Kotitilan possun luutonta grillikylkeä

Kun hallussa on kilon pötkäle ihanaa luomupossun luutonta grillikylkeä, niin sitä saattaa ihminen mennä ihan sekaisin valintojen edessä, että minne suuntaan sitä lähtisi viemään. Makean savuisiin amerikkamakuihin, kalankastikkeensuolaista aasialaista kohti vaiko jonnekin Etelä-Amerikan chimichurri-maailmaan? Ehkä pysytäänkin perustanskalaisesti Skandinaviassa?

Tais mennä vähän ruuvit ja mutterit sekaisin, mutta uunin kautta grilliin sen sitten talutin kumminkin.

Olin hiukan yllättynyt, kun tarkempi tarkastelu osoitti, ettei kylkipalassa ollut nahkaa lain, minä kun olin jo maistanut mielessäni sen rapsakkuuden. Mutta niin pehmeää, suussa sulavaa lihaa sain aikaiseksi, että meidän pikku perheemme veteli tuon kaiken kerralla.

Älkääkä tulko selittämään mitään läskinsyönnistä. Tällä tavoin valmistettuna ja tälläisessä palassa "läski" on vain jotain lihaa täydentävää ja maustavaa ihanaa pehmeää HERKKUA!

Ihan varmasti läskikäännytän (lähes) kenet tahansa.

Lihaan tulevasta kuivarubista olen innoissani. Suomesta saa vihdoinkin kuivattuja Ancho-chilejä ihan marketista (Santa Maria) ja se yhdistyi jauhetun kahvin kanssa aivan mahtavasti. Ei ole liian tulista lapsillekaan, vain lempeän mausteista. Hedelmien hapot ja varsinkin päälle puristettu lime sekä raparperisalsa tekevät turhaksi muunlaiset kastikkeet ja sopivat rasvaiselle possulle upeasti.

Ancho-chili ja kahvi maustettua possunkylkeä, raparperisalsaa ja grillattuja hedelmiä.

1kg luutonta Leppälän luomutilan possunkylkeä
1 kuivatettu Ancho -chili hienonnettuna
1rkl suodatinkahvijauhoa
1rkl tummaa sokeria
1 rkl merisuolaa
1 rkl paprikaa

Grilliin:
puolitettuja limejä
puolitettuja nektariineja
lohkottuja ananaksia

raparperisalsa:
1 raparperinvarsi halkaistuna ja pilkottuna
1/2 punasipuli hienonnettuna
1 puntti korianteria hienonnettuna
1-1/2 punainen tai vihreä chili hienonnettuna
1 rkl sokeria
2 rkl omenaviinitetikkaa
suolaa

Kuivaa liha ja ruuduta veitsellä läski. Sekoita kaikki mausteet keskenään ja hiero sitten lihan pintaan. Surautin kuivamausteseosta hiukan sauvasekoittimella, että sain ancho-chilin pienemmäksi. Käytin sen siis kuivana ja siemenineen. Laita lihaa uunivuokaan läskipuoli ylöspäin 120 asteeseen 3-4 tunniksi.

Raparperisalsaan sekoitat vain kaikki aineet yhteen.

Ota grillissä sitten vielä lihaan vähän pintaa ja hedelmiin kauniit paistopinnat. Anna lihan vetäytyä 10 min., leikkaa siivuiksi, purista päälle grillattua limeä ja tarjoa hapokkaan raparperisalsan ja grillattujen nektariinien ja ananaksen kanssa.

Taisin joutua jo johonkin Karibian suuntaan?

Tämä resepti joutuupi muuten Michelin-tähti ravintola Chef&Sommelier'in  keittiömestari Sasu Laukkosen tiukkaan syyniin Lihaa parhaimmillaa - kisassa. Kisaa varten sain tilata lihapaketin Kotitila.fi verkkokaupasta, mistä tuli veloituksetta kisaa varten laitettavaksi tämän lisäksi myös luullista grillikylkeä ja kasleria. Kaikki Leppälän tilan sikamaisesti käyttäytyvää luomupossua. Melko helppoa tuollainen ovelle tuotava termokuljetus. Kerralla isompi satsi ja loput tuoreesta lihasta voi pakastaa.

Mutta siis. Pitäkää peukkuja!

postauksessa käytetyn lihan on antanut reseptikehitystä varten Kotitila.fi

KAFFILLEEEEEE!

Kahvin kanssa maistuu myös suupalanen jotakin pientä, usein makeaa, vaikka omat parhaat kahvihetket ovat ehdottomasti ne kun metsässä istuu kannonnokkaan, avaa rapisevaan voipaperikuoreen kääräistyt rukiiset eväsleivät ja nauttii ne termospullokahvien, tai mikä vielä parempaa, nokipannukahvien kanssa. Kahvi ei ole minulle jokapäiväinen juoma, siksi nautinto kahvihetkistä onkin aina erikoishetki.

Paulig julkaisi kevään juhlakauden kunniaksi vaaleapaahtoisen mutta tiivisaromisen Presidentti Special Blend sekoituksen.

Pauligin kolmas Special Blend- vuosikertakahvi saa seurakseen rustiikin kutsuvan filotaikinaleivonnaisen. Kupillinen erinomaista kahvia kohtaa lehtevän kuoren alla pehmeänkinuskisen sydämen, jonka suolahiutaleet tiivistävät Nariño-pavun aromit. Pekaanipähkinän maku jää viipyilemään. Parissa suupalassa kaikki mitä kahvi kaipaa.

Hyviin hetkiin. Juhliin, vierastarjottavaksi, piknikille tai ihan vaan omaksi iloksi. Leivonnainen ei ole liian hieno, silti se on tarpeeksi erilainen herättämään kiinnostuksen. Makupari ei tällä kertaa perustu makeuteen vaan rapsakkaan suutuntumaan ja suolakiteiden herättelemän kahvin aromiin.

 

Helppokin kuin mikä.
 

 

Filoringit suolakinuskista ja pähkinöistä

n. 80kpl

 

1 paketti filotaikinaa 450g

1tölkki valmiskinuskia kondensoidusta maidosta

200g pekaanipähkinöitä

2 tl sormisuolaa

100g voisulaa voiteluun
 

 

Sulata filotaikina ja avaa rulla. Jaa taikinasivut kahdeksi pakaksi. Levitä molempien taikinapakkojen päälle tölkistä paksua kondensoitua kinuskia. Rouhi pecanpähkinät ja levitä ne kinuskin päälle, lopuksi ripottele päälle hiukan sormisuolaa.

 

 

Halkaise molemmat taikinalevykerrokset vielä puoliksi ja rullaa ne pituussuuntaan rulliksi ja leikkaa kukin rulla 20:ksi sormenlevyiseksi palaksi. Nosta rullat uuunipellille leivinpaperin päälle ja voitele voisulalla. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

 

 

Paulig lähetti pikkuruisen pressopannun kahvipakettien kera ja pääsin eka kertaa kokeilemaan kahvin valmistusta sillä. 3-4 mittalusikallista kahvia pohjalle, päälle juuri kiehunut vesi, kansi päälle, ettei aromit karkaa ja 4 minuutin kuluttua mäntä alas. Kahvi on valmis nautittavaksi. Helppoa ja näppärää ja HYVÄÄ! Kahvipakettien kuljessähän on nykyään tuo pressopannun kuva, mikäli kyseinen suodatuskarkeus soveltuu sille.

Teillä, hyvät lukijat on nyt mahdollisuus valita suosikkinne toinen toistaan herkullisimmista (ja luultavasti jokaisesta omaani kauniimmasta, saankohan mä sääliääniä?....) makuparileivonnaisesta Pauligin kotisivuilla. Eniten ääniä kerännyt resepti tarjotaan Paulig Special Blend 2014 kanssa Pauligin ständillä Taste of Helsinki tapahtumassa kesäkuun puolessavälissä.

yhteistyössä Paulig

IHMISKOE

Amatöörit ja ammattilaiset on erikseen, sehän on selvää. Huomenna laitetaan lakeuksien likka (tai ehkä pitäis laittaa, että akka) lujille: pääsen päiväksi Dietan ammattilaiskeittiöön (missä saattaa olettaa laitteidenkin olevan vimpan päälle...) toteuttamaan varsin ihanalle, mutta myös erittäin kriittiselle kohderyhmälle Sinne-ravintoloihtija Kai Kallion suunnitteleman menun. Apupoikieni taso on kuitenkin sellaista luokkaa, että en osaa päivää pelätä, vaikka valmistettavana onkin 5 ruokalajin menu ensiluokkaisista raaka-aineista n. 25 hengelle. 

Kysehän on siis tästä tilaisuudesta.

Huomenna se nähdään osaanko olla mitään muuta kuin tiellä. Tänään sain alustavan menun ja se oli pyörryttävän ihana syöjän kannalta. Mutta tajuttoman vaativa tälläiselle perheenäiti-kokkaajalle. Pidän menun vielä salattuna, mutta voin kertoa, että paikan tilaisuudesta varanneet ovat tehneet kyllä loistoratkaisun.

Saa nähdä, mitä nousee, minkä näköisenä ja missä aikataulussa? Odotan innolla päivän kokkikoulua ja lupaan kertoa teille rehellisesti oman työpanokseni määrään. Odotan päivää myös suurella nöyryydellä, on ainutlaatuista päästä saman piisin ääreen huippuammattilaisten kanssa. Ja vaikka olenkin tälläinen iloinen hölöttäjä ja huseeraaja, luulen, että kanssani aikaisemmin työskennelleet kokit (kokki-tarjoilija suhteessa) varmasti allekirjoittavat sen, että olen aina suhtautunut kunnioituksella luukun takana taikojaan tekeviin keittiöammattilaisiin. 

Palvelusta on kirjoitettu viime-aikoina paljon ja sen toimivuuden perustana on kyllä tarjoilijan ja kokin ammattisuhde, joka perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja kunnioitukseen toisen ammattitaitoa kohtaan.

Jaa-a hakoteillä taas, ajatus rönsyilee. No, jos näin käy huomenna keittiössä, ehkä Cheffit laittavatkin mut tarjoilemaan....

Lämpimästi tervetuloa tilaisuuteen ilmoittautuneet bloggaajakolleegaani! Odotan työntäyteistä, opettavaista päivää ja ihanaa, iloista iltaa seurassanne.

(Pitääkö jäädä tiskaamaan?...)

Jaettavan hyvä yhdistelmä

Quesadillat on helppoja herkkuja. Avokado, lime, tomaatti ja punasipuli ja kaiken päälle pilven lailla ripottautuva korianteri sitoo meksikolaistyylisen aamiaislautaseni maut tutuksi herkkukomboksi.

Aivan yhtä hyvin tämä käy lounaaksi, illalliseksi tai iltapalaksi. Hyvä yleensä käy. Kaikille koska vaan.

No se juju ja salaisuus eli jippo piilee tietenkin quesadillan täytteissä. Muistakaa mun ohje edelleen: Vähemmän on enemmän.
Juustoa on tietenkin pakko olla. Kestosuosikkini on myös raakachorizo, joka tällä kertaa löysi aivan valovoimaisen kaverin, ohueksi siivutetun salaattifenkolin. Toimii.

Quesadillat, chorizoa ja fenkolia
tortillojen koosta ja määrästä riippuen 2-4:lle

2 raakachorizoa
4-8 tortillaa, maissi tai vehnä (meksikossa quesadillat aina maissia)
1/2 salaattifenkoli
150g mozzarellajuustoraastetta tai goudaa

Vinkit quesadillojen tekoon voit käydä katsomassa tästä mun videolta.

Siivutat fenkolin ohueksi ja puristat makkarat kuorestaan pannulle ja paistat kypsäksi samalla haarukalla murustellen. Tortilla pannulle, päälle juustoraastetta, chorizoa ja fenkolia, toinen tortilla kanneksi tai käännä yksi puoliympyräksi. Paista molemmin puolin. Leikkaa ympyrä neljäksi, ja puoliympyrä kahdeksi palaksi.

Kerää hyvät lisukkeet ympärille ja nauti aivan parhaasta kotoisesta pikaruuasta.

Aamiaisquesadillan akuuttihimo iski tätä lukiessa, mutta quesadilloja löytyy myös omasta blogista videon lisäksi:

Hurjan herkkuja chorizo-quesadilloja

Yllättävää kyllä, ei enempää?

Oodi perunalle!

Mä oon niin peruna-ihminen! ...ja lisäksi riisi ja pasta, noodeli ja what-not-ihminen, mutta ei seata sitä nyt tähän.

Mä niin rakastan perunaa!

Kohta saa vuoden paras aika, suomalaisen uuden perunan aika. Menee kuulkaa meikäläisellä ohi parsojen ja ravustuskauden ja mansikoidenkin.

Ihan siitä onnesta pari vanhaa perunavinkkiä. Vanhoista perunoista.

Yläkuvassa ihanan rapsakat Hawksmoorin perunat, joiden reseptiin taisin tutustua  Chez Jasun blogin kautta. Hän oli lusikoinut reseptin vaatimat ankanrasvat ankankoipiconfit purkista. Itse otan talteen aina pari kertaa vuodessa rasvat ankkaa paistaessani. Se on kyllä erikoishyvää rasvaa. Jasu käytti timjamia, minä olen näemmä hoidellut homman rosmariinilla. Minä en liioin perunoitani kuori.

Hawksmoorin perunat

1 kg jauhoisia perunoita
5-7 rkl ankanrasvaa
rosmariinin oksia tai timjamia
4 valkosipulinkynttä
sormisuolaa

Pese, kuivaa ja lohko perunat ja esikeitä jättäen ne vielä tuntuvasti napakoiksi ja levitä ne uunivuokaan. Lusikoi sulatettu ankanrasva päälle ja sekoita hyvin.

Paista 220 asteessa noin tunti.  Voit välissä käännellä perunoita, että rapsakoituvat tasaisesti. Vartti ennen valmistusta lisää mukaan valkosipulit hiukan pienistettynä sekä yrtit.

Sormisuolaa ja syö.

Toinen ikisuosikkini on uuniperuna kaikessa simppeliydessään. Ekstra gurmeeta saa, kun suuret jauhoisat perunat kieputetaan  folioon ja heitetään kuumille hiilille. Tämä vaatii aikaa, perunan koosta riippuen vähintäänkin tunnin, mutta peruna saa ihanan aromilisän hiilipaahdosta. Eipä siinä sitten enää kun ristiviillot ja suolaa ja voita. Hiiliksi kelpaa leivinuuni, takka, nuotio, grilli, mikä sulla nyt sattuu olemaan.

Minä tein näitä leivinuunia lämmittäessäni, kun se hiilivaihe siinä kestää niin kauan. Samalla heitin uunimakkarat valurautapannulle ja valkosipulin puolikkaat sekaan.

Saattoipa uuni olla makkaralle hitusen kuuman sorttinen, mutta uskotteko jos sanon, että itseasiassa se on juuri hyvää noin päältä kuivahtaneena.

Huuda hep, jos tykkäät perunasta!

Hirvikebab

 

Kotitekoisen kebabin laitto on jäänyt minulta kokonaan väliin. Pakkohan tuollainen virhe on korjata, kun meinattuakin on tullut vasta viitisen vuotta. Uutta sytykettä sain palooni, kun tänä keväänä törmäsin blogeissa pariinkin otteeseen hirvikebabbiin (nyt en vain enää tietenkääm muista/löydä kun tämän yhden). Ja Sipulassakin pullisteltiin asian tiimoilta (melko ruokahalua herättävästi).

 

No kyllä sitä pullistella osataan meilläkin.

 

Jonsei tämä ole pullistelua, niin ei sitten mikään.

 

Tarjosin kebabia omalle ja sisatusteni perheille pääsiäisen aikaan, noin niinkun vähän rennonpana  ruokana. Resepti on iso; 2kg jauhelihaa, josta tuli 3 kebablihapötkälettä. Lisukkeista jätin pois tällä kertaa punaisen kebabkastikkeen, jonka virkaa toimitti pöytään nostettu srirachapullo. Jugurtista, fetasta ja valkosipulista tuli mainio valkoinen kastike. Sitten sekoitin vadille raastettua kaalta ja porkkanaa, asettelin reunoille pieniä tomaattia. pepperoneja, suippoparikaa  ja punasipulia.

 

 

Hirvikebab

(tästä annoksesta riittää lihaa varmaan 25:een kebabiin)

 

2 kg hirven jauhelihaa

1 paketti pekonia

4 rkl öljyä 

1 rkl savupaprikaa

2 rkl rouhittua mustapippuria

1 rkl suolaa

 

Laita kaikki ainekset yleiskoneeseen (pilko raaka pekoni, joka oli hetken mielijohde-lisäys, hirvenliha kun on niin vähärasvaista) ja anna koneen käydä varttitunti. Näin saat massasta hyvin ilmatonta, lähes tahnamaista, jolloin siitä tulee uunissa kebabmöhkäle murekkeen sijaan. Muotoile massasta 3-4 käsivarren (naisen) paksuista tiukkaa pötköä ja kiedo ne jämäkästi folioon. Tuplafolioon. Paista kebabpötköjä 100 asteessa 4 tuntia ja anna mielellään tekeentyä jääkaapissa (jäähdytä ensin) vaikka yön yli.

 

Vuole kebabista joko juustohöylällä tai terävällä veitsellä ohuita lastuja, levitä ne uuninpellille ja ota niihin vähän väriä kuumassa uunissa. 225 astetta, ehkä viisi minuuttia.

 

 

Sitten vaan kokoamaan annoksia ihanaisten itse leivottujen pitaleipien väliin. Koska jos kebabin jaksaa tehdä itse, niin kyllä jaksaa pitatkin. Pitaleipäohje täällä. Kannattaa kokeilla myös täysjyväpitoja, niiden maku on aivan huippu, mutta eivät ehkä kohoa aivan niin hyvin.

 

Ja jos pötkäleitä jää niin se on helppo pakastaa ja siitä voi sitten höylätä kebablastuja heti puolikohmeisenakin!

 

Hyviä kotikebabbeja kaikille!

 

 

 

 

 

Rosmariinivarras, miniä ja lammasta

Enkö minä osaa vai enkö minä vaan halua?
Ollaanko sitä meirän keittiössä aivan kaavoihin kangistuneita?

Chileläinen 1865  Cabernet Sauvignon on just sellainen lämpimän rehellinen, rotevasti omilla jaloillaan seisova viini, joka tekee hyvälle, simppelisti valmistetulle lihalle juurikin sen mitä hyvä Cabernet Sauvignon yleensäkin lihalle tekee. En vaan saa suuhuni/ tai päähäni sopimaan sen erikoisempaa, uudempaa tai ylipäätäänkään mitään twistimpää  ruokaa kun se simppelisti valmistettu liha.

Tällä kertaa lampaasta, vartaassa ja grillissä. Yrttejä, savustettua valkosipulia, paahdettua paprikaa. Ja lasi kasitoistkuusvitosta. Kyllähän te tiedätte mitä siitä seuraa ...

Mini-lammasrosmariinivartaita
kymmenkunta varrasta

500g lampaan ulkofilettä
ruukku rosmariinia
4-5 pientä salottisipulia
(savustettu) valkosipuli
1 pieni punainen paprika

marinadi
1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 dl hienonnettua timjamia ja toinen lehtipersiljaa
1/2 sitruunan mehu
1tl savupaprikajauhetta
suolaa ja mustapippuria

yrttiöljy
ruukku lehtipersiljaa 
1 dl oliiviöljyä
2 savustettua valkosipulinkynttä
suolaa

Siisti lampaanfileet kalvoista, sekoita marinadin aineet ja anna maustua pussissa lihojen kanssa vaikka yön yli jääkaapissa. Nopeamman marinoinnin teet kun leikkaat fileet jo sopiviksi kuutioiksi ja marinoit pari tuntia. Ota liha hyvissä ajoissa huoneenlämpöön ennen grillausta.

Kuorittuja valkosipulinkynsiä ja salotteja kannattaa keittää 5 minuuttia, niin ehtivät pehmetä mukavasti. Puolita salotit.  Kuutioi paprika sopivan ronskeiksi paloiksi. Valitse 10 sopivaa rosmariininoksaa (pikkulusikan pituista) ja riivi keskeltä hiukan lehtiä pois, niin ainekset kulkevat paremmin vartaassa. Ota avuksi myös metallinen grillivarras , jolla teet aineksiin ensin reiät ja pujota ne sitten haluamassasi järjestyksessä rosmariinioksaan, 3-4 lihanpalaa kuhunkin, valkosipulinkynsi, salotinpuolikas ja ainakin 1 paprikansiivu.

Valmista yrttiöljy surauttamalla kaikki ainekset sileäksi sauvasekoittimella.

Grillaa kuumassa grillissä vartaisiin paahtuneet pinnat melko nopeasti jolloin ne myös jäävät sisältä sopivan meheviksi.

Viimeistele vartaat yrttiöljyllä ja ripauksella sormisuolaa tarvittaessa.

Tämä resepti on tietenkin oma panokseni Oivapari-reseptikilpailuun, jossa kyseiselle viinille etsitään sopivaa huikopalaa vaikka kattojuhlissa tarjottavaksi.

No kyllä minä yritin, vaikka ei meilläpäin kyllä kukaan katolla juhli. Tai no, viime kevään ravintolapäivänä jotkut onnekkaat pääsivät syömään Lakeuden ristin huipulle.

Jos jotakin kuvien ja itse reseptin lisäksi haluaisin kanssanne jakaa, hyvät ystävät, niin se olisi ehdottomasti grillistä leijuva huumaava  rosmariinilampainenvalkosipulipaprikainen-aromi (ja tähän uudelleen ylempi mitäsiitäseuraa-linkki).

Nih!

Viinin toimitti Pernod-Ricard