About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

PAKOLLINEN RAPARPERIPIIRAKKA


Erittäin herkullinenkin tästä tuli. Saattaapi olla, etten hyvästä tiedä mitään, en nimittäin koskaan ole tehnyt sitä  Maisemakahvilan raparperipiirakkaa, josta kaikki vouhkaavat, en edes tietääkseni maistanut. Asia on tietenkin pienellä korjattavissa ja aion sen tehdäkin, mutta sitä ennen otin lähteeksi tämän  amerikkalaisen  "vanhanaikaisen raparperipiirakan" vähän muunnellen.

Piirakassa viehätti erityisesti ainesluettelo, kauppaan ei tarvinnut todellakaan lähteä, sokeria, voita, jauhoja, maitoa ja munia kun meillä on aina.  

Takapihalla odottivat missä-välissä-metrin-mittaisiksi kasvaneet raparperin varret, joista kolme jo kukki, ne pääsivät maljakkoon, muiden osalta täytyy nyt keskittyä raparperikokkailuun. Ajattelin tehdä ainakin murupaistosta ja kiisseliä,  eli ihan perusjuttuja. Nekin vähän niinkuin pakollisia. Ja mitä en ehdi käyttää, laitan pakkaseen, Urho14v. rippijuhlissa haluan tarjota  raikasta raparperisimaa tai -mehua.



Piirakka on todella mehevä. Täytteen ainekset, maito, munat ja jauhot kypsyvät vähän niinkuin kiisseliksi, se pehmentää ihanasta raparperin hapokkuutta. Mulle tämä oli vähän uutta, jotenkin oon aina ajatellut, että pitää olla jotan paksua, kermaviiliä, ranskankermaa, tai edes kunnon kermaa, mutta nuan vaan kevytmaidosta muuntui hieno piirakantäyte.


Tähän piirakkaan vois helposti ostaa kaupan valmista murotakinaa, tai piirakkataikinaa, minä kun en sinne kauppaan lähtenyt niin tein itse murotaikinan. Käyttämäni vuoka on aika pieni, sanoisin 20 cm halkaisijaltaan ja murotaikinasta taisi jäädä puolet käyttämättä (paista siitä pikkuleipiä!). Täytemäärät ovat kuitenkin sopivat tähän pienempään vuokaan. Jos käytät murotaikinaa, niin oma kokemukseni on, että se kannattaa painella melko ohueksi  ja kiinnittää homiota tähän varsinkin pohjan ja reunan yhtymäkohdassa, ettei piirakkaan tule sellasia kovia paksuja reunoja taitekohtiin.


Kuvasta huomaa kuinka todella epätasisesti mun uuni paistaa
Raparperipiirakka
n 20 cm vuokaan

muropohja (tai käytä valmista pakastepohjaa)
1dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
200 g voita
1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää jääkaappikylmä, pieniksi kuutioksi leikattu, juustohöylällä siivutettu tai raastettu voi ja nypi se jauhoseoksen sekaan, niin, että saat murumaisen seoksen. Sekoita mukaan lopuksi kananmuna ja muotoile taikinasta pallo. Kietaise se muovikelmuun ja laita kylmään odottamaan 1/2 tunniksi.

Painele pohja sitten voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille tasaisesti ja ehkä 5 mm paksuudelle. (Tämä taikina on vähän iso määrä tuohon vuokaan. Paista ylijääämä taikinasta muropikkuleipiä tai tee  tartaletteja).

täyte
1 l pilkottuja raparperin varsia
2 dl sokeria
2 munaa
2 dl maitoa
3/4 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Sekoita sokeri ja raparperinvarret. Levitä piirakkapohjan päälle.
Vispaa käsin muna, maito ja jauhot ja suola, kaada raprperien päälle.

Paista 175 asteessa uunin alatasossa n. 50-55 min eli kunnes täyte ei enää hylly.

Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja tarjoile vaniljakastikkeen tai jätskin kanssa.



Blogin arkistoista löytyy myös aivan ihastuttava gluteeniton raparperigalette.

maanantai 27. toukokuuta 2019

NOKKOS-GOMAAE ON KYLLÄ PARASTA IKINÄ



Nokkosia siellä ja täällä, myös meidän omalla takapihalla, siellä aroniapuskien siimeksessä. Keräsin eilen niitä ison saavillisen, koska nokkonenhan on terveyspommi jos mikä.

"Nokkonen sisältää enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini, enemmän rautaa kuin pinaatti, enemmän kalsiumia kuin maito ja enemmän piitä kuin lehtikaali. Lisäksi siinä on mangaania, sinkkiä, seleeniä kaliumia ja magnesiumia, A, E, K1 ja B-vitamiineja sekä runsaasti lehtivihreää ja aminohappoja. Näiden lisäksi nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti E-vitamiinia. Nokkonen onkin kaikista Suomessa kasvavista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin." 
(lähde: Arctic Warriors)

Mutta mitäpä valmistaa nokkosesta? Keväämmällä tein jo lehteen ihastuttavan piirakan nokkosista, vuohenjuustosta ja tomaateista. Ihanat makumuistot on myös telkkarista kun Marcos teki tätä huippua korvasieni-nokkospiirakkaa. Järkyttävän hyvää!

Keitot on, lätyt on, mutta mitäs muuta?
Törmäsin netissä gomaae tai gomae (tai 胡麻和え ) ohjeisiin, ja jos ette ole vielä kokeillut niin todellakin herkullista ja vaivatonta.


Gomaae on siis japanilainen, sesaaminsiemenillä ja -öljyllä  höystetty lisukesalaatti, joka valmistetaan yleensä pinaatista.  Logiikkahan menee niin, että sen mitä voit tehdä pinaatista voit tehdä myös nokkosesta.

Opin googlaillessani, että gomaae on tosi suosittu ruoka Japanissa, melkein ruuan kuin ruuan viereen ja jopa bentoboxiin.

Eikun toimeen.


Nokkosgomaae
lisukesalaatti 4-6:lle
2 l tuoreita nokkosia

2 rkl japanilaista soijakastiketta
1 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl miriniä (riisiviinietikkaa)
1 rkl seesaminsiemeniä paahdettuna 

Kerää nokkoset saastumattomasta paikasta, ei autoteiden viereisistä  ojista tai tunkion kupeesta. Käytä saksia ja kumihanskoja, etsi mielellään nuoria kasvuja, ennen kukintaa ja pieniä maukkaita lehtiä. Meidän aroniapuskien  alla täyttyi kaikki kriteerit.

Huuhtele nokkoset isossa siivilässä ja ryöppää sitten isossa kattilassa (n.5 l) kiehuvassa vedessä, n. 30 sek- 1 min. Sillä lailla, että veltostuu. Siivilöi nokkoset vedestä, mutta säästä ihmeessä neste, minä join sitä koko illan nokkosteenä, tälläiselle mustan teen ystävälle se ainakin maistui. Ja sopiihan se myös tukanhuuhtelun, tai kasviskeiton pohjaksi, näin muutamia esimerkkejä tässä luetellakseni.

Huuhtele nokkoset sen jälkeen jääkylmällä vedellä, ettei kaunis vihreä väri sammu ja purista kuivaksi palloksi. Tämä salaatti on muuten tosi kauniin vihreä!

Hienonna nokkonen. Jos haluat voit ottaa paksumpia varsia pois, jätin ne paikalleen maistamisen jälkeen, koska eivät olleet mitenkään puisevia tai karvaita.

Sekoita kastikkeen aineet ja paahda sesaminsiemenet kuivalla pannulla. Sekoita kaikki yhteen ja aseta gomaae tarjolle kulhoon.

Todella mahtavat maut. Piti ihan vetää omiin suihin tuosta kulhosta päin. Kannattaa tehdä. 

Ja niin ihanan helppoa!

Koska ihana nokkonen!


Toukokuun ruokahaasteen aiheena on nokkonen. Ruokahaaste on kaikille avoin haaste jakaa yhteiseksi iloksi parhaimmat sesonkireseptit tai vaan kuvat aina kunkin kuukauden teeman mukaisesti. Tägää reseptikuva IG:ssä #kuukaudenruokahaaste. elyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 

Nokkosaihe on kirvoittanut  esim. seuraavanlaisia reseptejä blogeihin:
Villiyrttipasta
Nokkosletut
Nokkosrisotto
Choriso-nokkospasta
Hummus
Nokkossämpylät
Chimichurri
Nokkospestopasta

torstai 9. toukokuuta 2019

ÄITIENPÄIVÄN SUOLAISET HERKUT



Minä olen sellainen suolaisen ystävä. Makeaa voi maistua joskus lusikallinen tai toinenkin, mutta mitä makeampaa, sitä nopeampaa on yliannostus taattu ja hyväolo vaihtuu helposti äklötykseen. Kakkuja syönkin ennemmin silmilläni, sillä upeitahan ne on.



Tein siis muutaman piirakan ohjeen ja pari salaattia äitienpäivä mielessä tämän päivän sanomalehtiin. Ajattelin vähän niin, että gourmet iskät löytävät kyllä korkealentoisempia reseptejä googlaamalla, nyt tehdään sellaisia, jotka onnistuvat varmasti kaikilta, lapsiltakin, pienemmiltä ainakin avustettuna. Siksi piirakoiden pohjat haetaan pakastealtaasta, musta ne ovat aika huikean helppo vaihtoehto, enkä ole kyllä koskaan kuullut kenenkään sanovan, että huomaa, ettei ole itsetehty pohja...

Sesongin mukaan ja hortoilua villisti aloitellen/odottaen täytyi ensimmäisenä valmistaa nokkospiirakkaa. Sekin on ihan mahtava juttu käydä hanskoin ja saksin varustettuna keräämässä luonnosta lasten kanssa. Nokkosten kaverina on ihanaa Kolatun vuohenjuustoa ja Närpiön tomaatteja. Laaturuokaa!



Parsa maistuu itseoikeutetusti myös Äitienpäivän herkkuna. Parsa-hollandaisepiirakkaa voi vielä tehdä ruokaisemmaksi tarjoilemalla sen kylmäsavulohen tai -kinkun kanssa.





Salaateissa ihastuin jo joitakin vuosia sitten amerikkalaiseen wedge-tarjoilutyyliin, eli itse salaatti ei ole pilkottuna salaatin seassa vaan lohkona, päälle ripotellaan sitten muut ainekset ja oikein hyvä kastike. Tässä kastike on maustettu tahinilla, mutta tykkään kovasti myös piimä(aurajuustokastikkeesta). 



Toinen salaattini ihan pursuaa tummanvihreää terveyttä ja makua: varsaparsakaali, rucola ja herneenversot antavat ihanan pehmeän pedin kotimaisille mansikoille.

Ja kyllä kai sitä nyt kumminkin jotakin makiaksi lopuksi. Miten olis jätskikakku?


Nämä reseptit löytyvät tänään siis sanomalehdistä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä, aikalailla kattavasti Lapin Kansasta Turun Sanomiin.

Viime viikonloppuna lapset, minä ja koira kyläilimme Lahdessa katsomassa Sound of Musicia, jossa kummityttöni Helmi soitti orkesterissa ja tänä viikonloppuna pe-su koko perhe suunnistaa Ähtäriin perinteiselle luistelijoiden kevätleirille. 

Minä käyn siitä sitten lauantaina Keskisen kyläkaupalla. Keskisellä on nimittäin kevään juhlateema-päivä ja olen koekeittiössä leipomassa suolaisia tarjottavia kesän juhliin klo 11, 13 ja 15. Noin. 

Mukana on myös mielettömän taitava kakkutaikuri ja -taitelija Emma Ivane ja Sliik- sisustus/lifestyle/muotiblogin  hurmaava Sini, joka antaa kattausvinkkejä ja toimii vaikka makutuomarina kevään juhlavaateosastolla.

Tervetuloa siis Veljekset Keskisen Kyläkauppaan lauantaina, siellä me ollaan!