About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste tv. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tv. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

TULI TV-KOKKI

Kuva Johanna Lindholm

Kuinka siinä niin kävi, se on itselläkin vähän hämärän peitossa. Pyydettiin koekuvauksiin tähtiravintoloiden nuorien taitavien kokkien joukkoon, menin, tälläinen tavallinen ja pulleroinen ruuallarakastaja jonka omassa keittiössä ruuat valmistyvat yleensä ilman turhia nipertelyjä,  ja 2 viikon kuluttua kattelin itteäni Huomenta Suomen lähetyksessä. Melkein voisi sanoa, että kotoa tultiin hakemhan!

No eihän se ny niin menny. Kaikki tähänastiset tekemiseni ovat olleet vaan välietappeja kohti tämän unelman toteutumista. Aina olen halunnut tuon imelän kliseen sanoa, mutta tottahan se EI oo. Voi olla, että joskus olen tehnyt jotakin oikein.  Ehkä se oli se muutaman vuoden takainen skypepalaveri tallin pihalta  ohjelman tuottajan Välimäen Teresan kanssa. Käytiin läpi jotakin reseptikilpailun reseptiä ja puhelin taisi välillä kuvata minun sijaan hevosta. En minä muutakaan keksi. Mutta jäin kai mieleen(ja hevoset, ne on kyllä kuvauksellisia...).


Komea studiokeittiö, Tersalla ja Johannalla langat käsissä.

Monet kerrat ollaan kokkiohjelmasta ystävien kanssa vitsailtu. Vaajaa kuukausi ennen ekaa lähetystä, kun en asiasta tiennyt vielä hölkäsen pöläystä, löytyy puhelimesta bloggaajaystävän kanssa käyty keskustelu.



Aika hurja.

Aika hurja oli myös ensimmäinen kuvauspäivä ja toinen, enkä usko kolmannenkaan ensi viikolla vielä helpottavan. Teresa antaa aiheen, tyyliin vaikka jotain vapuksi, ehkä perunasalaatti ja sitten minä laadin reseptin. Helsinki Food Companyn toinen teräsnainen, Johanna, on se keittiön takapiru, joka kuvauksissa luojan kiitos esivalmistelee kokkaukset. Ja niin sitä sitten aloitetaan kuvaaminen ja voin kertoa, että kamera se vasta on jäätävä, Unohdat oman nimesi, sen mitä piti kokata ja ylipäätänsä syyn siihen miksi seisot leikkuulaudan äärellä sydän kurkussa pampaillen  kirkkaissa valoissa ja tuijotat kameran linssiä. Jos siis muistat tuijottaa. Onhan se nyt paljon luonnollisempaa tuijottaa käsivaralla kuvaavan kuvaajan silmään, kun sitä katsekontaktin tärkeyttä on koko elämä toitotettu. Se vaan näyttää ohjelmassa sangen hassulta se, Natasiskonikin ihmetteli, ettei ollut koskaan huomannut tuota pahaa karsastustani...

Parasta on tietysti myös uudet tuttavuudet;  tuotantotiimi, kuvaajat, ohjaaja, Tuotantoyhtiö MediaHubin Piia on superkannustava.  Ja sitten vaan, nuavvaan, istutaan vierekkäin jonkun valtakunnanjulkkiksen kanssa. Sini <3.

Toinen iso kamera (ja niinkuin huomaatte, termit eivät ole todellakaan vielä hallussa) kuvaa käsiä ja työtä ja sitä liikutellaan lattiaa pitkin. Sille pitää muistaa kallistaa astioita ja näyttää valmista annosta luonnottoman pitkään. Olla hyppimättä uunin ja kameran väliin, puhua selkeästi ja sujuvasti ja samalla tehden paitsi välillä olla tekemättä ja puhua kuitenkin. Muistaa pitää taukoja, että väliin pääsee leikkaamaan. Olla oma itsensä ja saada se annos vielä onnistumaan. Vaikka kyseessä onkin nauhoitettu lähetystä, niin kyllä sen ruuan täytyy mennä kerralla oikein. Ja hymyillä, pitkään ja hartaasti.


Opittavaa riittää. Kunpa kerta kerralta saisin kuorittua sisäisen tv-kokkini näkyviin. Olen samalla kertaa ihan sekaisin onnesta ja jännityksestä ja kauhusta.  Itseä on välillä vaikea tunnistaa ohjelmasta ja omaa ulkomuotoa hyväksyä. Tunnistaa omaa puheenpartta joka hyppii murteesta murteettomaan.

Siksi on ollut tosi tärkeä tuntea ja tietää, että mua myös kannustetaan. Oma perhe ja sukulaiset, bloggajaystävät,  nykyiset ja entiset työkaverit, ratsastuskaverit, koiraharrastuskaverit, pikaluistelijat, laivakaverit, naapurit ja kaikki muut ystävät ja läheiset matkan varrelta.  Tiedän, että niille kaikille oon aina "meirän Nanna". Se auttaa.

Kun pahin paniikkikohtaus iskee yritän ajatella, että mut on varta vasten valittu tähän ohjelmaan ja valinnan ovat tehneet pitkän linjan ammattilaiset. Täytyy uskoa heidän ammattitaitoonsa ja näkemykseen.

Kuva Johanna Lindholm.
Ja ainakin mun kokkikaverini  valinta on nappi; supersuloinen ja -lahjakas, niin nuori ja niin ahkera Marcos Gois. Nykyään tunnetaan myös nimellä  Kuisma, Markus Kuisma. On ollut todella hyvä, että meitä on ollut kaksi, oppimassa toisiltamme  ja jännäämässä yhdessä. Epistä on vaan se, että Kuisma tarttee maskiin 15 min. mutta mulle pitää varata tunti!

Meidän reseptit löytyy MTV:n Makuja-sivulta. Ihka ensimmäinen paahdettu perunasalaatti vei perunasalaatin valmistamisen ihan uudelle tasolle, kun perunat paahdetaankin lohkoina uunissa. Jippii, ei enää keittämistä ja kuumien perunoiden kuorimista tahmaisin sormin. Kuisman reseptit on tietysti omaa luokkaansa, kokeilkaapa kuha-annoksen yhdistelmää pikkelöity raparperi ja fenkoli. To die for! Ja kevään ensimmäiset Teresan pihasta hortoillut nokkoset siinä korvasienipiirakassa! 

Niinkuin aina, parasta kuvauspäivissäkin on syöminen... :). Kyllä muuten Maikkarin uutistoimitukseen häviää nanosekunnissa pari pellillistä leivontalämmintä pullaa. 



Makujen Aamu esitetään torstaisin ja perjantaisin Huomenta Suomen lähetyksessä n. klo 7.20. Vuoropäivinä Marcos ja minä. Jos aamu-tv ei kuulu aamurutiineihisi suosittelen nyt sen sinne ottamaan, voi portugalilais-pohjalaista kokkausta seurata aamujen kokkauksista tehdyssä koosteessa, jonne lisätään vielä muutama ennennäkemätön insertti. Ohjelma kulkee nimellä Makujen viikonloppu ja se näkyy lauantaina AVAn aamupäivässä ja sunnuntaina MTV 3 siinä yhdentoista aikaan. Ja aina on tietenkin Katsomo.

Enkä mä kyllä vieläkään ymmärrä, kuinka ensin  kokkaa Jamie ja muutaman mainoksen jälkeen kauhan varressa onkin Kuisma tai minä. 

Himmeetä, sanois poikani Urho12v!