About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste mansikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mansikka. Näytä kaikki tekstit

torstai 7. heinäkuuta 2022

IHANAA, MANSIKKAA!

 


Nyt sitä saa, mielin määrin kotimaista mansikkaa, eli kesä on täydellinen!
Meillä on kaikilla varmasti omat luottoreseptit ja herkuttelutyylit mansikan kanssa ja yksi parhaista on syödä sitä vaan sellaisenaan.

Tänään tekemässsäni ruoka-aukeamassa (Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi painetut ja verkkojulkaisut) vei pääosan mansikka, kukapas muukaan. Tässä teille vähän inspiraatiota ja vinkkiä mun tämän kesän mansikkajutuista. Koska aina pitää kokeilla jotakin vähän itselleen uutta!



Esimerkiksi jäätävän hyvää 5 minuutin mansikka-frozen-yoghurt välipala-jälkkäri-herkkua. Ja jos puhutaan viidestä minuutista, sen on oltava myös jäätävän helppoa.


Yksinkertaisen elegantti kesäaamiainen rakennetaan myös mansikan ympärille. Mä olen tässä paahtanut paahtosämpylöitä eli bageleita ja kruunannut ne ricottalla ja mansikalla. Oiva makupari, ja jos haluaa lisätä vaikeuskerrointa, ricottan voi valmistaa myös itse. Eikä itseasiassa ole sekään vaikeaa.

Varsinainen monitoimiresepti on sitten mansikkavoi. Kysyn vaan, minne tätä ei voi laittaa? Meillä se on löytänyt tiensä niin paahtoleivälle kun pannukakkupinon huipulle ja itseasiassa, maistuu pihvinkin päällä.


Sitten sitä etsii aina sellaisia hyviä piirakkareseptejä. Tämän reseptin etu on se, että siitä tulee kerralla pellillinen, joka riittää isommallekin porukalle. Tuoreet mansikat maistuvat ihanan raikkailta vaniljavanukkaan pinnalla.



Fetan friteeraaminen ei ole ollenkaan niin vaivalloista, kuin saattaa erehtyä luulemaan. Senkin tiedät, ettei pikkelöiminen ole vaivalloista, mutta et ehkä ole pikkelöinyt vielä mansikoita?

Kannattaa kokeilla. Tässä on jotain vähän jänskää tässä reseptissä.


Kuten aina, on ruoka-aukeamalla myös pienempi ajankohtainen ruokajuttu. Ja mikäs sen ajankohtaisempaa kuin BBQ- kastikkeet.


Jos valkoinen Alabama-soosi ei ole sinulle tuttu, niin nyt viimeistään kokeilet. Tämä valkoinen majoneesipohjainen ja etikkaisen kirpsakka soosi on enemmän valmiiden grillattavien kaveri kuin itse grillauksessa käytettävä. Dippailua ei voi vain lopettaa.


Perinteinen BBQ kastikkeen värimaailma on jokseenkin ruskeanpunainen ja niin näissäkin kahdessa soosissa, joiden makumaailma on kyllä kaukana toisistaan. Ensimmäinen rakentuu punaviinin ja mansikoiden varaan, lähes kaikki puutarhamarjat ovat muuten oivaa kastikekamaa. Pienemmässä astiassa on Sweet&Spicy ja se oli kyllä niin ärhäkkää, että sitä tehdessäkin yskitti ja nenä vuoti. Mutta joskus pitää olla.

Ai niin ja nyt mulla on loma. Otetaanpa sille, mansikat!

torstai 2. heinäkuuta 2020

MANSIKAN PAIKKA


On paljon mahdollista, että mansikan paras paikka keikkuu lättypinon päällä.  Sillä lailla, vähän kirpsakan tuoreena, pintasokerilla hunnutettuna, tai jos ne mansikat ovat kerenneet edetä jo vähän mehustuneemmalle asteelle, niin paahdapas ne uunissa, vähän sellaiseksi puolihilloksi.Tee se vähän jännittävimmillä mausteilla, kuten tämän kuvan paahdetut viherpippurimansikat.


Mansikat ovat kyllä kesän odotetuimpia tulokkaita. Vaikka tuoreita mansikoita on nykyään saatavilla läpi vuoden, niin mikään ei voita Suomen kesäistä mansikka-aikaa. Tästä ei tarvitse edes maalailla mitään kuvia. Niin se vain on. Ja me kaikki tiedetään mistä puhun.

Mun mansikkamaani, jonka perustin reilu 10 vuotta sitten on nyt totaalisen finiitto. En ole lähtenyt uusia taimia siihen hankkimaan, viisi vuotta taitaa olla maksimi satoaika taimelle. Paikka tuossa autotallin pohjoisseinällä ei ehkä sittenkään ollut kaikkein paras. Jospa ensi kevät olisi sellainen, että saisin perustettua uuden ja rehevän mansikkamaan. Paikkakin olisi jo katsottuna (äitini varmasti siunaa mun suunnitelmat tätä lukiessaan. Meilläpäin tuo siunaaminen saattaa tarkoittaa jotain muuta kuin teilläpäin...).

Onneksi toreilta ja tiloilta ja kaupoista saa ihanaa tuoretta mansikkaa. IsoHoo ehdotti mansikkapäivää, että käydään koko perheen voimin keräämässä. Eikä se yhtään huono idea taida ollakkaan lomapäiväksi. Sanomattakin selvää, että teini vastustaa.



Mun leipomat mansikkapiirakat on sellaisia järjestään, että niissä on tuoreet mansikat pinnalla tai välissä, eikä ihanaa marjaa oo kypsytelty uunissa. Mansikka-murupiirakkaresepti on poikkeus ja aivan ihana sellainen. Helppo valmistaa ja ai kun se on kivan makea ja rapea. Huipputarjottavaa, jonka voi valmistaa viileään jo edellisenä päivänä.


Kesällä korostuu ruuanlaitossa jotenkin myös se, että sen täytyy olla vaivatonta. Herkullisuudesta ei silti tingitä.  Kaupan paistovalmiisiin naanleipiin saa tehtyä suloiset alkupalaleivät grilliaterialle. Mansikkaa ei tässäkään unohdeta. Eikä vuohenjuustoa.



Mansikka on upea lisä myös kaikenlaisiin salaatteihin. Mansikka ja melonit on varma raikkauden maksimoija.


Siitä voi lähteä sitten vähän pikantimpaan suuntaan kehittelemään  erilaisia salsoja, jotka ajaa grillikautena lihojen kaverina kastikkeen virkaa.

Mansikan syöntityyli on kaikin puolin vapaa minun puolestani, mutta muista nyt nauttia hetkestä. Toivottavasti nämä kuvat toi sulle mansikkainspiraatiota. Reseptit löytyvät tänään torstaina useimmista sanomalehdistä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä.

Nautitaan tästä huiman ihanasta kesästä koronakevään jälkeen; kaikista mansikkapaikoista, mansikkahetkistä ja mansikkatunnelmista.

Maitotytön mansikkapaikka on kesän 2020 ollut kyllä oman pihan trampoliini.


maanantai 23. heinäkuuta 2018

KESÄN SIMPPELEIN MARJAHERKKU



Kaupallinen yhteistyö Apetina

Just nyt ei tähän annokseen varsinaisesti tarvita suuren suurtakaan mielikuvitusta. Mansikat on vielä aivan supertäydellisiä ja mustikoitapa löytää metsästä kyllä jo kypsiä. Sanoisin, että vadelmaakin on, ja komeeta ovatkin,  ja herukat kypsymässä. Kellä on kirsikkapuu, niin nekin on jo valmiita, ainakin NaapurinUllan puussa.

Älä ikinä väsy lappamaan näitä luonnon terveyspommeja kaksin käsin suuhun. 

Raakasyönnin lisäksi muista kaikki ihanat piirakat, tortut, kakut, smoothiet ja muffinit, kiisselit ja muut jälkkärit.

Ei mikään huono (ja lisäksi sairaan helppo ja nopea) ole tämäkään Marjakiusaus resepti, jonka kehittelin tuonne Apetinan sivuille.

Mutta ähhähhää, ei menty ihan ilmiselvää kautta ja käytetty tuorejuustoa, vaikka sekin hyvää olis. Reseptissä on just sitä suolaisenmakeaa twistiä, mitä ainakaan itse en voi vastustaa!

Ihanat marjat!





perjantai 15. heinäkuuta 2016

Mansikka-juustokakkujäätelö


Mitäs tässä kursailemaan.

Hyvää on.

Sitruunaisen, mansikkaisen pilvenpehmoista, aivan juustokakkumoista. Mutta kylmempää.

Extra-juustokakkumoista, jos tarjoilee murennettuja digestive-keksejä viereen.

Eikä mitään jäätelökoneita. E-hei.





Vai pitäsikö sanoa juustokakkumaista? Ei kyllä tämä jäätelöherkku on ehdottamasti juustokakkumoista.

Reseptini olen antanut Apetina.com sivustolle.


Lody sernikowo-truskawkowe. Jos halua tsekata reseptin myös puolaksi. Emmäkestä. Puolaksi!


Hyvää on.



Yhteistyössä Apetina

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Koldskål on tanskalaisen hellepäivän herkku



Mä olen niinkuin säästelly tämän reseptin postausta kuumalle kesäpäivälle, tämä herkku kun kuuluu erottomattomasti tanskalaisten hellepäiviin. Mutta sattuneesta syystä, teille passannee jos julkaisen sen vaikkapa juuri nyt. Enkä edes viitsi sanoa, että niitä hellepäiviä odotellessa. (Minä oon ihan tyytyväinen, tuo sää kun on sama kaikille.)

Koldskål on siis sujuvalla tanskallani suomennettuna kylmä kulho, ja herkku tarjoillaankin virkistävän kylmänä. Piimän ja sitruunan raikkaus on ihanan pirtsakka. Jotenkin panisin tämän suomalaisittain jälkiruokien (puurot ja kiisselit) kastiin, mutta tanskalaiset syövät ihan lounaaksi tai vaikkapa iltapalaksi. Perinteisin tapa on nauttia koldskål Kammerjunker-pikkuleipien kera, mutta mansikat ovat kuten tietysti muutkin marjat, myös soppeli lisä. Samoin kaikki pinnalle ripoteltavat mueslit, siemenet ja hiutaleet. Minä päädyin aitojen Kammerjunkerien puutteessa murustelemaan murokeksejä mansikoiden kaveriksi.

Koldskålia saa ostaa kesäsesongin ajan maitopurkkiin pakattuna ihan valmiina kaupasta (siis tanskanmaalla), mutta itse sekoittaminenkin on ihan helppoa. Tutustuin tähän minulle entuudestaan tuntemattomaan kesäruokaan kesäkuisella Tanskanreissullani Arlan vieraana. (Käyppä tutustumassa Apetina.com sivustoon, kivoja reseptejä usealla kielellä ja ihan mahtava Makutiimi...)


Kylmä kulho tuntui tosiaan olevan tanskalaisille rakas, sillä se innosti paikalliset puhumaan ihan lämpikseen herkun eri tarjoilutavoista ja omista suosikki-nautiskeluhetkistään. Ja kylläpä tuo suomalaisen kesäviilin ystävällekin maistui, vaikka ei tässä viilin kanssa olla kyllä missään tekemisissä. No, paitsi maidon kautta tietenkin.


Koldskål
4:lle

2 keltuaista
1/2 litraa maustamatonta jugurttia (rasvaa3,5%)
1/2 litraa piimää (ei myöskään rasvatonta)
1+1 rkl sokeria
1/2 vaniljatangon siemenet
1 rkl sitruunamehua tai maun mukaan

Vatkaa keltuaiset ja 1 rkl sokeria käsivatkaimella kevyeksi vaahdoksi. Yhdistä vaniljasiemenet toiseen ruokalusikalliseen sokeria ja lisää keltuaisvaahtoon. Vatkaa mukaan jugurtti myös parissa erässä ja lopuksi piimä. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Säilytä Koldskål jääkaapissa ja tarjoile vaikka marjojen kanssa. Perinteinen makumaailmaa onnistuu parhaiten käyttämällä normaalirasvaisia maitotuotteita.

Kyllä mä sittenkin voisin ottaa pari päivää hellettä, että pääsisin syömään tätä autenttisessa ympäristössä!



maanantai 20. heinäkuuta 2015

Maitotytön mansikkamaitua mumman tapaan


-Pappa, tämä pitää laittaa sitten blogiin, Ota kuvia!
Ja pappa otti. 

Mumma opetti Maitotytölle kuinka tehdään mansikkamaitoa ja sillä sitten olivat kesäherkutelleet kolmeen pekkaan mummolassa. Sitten Likka tuli kotia, mukanaan korttelillinen noita maun pikkujättiläisiä ja kun äiti antoi kulhon, haarukan, sokerin ja maitopurkin, niin tempaisi meillekin sitten mansikkamaidot. Nelivuotiaan ihan eka omatoiminen kokkaus!



Mummolassa on metsämaniskoiden saanti turvattu. Mumman entisen kasvimaan laidalle, joka on entinen, koska siinä kaikki ennemmin kituu kun kasvaa, syy lienee lähistön koivut, on mumma joskus tuonut metsämansikan taimia ja ne ovat siinä levinneet ihan pieneksi metsämansikkapelloksi. Se on aika hyvä, koska näillä main niitä harvoin tapaa enää luonnossa, tai ehkä sitä ahon laitaa on vaan niin harvoin mahdollisuus tallustella.



Mutta jospa sitten ihan Maitotytön omin sanoin:

Siinä on ...öööö...noita, mitä ne nyt on....siinon mansikoita, sitten vielä maitoa, sitten siinä on vähän sekoitusta, sitten vielä vähän, tota niin... (kuten voitte arvata, tässä tehdään yhtäaikaa jotakin aivan muuta)

Aloitetaanpa nyt alusta:




Maitotytön mansikkamaito
Se laitetaan mansikat kulhoon ja sitten murskataan ne ja sokeria....
joo ja sitten vielä sekoitetaan...eikun maitoa sekotetaan. Valmis. Ja niin. Siinä sulle oli ohje.





Kaikkeni yritin, mutta salaisesta reseptiikasta ei nyt irronnut tämän enempää. Likassa on selvästi huippukokin salaperäisyyttä jo varhaisessa vaiheessa.


Parhaimmatkin hommat, kuten vaikka kesäisen mansikkamaidon valmistus, saattaa alkaa kyllästyttää. Koska nelivuotiaalla on ihanan harvoin vielä mulla-ei-oo-mitään-tekemistä-hetkiä, niin voihan sitä vaikka meikata. Tai ei meikata, kun nelivuotiaat ei vielä meikkaa, mutta meikeillä voi tehdä myös fantasiatyyppistä kasvomaalausta mikä onkin Maitotytön bravuuri ( vai hitsi, vetikö se vaan överit meikit?). 



Ja jos mulla ei oo mitään tekemistä, niin voin nyt ammentaa ihan vaikka  ehdotuksista, joita Maitotyttö esitti lauantaina, kun yritin siivota ja valmistella synttäreitä Urholle sunnuntaiksi ja jouduin kieltäytymään kaikista ehdotuksista. Niissä oli kyllä monta hyvää.

- Äiti, tehdäänkö NYT se keppihevonen?
- Äiti, näytäksä NYT kuinka niitä käpylehmiä tehdään?
- Äiti voitaisko me TÄNÄÄN alkaa sisustaa mulle huonetta?
- Äiti. Voiksä nyt tulla tekemään mun kans temppuja trampalle?
- Äiti. KOSKA me leivotaan keksejä?
- Äiti. Tehtäiskö NYT niitä eväitä ja mentäis retkelle?
- Äiti. Voitaisko NYT kerätä seitsemän kukkaa ja laittaa tyynyn alle, että mä näen sitten unta mun miehestä?
- Äiti. Päästettäiskö Kanat vapaaksi?
- Äiti, voitaisko me ettiä mun kukkaro ja mentäis Minimaniin ja mä voisin ostaa Olofin) Niinkun omalla rahalla (kadonneessa kukkarossa ehkä 2,50, olof taitaa maksaa kolmekymppiä...).
- Äiti, tehdäänkö taas mehujäätä?
- Äiti, voitaisko NYT lähtiä Turkkiin lomalle.? Mä voin jo pakata.
- No voinko mä pakata sitten jo sinne Turkuun? Kuinka monta yötä vielä?
- Äiti, voiksä ettiä mulle tarroja kun mä teen kortin Urholle?
- Äiti. Kuinka kirjoitetaan Olof? ja tikkari. Ja karsina? Tässä lukee jo hevonen. (Tekee Urholle korttia) ( Olof ei ole siis hevonen vaan lumiukko ja miten tikkari tähän liittyy, en tiedä.)
- Äiti. Saanko mä pestä vessanpytyn?

Ja mä oon siis se äiti. Mitään en oo luvannu.




sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

S'more mansikka




Some more mansikka. Ei kai mansikkaa voi olla liikaa?

Just nyt miä oon vähä väsyny. Huamatkaa, että pohjalaisen täytyy vaihtaa murretta pystyäkseen myöntämään asian. Ei mitään kroonista kuitenkaan, kunhan on viikko mennyt nopeasti ja tänään juhlittu ja laitettu Urhon 11v, synttäreitä aamuviidestä asti.

Ai niin ja mansikkareseptihaastejuttu sai jatkoaikaa ja tässä taas ollaan viimeisenä päivänä asialla. On kylläkin keitelty juhliin tänään mansikkamehut ja tehty mansikkapistaasibrita, että eilen illalla siis ihan laatikollisen perkasin tätä päivää varten. Että jos ne reseptitkin kerkiääs... JA ETTÄ MIHINÄ VÄLIS? Väsymys ei vaikuta ainoastaan muistikapasiteettiin vaan myös siihen luovempaan aivolohkoon.

Mutta niinkuin jo mansikkasavulohitacojen kohdalla, otan mansikkani mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman mansikkana. Ja vuohenjuusto tai mozzarella ja mansikka on mieletön yhdistelmä, tiedän, mutta kun sen tietävät jo kaikki muutkin.

Tyhjää leikkaava pääni päätyi siis Back to the USA, leirinuotiolle missä minäkin tutustuin aikoinani perinteiseen leiriherkkuun, S'more ('cause ya gotta have s'more!)
Grillattu vaahtokarkki vedetään tikusta irti kahden keksin avulla, väliin on ujutettu myös suklaapala. No miksipä ei myös mansikkaa? Gourmet S'more.

S'more mansikka
1 kpl
2 kpl neutraaleja keksejä
1 pala tummaa suklaata
1 iso vaahtokarkki
1 iso mansikka halkaistuna tai kaksi pientä

Grillaa vaahtokarkki tikun nokassa avotulella tai huijaa kuten minä ja käytä tohotinta. Aseta keksin päälle suklaa, suklaan päälle mansikka, mansikan päälle sulava vaahtokarkki, kanneksi toinen keksi, purista keksit yhteen ja vedä niin, että vaahtokarkki jää väliin mutta tikku irtoaa. Nauti välittömästi. 



Mullahan oli sitten vielä alkuruoka avoinna ja sitä varten laskeuduin Pohjois-Amerikasta aina Meksikoon asti, jossa ruokahalun herättäjänä ja alkupalana tarjotaan usein chili-lime hedelmiä. Ehkä hiukan pelkistetympi alkupala, mutta sopisi upeasti hellepäivän grilli-illan aloitukseen.

Chilimansikat
2:lle

10-20 mansikkaa viipaloituna
1/2 limen mehu
1/2 tl suolaa
1/2 tl jauhettua chiliä
15-20 krassin lehteä

Asettele mansikat annoslautaselle. Purista päälle limen mehu ja ripottele suola ja chili mansikoiden pinnalle. Asettele pippuriset krassinlehdet kauniisti sinne tänne.

Mansikat voi tarjota myös yhteiseltä vadilta, jolloin kirpeät herkut haarukoidaan suoraan suuhun. Toisessa kädessä jotain ihanan kylmää juomaa, tässä tapauksessa -yllätys, yllätys- äänestäisin olutta.


Resepti osallistuu haasteeseen, jossa Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto etsivät maistuvinta marjareseptiä Pipsa Hurmerinnan avustuksella.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Keskinkertaista parempaa alkupalaa



Äitienpäivänä kesäfiilikset ottaa viimeistään vallan. Tuli sitten vaikka räntää. Tänään paistaa onneksi ihanasti aurinko, sekä taivaalta, että äidin sydämessä Maitotytön ja Urho10v:n rakkaudenosoituksista.

Iltapäivällä kokoonnutaan oman äitini luo syömään ja alkupaksi vien tämän suloisen ja keveän annoksen. Mansikat, mozzarella ja basilika on herkullinen yhdistelmä salaatissa, mutta vaihtelun vuoksi on kiva tarjotakin maut  Mansikkacazpachon ja mozzarellavartaiden muodossa. Superkaunista ja superhelppoa. Juustoportin minimozzarellapallot tai Helmimozzarella on juuri oikian makuusta tähän.



Manzikkagazpacho ja mozzarellavartaat
6:lle

gazpacho
500g tuoreita mansikoita
2 isoa, kypsää tomaattia
1/2 punasipuli
1/2 valkosipuli
1/2 punainen paprika
1/2 sitruunan mehu
1 tl ruokosokeria
2 rkl neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

vartaat 
120g Juustoportinminimozzarellapalloja tai Helmimozzarellaa
tuorerra basilikaa

Pilko mansikat, tomaatit, sipulit ja paprika pieniksi paloiksi. Laita ne blenderiin tai kulhoon jossa  voit soseuttaa ne sauvasekoittimella. Lisää sitruunamehu ja sokeri ja  soseuta. Painele sose terässiivilän läpi, jotta saat sileää, juomakelpoista keittoa. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Laita kylmään odottamaan. Keittoa voit myös tarvittaessa jatkaa kylmällä vedellä tai voit sekoittaa mukaan jäämurskaa ennen tarjoilua.

Laita pikkuisiin vartaisiin vuorotellen mozzarellahelmiä ja basilikaa.

Kaada ihanan hapokas ja raikas mansikkacazpacho tarjolle kauniisiin laseihin ja asettele makuelämyksen kruunaavat mozzarella-basilikavartaat lasien päälle.



Juustoportti on varsinainen lähimeijeri  mulle. Onneksi sen tuotteet ovat nykyään kattavasti tarjolla kautta maan. Perheyritys ei ole pahemmin melua itsestään pitänyt, vaan on antanut palkintoja niittäneen juustovalikoimansa puhua puolestaan. Ja kyllä ne ihanat vuohenjuustot, Viinitarhurin juusto ja muut ovat ystäviä saaneetkin (Voisitteko kuitenkin harkita vuohen-chili juuston ottamista uudelleen tuotantoon? Se nimittäin oli parasta ikinä!).

Tänä keväänä olette saattaneet törmätä Vapaan lehmän maitoon. Pikkuisen lehmäfriikkinä (lue rakastan lehmiä!)
otan ilolla vastaan tämän uuden kategorian, joka sijoittuu jonnekin tavallisen maitotuotannon ja luomukriteerien väliin. Juustoportin maito kerätään lähitiloilta n.10km säteellä, pienemmäksi ei voi hiiljalanjälki enää paljon tulla.


Vapaan lehmän maitoa löytyy tällä hetkellä maidon lisäksi kermana, kermaviilinä ja AB-jugurttina. Kuluttajana mulle maidon ylivoimainen tuoreus näkyy huikean pitkinä parasta ennen päiväyksinä. Kiitos vaan siitäkin.


Juustoportti on myös meidän reissupysähdyspaikka, vaikka se vain 35km päässä kotoa onkin. Mennessä haetaan tuliaisjuustot ja tullessa omat! Tämä kuva meidän surullisenkuuluisalta viime elokuun Turun reisuulta kun ajoin lasten kanssa Hämeenkyröön asti huomatakseni, että Turun kämpän avaimet jäivät Seinäjoelle. Ei muuta kun takaspäin. Onneksi pikkuveliNuutti  tuli vastaan ja saatiin vaihdettua avaimet Juustoportilla. Ja Mitotyttö pääsi harjoittelemaan lypsämistä! Paras puuhaparkki!


Juustoportilla ne vastustaa keskinkertaisuutta. Asiat voi tehdä aina pikkuusen paremmin. Tänä vuonna 50-vuotta täyttävä Meijeri sai toteutettua unelmansa vapaan lehmän maidosta. Vapaan lehmän maito ei vaan maistu paremmalta. Se on ihan eri asia!

Juustoportin tarina sai alkunsa Keski-Kasarin tilalle viisikymmentä vuotta sitten tuodusta friisiläishieho Isabellasta. Sen maidosta valmistettiin erinomaista leipäjuustoa... ja siitä se sitten lähti...

Yhteistyössä Juustoportti
Käy tykkäämässä Facebookissa

maanantai 28. heinäkuuta 2014

MICHELADA DE FRESA






Mikä kesädrinksu! Erittäin erilainen, viilentävä, raikkaan kirpeä janon sammuttaja tämä Mansikka Michelada. Eilen en moisesta ollut koskaan kuullutkaan, mutta vaikka helle ei valitettavasti vie ruokahalujani  se kuitenkin lisää kylmän juoman kaipuuta, tänään testissä ja tuloksena peukkumerkki ylöspäin.

Viikonloppuna saimme lakeuksille rakkaita meksikolaisvieraita. Eilen illalla istuttiin ihanan helteisessä kesäillassa nauttien äitini valmistamaa broileri-sinihomejuusto-meloni-avokado-salaattia (juuri niin ihanaa kuin miltä kuulostaakin) ja olutta. Tekopoika Uli survaisi sitten limelohkon Sol- pulloon ja sanoi, että juodaan nyt tällä suomalaisella/kv-tavalla, koska meksikolaisethan ei näin juo. Sitä limelohkoa ei survota sinne pullon kaulaan lainkaan, hiukan vain puristetaan mehua ja perään ehkä ripaus suolaa.  Josta pääsimme Micheladaan, tuohon valloittavaan meksikolaiseen olutdrinkkiin, joka siis puhtaimmillaan on suolareunus lasissa, jäitä, puristettu limen mehua ja vaaleaa lager-olutta lasissa. Niin ihanan raikasta! Monimutkaisemmissa versioissa käytetään myös erilaisia tomaattimehuja, tabascoa, Worchestershirenkastiketta ja chilikastikkeita.




Sekä hedelmiä. Guanajuato on Keski-Meksikon maatalousvaltainen osavaltio, joka on tunnettu eritoten valtavista mansikkapelloistaan, vähän siis niin kuin Meksikon Suonenjoki. Alueella sijaitsevassa Irapueton kaupungissa, Mi-Che nimisessä baarissa oli Uli nauttinut muutama vuosi sitten Michelada de fresan, eli mansikka-micheladan. Kyse ei siis ole mistään perinteikkäästä meksikolaisjuomasta vaan uudemmasta villistä versiosta Micheladoihin erikoistuneessa baarissa.

Michelada de Fresa (Mansikka-michelada)

1 iso lasi
suolaa
chilipippuria
0,5 dl mansikkasurvosta tuoreista mansikoista, maustettuna 1 rkl sokeria 
1/2 puristettu limenmehu 
pullo vaaleaa lagerolutta, mielellään meksikolaista, esim. Sol tai Coronas
jäitä
limeä ja mansikoita koristeluun



Perkaa ( Nannan mansikkamaan, joka ei todellakaan ole edes Seinäjoen Suonenjoki) pikkuruiset mansikat kansainvälisen yhteistyön hengessä (Suomi-Meksiko)(...ja meksikolaiset kärsivät vääryyttä Hollanti-Meksiko pelissä). Survo tarvittava määrä mansikoita sauvasekoittimella ja mausta tarvittaessa hiukan sokerilla, että saat mansikan aromit kunnolla esiin.



Valmistele lasi. Hiero lasin reuna kauttaaltaan limelohkolla ja kieräytä sitten lautasella, jossa suolaa ja chiliä.

Laita lasin pohjalle 4-5 jääpalaa,  purista limenpuolikkaasta mehu (makusi mukaan enemmänkin) ja lisää n. 0,5 dl mansikkasurvosta sekä vielä ripaus suolaa. Kaada lasi täyteen olutta ja pyöräytä muutaman kerran pitkävartisella lusikalla. Koristele mansikalla ja /tai limelohkolla.

Nauti juoma helteisessä säässä jääkylmänä. Suola-chilireunuksen läpi suuhun virtaava kylmä olutdrinkki on vaan niin POP ja niin kesä!

Maistelemalla löydät varmasti omia makuhermojasi miellyttävimmän kombon, mutta näillä suhdeluvuilla upposi ainakin meillä. Kivistössä-blogissa, joka ihan ympäri vuoden jakaa torstaidrinkkivinkkejä, hehkutettiin myös hiljakkoin, että olutdrinkit on maailmalla aika kuumia...eikun kylmiä!









Yhteistyösssä Agricultura de Guanajuato...No EI VAISKAAN!






maanantai 21. heinäkuuta 2014

Parasta kesässä: SYÖMINEN!




Ainakin sitä joutuu voi tehdä säässä kuin säässä, ulkona, sisällä, luonnossa. Grillata, savustaa, keittää perunoita, käyttää uunia tai usein vaan pilkkoa tuoreet ainekset vaikka rapsakaksi salaatiksi.

Onko jotain ihanampaa kuin kesäaamiainen omalla terassilla, maitoperunat tai tuore, savustettu kala? Yksin nautittu lounassalaatti kaikilla lemppareilla tai meluisa ateria suurella joukolla muutamaa lasiakin kallistellen. Kesäateria vaan on parasta kesässä (siis mähän olen syksy ja talvi-ihminen, ehdottomasti, mutta ruoka-aika on kyllä kesällä!).



Meillä syötiin tänään terassilla ukkosmyrskyjen rauettua äiti, isä ja lapset. (Tai siis me toimimme syöjinä...)

Leipaisin 8 vehnätortillaa (ajattelin pääseväni helpommalla kuin maissitortillojen kanssa kun ei ole sitä prässiäkään), tein papuperunasalaatin ja tortillan väliin paistoin pari naturellia ohutta kanaleikettä grillissä ja viereisellä keittolevyllä ruskistin maustamani jauhelihaseoksen, grillasin paprikan ja sitten piti vielä tietenkin olla guacamolea.

Jauhelihaseokseen olin saanut inspiksen tv-kokki Chuckien Meksikon jaksosta, aineita ei ollut vaan kaikkia, mutta toteutan joskus sen alkuperäisenkin ohjeen. Tästäkin tuli superhyvää.



Vehnätortillat
8 kpl

4dl vehnäjauhoja (Myllyn Paras)
1,5 dl vettä
2 rkl öljyä

Vaivaa kaikki ainekset voimakkaasti taikinapallukaksi, lisää hiukan jauhoja, jos tuntuu liian löysältä eikä ala muodostua taikinapalloa.
Jaa kahdeksaan osaan ja kauli jauhotetulla alustalla mahdollisimman ohueksi lätyksi. 

Paista tulikuumalla pannulla molemmin puolin ruskeapilkulliseksi ja siirrä välittömästi muovipussiin, jottei muutu kuivaksi koppuraksi. Kääri pussi vielä leivinliinaan.

Chipotle-jauheliha tortillan sisään
4:lle
400g naudan jauhelihaa (Atria)
0, 5 dl punaviinietikkaa
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2 tl juustokuminaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 hienonnettu chipotlechili (säilyke)
1tl suolaa
mustapippuria

Vaivaa kaikkia aineet käsin tasaiseksi massaksi ja paista paistinpannulla kypsäksi. Tarjoa tortillojen täytteenä guacamolen ja vaikka lempparisalsasi kera. Muista korianteri ja purista vielä limeä päälle.
Hermoilin (turhaan) jauhelihan tulisuutta ja grillasin vielä muutaman broiskun ohutleikkeen lapsille ja viipaloin valmiiksi.


Vaikka meidän kesäinen ateria oli tänään hyvin meksikolaishenkinen, mä olen kyllä oikeasti taas muistuttamassa teitä Sinivalkoisesta kampanjasta, jonne olen teitä Kokki-Pottilan Hannelen kanssa aikaisemminkin haastanut. Nyt kannattaa käydä osallistumassa huippukilpailuun  , mikäli et ole vielä sitä tehnyt. paljon, paljon sinivalkoisia palkintoja.


Sinivalkoisuus ei siis tarkoita sitä, että pitää vääntää pelkkää kesäkeittoa, kyllä vaikka MyllynParas vehnäjauhot vääntyy tortilloiksi leikiten.  Atrian lihoja tulee helposti valittua Cittarin lihaosastolta, valikoimaa nimittäin on, niistä helpoista uuniin työnnettävistä, joiden jälkeen pitää teeskennellä tiskaamista (jos muistatte mainoksen...) myös aivan naturelleihin tuotteisiin ja vielä tosi läheltä meikäläistä, nytkin broisku oli Yli-Kiviniemen tilalta tuosta Jalasjärveltä. Vaikka mä oon niin kokeilunhaluinen, että kärryyn eksyy kyllä vähän kaikkien suomalaisten lihatalojen tuotteita vuoronperään, on Atria mulle se kotoonen juttu.  Kyllä minä automaattisesti vaikka grillimakkaran ostossa  Atriaa nappaan. Mulle makkara tarkoittaa Itikan käristeitä ja Helapäälenkkiä. Mun makkarat. Paitsi siis Itikka on nyt Atria ollut jo kauan.

Ja se sinivalkoisuus tarkoittaa siis sitä, että otetaan silimät kätehen ja suositaan kotimaista  ruokaostoksillakin, jos valintatilanne on. Muistakaa, että jos jokainen ostais kympillä kuussa enemmän suomalaista (eikä lie vaikeeta), ollaan mukana luomassa 10 000 uutta työpaikkaa. Eihän tälle voi kun peukuttaa.




Ateria sai arvoisensa, hyvin sinivalkoisen päätöksen punavalkeasta ulkoasusta huolimatta, sillä meidän mettissä ei ole varsin vielä kypsiä mustikat. Mutta oman maan mansikat antavat pientä satoa, Miten ne onkaan noin kippuraisia ja rösöisiä, mutta maistuvat niin parhailta, melkein kuin metsämansikalta.

Tälläisen rapeanjäätelöisen nopsan jälkkäriherkun tekaisin.
Voit tehdä sen pikkuvuokiin tai yhteen isoon. Muropohjassa on sen salaisuus, jos ootte unohtanut, se on kakkupohjaa herkumpaa, ainakin mun suussa. Murotaikinahan on tosi helppo tehdä itse, tosin mikään ei ole niin helppoa kun ottaa pakkasesta sulamaan MyllynParas murotaikinaa...




Helppoa ja herkullista mansikkapiirakkaa

12 pikkuista tai 1 iso
1 pkt MyllynParas murotaikinaa (pakaste)
1 pkt Ingmannin vaniljakermajäätelöä
Mansikkaa, mansikkaa, mansikkaa

Sulata murotaiikna ja painele piirasvuokien pohjalle. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia. Jäähdytä. Leikkaa jätskistä  ensin paksuja siivuja ja muotoile ne pyöreämmiksi pikku piirakoille, ison piirakan päälle voit vain kuutioida keoksi.

Sitten peratut ja  puolitetut mansikat päälle oman taiteellisen näkemyksen mukaan. Pikkupiiraassa nuo ulkoreunalle pistetyt siivut pitävät jätskin hyvin sisällä. Kävin nimittäin kaikessa rauhassa saunomassa ja söin vielä viimeisen saunasta tultuani, eikä jätski ollut yhtään valunut. Ihan vaan keittiön pöydällä oli.

Kuvan karvaiset sormet ovat kuitenkin IsoHoon. 




Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liito