokaan ole vaikeaa). Jaoin kreemin  kolmeen osaan ja värjäsin sinisen ja vihreän sävyihin. 

Kylmän kakun pintaan levitetään ensin tiukka "murustopperi", eli kauttaltaan marenki lastalla siloittaen ja sitten hetkeksi taas kylmään. Pursotuksia varten minulla oli isot tähtityllat ja niillä kiersin reunoihin tuollaiseen aaltoefektiin.

Edellisenä iltana olin tuunaillut sitten simpukoita ja pyrstöjä, muoteilla ja ilman. Simpukoiden tekoon ilman muotteja löytyy You Tube -videoita, joista tsekkasin pari. Sekoittelin erivärisiä sokerimassoja ja marsipaaneja, jotta sain esim. pyrstöistä elävän näköisiä. Asettelin pyrstöjä kuivumaan eri asentoihin. Aamulla sitten tupsuttelin niihin elintarvikeglitterivärejä ja ruskealla elintarvikekynällä maalailin simpukoihin varjostuksia. Pyrstöt eivät vielä olleet täysin kuivia. laitoin niiden sisään hammastikun, että sain ne tökättyä kakkuun seisomaan (tämä kannattaa siis tehdä ennen niiden kuivumista, mutta jouduin vielä tukemaan nuo kolme pyrstöä kakun päällä hammastikuin, jossain kuvakulmassa ne saattavat näkyä.

Ihanin vaihe oli tietysti koristeiden levittely. Mulla oli sinivihreää nonparellia, joka natsas hyvin marenkiin ja pikkusen laitoin sinne tänne myös pinkkisävyä elävöitykseksi. Tuo kultarae, sopii merenpohjaan hyvin ja heittelin sitten vielä kultahelmiäkin. Kakku olis ihan hieno ollut vain pursotukset reunoillaan, mutta koska meritähtiä ja simpukoita oli jonkin verran, niin päällystin niillä reunatkin. Eikä sekään hömpömpältä näyttänyt!

Meitä oli 11 aikuista ja 8 lasta ja kakku riitti hyvin tuolle määrälle, jälkkäripöydässä tarjosin vain kakkua, kaupan keksejä ja poppareita. Ensin söimme parsaa, munia ja pekonia sekä mozzarellasalaattia paistetuilla herkkusienillä ja uunitomaateilla ja oliiveilla. Pääruoaksi yksinkertaiset hirvilihapullat tomaattikastikkeessa pastan kanssa.

Oli mukava nähdä kummiperhe, (terveisiä Pia- ja Riina- kummit, jotka eivät päässeet tällä kertaa) ja perhettä molemmin puolin sukua. Sukusynttärit on parhaita.

Eniten, eniten oli ihana nähdä Maityttö 7 v:een jo ihan liian vanha, yhyy ilo ja ylpeys kakusta. 

Mun merenneitoni, rakas.