About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 22. lokakuuta 2021

SUPPILOVAHVEROPESTOPASTA



Suppilovahveropesto valmistuu käden käänteessä ja on ihan jumalattoman ihanan umamista. Sipaisepa sitä sillälailla huolimattoman paksusti vaalealle hapanjuurileivälle tai sekoita sellaisenaan keitettyyn pastaan. Mikä pikaruoka!

Multa oli vähän jäänyt tämä sienipesto unohduksiin, mutta nyt kun se on jälleen virvoitettu lupaan sitä useammin valmistaa. Jos et ole vielä sienipestoa tehnyt, niin nyt ois korkea aika. Lisäksi hyvä aika, suppilovahveroita kun vissiin riittää ja riittää.

SUPPILOVAHVEROPESTO(PASTA)

1 l tuoreita suppilovahveroita
1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
2 dl raastettua parmesaania
1 dl hyvää oliiviöljyä
1 dl neutraalia (rypsi)öljyä
0, 5 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna
mausteeksi suolaa ja mustapippuria

Haihduta putsatuista suppilovahveroista neste pois paistinpannulla. Anna jäähtyä.

Sekoita kaikki loput ainekset suppisten kanssa ja aja tasaiseksi pestoksi, joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Öljyä voit laittaa osissa, ja jos tahna tuntuu kivan notkealta, ei kaikkea tarvitse käyttää.

Käytän osaksi tavallista mautonta rypsiöjyä, joskus oliiviöljyn maku (riippuu öljystä) jyrää kaiken alleen.

Pastaa varten keitä spaghettia tai lemppari lyhytpastaasi tarvittava määrä napakaksi. Sekoita pastaan sopivaksi katsomasi määrä pestoa ja nauti.
Pinnalle paistoin muutaman yksilön runsaassa voissa ihan rapsakaksi.

Pesto säilyy ainakin 3 päivää jääkaapissa ja on verratonta myös leivän levitteenä.







torstai 21. lokakuuta 2021

MYSKIKURPITSARESEPTIT SYKSYLLÄ 2021

Myskikurpitsa on hyvä kurpitsa. Se on se vaaleankeltainen päärynänmallinen, aika makea ja pähkinäisen makuinen. Se säilyy hyvin, on kiinteä (ei siis liian vetinen), eikä siinä ole hirveästi siemeniä. Sen  voi paahtaa hyvin myös kuorineen, uunissa ne nimittäin pehmenevät syötäviksi.Tänään, 21.11.2021 näitä mun reseptejä pitäis löytyä painetuissa lehdissä ja/tai niiden verkkoversioissa  esim. Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat, Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi. 

Salvialla maustetusta kurpitsarisotosta tuli ihanan auringonkeltainen, varsinainen lohtu synkimpäänkin keliin. Siinä osa kurpitsasta soseutetaan ja osa lisätään kuutioina.


Kurpitsakeitto on varmasti yksi nopeimmista, helpoimmista ja maistuvimmista kasviskeitoista. Myskikurpitsa ottaa tosi kiitollisena erilaisia mausteita vastaan. Tässä on liemenä kookosmaito ja mausteena ihan tavallinen keltainen curryjauhe.  Hyvää tulee!


Soseutetusta kurpitsasta ja valikoiduista mausteista tulee  mehevä täyte näihin aasialaisiin nyytteihin. En oikein pysty päättämään kutsuisinko näitä jollakin paremmalla nimella, vaikka gyozoiksi tai amerikkalaisittain poststickkereiksi, näihin kun paistetaan kattilassa rapea pohja.


Myskikurpitsat ovat myös ihania täytettäviä, bataatin tapaan. Ja kun sen täyttää vielä pekoni-pinaatti- juustotäytteellä, joka on muuten ihana täyte.
 

Jälkkäriksi ihanan tuhti suklaakurpitsakakku. Ei liian makea ja mahtavan mehevä kurpitsan ansiosta. Kuorrutuksessa jäi vielä ehkä pienen tuotekehityksen paikka, se olisi voinut olla enemmän halloweeninoranssia, mutta kun menin ensin maustamaan kuorrutetta kaakaojauholla, niin sehän mursi sen oranssin tällaiseksi.

Ja jos illalla vielä suolapalaa, niin pellillinen piirakkaahan on aina tervetullut, siellä ne kurpitsakuutiot kypsyy yhtäaikaa pohjan ja fetajuuston ja punasipulin kanssa.

Tarjolle vietäessä tuohon voisi valuttaa vielä hiukan balsamicosiirappia ja rucolaa... ei paha!

tiistai 19. lokakuuta 2021

AURORA BOTNIA, MINILOMALLA

Kuva Wasaline mediapankki

Tiedättekö, että Merenkurkussa, Vaasa - Uumaja välillä, seilaa nyt ensimmäistä kertaa sitten 40- luvulla alkaneen liikennöinnin upouusi, varta vasten tälle välille suunniteltu alus. Aurora Botnia on julistautunut maailman ympäristäystävällisimmäksi alukseksi ja erityisen ylpeä olen siitä että se on valmistettu kotimaassa, Rauma Marine Yards telakalla. Se on mielestäni hieno valinta, aluksen 120 miljoonan kustannukset ovat hyödyttäneet ihan konkreettisesti suomalaista telakkatyöllisyyttä.

Me päätimme perheen kanssa lähteä lahdenylitysmatkalle syysloman kunniaksi. Perjantaina ehdittiin 16:30 laivan lähtöön ja sunnuntaina olimme takaisin satamassa 17:30. Uumajassa oli meneillään ainakin isot nuorisopainikisat, liekö siinä syy, että keskustan hotellit olivat melkoisen täynnä. Otettiin auto mukaan, niin ei haitannut vaikka Scandic Syd oli pari kilsaa Uumajan keskustasta.

Piti lähteä kaivelemaan Wasalinen mediapankkia, että sain postaukseen vähän vetovoimaisemman kuvan tuohon alkuun kuin tämän laivaan pikkusateessa ajaessa.


Uuden laivan myötä matka-aika on tiivistynyt 3,5 h ja aikataulussa on parhaimpina päivinä 4 lahdenylitystä, mutta yleensä ainakin kolme, mikä suunnattomasti helpottaa esim. Västerbotteniin suuntautuvaa työmatkailua.
 
Matkustajia  mahtuu mukaan 800 ja heille löytyy 68 hyttiä ja reilunkokoisten ravintoloiden lisäksi paikan voi lunastaa lepo loungesta, business loungesta tai kokousosastolta. Lemmikeillekin löytyy oma osastonsa. Tietenkin myös leikkihuone pienimmille.

lepo lounge kuva Wasaline mediapankki

Käsittääkseni laiva runnaa kuitenkin rahdilla ja henkilöautoille sekä rekoille löytyykin huikeat 1,5 kaistakilometriä. Uuden laivan myötä rahtimäärä on kasvanut syyskuussa 40% vuoden takaisesta.


Me tulimme kuitenkin lomanviettoon ja mitäs sitä nyt risteilyllä muuta kuin syömistä, juomista ja musiikkia. 

Mulle tämä Vaasa -Umeå väli on sillä lailla erityinen, että olen ollut nuorena flikkana itse  tällä välillä Silja Linellä töissä tarjoilijana -96 pääsiäisestä heinäkuulle -99 (sitten sain siirron Finnjetille Saksan välille) ja ajalta on ihanat muistot huikean kovasta työnteosta, hienosta yhteishenkestä ja kertakaikkiaan hauskasta työpaikasta. Hauskaa oli nytkin törmätä muutamaan vanhaan työkaveriin, Benkkuun baarin takana ja Sannaan myymälässä. Eka ja viimeinen kesä sekä talvet oltiin Fennialla. Muistan vieläkin sen järkytyksen kun eka kerran laskeuduin jyrkkiä portaita (sanoisin, että tikkaita) pitkin miehistön hyttikerrokseen jossa oli yhteissuihkut ja wc:eet, pienet ja pimeät 2 h hytit kerrossängyillä ja varsinkin talvella jäiden aikaan niin kova rytinä ja ryske, ettei hyttikaverille voinut puhua, koska mitään ei kuullut kuin huutamalla. Kesäkausiksi -97 ja -98 välille vuokrattiin toisetkin alukset Vaasa Express ja Vaasa Jubileum, jotka olivat hiukan vanhaa kunnon Fenniaa modernimpia. Palvelin molemmilla aluksilla, aika mahtava kokemus on myös "varustaa" tyhjä laiva valmiiksi, sekin on nyt tultu tehtyä kahteen otteeseen. Aurora Botnian henksulla tämä on varmaan hyvinkin muistissa, neitsytmatka kun oli elokuussa.

Tuolloin ennen tax freen loppumista tällä välillä elettiin todellisia kulta-aikoja ja väli olikin Siljan tuottoisin reitti. Jäi sympit ja seret toiseksi isolla kapasiteetillään kun paljon pienemmät matkustaja-autolautat vetivät 4 ylitystä päivässä ja koko ajan lähes täysillä laivoilla. Muistan sen hyvin kun kesälaivoilla kääntymisaikaa oli tunti, niin ehdimme juuri ja juuri siivota ja kattaa À la carten, lyödä pöytään viimeisen servetin kun taas aukaistiin ovet ja saatiin sali täyteen. 

laivan myymälä, Wasaline mediapankki. Tällä välilä ei siis ole tax freetä, mutta ostettavaa löytyy kyllä.

Aurora Botnialla löytyy iso, viihtyisä kahvila, jossa kuvassa näkyy  pieni osa. Kahvilassa on noutopöydästä kotiruokalounas, mm. ne kuuluisat lihapullat ja muusi. 


Itse tykkään herkutella myös perinteisellä katkarapuleivällä, koska laivalla ne vaan on parhaita.


Tai sitten ruispohjaisella lohileivällä. Sympaattista  ja niin paljon muistoja herättävää näissä kuvissa, jotka napsaisin vitriinässä olevista leivistä ovat nuo (kumiruutu) myrskyliinat, jotka pitävät tarjottimen paikallaan laivan keinuessakin. Se on sellainen flashback moment usein muuten jo pitkään maissa olleellekin merimiehelle kun nostelee jotain tavaraa hyllylle (ihan kotona maissa siis) ja sekunnin murto-osan mietit, pitäisikö kiinnitys varmistaa jotenkin, ettei se tule alas jos keinahtaa kunnolla. 


Sitten laivalla on toisiinsa kytkeytyvä pubnurkkaus ja iso ravintolasali tanssilattian ja orkesterikorokkeen kanssa, ihanasti keulanäkymin kannella 8 kuten muutkin ravintolat.
 




Jälkikasvu 17 ja 10 v. panostivat ravintolassa mennen tullen drinkkeihin. Mun mielestä siinä on jotain hellyttävää kun 17v.kin nappaa itselleen komean mocktailin sen sijaan, että tilaisi vaan kokiksen. Oon yrittänyt kyllä, että silloin harvoin kun käydään jossain paremmassa paikassa syömässä, asiaa juhlistetaan alkudrinksuin. Oppi meni vissiin jo nuoresta perille, Urho oli joskus alta kouluikäisenä naapurinMintun perheen kanssa Kalajoella, olivat illalla ravintolassa syömässä ja kun oli kysytty ruokajuomia, Urho oli tokaissu (ja siis ei ollut millään listalla), että tropical coktail, kiitos!

Laivalla oli muuten tosi kivasti ihmisiä, ei tarvinnut tungeksia, mutta mukava pörinä kävi. Menomatkalla soitti suomenruottalainen bändi musiikkia ruotsalaisesta tanssimusiikista aina Lady Gagaan, ja hyvin soittikin. Oli mukava vaan istuskella ja kuunnella elävää musiikkia, pari tuntia ruokailun ja laivaan tutustumisen jälkeen vierähti rattoisasti.


Ja sitten mun tärkein, ruoka.

Mä en ole missään nimessä seisova pöytä ihminen (paitsi 7v. kun menin Korpelan Helinän (äiti) ja Anin(ikäiseni tytär) kanssa Finnjetillä Saksaan, jossa isä ja äiti oli mua vastassa, niin muistan kuinka voitin jostain yksikätisestä hirveän määrän kolikoita, niitä vaan tuli ja tuli ja tuli  ja kun Helinä sitten kysyi, että mitäs meinaat voitolla tehdä olin kuulemma tuumannut, että mennään seisovaan pöytään). 

No lähinnä inhoan sitä jonottamista ja ihmisten parveilua ja meteliä.

Kävin kurkkaamassa saaristolaispöytää ja se houkutteli. Vaikka siellä oli väkeä hyvin oli meininki sivistyneen rauhallista. Siis sinne pitkästä aikaa. Ja niin vain kävi tytöllä vanhanaikaisesti kalapöydän ääressä.


Lautanen täyttyi kukkuroilleen, silakoista, silleistä, lohesta ja röristä, katkaravuista ja oih, varsinkin savustetut katkaravut oli ensiluokkaisia. Kylmästä lihapöydästä oli maistettava ihanaa savustettua lammasta, kasleria, villisikaa ja hirveä, pikkelöityjä kantarelleja... Eihän siinä sitten mitään enää lämpimästä mahdu (tarjolla oli kyllä jopa peuraa), mutta yleensä olen sitä mieltä, että painotus on juuri oikea.

Olisi pitänyt hakea lisää niitä savustettuja katkarapuja!


Paluumatkalla sain pojastani herraseuraa ja mentiin kaksistaan À la carteen, josta tuli pitkän ja kapean muotonsa vuoksi ihan vanhan Fennian vanha carte mieleen. (Asiakkaat saapuivat sinne  kapeita portaita pitkin ja ravintolan ovella olimme sitten ohjaamassa heitä pöytään. Vilkkailla lähdöillä ravintolan asiakaspaikat täyttyivät nopeasti. Minä sitten olin onneksi ovella vastassa ja kertomassa, että Tyvär, vi är fulla just ny... lieneekö tuo suomeksi, että valitettavasti ollaan ihan kännissä nyt...).

Urho 17v. sai himoitsemansa hampurilaisen (16€) ja oli kuulemma TODELLA hyvä ja mehevä.


Minä olin tietenkin himoinnut hirvitartaria siianmädillä (7€) ja kyllä, maut menivät hyvin yhteen. Kauneutensa lisäksi annos oli myös sopivan kokoinen. Ja hintainen, vai mitä?


Pääruuaksi valitsin siikatournedoksen juuriselleripyreellä (21€).
Enkä nyt yhtään valehtele, mutta se oli täydellinen myös. Todella pitkä yhtä hyvästä kala-annoksesta, tuo  ruskistettu limevoi oli ihan super. Ja kasvikset, vaikkei niitä tässä näykkään, käsin kuorittuja ja paloiteltuja ja ihanan napakoita.(Nyt alkoi epäilyttää puhunko ihan omiani, jospa ne sittenkin tulevat pussissa kuorittuna ja paloiteltuna? No enpä nyt ole laivan keittiössä ollut seuraamassa miesmuistiin (Fennialla carten keittiö oli aikoinaan niin pieni, että me tarjoilijatkin oltiin melkein liedellä ja päästiin/jouduttiin seuraamaan kokkihommia hyvin läheltä), mutta ainakin vielä ysärillä nämä touhut hoidettiin itse. No ainakin oli niin hyvää, että en epäillyt hetkeäkään.))


Palvelu ylipäätään pelasi hyvin kaikkialla. Tullessa oli vähän vaahtopäitä niin kävin kysymässä Infon nuorelta pojalta, että saako 10v:lle antaa matkapahoinvointitabletin ja hän tuumas hämmentyneenä, että riippuu ihan mitä siinä sun pakkauksessa lukee. Että selvis sitten sekin, ettei matkapahoinvointitabletteja enää jaeta infossa.


Vähän siitä ympäristöystävällisyydestä vielä. Aurora Botnia kulkee siis kaksoispolttoaineratkaisulla  eli vähemmän rikki-, typpi- ja hiilidioksia synnyttävällä nesteytetyllä maakaasulla tai biokaasulla. Sähköohjaus on käytössä satamaan saapuessa ja lähtiessä. Oliko siis mikään ihme, että laivan lähtöä ei huomannut lainkaan, kun se vaan pehmeästi alkoi liukua eteenpäin. Laivassa on erityisen hyvät vakaajat, joten meno oli muutenkin smoothia. Lahden ylitys syysmyrskyssä, varsinkin suojaamattomassa Uumajan päässä saattoi olla ennen aika raffia.

Uusi on aina uusi ja Aurora (vai Botnia, mikä tämän kutsumanimi nyt on? on ihanan avara, valoisa ja lämpimän kutsuva. Unohda siis se edellinen, aika kolkko ja kulahtanut (ja kylmä) alus (jossa et hitto vie löytänyt pistoketta tietokoneelle tai puhelimen lataukseen)ja käy testaamassa Aurora. Sisustuksessa on käytetty tosi paljon kierrätysmateriaalia, mm. ravintolapöydät ovat kierrätysmuovia ja kokolattiamattojen kudonnassa on hyödynnetty vanhoja kalastusverkkoja.

Siinä teille vasta merimiesromantiikkaa!

Tärkeintä on ottaa mukaan hyvä seura, niin aika kuluu kuin siivillä. Tai sitten meet yksin ja uppoudut työntekoon. Perinteistä risteilyryyppäämistä ei varmaan kehtaa ehdottaa enää kenellekään. Sanotaan vaikka näin, että juo vähemmän ja tanssi enemmän!


Wasaline on muuten maailman pohjoisin ympärivuotisesti liikennöivä varustamo!

Ainut asia mitä  vähän nikottelimme (lähinnä IsoHoo, joka kyllä laskunkin maksoi)oli 4 hengen auto perhepaketti edestakaisin, joka maksoi 270€. Ollaan vissiin totuttu liian halpoihin risteilyhintoihin.

Eikä ikkunan läpi saa heijastuksettomia kuvia, mutta meritunnelma välittynee kyllä.





torstai 7. lokakuuta 2021

SITRUUNAINEN TATTIPASTA



 Kuluva syksy on ollut kohdallani kyllä jokseenkin kreisi sienisyksy, tai ainakin olen päässyyt sieneen useammin kuin koskaan ennen. Sieniruoka on sitten syntynyt keittiössä sitä mukaa, koska aina pitää tuoreeltaankin jotakin tehdä, ei vain jemmata ja säilöä. Mulla olisi vielä monta julkaisematonta reseptiä, katsotaan kauanko tässä kehtaa sienistä vielä kertoa.

Nyt en kyllä pääse hetkeen metsään, ilmat on kyllä olleet aika lämpimät ja nyt on sadettakin saatu, eli kyllä kai jotain on vielä tulossa.

Viime viikonloppuna oltiin Maitotytön kanssa pikaluisteluleireilemässä Kuortaneen Urheiluopistolle mitä mainioimmassa seurassa. Lauantain pitkien päivätreenien ajaksi karkasin kolmeksi tunniksi metsään. Halusin nähdä vähän erilaista metsää ja Alajärvelle päin lähdettäessä löytyykin sellaista upeaa harvaa hiekkakankaista mäntymetsää, jonne eksyin kolmeksi tunniksi. 



Sienionni ei ollut kummoinen. Metsä oli täynnä kangasrouskuja, joiden lakit olivat lähes järjestään teevadinkokoisia eikä niistä herunut edes maitoa, kiitos sateettomien kauniiden syyspäivien. Keräsin minä nyt niitä jonkun litran sienisalaattia varten, mutta paras löytö oli vielä lokakuulle yksi iso, kaunis ja puhdas ruskotatti.

Juuri sopiva pastatarpeiksi. Siitä lähtien kun maistoin ensi kertaa elämässäni limanuljaskaa en ole saanut rauhaa tuolta ihanalta sitruunan maulta ja koska en niitä tunnu lisää löytävän, niin olen unelmoinut vielä kauniista tatista, jonka paistaisin voissa ja puristaisin päälle reilusti sitruunaan.

Joten niinpä tein.



SITRUUNAINEN TATTIPASTA KAHDELLE

200 - 250g lempipastaa ohjeen mukaan keitettynä (säästä desi keitinvettä)
1 isohko tatti
1 rkl öljyä
1 rkl voita
1 valkosipulinkynsi
1/2 sitruunan mehu (maun mukaan)
1 dl pastan keitinvettä
2 dl raastettua parmesaania
1/2 ruukkua ruohosipulia
suolaa ja mustapippuria myllystä

Puhdista ja viipaloi tatti. Vapauta pannulla tatti nesteistään ja lisää sitten öljy ja voi ja tiristele tatti reunuksiltaan rapeutuvaksi. Lisää mukaan myös hienonnettu valkosipuli. Lisää tarvittaessa voita ja pidä pannu keskilämpöisenä, ei liian kuumana.

Purista sitruuna tattien pinnalle.

Sekoita mukaan pasta, vähän kerrallaan keitinvettä ja parmesaani ja sekoittele kiivaasti, että parmesaani yhtyy keitinveden kanssa pastaa syleileväksi kostuttajaksi.

Maista nyt suola, koska pastan keitinvesi (toivottavasti) ja parmesaani ovat suolaisia, ja lisää tarvittaessa. Käytä myös mustapippurimyllyä.

Lopuksi reilusti silputtua ruohosipulia.

Kyllä tuli taas helposti herkkua.


keskiviikko 29. syyskuuta 2021

REHELLINEN ROUSKUKASTIKE

Taidan olla yksinkertaisten makujen nainen.  Ruisleipä. Silakka. Sianliha. Rouskut. Kaikki nuo maut ovat tuttuja jo lapsuudesta, Oravan mummolasta. Sen takia niillä on erityinen sopukka sydämessä. Ne sitovat minut juurillaan tähän maisemaan ja näille lakeuksille.

Vaikka minä hörhöttelisin pitkin ja poikin ja söisin suuni makiaksi maailman herkkuja, palaan aina kotiin, turvaan ja lapsuuden onneen kun saan syödä näitä yksinkertaisia makuja. Ruisleipä. Silakka. Sianliha. Rouskut.

Eikä ne maut aina niin mietoja ole, otetaan vaikka rouskut.Kyllä ne ovat luonteikkaita ja vähän pippurisiakin, oikean sienen ja metsän makuisia. Vahvoja. Väkeviä, ei maultaan vaan voimaltaan.

Tasan kaksi asiaa mitä niistä rouskuista mummolassa tehtiin olivat suolasienet, joka jaloistui sitten sienisalaatiksi  ja sienikastike. Se sienikastike ei ollut mikään lihan lisäke vaan kastike, joka syötiin kuoriperunootten kans.Valkokastike, johon lisättiin sieniä.

Siitä mä tykkään vieläkin.

Eikä me ikään puhuttu kangasrouskuista  saati karvarouskuista.
Me noukittiin kangassiäniä ja karvalaukkuja! 


Perinteinen rouskukastike

1/2 l esikäsiteltyjä kangas- tai karvarouskuja (keitä väljäs vedessä 5-8 min)
3 rkl voita
1 iso sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
varovasti valkopippuria ja maustepippuria, suola
persiljaa tai ruohosipulia pinnalle

Pilko käsitellyt sienet, kuori ja hienonna sipuli. Kuullota niitä voissa 5 min.

Ripottele sekaan vehnäjauhoja ja sekoita niin, että vehnäjauhot tulevat rasvaiseksi. Lisää sitten pienissä erissä maito, sekoita aina hyvin välillä ja anna kevyesti kiehua, välillä puuhaarukalla sekoitellen kunnes kastike paksuuntuu.

Mausta suolalla ja valko- ja maustepippurilla.

Voit käyttää nesteenä myös vettä ja kermaa 5+ 2. 





 

lauantai 25. syyskuuta 2021

SUPPILOVAHVEROT Á LA GRECQUE

Á la Grecque on ranskaa ja tarkoittaa, että kreikkalaiseen tapaan. Nimestään huolimatta tämä juttu on kyllä ranskalaisen keittiön hommia. Kyse on tälläisestä pikasäilöntäliemestä, vai pitäisikö sanoa lyhytaikaisesta säilönnästä, joka on oikein mainio paitsi kasviksille (porkkana, kukkakaali tai vaikkapa artisokka), myös sienille. Mulla on on semmoinen muisto, että olisin tehnyt näitä jo Saksassa kakskymppisenä au pair mädcheninä, herkkusienistä tuolloin. Muisto jatkuu edelleen, että joko ymmärsimme säilyvyysajan väärin tai tein jotain muuta radikaalisti väärin, koska muistan, että purkki alkoi kasvattaa hometta. Mutta siis, kuka näitä muistelee...


Tämän reseptin kaivoin taas kerran Linderin ja Holmbergin upeasta Sienionni kirjasta, kohta olen kokannut sen kannesta kanteen.Kyse on siis öljypohjaisesta, sitruunaisesta marinadista , joka tyypillisesti maustetaan mm. korianterinsiemenillä ja timjamilla. Liemeen pääsivät tällä kertaa syksyn ekat löytämäni suppilovahverot, mutta tämä onnistuu upeasti myös vaikka rouskuista.

Ja minkä kanssa tätä syödään? Sopii tapas/mezepöytään tai rapeakuorisen hapanjuurileivän kanssa syötäväksi. Ihanaa myös vaikka lihamurekkeen mehevöittäjänä (siis lautasella, ei taikinassa) tai pateen kaverina. Syksyiset lihapadatkin tykkää.

Nämä säilyvät viikon verran, eli ei ole mikään talvivarastointiohje.Lisäksi kannattaa muistaa, että oliiviöljy jähmettyy jääkaapissa, ota siis ajoissa huoneenlämpöön. Keskimmäinen kuva varsinkin on hiukan samea juuri tämän ilmiön takia.

 SUPPILOVAHVEROT Á LA GRECQUE

2 l suppilovahveroita 
hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä
1 sitruunan mehu
1 ruukku hienonnettua persiljaa
2 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
2 tl tomaattipyreetä
1 oksa tuoretta timjamia tai 1 tl kuivattua
1 laakerinlehti
10 korianterinsiementä (voi riemua, omalta kasvimaalta)
1 1/2 dl neitsytoliiviöljyä
1 hienonnettu sipuli

Putsaa tuoreet sienet. Halkaise isommat ja jätä pienemmät kokonaisiksi. Laita kannelliseen kulhoon/lasitölkkiin ja mausta suolalla ja pippurilla. Purista päälle sitruunan mehu.

Kiehauta kattilassa valkoviini, tomaattipyre, timjami
laakerinlehti, korianterinsiemenet, oliiviöljy ja hienonnettu sipuli.

Kaada kiehuvaksi kuumennettu marinadi sienten päälle ja ripottele pinnalle persilja.

Jätä jäähtymään. Sienet ovat parhaimmillaan kun ovat saaneet oleentua jääkaapissa yön yli. 

Säilyvät reilun viikon ainakin. Jos välttyvät ahnailta herkuttelijoilta.



perjantai 17. syyskuuta 2021

NYHTÖSIENI, NYHTÖTATTI, NYHTÖSIENITACO JA NYHTÖSIENI BAO BUN...

 


Loppuelämäni toive on, että tulispa lisää tällaisia sienisyksyjä, jolloin saan kerätä puhtaita herkkutatteja, jotta voisin valmistaa nyhtösientä. Jos olette kuulleet nyhtötattikehuja joltain, niin voin kertoa, ne eivät ole mitenkään liioiteltuja. Nyhtösieni on nimittäin aivan syntisen herkullista!

Minä inspiroiduin  nyhtösienihommiin tietenkin bloggaajaystävieni mallista. Se on nimittäin sellainen juttu, että kun tietyt ihmiset huutelevat, niin minä likka kuuntelen. Nyhtötatti -reseptejä, aina pienellä omalla käsialalla löytyy Sauvajyvänen -, Ripaus tryffeliä -, ja Kokit & Potit -blogeista (ja Sillä Sipuli IG!).


Nyhtösienen tekoon ei ihan kaikki sienilajit sovellu, jos nimittäin haluaa todella "nyhtöä", joka on sekä tekstuuriltaan että ulkonäöltään, jopa maultaan (lihaisa ja umaminen) hyvin nyhtölihan kaltainen, on siihen paras vaihtoehto herkkutattien puhtaat jalat.Ne nimittäin, tuon kuvan kaltaisesti, nyhtääntyvät ihan raakana pitkiksi säikeiksi. Toki mukaan voi siivuttaa lakit myös, mutta koska minulla oli hyvin jalkoja, käytin vain niitä.

Ulkomaisissa resepteissä näkyy käytettävän osterivinokasta (tai kuningasvinokasta). 

Sitten vähän paistetaan, maustetaan ja uunitetaan ja nyhtösieni on käytettävissä burgerissa, hodarissa, tacossa, bao bunissa, tai ihan vaan voi haarukoida sellaisenaankin. Tämä on kyllä mahtava vaihtoehto kasvissyöjän ja vegaanin proteiiniksi, meidän perheen lihansyöjätkään ei taitaneet edes huomata, että tämä ei ole lihaa.Yritän tässä sanoa, että tämä ei ole mikään vegaani vaihtoehto, vaan oikeasti herkullinen mahdollisuus kaikille ( puheet meni ihan ristiin, mutta kyllä te ymmärrätte).

NYHTÖSIENI

n. 1 kg tatin jalkoja (voit myös tehdä vähemmän, mulla nyt sattui olemaan tämä määrä)
2 rkl öljyä
1 sipuli, hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1-2 tl juustokuminaa, savupaprikaa, jauhettua korianteria (vähän chilihiutaleita tai cayenneä)
1 -2 dl valmista BBQ-kastiketta (tykkään itse Sweet Baby Ray's)
0,5 dl soijaa
mustapippuria ja tarvittaessa suolaa

Nyhdä tatin jalat haarukalla. Voit myös käyttää lakit, tee niistä silloin pitkää ohutta suikaletta.

Kuumenna öljy ja miedolla lämmöllä pehmittele sipulia n. 10 min.
Lisää valkosipuli ja paista vielä pari minuuttia.
Lisää sienet ja kuivamausteet ja paista aika kuiviksi. 


Lisää lopuksi BBQ soosi ja soija mukaan hyvin sekoittaen. Maista, pippuroi ja tarkista suola. 

Tähän asti voit esivalmistaa ruuan ja laittaa vaikka jääkaappiin odottamaan seuraavaan päivään. 
Levitä sienet leivinpaperin päälle uuninpellille ohueksi matoksi. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Sienet saavat ottaa itseensä hiukan rapeaa paistopintaa. Alla olevan kuvan jälkeen paistoin vielä seuraavlla kerralla kauemmin ja nyhtö pysyy mehukkaana vaikka se vähän "kuivaa". 

Nyhtö on nyt valmista käytettäväksi haluamallasi tavalla.



Itse herkuttelin nyhtötatteja ensimmäisenä päivänä Bao Bun -höyrysämpylöiden ja lisukkeiden kanssa kanssa. Bao Bun sämpylät kannattaa muuten kuumentaa höyrykattilassa, tulee mikroa parempia. 
Olivat aivan mielettömän hyviä, jäi harmittamaan lähinnä se, etten huomannut laittaa väliin vielä Kimchiä!



Seuraavana päivänä oli sitten nyhtösienitacojen vuoro. Kuumensin Santa Marian pienet vehnä-maissitortillat pannulla ja kääräisin nyhtösienen lisukkeineen tacon sisään. T-O-D-E-L-L-A hyvää myös!

Sattuneesta syystä käytin molempiin ruokiin samoja lisukkeita,en jaksanut myöskään alkaa pikkelöimään, mutta sellaisetkin tänne olisivat sopineet, varsinkin bao buniin.

Nyhtösienen lisukkeet:
  • retiisinversoja
  • kuutioitua tomaattia
  • punasipulia
  • viipaloitua retiisiä
  • hienonnettua korianteria

Tacosta löytyi myös juustoa ja tietenkin puristus limelohkosta kaiken kruunuksi.

En kyllä osaa sanoa, kumpi oli parempi, nyhtösieni bao bun vai nyhtösieni taco...

Ehkä nyhtösieni!



sunnuntai 12. syyskuuta 2021

SIPULITON SIENIPIIRAKKA

 


Tässä teille tattipiirakan ohje, jossa ei ole sipulia, eikä ole myöskään juustoa. Tekisi mieli jatkaa, että eikä ollut siis myöskään herkullista, mutta sepä ei ole tällä kertaa totta. Niin kaavoihin kangistunut sitä on, että aina ensiksi alkaa sieniruokia suunnitellessa (ja varsinkin piiraita) siitä, että sienet joo, sipulia paljon joo, hyvää juustoa joo...

Teitä taitaa olla kuitenkin monia, jotka syystä tai toisesta kammoaa sipulia, niin laitetaan nyt yksi tälläinenkin ohje jakoon. Itsehän aloittaisin ruuanlaito kuin ruuanlaiton aina sipulista, se vain on niin ihanaa! Toisaalta on kiva haastaa itseään  tuoman esille raaka-aineiden herkullisuuden ilman niitä ilmeisimpiä kavereita. Juu, Koskenlaskija tekee sienikeitosta superherkullisen, mutta kuinka saan yhtä herkun, tai vielä herkumman aikaan ilman sitä?

Olen tässä nyt kovin joutessani lukenut kaikkia sienikirjojani ja yksi opus johon palaan aina uudelleen ja uudelleen on ruotsalaispappojen Jens Linderin ja Pelle Holmbergin Sienionni.Kirjan teksteistä ja resepteistä  paistaa läpi  todellinen sienirakkaus ja sieniymmärrys. Kirjan hyväksi havaittuja reseptejä on mm. tämä Tillinen kantarellikeitto.

Olin saanut päähäni valmistaa sienipiirakkaa, teen suolaisia piirakoita aivan liian harvoin (koska yleensä teen aina pizzaa).Etsiskelin kivaa reseptiä ja luottokirjani lopusta löysin tämän sienipiiraan, jossa puhuttiin metsäsienistä, mieluummin tateista. Ja niitähän minulla oli. Tsekkasin ainesosalistaa ja olin ihan, että ei sipulia (ei edes piilotettua sipulijauhetta), ei juustoa. Tämä on testattava!


SIPULITON SIENIPIIRAKKA

Sienionni-kirjasta
piirastaikina
125 g jääkaappikylmää voita
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl kylmää vettä

täyte
1 l hienonnettuja tatteja
1 dl kermaa
1 dl maitoa
1 tl suolaa
hiukan valkopippuria
2 rkl hienonnettua persiljaa
hyppysellinen muskottipähkinää
3 munaa

Tee taikina kuutioimalla voi ja nyppimällä se sormin kulhossa jauhojen kanssa tasaiseksi. Lisää lopuksi vesi ja sekoita notkeaksi taikinaksi.

Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (käytin n. 22 cm irtopohjavuokaa, pohjalla leivinpaperi). Lepuuta 20 min. jääkaapissa.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. painele taikina haarukalla ja esipaista 10 min. Jos se kovin nousee, voit puolessa välissä käydä tökkimässä lisää haarukalla (toki voit käyttää myös kuivatut herneet painona-metodia, mutten jaksanut).

Keitäs sieniä kerma-maidossa paksupohjaisessa kattilassa melko paksuksi kastikkeeksi. Suolaa ja mausta. Anna jäähtyä.

Sekoita munat hyvin jäähtyneen kastikkeen sekaan , kaada täyte pohjan päälle ja paista 23-40 min.


Nuavvaan! Hyvää tuli ilman sipuliakin!