Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.
Lännen Median tuottaja sanoi ymmärtäneensä rivien välistä, että tukkään aika paljon juustoista. No niinhän minä tykkäänkin! Eikun siis rakastan!
Tykkään ihan kaikenlaisista juustoista. Lapsuuden punakuorinen edam, suoraan suuhun höylättynä tuottaa iloa yhtä lailla kuin vahva arominen, pitkään kypsytetty haisuli juusto. Pasta ilman (kunnon) parmesaania on pyhäinhäväistys ja Kreikkaan voisin matkustaa yksinomaan fetan takia. Lehmänjuusto, vuohenjuusto, lampaanjuusto. Juustoa kuluu ihan joka päivä. Vieläkin mietin kyynelsilmin miksi Juustoportti lopetti chili-vuohenjuuston valmistuksen. Ja listaan Seinäjoen suurimmaksi epäkohdaksi, ettei kukaan myy täällä taleggiota.
Tai reblochonia. Sitä tarvittaisiin kuvan Tartifletteen, mutta herkullinen tuli tuosta twistatustakin versiosta.
Juustoreseptejä mietin ystävänpäivän hengessä. Juustolla jos millä on lupa herkutella ja juhlistaa ystävyyttä ja rakkautta ensi viikollakin. Tartifletten valitsin sen juustoisuuden överiyden ja rehdin makuelämyksen takia. Yksinkertainen vie sydämen parhaiten.
Vuohenjuustosalaatista on miljoona versiota, luultavasti jokainen yhtä syötävän herkullinen. Ystävän eteen nähdään hiukan vaivaa paahtamalla paprikat ja marinoimalla kasvikset. Sopii myös vuodenaikaan hyvin!
Nuorekkaasen ystävänpäivän ilonpitoon tehdään pikkupaprikoita ja chilejä juustotäytteellä. En muistanutkaan kuinka herkkuja ovat!
Arvaas mitä nämä pikku söpöliinit minipiirakat sisältää? Jos olet niin onnekas, että pääset tänään lukemaan jonkun maakuntalehdistä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä ) Ilkka, Pohjalainen, Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Hämeen Sanomat, Forssan Lehti, Kainuun Sanomat, Keskipohjanmaa, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa), niin nappaa justoiset hemmotteluresepti talteen. Ne on mun ystävänpäivälahja sulle! Ai niin, ja lopuksi vielä hehkutus: Kokeilin valmistaa myös vegaanista tuorejuustoa elämäni ensimmäistä kertaa. Ja lopputulos? Tämä on aivan mielettömän hyvä levite! MIELETTÖMÄN!
Talviurheilu on ihanaa. Ja, että mitäs sitä on tullut urheiltua sitten? ....ööö, kerran olen ollut laskettelurinteessä Maitotytön kanssa, en hiihtänyt, en luistellut, en edes ollut pulkkamäessä. Kerran olen hyvin liukkaasti kaatunut. Sillä liukasta on lumettomalla Seinäjoen seudulla riittänyt. Onneksi lapset ovat kuitenkin useamman kerran viikossa lumetetulla Joupiskalla mutkamäessa ja tietenkin tekojääradalla. Tekojääradalla vierähti kulunut viikonloppukin parhaassa seurassa Nuorten Hopealuistinkisoissa. Varsinkin sunnuntain jäätävän hyisen viiman sai tuta lähdönjärjestelijän ominaisuudessa keskellä rataa. Mulla sentään oli toppavaatteet päällä, verrattuna luistelijoiden ohuisiin trikoisiin ja sukattomiin jalkoihin.
Onnittelut kaikille mitalisteille!
Kuva Esa Viertola
MAANANTAI: RAVIOLI SÄILYKETÖLKISTÄ Sunnuntai-iltana sängyssä Maitotytön kanssa käyty keskustelu...koko viikonloppu oli vierähtänyt siis enemmän tai vähemmän eväspolitiikalla ja puhuttiin syömisen tärkeydestä: - No, mitä sä haluaisit sitten syödä? Sano nyt joku sellainen ruoka, mitä haluaisit syödä, niin äiti tekee sitä huomenna ruuaksi. - ....hmmp... raviolia! (ja meillä tämä toive tarkoittaa nimenomaan SÄILYKETÖLKKIraviolia). Sitä sitten maanantaille.
Näytti olevan ruhtinaallisesti silakoita ja muikkuja tarjolla kaupassa jo viime viikolla. Jos muikkukukkoa leivinuunissa? ÖÖÖ, ei kun paistan silakoita ja teen perunamuusia!
Simpukoiden saatavuus hyvä, ja aina voi tehdä pakastesimpukoita. Kookos tuo makuun ihanan vaihtelun Aasian malliin. Linkissä myös oiva jälkkäri.
SUNNUNTAI: GRILLIKANA VARTAASSA Jos jollakin on kotona sähköinen varrasgrilli, niin kaivakaa esille ja tehkää, voiko kana parempaa olla. Tai sitten teette vain kokonaista kanaa uunissa.
Postauksen kirjoittaminen tuntuu välillä ylivoimaisen vaikealta. Vaikeimmalta, kun on kokenut ainutlaatuisen elämyksen, sellaisen joka on stimuloinut jokaista aistia. Kun tietää, että sanaisen arkkuni kansi on kovasti natiseva, enkä sieltä koskaan pysty ammentamaan kaikkia oikeita sanoja, jotka vangitsisivat hetken täydellisesti.
Riga-Gaujan alue kantaa vuoden 2017 Euroopan Gastronomisen alueen titteliä. Olin mukana kun titteli julkaistiin Latvian Suurlähetystössä Helsingissä. Huikeasti toteutettu, moniaistinen illallisperformanssi teki tutuksi Wild at Palate - teemaa. Lautaselta löytyi mm. majavaa, peuraa, nahkiaista, ja mehiläisten siitepölyä. Uskomattoman upeasti jugend-tyylinen lähetystö tummine paneeleinen (ja salaovi, yhdessä nurkassa oli varmasti salaovi!) oli muunneltu palaksi latvialaista luontoa musiikin, valojen ja tarkasti harkittujen efektien avulla.
Kieltämättä minulle tuli kerran jos toisenkin tunne, että olen salaseuran kokouksessa. Sanoja ei käytetty, paitsi loppua kohti alkoi olla jo pakko vaihtaa vieruskavereiden kanssa kokemuksia (kun vieruskaveritkin olivat koko ajan aivan parasta seuraa). Heti eteisessä saimme käteemme lankavyyhdit, joita kerien löysi perille yläkerran aulaan, jossa tanssivat faunit ohjasivat meidät eteenpäin kahtena ryhmänä.
Löysin itseni metsään katetun pöydän äärestä. Kankaassa olevien aukkojen läpi päämme ja kätemme pujottamalla saavuimme metsän keskelle kuin vaatekaapista Narniaan konsanaan. Korvakuulokkeista kajahtelivat erilaiset metsän äänet, joiden läpi kertojan rauhallinen ääni esitteli Latvian luonnon ihmeitä. Kuten metsässä kuuluukin, kaikkea leimasi kiireettömyyden tuntu, metsä tuli yhä lähemmäksi, tarjoilijoiden (tai pitäisi varmasti sanoa taiteilijoiden) asettaessa eteemme käpyjä, sammalta, risuja.
Kuvat/Latvian Embassy
Keväisen metsän kohistessa korvissa kullekin valutettiin koivunrungosta mahlaa alkuun tarjoillun majavan kyytipojaksi.
Kuvat/Latvian Embassy
Pääruokaa varten katettiin kokonainen metsäinen pöytä, joka sytytettiin aamu-usvaiseen savuun juuri ennen kuin peuran fileet suklaisessa kastikkeessa sarvineen päivineen, nostettiin eteen.
Suurissa sarvissa kannettiin eteemme myös portviini. Upean metsäinen tunnelma sulki rauhaansa; tunsin, maistoin, haistoin, kuulin ja koin metsän rauhan.
Kuvat/Latvian Embassy
Kuvat/Latvian Embassy
Metsästä matkasimme joen ääreen. Näimme ensin Latvian jokiluontoa esiteltävän videon. Istuimme pitkän yhteisen pöydän ääreen, jonka päissä seisovat taiteilijat loivat väliimme virtaavan veden liikuttelemalla sinisiä silkkikankaita ja nauhoja. Nauhan liike pysähtyi hetkeksi, jotta saatoimme lukea siihen painetun seuraavan ruokalajin.
Jokirapukeitto oli muiden annosten lailla koostettu useista mielenkiintoisista osasista. Annoksia ei myöskään kertaakaan vain tarjoiltu sellaisenaan, kokki kävi joka annokseen lisäämässä pölyä, tai murua, tai kaatamassa kannusta kastiketta. Kaikki sujui ympärillämme kuin tarkkaan harkittu tanssi. Valot, musiikki ja veden heijastukset loivat tunteen, ettei tiennyt oliko veden pinnalla vai pinnan alla satumaisen sinisessä maailmassa.
Keiton jälkeen silmämme sidottiin ja taiteilijat poistivat näkymättömissä pöydältä liinan ja kannen, jonka alta paljastui kirkas joen pohja. Yksitellen Ahdin tyttäret ottivat kiinni kädestä ja asettivat sen veteen, samalla vapauttaen sidotut silmät ja ohjaten käden joen pohjassa olevalle meripihkan näköiselle kivelle kuiskaten samalla korvaan: "It's amber, eat it." Vaikka oikeaa meripihkaa ei ole syötäväksi tarkoitettu, oli nekku aidon meripihkan näköinen ja tunnelma joen äärellä mystinen.
Joen pohjan päälle asetettiin kirkas pöytälevy, että pääsimme nauttimaan seuraavasta herkusta, nahkiaisesta. Nahkiaisen jokinen maku sai osakseen illan eksoottisimpien makujen tittelin. Nahkiaiset olivat aika suuria ja huoneesta poistuessani huomasin, että vain muutama muu oli syönyt sen laillani kokonaan. Eikä se pahaa ollut, vain voimakkaan yksipuolisen jokista, vähän samaan tapaan kuin vaikka ostereissa maustaa suolaveden. Upeat lisukkeet tukivat annosta kuitenkin hienosti.
Illallisesta vastasi Juris Dukalskis kokkitiimeineen, hän on keittiömestari Tam Labam Büs Augt- ravintolassa, joka kuuluu Latvian TOP 3 ravintoihin.
Kuvat/Latvian Embassy
Jälkiruualle kokoonnuimme koko porukka mehiläisten surinan ajoittaen täyttämälle niitylle, jota hallitsi muutama mehiläispesä, jonka kennoista saattoi valuttaa tuota kultaista nestettä. Huoneessa oli myös huumaavan voimakkaana hunajan tuoksu.
Suuren hunajaleivän sisuksista meille annosteltiin jälkiruuat ja ilta päättyi lopulta hunajakakun kautta siitepölyllä maustettuun mantelimaitoon.
MENU
LATVIAN SENSES
18.01.2017
Welcome drink: Cloudberry infusion with Riga Black Balsam
FOREST
Appetizer
Smoked beaver with bilberry-marinated pearl onions and salted cucumbers
dark-beer bread, golden chips, seed-bread crisps, dark-beer gel
Lāču rye bread with hempseed spread, cranberries, and bio buckwheat honey
sour cream, candied japonica quince, rowanberry jam
Honey minicake with cloudberry jam and japonica-quince foam
Drink: Chamomile almond milk
Menun yksityiskohtainen toteutus oli lumoava, eikä osasten summaa pysty mitenkään toistamaan näppäimistöllä. Hieno lanseeraus Euroopan Gastronomiselle Alueelle 2017. Muita alueita tänä vuonna ovat Tanskan Aarhus ja Italian Lombardia. Liitän loppuun vielä videon, joka illallisemme esikuvana on varmasti toiminut. Samantyyppinen toteutus, josta tunnistan monta omasta illallisestani tuttua elementtiä, on tuotu aitoon luontoon. Video tallentaa mykistävän kauniin moniaistisen ruokailukokemuksen vuodenajat-teemasta.
Osallistuin kutsuvieraana Latvian suurlähetystössä järjestettyyn tilaisuuteen.
Täytetyt uunibataatit on kyllä ollut tämän kauden suosituimpia uutuusreseptejä. Mitä ihanampia täytteitä pukkaa näihin oransseihin jättiläisiin blogilla jos toiselle. Mutta nämä ovatkin superhelppoja valmistaa ja bataatin makeus sietää kovalla kädellä maustamistakin.
Ja niin paljon helpompia kuin ne bataattiranet, joita en saa koskaan onnistumaan. Kaikki muut saa.
Mun tämänkertainen täyte pohjautuu kikherneisiin, ja fetaan ja muuhun itämaiseen meininkiin. Olisi ollut oiva kasvisruoka, mutta kun satuin huomaamaan kaapissa pari kohtapuoleen lenkille lähtevää prosciutton siivua, niin pökkäsin ne mukaan. Eli Good Bye kasvisruoka! Vain muutaman siivun tähden.
Mutta hyvin voisi olla. Oikein mainiosti ja maistuvasti. Reseptin olen toteuttanut kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa, eli se löytyy Apetina- sivuilta. Äläkä suotta piinaa itseäsi, sillä minullekaan ei makseta klikkauksista, eli rohkeasti vain reseptin kimppuun. Minä olen palkkioni saanut! Kaupallinen yhteistyö Apetina.com
Siinäpä se. Kalakukko. Vähän ehkä rohmuisen näköinen, niinkuin luomukseni saattavat olla.
...Aber für Nana ist es mehr als das...
Mutta ei häntä sovi väheksyä, sillä tämä Kalakukko on päässyt esiintymään jopa Keski-Eurooppaan.
...Typisch für Finnland, ein Holzofen in einem modernen Küche...
En mitenkään halua viedä kalakukon alkuperäistä kunnia Savon suunnasta, siellä varmasti valmistuvat aidoimmat ja parhaimman makuiset kukot. Näin kerroin myös saksalaiselle tuottajalle kun hän oli googlaamalla minut löytänyt ja ehdotteli saksalaisen dokumentin kuvaamista sankarina kalakukko. Mutta niin vain puhuivat ympäri, heillä kun ei ollut aikaa lähteä kalakukon syntysijoille. Ja sitten ajattelin, että no paistetaan sitä pizzaakin parissa muussa paikassa kuin Napolissa ja muualta päin katsottuna Suomi on kuitenkin Suomi enemmän kuin Etelä-Pohjanmaa tai Savo. Ja tässä tehdään tunnetuksi meidän ihanaa rukiista ja omaleimaista ruokakulttuuriamme. Niin pöliä lupauduin.
...Es sieht etwas abenteuerisch aus... Kalakukko oli valikoitunut kohteeksi siksi, koska se kuulostaa saksalaiseen korvaan niin hassulta, kuulemma kuin vauvan jokeltelulta. Videon alussa sitä joku epäilee myös hawailaiseksi perinneruuaksi... Olimme aika kompakti tiimi, minä ja nämä kaksi, tuottaja/ohjaaja/editoija Siri ja kuvaaja Alex, joka oli suureksi kauhukseni 206 cm pitkä (tottakai kysyin!), mikä tarkoitti sitä, että hän vaivatta näki vaikka leivinuunini päällä majailevat villakoirat (ne niin viihtyvät uuninpankon lämmössä), mutta oli kuulemma tottunut; joka kerta hotelliin astuessaan, me muut kun yököttelemme pölyisiä sängynalustoja, hän näkee ihan eri sfäärit. Ne joita kukaan ei koskaan YLETY siivoamaan. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että ehkä keittiöni ei ollut niitä polttavimpia kuvaamiansa kriisikohteita, herra oli nimittäin tulossa Afganistanista ja matkalla seuraavaksi Caracasiin. Mutta kyllähän mun kokkausten taltiointiin vähintään sotakirjeenvaihtaja välillä tarvitaankin... Parasta oli tietenkin myös sen lisäksi, että Alex pyysi lupaa kuvata paljaita, kuukauden vanhassa turkoosissa kynsilakassa olleita varpaitani (tämä footage ei onneksi ollut dokumentissa, ehkäs se meni omaan käyttöön?). Että hän silminnähden ihastui kalakukon yksinkertaiseen makuun, pyysi neljänneksen mukaansa hotellille iltapalaksi ja lupasi kokeilla valmistaa herkkua myös vanhemmilleen, joiden arveli sitä osaavan arvostaa. Filmillä Siri saa kunnian maistaa kalakukkoa. Tarinahan ei kerro, että hän ei valitettavasti syö ikinä koskaan kalaa, mutta aika hyvin pokka pitää. Ja miten meni noin niinku omasta mielestä? No, eikös termi kuulu, että maku edellä ja kyllä tämäkin vaan erinomaisesti kalakukolta maistui. Kuva puhukoon puolestaan. ...Willst du etwas leckeres schmecken?...
Dokumentti on esitetty Saksassa joulukuun 20, 2016 prosieben kanavalla makasiinityyppisessä primetime show GALILEOssa, joka kerää päivittäin miljoonayleisön. My 5 minutes in fame! Ja kalakukon ennen kaikkea, kalakukonpa hyvinkin. You tubessakin video on kurkattu yli 45 000 kertaa. Pieniä lukuja maailmalla, mutta mun keittiöstä isoja! Sitäpaitsi, kuinka moni meistä on koskaan tullut dubatuksi saksaksi? Jei!
Tammikuu kierähtää helmikuun puolelle ja valo, tuo ruokabloggaajan paras kaveri pysyy mukana päivittäin kaemmin ja kauemmin. Ei kohta enää mitään hätää.
Ja kun on tarjolla hyvää ruokaa, ei silloinkaan yhtään mitään hätää.
Välillä kannattaa hyödyntää jotain oikotietä. Tässä reseptissä se on Abban ateriakastike kalalle. Vähän uusavuttomammallekkin.
PERJANTAI: AASIALAINEN NYHTÖPOSSU Nyhtöpossu menee arkena myös, koska sen voi hauduttaa yön yli uunissa. Torstaina vaan uuniin nukkumaan mennessä ja valmista raaka-ainetta riittää moneen ruokaan seuraavina päivinä. Sitäpaitsi perjantai mitään arkea enää oo...
LAUANTAI: AASIALAINEN NUUDELISALAATTI Tee iso kulho ja elä tällä koko viikonloppu. Viereen voi laittaa nyhtöpossua, lihapullia, nyhtökauraa, härkistä. Tai sitten vaan tätä.
SUNNUNTAI: MAITOKANA Maito ja sitruuna tekee jonkun kummallisen taian uunissa. Kannattaa kokeilla.
