Hyviä vappu(munkke)ja kaikille!

Viime viikolla tarttui Bake&Party-liikkeestä mukaan ylläoleva härveli. Ja sehän on: Donut maker elikkä munkkiautomaatti!
Ja mikä sen parempi aika testaukselle kuin munkkien kulta-aika vappu. Laite on 5dl vetoinen, mutta mukana oleva taikinaresepti ei täyttänyt kyllä kuin puoli pönikkää.

Donitsit

• 2 munaa
• 1/2 dl sokeria
• 1/4 tl suolaa
• 2rkl sulatettua voita tai öljyä
• 3 3/4 dl vehnäjauhoja
• 4 tl leivinjauhetta
• n, 1dl maitoa (laitoin ainakin 2)

Vatkaa hiukan munia, lisää sokeri, suola ja öljy. Sekoita jauhot keskenään ja lisää maidon kanssa taikinaan. Täytä munkkimasiina taikinalla ja vapauta painiketta apuna käyttäen  munkkirenkaita kuumaan öljyyn.

Paista kuumassa öljyssä kauniin ruskeiksi. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle hieman valumaan. Kieritä kaneli-sokeriseoksessa. Nauti tuoreena.

Plussat ja miinukset

+ värkki tosiaan toimi!

+ taikina helppo ja nopea, koko homma ohi alle tunnissa

+ munkit kauniin näköisiä, keveitä ja hyvin kohonneita (no hei, 4 tl leivinjauhetta!!!)

mutta

- henkilökohtaisena miinuksena se, että en voi oikeasti sietää ns. donitseja tai tuollaisia kakkutaikinamaisia munkkeja, vaan tykkään hiivalla kohotetusta pullataikinasta tehdystä rinkulasta. Ja nämä olivat siis just noita kakkujuttuja, sinänsä kyllä hyvän makuisia.

Elikkä seuraavan kerran teen perinteisen pullataikinan erittäin löysänä ja kokeilen toimiiko donitsi-apuri sen kanssa. Jos toimii, niin niistä tulee varmaan todella keveitä löysästä taikinasta, siis herkullisia.

Mutta joka Arnoldsilla valitsee niitä pikkuisia cakedonitseja tykkää myös näistä!

Hyvää Vappua kaikille!

Kanan eväät ja pekonin paistovinkki

Viime lauantain grillatuille kananpuolikkaille oli tietysti keksittävä jotain kaveriksi lautaselle. Paistoin kaupan puolivalmiit ciabattat lämpimäisiksi pöytään ja valmistin kahta "salaattia". Sumisalaatti ja perunasalaatti sopinevat ajankohtaisesti vaikka vapun piknikille, joten ei kun reseptiä.

Kuukausi sitten iskin siis silmäni  Sillä Sipuli blogissa esiteltyyn sumisalaattiin. En ollut moisesta ikinä kuullutkaan. Kaunis väri, itämaissuuntautuneisuus ja se yksinkertainen tosiasia, että tämä oli jotakin täysin uutta, sai minut päättämäään tehdä tätä ensi tilassa. Sitä paitsi meillä syödään aivan liian vähän rehuja/ kasviksia (koska ne eivät sisällä herkkumakuja voita ja suolaa? : )...) Joten joskus on pakko ihan päättää yrittää keventää.

Tällä kertaa toteutin reseptin tipitarkasti Sillä sipulin ohjeen mukaan, joka meni siis näin:

Sumisalaatti

• 
  
  noin kilo punakaalia
• 
  
  2 porkkanaa 
• 
  
  pari kourallista sipulinvarsia pakkasesta (tai 4 kevätsipulia) 
• 
  
  ½ dl seesaminsiemeniä
• 
  
  (4 rkl mantelilastuja) 
• 
  
  1-3 pkt pikanuudeleita

Kastike

• 4 rkl riisiviinietikkaa
• 2 rkl sokeria
• 1 tl merisuolaa 
• 1 dl (oliivi-tai) rypsiöljyä 
• ripaus mustapippuria
• suolankukkia ripoteltuna salaattiin

 Aineiden osalta minulla oli punakaalia ehkä hiukan vähemmän, seesaminsiemeniä hulahti ehkä enemmän eli n. desi ja pikanuudelilevykkeitä oli se 3(siis nämä ovat sellaisia maustamattomia).

Valmista kastike kuumentamalla pienessä kattilassa riisiviinietikka, sokeri ja suola, kunnes ovat sulautuneet yhteen. Jäähdytä ja lisää lopuksi tähän siirappimaiseen kastikkeen joukkoon öljy.

Suikaloi kaali ohueksi. Raasta kuoritut porkkanat. Silppua kevätsipulit/varret.

Yhdistä vihannekset ja kastike. Tämän voit tehdä jo edellisenä päivänä jotta kaali pääsee oikein maustumaan.

Paahda sesaminsiemenet kuivalla pannulla koko ajan sekoittaen.

Nuiji nuudelilaatat pussissaan esimerkiksi kaulimella pätkämurskaksi. Tässä kohtaa saat hyvin purettua kaiken viikon aikana kertyneet agression. Nuudelit ottavat  sen  vastaan ilman syvempiä psyykkisiä vaurioita, toisin kuin puoliso ja lapset.

Lisää keittämätön nuudelimurska ja siemenet salaattiin. Hyvää tuli!

Jos edellisessä noudatettiin ohjetta kirjaimellisesti, toinen salaatti olikin tuttua ja turvallista ominta tyyliäni, eli mitäs kaapista löytyy. On hienoa tehdä uusia ruokia turvallisesti reseptin kera, mutta koska elämänfilosofiani kallistuu enemmän tuonne eihuoltahuomisesta -puolelle, heijastuu se usein myös ruuanlaittopuolelle. Myönnän, että saatan suunnitella päässäni päiväkausia vieraille tarjottavia tai jotakin juhla-menyytä, mutta se, että hakisin reseptit käsiini ja kirjoittaisin kauppalistan etukäteen jää usein tekemättä. Siinä sitä sitten ostetaan jotain ja sitten siitä tehdään jotain.

Ensiksi meinasin tehdä vaan uunilohkoperunoita (nam, niissähän on rasvaa ja suolaa...) mut *gulps*, kaapissani olikin vain 5 perunaa. Kun syöjiä oli 5 aikuista ja kaksi lasta, en halunnut lähteä sille linjalle, että olisin ruokailun alussa ilmoittanut, että kullekin on sitten vain korkeintaan 4 lohkoa perunaa, niin jotain muuta oli kehitettävä. Eli perunat kiehumaan ja perunasalaatin tekoon. Kunpa muistaisin nyt kaiken mitä sieltä kaapista sitten löytyi...

Perunasalaatti Nannan tapaan

(eli mitä kaapista löytyy)

5 perunaa, kuorittuna, keitettynä ja reilusti lohkottuna

2 kananmunaa, keitettynä ja lohkottuna

1 pkt pekonia, mikrossa kts. alempaa, paloiteltuna

1 punasipuli suikaleina

1dl mustia oliiveja

1dl valkosipulinversoja (ne ovat nuo pavun näköiset, ruokalahjaksi saatu ystättäreltäni Virpiltä, lasipurkki)

reilusti hienonnettua persiljaa

Voi halavattu. Tämä on nyt sitten muokkaus jälkikäteen. Jäi kuin jäikin 1 aines pois. Katselin äsken tuota ensimmäistä kuvaa ja kästin, että laitoinhan minä sinne salaattiin purkillisen papujakin.Kyseessä olis joku Organic mix tölkki eli, kidney, pinto ja valkosisia papuja suolavedessä. Kuinkas saatoin unohtaa?

 Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Kastike

1dl oliiviöljyä

2rkl sinappia

2rkl viinietikkaa

ripaus sokeria.

ravista kaikki kastikkeen aineet yhteen ja sekoita salaattiin. Tarkista maku ja rouhi tarvittaessa pintaan mustapippuria ja suolaa.

Pekoni mikrossa

Tämä on sitä ameriikkaa taas tämä pekonin valmistus. Sääli kun en hoksannut ottaa selventäviä kuvia asiasta, mutta yritetään (tuhansilla) sanoilla.

Miksi? Koska pekonin valmistus näin on kärytöntä, ja vähärasvaisempaa  eikä vaadi seisomista pannun ääressä.

Miten? Ota suuri lautanen ja laita sen pohjalla 2 arkkia talouspaperia päällekkäin. Levitä pekonit vierekkäin paperille, laita päälle uusi kerros paperia ja loput pekonit sen päälle. Lopuksi vielä yksi paperi. Laita mikro päälle, ensiksi ehkä 5 min, käy sitten kurkistamassa ja lisää aikaa tarpeen mukaan, nyt ehkä muutama minuutti kerrallaan. Tehoista ja pekonimäärästä riippuen aikaa kuluu aina 12 minuuttiin asti (mulla on paketille 7 minsaa aika hyvä).

Irrota talouspaperit pekoneista ja nauti/käytä pekonit kuten haluat. Kyllä, pekonit ovat erittäin rapeita. Kyllä ne ovat ruskettuneet. Kyllä, ne ovat hiukan keveämpiä koska ylim. rasva on imeytynyt talouspaperiin. Keittiö on ihanan kärytön ja yksi pannu vähemmän pestävänä.

Kyllä, nämä olivat oikein hyviä lisukkeita kanalle. Hyvällä ruokahalulla syötiin ja lisäannoskauhalla käytiin useamman kerran.

Grillikauden avaus

 Näin aikaisessa en ole kyllä ikinä ollut. Mutta tulipa nyt launtaina 4 asteen koleassa säässä avattua grillikausi. Urho5v. olisi halunnut myös syödä ulkona, mutta sille laitoin kyllä stopin.

En kuulu niihin, jotka harrastavat extreme grillailua talvisaikaan vaan miellän grillauksen kuuluvan aika lailla kesä ja kärpäset -genreen. Tästä aikaisesta hairahduksestani syytän alkanutta bloggailuani ja sen myötä tiiviimpää muidenkin blogien seurantaa. Sillä kun minä paistelin maksapihvejä viikko sitten esiteltiin Siskot kokkaa - blogissa uskomattoman herkullisen näköistä kokonaisena grillattua kanaa.

Kokonaista kanaa olen uskaltanut grillata vain muutaman kerran toissa kesänä kun Glorian ruoka ja viini lehdessä muistaakseni oli  se grilliresepti jossa kanan pyllyyn tungettiin kokonainen oluttökki (meillä Urho silloin 3v. risti sen kyllä kaljapurkkiin tungetuksi kanaksi...). Kana onnistui silloin hyvin ja tuolloin vasta tajusin epäsuoralla lämmöllä grillaamisen mahdollisuudet. Sitä ennen kun tuntui että uskalsin grillata ainoastaan ruokia, jotka vaativat vain muutaman minuutun paistoajan.

Oma toteutukseni Siskot kokkaa- kanasta meni siis näin: hain kaupasta 2 Kariniemen  kokonaista marinoitua uunibroileria. Aioin kyllä valmistaa niille oman marinadin, mutta olin perjantai-iltana niin väsynyt dramaattiselta ratsastustunnilta tultuani, että se jäi. Launtaina otin kanat sitten huoneenlämpöön ja päätin halkaista ne kahtia, kuten olin nähnyt Nigellan tekevän jossain ohjelmassaan. Ronskisti kiinni kanasta ja puolita se vahvoilla keittiösaksilla leikkaamalla 2 identtiseen osaan. Selkärangan puolelta voit leikata selkärangan vierestä ja sitten uudelleen toiselta puolelta selkärankaa, jolloin olet irroittanut sen siis kokonaan. Roskiin meni.

Olin ajatellut sivellä toisen kanan pinnan esikuvani käyttämällä chutneyllä johon tuli siis

• 2 rkl mangochutneytä 
• 2 rkl sitruunachutneytä 
• 2 rkl soijaa 
• n. 3 rkl öljyä (esim. rypsiöljy)

mutta kaupasta en löytänyt sitruunachutneytä, joten korvasin sen puristamalla mukaan puolikkaan sitruunan.
Toisen kanan sivelin laiskana tyttönä kaupasta ostetulla valmiilla BBQ Glace - SUIHKEELLA (joo, oli helppo käyttöinen).

Tässä likat matkalla grilliin.

Laitoin siis kananpuolikkaat nahkapuoli ylöspäin 2:lle foliogrillialustalle välttääkseni grillin sotkeentumista ja mahdollisia glazesta johtuvia liekinleimahduksia. Olin esilämmittänyt kaasugrillin, asetin kanat keskelle grilliä ja suljin keskimmäiset polttimot jättäen vain 2 ulointa päälle ja suljin kannen. Tästä on kyse kun puhutaan epäsuoralla lämmöllä grillaamisesta. Voitelin ja suihkutin kanoja n. 10-15 min. välein. Niitä ei siis tarvitse käännellä.

Täytyy myöntää, että haju oli huumaavaan ihana! (huom.  Pohjanmaalla puhutaan aina hajusta, hyvästä tai huonosta... tuoksu kuulostaa hienostelulta) Ei ne minuuttipihvit ihan tältä haise!

No niitä tuli grillattua melkein tunti ja vartti, mutta glazen ansiosta kanat olivat pysyneet mehevinä ja olivat joka puolelta hyvin kypsyneitä. Edes siivet eivät olleet kuivia.

Siitäpä sai sitten valita tummaa tai vaaleaa, kukin makunsa mukaan. Paloittelin kananpuolikkaat vielä 3 osaan; koipireisi ja rintaosa kahtia, jotta pystyi sitten maistamaan molempia laatuja.
Ja voiton vei -rummunpäristystä-  mangochutney marinadi! Tuo mustan kanan glaze, vaikkakin herkullisen näköistä, oli niin suolaista, että nahka jäi syömättä. Itse lihaan sekin oli kyllä jättänyt mukavan savunmaun.

Eli hienosti onnistuupi grillissä myös kookkaammat palat. Olihan lautasella vielä muutakin, mutta ehkä siitä enemmän ensi kerralla.

Ei muuta kun grillit kuumiksi!

Pastamaisempi juttu

 

 

Televisionkatselu on nykyään tosi minimissä. Ei edes ruoka- ja sisustusohjelmia ehdi katsoa. Toisinaan TV on auki oikeaan aikaan ja pääsen nauttimaan jostakin kiinnostavasta ohjelmasta (koska oikeasti en kyllä tiedä enää milloin mitäkin tulee). Rachael Rayn kokkausta jäin katsomaan jaksoksi alkuvuodesta ja mieleeni jäi muhimaan mielenkiintoinen kreikkalainen gulassi. Ruokaan lisätty kaneli jäi kiehtomaan. Mistä tuo nimi ruualle tulee, ei jummarra, mutta hyvältä kuulosti. Siis kreikkalaisuuden vielä ymmärrän kun käytetään mm. fetaa, munakoisoa ja pinaattia...mutta gulassiko tulee tomaattimurskasta ja lihasta (joka on vielä jauhettua)?

 

Nyt sitten muistin reseptin ja etsin sen netistä ruuanlaittotarkoituksessa. Katsoin tarvittavia aineita. Ja ei oota riitti; munakoiso, kalamata-oliivit, sitruuna, sekä orzo-pasta. Ja mitähän se on? Näytti ohjelmassa sellaiselta jättiriisin malliselta, mutta en ole koskaan siihen törmännyt missään. No ehkä täytyy vähäsen  soveltaa.

 

Nimenkin voi varmaan jo muuttaa.Tällä mentiin:

 

Fusillia ja kreikkalainen ragu (toivottavasti bolognalaiset eivät käänny haudoissaan)

 

• 2 rkl oliiviöljyä
• 400g jauhelihaa
• 1 iso sipuli hienonnettuna
• 3 valkosipulin kynttä raastettuna tai puristettuna
• 1 tl oreganoa tai 2 tuoretta oksaa
• 2 hyppysellistä kanelia (mun oli aika isoja)
• mustaa pippuria
• Iso paprika reiluina lohkoina
• 200g latva-artisokkaa (omani oli pakaste, on myös tölkissä)
• 500g tomaattimurskaa
• lasi valkoviiniäviiniä
• kasvisliemikuutio
• 150g kuivaksi puristettua sulatettua pakastepinaattia
•  desin verran murennettua fetajuustoa
• persiljaa (unohdin)

Sopiva määrä keitettyä kierremakaronia tai muuta pastaa.

Ruskista jauheliha ja mausta mustapippurilla, kanelilla ja oreganolla.
Lisää sipuli, valkosipuli, paprika, latva-artisokka, tomaattimurska, viini ja liemikuutio.

Tässä vaiheessa laita pasta kiehuvaan veteen. 

Anna hautua 10 minuuttia. Sekoita joukkoon pasta  ja ripottele päälle fetamurut ja persilja.

Tarjoile.

Oli maittavaa, vähän erilaista, kaneli toi kuin toikin oman kivan säväyksen, sekä makuna, että tuoksuna.
Helppoahan tämä oli tehdä myös, vaikka ainesluettelo näyttääkin pitkältä. Mutta fiilispohjalta pataan vaan kun heitteli tavaraa, ei tuntunut ainakaan työläältä.

Rouva Rey oli tähän valmistanut vielä sitruunasta, oliivista ja persiljasta lautaselle annoksen päälle ripoteltavan gremolatan. Mun mielestä tässä nyt oli kyllä makuja tarpeeksi, joten en sitä tehnyt. Ja kun ei ollut niitä aineitakaan. Teen sitä kyllä varmasti joskus, mutta en ehkä tähän ruokaan kaipaa enää enempää.
Kokeilkaapa välillä jotain tämän tyylistä! Kanelia ja fetaa, ja siinä välissä vähän kaikkea!

Säilykehirvenlihakeitto ja ankkastukin pääteasema

Kuinkas se radiomainos nyt menikään? "Kokataanko teillä avaamalla säilykepurkki vai valmistamalla Burgundin pataa?"  Ainakin tänään meni tuonne ykkösvaihtoehdon puolelle, sillä kaappi oli melko tyhjä, kauppaan ei oikein keriinnyt, nälkäkin oli ja sitäpaisi Iso-hoo oli himoinnut vanhemmiltani viime viikolla saamastani hirvenlihasäilykkeestä tehtyä nötköttisoppaa siitä lähtien kun sai tietää mitä tuo etiketitön säilykepurkki sisälsi.

Eli sitä sitten. Hirvenlihasäilykettähän voi pistellä ihan sellaisenaan ruisleivän tai vaikka näkkileivän päällä. Lasi piimää siihen päälle ja tulee niin juureva olo että!
Säilyke on siis samantyyppistä sikanautapurkin kanssa, huomattavasti vähärasvaisempaa vain. Myös maku on yllättävänkin mieto. Ja vaikka purkissa, niin lienee ihan lähiruokaa parhaimmillaan. Luulen, että tämäkin hirvi juoksenteli vielä vuosi sitten pitkin Kortesjärven mettiä.

Koska päivällisen teemana oli myös 'nopeastiruokaaheti', kaivoin pakastimesta salaisen aseeni, tuon arki-iltojen moninkertaisen pelastajan, peruna- keittovihannespussin. Pakko hehkuttaa kyseistä tuotetta, sillä se on todella hyvä. Kasvikset ovat reiluina paloina ja niissä on myös makua. Lisäät vain veden, lihaliemikuution ja keittosi lisukkeen; jauhelihaa, nakkia, makkaraa, kanaa, seitä, savulohikuutioita, lihaa, mitä teillä nyt sitten perunapohjaiseen keittoon ikinä pannaankin. Vaikka sitä nötköttiä. Maistuu oikein kotoisalta, on aivan ehdoton lapsiperheessä, meilläkin menee varmaan kerran viikossa jossain muodossa. Pussin hinta lienee n. 1, 80 ettei siinä perunankuorimisella paljon tuntipalkoille pääse. Ja sitten voi tietysti alkaa variomaan myös lientä; tomaattimurskaa, tuorejuustoa, kermaa, kookosmaitoa... ideoita otetaan vastaan.

Säilykehirvenlihakeitto

• 1 l vettä
• 1 säilykehirvenlihapurkki (tästä keitto on saanut omaperäisen nimensä...)
• 1 pss peruna+ keittovihanneksia (pakaste)
• 2 lihaliemikuutiota
• persiljaa tai korianteria

Kiehauta vesi vedenkeittimellä saadaksesi nopeasti kiehuvaa vettä. Kumoa kattilaan kiehuvan veden joukkoon pakastepussin sisältö ja viipaloitu tai lusikalla kaivetut hirvenlihasattumat. Lisää myös lihaliemikuutiot. Anna porista n. 15 min tai kunnes perunat kypsiä. Tarkista maku ja viimeistele persiljalla tai tässä tapauksessa korianterilla, se oli ainoa 'twist', jonka tähän annokseen keksin toteuttaa. No, sanontahan kuuluu. "säilykehirvenlihakeitto säilykehirvenlihakeittona..." (jössös, että mä rakastan tuata sanahirviötä).

Soppa maistui koko väelle paahdettujen ruisleipien kera. Mukana oli myös pitkältä Aasian turneelta palannut Isosisko (Urhon). Tätä harvinaista perhekokoontumista juhlistaakseni huomasin pöydällä viime viikkoisen ankkastukinpuolikkaan joka suorastaan huuti muuntumista köyhiksi ritareiksi. Meilläpäin se tapahtuu todella simppelisti. Pullasiivut kastellaan molemmin puolin maidossa ja paistetaan kauniin väriseksi voissa pannulla. Siinä se. Osa nautti niistä tähän tapaan:

 Todelliset nautiskelijat eivät toisaalta hautaa ritarillista ankkastukkia lisukkeisiin, vaan vain korostavat sen makua ripauksella sokeria...

*ankkastukki= eteläpohjalainen murreilmaisu pullapitkosta

Pekoniset maksapihvit

Liian harvoin tulee laitettua maksaa vaikka se on herkullista ja edullista ruokaa kaikissa muissa muodoissaan paitsi maksalaatikkona. Ja sekin on kyllä edullista. Jokunen aika sitten tuli pitkästä aikaa laitettua jauhemaksapihvejä, kun netissä tuli ohje vastaan. Tarkemmin ottaen Pekoniset maksapihvit -ohje (ruokala/Matleena Lahti).

Hyviähän niistä tuli tälläkin kertaa. Eikä kylläkään palaneita, vaikka tuossa kuvassa paistopinta näyttääkin uhkaavan mustalta. Täytyy kyllä sanoa, että paistolämpötilaa saa hetken hakea, pihvit ottavat värin todella nopeasti.

Pikkuisen mukailin alkuperäistä reseptiä, eli raastoin sinne porkkanaa mukaan myös ja tuoretta meiramia ei ollut, enkä sitten muistanut laittaa kuivattuakaan. Mutta tässä ohje porkkanan kera.

Pekoniset maksapihvit
4:lle


1 sipuli hienonnettuna
1 rkl voita
400 g jauhettua naudan maksaa
2 dl perunaa raastettuna (esim. Rosamunda)
2dl porkkanaa
100 g pekonia silputtuna
1 muna
2 rkl korppujauhoja
1,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
0,5 tl mustapippuria
voita paistamiseen
tuoretta meiramia
puolukoita


Kuullota sipuli voissa pehmeäksi. Sekoita maksaan jäähtynyt sipulisilppu sekä muut ainekset. Anna mureketaikinan tekeytyä jääkaapissa reilusti ennen paistamista. Annostele taikinasta pihvejä suoraan paistinpannulle ja paista ne voissa kypsiksi.

Meillä pihvit nautittiin siis perunamuusin ja puolukkahillon kera
Lisäksi suikaloin 3 isoa sipulia, kuullotin niitä pannulla voissa, maustoin balsamicolla ja annoin hautua pehmeiksi. Maku vielä kohdalleen ripauksella suolaa ja sokeria.

Siinä se. Aika vaivatonta arkisapuskaa. Ylimääräiset pihvit voit pakastaa, niin seuravalla kertaa suoriudut vieläkin nopeammin ruuanlaitosta. Tai nauti iltapalaksi kylmänä ruisleivän päällä. Tai syötä rotweilerillesi, mutta sitähän MINä en tehnyt, vaan annoin loput äidille ja isälle.

Urho 5v. tykkää maksalaatikosta. Koska isikin tykkää.

Äiteen salaanen herkkuhetki

Kotona työskentelemisessä on se hyvä puoli, että voi syödä koska haluaa ja mitä haluaa. Tai no, mitä kaapista löytyy. Useimmiten se on tietenkin edellisten päivien tähteitä tai sitten voileipää. Tällä viikolla kuitenkin kevätti niin hirmuisesti, että teki mieli myös vähän herkutella keväisesti. Varsinaista reseptiä tässä ei tule, mutta ehkä ideaa kuinka  voi hemmotella itseään ihan samassa ajassa kuin jos tekisit pari voileipää.

Ja mikäs sen keväisempää kuin parsa ja alkanut parsakausi joka oli ensimmäisen herkkulounaani innoittajana. Voisipa tuo otsikko olla myös "Parempia parsoja odotellassa", sillä mikä idea on parsakaudessa kun myytävänä olleet parsat ovat Perusta? No, ne menivät kuitenkin täydestä minulle, olivatpa suorastaan herkullisia, joten voin vain kuvitella mitä tuoreemmat lähiversiot (vaikka edes Euroopasta) olisivat olleet.

Vihreän parsan valmistus on nopeaa, niitä ei tarvitse kuoria, leikkaat vain puumaisen kantaosan pois. Sitten keität ne napakoiksi vähäisessä vedessä n.5+min. Parsat söin kylmäsavulohen ja valmispussista mikrottamani Hollandaise-kastikkeen kera (jossa oli vanha parasta ennen merkintä...). Ei ehkä aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaista, mutta kyllä se silti oli HERKULLISTA! Tuo yhdistelmä toimii!

Herkkuhetki numero 2 sai alkunsa Siskot kokkaa -blogin kukkakaalireseptistä. Ihmettelin, etten ole ikinä tajunnut valmistaa kukkakaalia noin yksinkertaisen viettelevästi. Kyseessä ovat siis paahdetut kukkakaalet parmesanilla. En toista nyt tuoretta reseptiä tässä, pääsette sen itse linkistä katsomaan.

Kukkakaalikeitto on nam. Kuorruttu kukkakaali on nam. Raaka on nam ja sitten mulla on yksi hyvä  kylmä lisäkeresepti (kukkakaalta, jugurttia, sinihomejuustoa...) joka on tosi nam. Intialaisessa kukkakaali on aina nam... Mutta voi poijjaat tämä oli NAM! Parmessanin raastoin  päälle vasta paistamisen jälkeen, sekoitin ja sinne sekin suli. Valkosipuli, sitruuna, valkoviinietikka ja oliiviöljy suolan ja mustapippurin kera suhteellisen pitkältä kuulostavan paistoajan (0,5h) kanssa kuumassa uunissa oli joku maaginen yhdistelmä... Tehkää hyvät ihmiset, sopii lisäkkeeksikin vaikka mille, minä kyllä vetelin sen uunivuosta haarukalla siltä seisomalta.