About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 29. syyskuuta 2022

ARKIJÄRKI RUUANLAITOSSA: PADAT JA LAATIKOT


Siitä ei nyt mihinkään pääse, etteikö yksi JÄRKEVÄ tapa selvitä arjen ruokahuollossa on kokkailla kerralla enemmän ja pakastaa  ruoka sopiviin annoskokoihin (perheannoksiin tai vaikka ihan sinkkuannoksiin), joita voi sitten kätevästi ottaa pakastimesta aterialle.

Siitäkään ei mihinkään pääse, että pataruuat ja laatikot soveltuvat erinomaisesti tähän toimintaan. Ja tässä on nyt kyseessä ihan kolmen säästön keino: Aika, raha ja hermot. En tiedä mihin järjestykseen laitat nuo omissa arvoissasi, mutta kallisarvoisia ovat kaikki.

Nyt kun ruuan ja muiden elinkustannusten nousu kiihtyy, monella löytyy säästövaraa juuri siitä holtittomassa ruokabudjetissa. Säästäenkin voi syödä erinomaisesti. Bloggaajakollegat Tinskun keittiössä, Jotain Maukasta ja Sweet Food O'Mine julkaisevat jo omia tarkan euron reseptejään, mikä on aivan supermainiota! Myös multa on tulossa aihepiirin ruoka-aukeama sanomalehtiin lokakuussa. Stay tuned.

Mutta tänään säästetään paata- ja laatikkoruokien kanssa. Luettavissa Lännen Median sisältöä julkaisevissa sanomalehdissä (Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) ja verkkojulkaisuissa. Tämmösiä:


Kaalilaatikko. Jos olitte unohtaneet kuinka hurjan herkullista se on, niin kuin itse vähä olin. Niin tehkää sitä nyt. Mikä herkku uunissa hautuukaan. Erinomaista pakastukseenkin.


Aurajuustoinen hunajakanakasvispata yhdistää vähän kaikki herkut. Parasta että se itseasiassa myös valmistuu nopeasti.


Varsinkin tarjouksesta tarttuu mukaan herkästi karjalanpaistilihapaketti. Lihoista voi myös tehdä muutakin kuin sitä perinteistä. Tässä pataruoan riittoisuus moninkertaistui kun lisäsin mukaan kilon ihania sesongin punajuuria.


Mä oon jostakin syystä aina rakastanu purkkitonnikalaa. Ylihelpossa tonnikala-perunasoselaatikossa se on just omiaan! Vähän hävettää kun tajusin, että olisi kannattanut tehdä tämä kotimaisesta purkkikalasta. Että suosittelen kokeilemaan sitä! Minä nyt tein tonnarista vähän kuin vanhasta tottumuksesta.


Syksy on myös ihanien, perinteisten ja edullisten jälkiruokien aikaan. En keksi ehkä mitään parempaa kuin uuniomenat...


...ja rehellisen, puolukoista keitetyn vispipuuron.

Oi nam!
Ja nyt kokkaamaan!



torstai 1. syyskuuta 2022

ON SE, NIMITTÄIN SE SIENIAIKA VUODESTA!




Aina se on vaan yhtä jännää. Sienestystyskausi siis. Tuleeko huippusienivuosi vai tavallinen ja mitä sieniä tulee erityisesti tänä vuonna? Vuodet vaihtelevat aika rajusti ja koskaan et voi varmasti tietää. Alueittainkin vaihtelu voi olla suurta, eikä ajallisestikaan pysty etukäteen määrittelemään, että no, vaikka syyskuun eka viikko olisi paras sienestysviikko.

Viime vuodesta jäi mieleen, että tatteja oli huikeat määrät ja ne oli komeita ja yllättävän puhtaita.Sai aivan mielin määrin tehdä nyhtötattia ja tattisipsejä. Siksi toiverikkaana ajattelin tekeväni syksyisen lehtijutun tateista, mutta kun ei minua oikein sato ainakaan vielä suosinut, tuli sieniä laitettua jos jonkinmoista.

Tänään syksyiset sienireseptit 9 maakuntalehdessä: Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi.

Tällaisia reseptejä sieltä löytyy:


Mun oikea retroherkku on kokonaisena kuorrutettu  kukkakaali. Ja kun sen kuorruttaa sienimuhennoksella, niin syötiin kahteen pekkaan melkein koko kukkakaali, pääruuan lisukkeena. Päätelkää itte, onko hyvää vai ei vai ollaanko me vain kovia syömään!


Kantarellit löysivät tiensä toisen sesonkiherkun, kesäkurpitsan kanssa näihin ihaniin sienilettuihin. Maitotytön suosikkeja olivat nämä.



Ittelle sienisesongin ihanin herkku  on tattijulienne. Ihana venäläinen klassikko, täyteläinen sieniherkku. Se tehdään alunperin sellaisiin teräksisiin minipannuihin, mutta hyvältä näyttää ja maistuu myös tässä miniminijuustofonduepadan näköisessä. Ja voi sen tehdä yhteen suurempaankin vuokaan.



Klassikkojen klassikko on tietysti kermainen sienikeitto. Siihen on aika monta erilaista reseptiä, mutta itse tykkään tästä, jossa sienet saavat pääosan, ei tarvita sulatejuustoa tai vehnäjauhoja. Toki se sulatejuusto on nopea oikotie onneen! Tässä keitto on valmistunut korvasienistä, joita keväällä keräsin, esikäsittelin ja pakastin.


Sieniä ei pitäisi aina upottaa kermaan tai smetanaan, hyvää saa monella muullakin lailla. Slaavilaisessa sienikeitossa ne upotetaan tomaattiseen liemeen. Kyllä tuossa pinnalla saattaisi maistua lusikallinen smetanaakin.

Mutta menkää hyvät ihmiset sienimetsään virkistäytymään aarteiden metsästykseen. Jos et itse pääse/osaa/uskalla, niin kannatta kysellä kavereilta, tsekata rekot, torit ja kyllä siellä kaupan hyllylläkin jotakin on. Sieni on tosi nopeasti tuoreena pilaantuva, mutta kuivatuista, säilötyistä ja pakastetuista sienistä onnistuu ruuanlaitto lähes tuoreiden veroisesti. Ellei joskus jopa paremmin!

 

torstai 4. elokuuta 2022

SAVULOHI INSPIRAATIOTA


En oo tainnut olla yksissäkään juhlissa tänä kesänä, jossa tarjolla ei olis ollut savustettua lohta.

Eikä ihme, niin herkkua se on. Eikä se toki ole mitään pelkkää juhlaruokaa, kyllä se lohi savustuu arkenakin ja on ihan täydellistä vaikkapa uusien perunoiden kaverina.

Vuoden aikana on lohi kyllä kallistanut huimasti ja saa todella seurata tarjouksia ja jos aletaan tarjota monille kymmenille, saa kyllä jo miettiä kustannuksiakin eri lailla kuin aikaisemmin.

Voi myös miettiä voisko savulohen tuoda tarjolle muutenkin kuin kokonaisena, jolloin menekki pakkaa olla aika huimaa per henki. Voisko tehdä vaikka savukalasalaattia tai leivän kanssa jonkinmoista savukalatahnaa?

Tein ruoka-aukeaman savulohen ympärille sanomalehtiin, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä (Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi), se on pääsäntöisesti ilmestynyt tänään torstaina printissä ja verkossa.

Siinä on monta  perusreseptiä, jossa savulohta tarvitaan vain 200 g, ja kuitenkin ruokkii ihan koko perheen (4-6). 

Lisäksi sain keiteltyä kasaan hyvän peruspaketin sähkösavustimen käytöstä. Se on todella hyvä peli, edullinen hankkia ja helppo käyttää. En tiedä voiko sillä edes epäonnistua?

Muista, että savulohta saa myös kalastajilta toreilta ja rekoista, sekä ihan kaupasta. Vakuumissa sitä on saanut vähän alta kahdenkympinkin. Olin luvannut keitrata heinäkuussa 50 hengen syntymäpäivät ja sairastuinkin koronaan ja oli siinä sitten kuumespäissäni järjestelemistä, että sain asiakkaalle hoidettua lupaamani tarjoilut. Pulaan en tahtonut jättää. Aivan painajainen. Ei siinä sitten lohta itse savustettu, mutta onneksi paikallinen CM Ideapark palveli hyvin ja savusti perjantai-iltana komeat kokonaiset lohifileet juhliin, mielestäni kohtuu kolmenkympin kilohintaan.



Lehteen valikoitui mukaan tuollaiseksi koko perheen reseptiksi savulohi- kedgeree. Alunperin se taidetaan tehdä suolatusta koljasta, mutta savulohi on aivan mahtavaa tässä reseptissä, joka on jonkinmoinen risoton, paellan ja paistetun riisin risteytys. Ihanan mausteinen curryn ansioista, olematta kuitenkaan tulinen. Oiva loppusijoituspaikka tähteeksi jääneelle lohelle.

Reseptihän on ikivanha, ensimmäiset kirjalliset merkinnät löytyvät niinkin kaukaa kuin 1700- luvulta. Tarkemmin nyt historian kiviä kääntämättä jäljet johtavat siirtoma-aikaan ja englantilaisten-skotlantilaisten versioon intialaisesta ruuasta. Jostain syystä tästä tuli myös skotlantilaisten aamiaisruoka, mutta eiköhän meikäläisille tämä maistu paremmin muilla aterioilla.


Mulle ittelle sekä kesäkeitto että lohikeitto on tosi rakkaita ja maistuvia. Ystävänikin yllätin (ja käännytin) kesäkeitolla tänä kesänä, hän ei ollut siihen sitten kouluaikoihin kajonnut. Tiedän, että hän rakastaa myös lohikeittoa, joten tässä sulle Virpi mahtiresepti, vähän kuin kesäkeitto savulohella!


Sitten tein yrtti-munawrappejä, hengenohuita munakkaita, jotka täytin vihanneksilla ja savulohella ja ihanalla jugurttikastikkeella, jossa mukana sopivasti piparjuurta. Kesälounas P-E-R-F-E-C-T!


Tänä kesänä on savulohi maistunut myös paitsi kuivien, myös ihanien hölskytyspottujen seurana.


Mä niin kadehdin ruotsalaisia ja ruotsinkielisiä, kun heillä on tuo ihan sana RÖRA. Joka on tuollainen herkullinen sekoitettu tahna. Tahna vaan antaa aina aavistuksenomaisen viitteen hammastahnaan, joten kyllä tykkään käyttää itsekin röra-nimeä. Ja älkää vaan ehdottako mitään mössöä!

Annatte siis anteeksi, jos kutsun tätä röraa/tahnaa savulohiskageniksi. Skagenhan on nimenomaan katkaravuista tehty röra (joka on siis maailman herkullisin). Nyt vaihdoin raakaineeksi savulohen ja härskisti kutsun sitä skageniksi, koska vain sillä välittyy kuva sen herkullisuudesta.

Inspiroitukaa!










 

torstai 7. heinäkuuta 2022

IHANAA, MANSIKKAA!

 


Nyt sitä saa, mielin määrin kotimaista mansikkaa, eli kesä on täydellinen!
Meillä on kaikilla varmasti omat luottoreseptit ja herkuttelutyylit mansikan kanssa ja yksi parhaista on syödä sitä vaan sellaisenaan.

Tänään tekemässsäni ruoka-aukeamassa (Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi painetut ja verkkojulkaisut) vei pääosan mansikka, kukapas muukaan. Tässä teille vähän inspiraatiota ja vinkkiä mun tämän kesän mansikkajutuista. Koska aina pitää kokeilla jotakin vähän itselleen uutta!



Esimerkiksi jäätävän hyvää 5 minuutin mansikka-frozen-yoghurt välipala-jälkkäri-herkkua. Ja jos puhutaan viidestä minuutista, sen on oltava myös jäätävän helppoa.


Yksinkertaisen elegantti kesäaamiainen rakennetaan myös mansikan ympärille. Mä olen tässä paahtanut paahtosämpylöitä eli bageleita ja kruunannut ne ricottalla ja mansikalla. Oiva makupari, ja jos haluaa lisätä vaikeuskerrointa, ricottan voi valmistaa myös itse. Eikä itseasiassa ole sekään vaikeaa.

Varsinainen monitoimiresepti on sitten mansikkavoi. Kysyn vaan, minne tätä ei voi laittaa? Meillä se on löytänyt tiensä niin paahtoleivälle kun pannukakkupinon huipulle ja itseasiassa, maistuu pihvinkin päällä.


Sitten sitä etsii aina sellaisia hyviä piirakkareseptejä. Tämän reseptin etu on se, että siitä tulee kerralla pellillinen, joka riittää isommallekin porukalle. Tuoreet mansikat maistuvat ihanan raikkailta vaniljavanukkaan pinnalla.



Fetan friteeraaminen ei ole ollenkaan niin vaivalloista, kuin saattaa erehtyä luulemaan. Senkin tiedät, ettei pikkelöiminen ole vaivalloista, mutta et ehkä ole pikkelöinyt vielä mansikoita?

Kannattaa kokeilla. Tässä on jotain vähän jänskää tässä reseptissä.


Kuten aina, on ruoka-aukeamalla myös pienempi ajankohtainen ruokajuttu. Ja mikäs sen ajankohtaisempaa kuin BBQ- kastikkeet.


Jos valkoinen Alabama-soosi ei ole sinulle tuttu, niin nyt viimeistään kokeilet. Tämä valkoinen majoneesipohjainen ja etikkaisen kirpsakka soosi on enemmän valmiiden grillattavien kaveri kuin itse grillauksessa käytettävä. Dippailua ei voi vain lopettaa.


Perinteinen BBQ kastikkeen värimaailma on jokseenkin ruskeanpunainen ja niin näissäkin kahdessa soosissa, joiden makumaailma on kyllä kaukana toisistaan. Ensimmäinen rakentuu punaviinin ja mansikoiden varaan, lähes kaikki puutarhamarjat ovat muuten oivaa kastikekamaa. Pienemmässä astiassa on Sweet&Spicy ja se oli kyllä niin ärhäkkää, että sitä tehdessäkin yskitti ja nenä vuoti. Mutta joskus pitää olla.

Ai niin ja nyt mulla on loma. Otetaanpa sille, mansikat!

torstai 23. kesäkuuta 2022

AURAMOLE JA PUNAJUURI TOTOPOS


Jaa-a, en tiedä onko tässä dippi-maissilastuyhdistelmässä mitään keveää, vihreää tai edes ruusuista, että saataisiin ympättyä tämä jussin dipiksi (koska ei jussikaan dippailematta mene).

Satuin nyt tekemään sitä näin juhannuksen alla ja vetelin sen edeltävänä yksinäisenä (mutta tervetulleena) äitilauantaina soffalla (ankarasti kielletty) yksin parempiin kitusiin huonohkoa Netflix sarjaa katsoen, niin miksei tämä maistuisi viikkoa myöhemmin jussinakin, ajattelin.

Mutta tiedoksi ihan vaan, että sopii myös kaikkina muina vuodenaikoina, niin sanotusti 365 päivää vuodessa.

Punaiset punajuurimaissilastut ovat tuotenäyte kevään uutuustuotteesta, ruotsalaisen El Taco Truck'in vegaanisesta tuoteperheestä. Mikä väri! Maku myös sopiva, ei suolainen. Näillä on myös tosi hyvät soosit ja valmiiksi rapeat tostadas-pohjat, arvostan! Tuotteet erottaa hyllystä niiden villin pinkit pakkaukset.


Dippi olisi saattanut näyttää melko aneemiselta vaaleiden maissilastujen kanssa. Nyt se on pelkkää fortea. Reseptin pöllin ja sovelsin Nigellalta, hän kun lähettelee mulle päivittäin (ja ehkä puolelle miljoonalle muulle) reseptejä sähköpostiin.

Tämä respa on siis tavallaan kuin sinihomejuustolla silattua guacamolea tai ainakin sinnepäin. Roquamole, sanoo Nigella, joten minä sanon tietenkin Auramole.

Auramole

130 g murusteltua Aurajuustoa
1 dl kermaviiltä
2 ison kypsän avokadon liha
1/2 tuore jalapeño hienonnettuna tai rkl säilöttyä hienonnettuna (tai enemmän)
2 kevätsipulia hienonnettuna varsineen päivineen
hiukan savupaprikaa

Kylkeen pussillinen El Taco Truck Beet Root Corn Chips

Survo kulhossa haarukalla kaikki aineet sekaisin.
Säästä avokadon kivi/ kivet, jotka ehkäisevät dipin tummumista, tässä kun ei ole mitään limeä estämässä tummumista.

Tarjoa maissilastujen kera. Jos käytät näitä punaisia, kannattaa pussin pohjan murut ripotella dipin pintaan väriä tuomaan.

Punainen ei oo ehkä juhannuksen väri, mutta nyt on!


Ja siis totopos on meksikolaisten kutsumanimi maissilastuille, ei sen kummempaa!


 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

SALAATIT JUHANNUSPÖYTÄÄN



Vesimeloni-tomaatti-chilisalsa

 "Ja sitten jotain salaattia..." Kuulostaako ihan teidän juhannusmenun suunnittelulta? Grillattavat, lihat, kasvikset ja kalat kyllä helposti ottavat oman paikkansa menussa ihan täsmämuodossa, mutta sitten aina tulee  lopussa se sitten-jotain-salaattia- kohta.

Siitä ei kannata tosiaan tehdä ongelmaa, mutta mielellään salaatin kanssa voisi jussina myös pienimuotoisesti revitellä, eikä tarjota keskikesänjuhlassa aina sitä xxxtanan samaa salaattia, mitä muissa grillausmenoissa. 

Koska mullakin on tämän juhannuksen herkut vielä sillä  sitten jotain- asteella ja nerokkaasti sanoin vaan, että ok, mä hoidan lauantain ruuat, puuttumatta sen kummemmin yksityiskohtiin JA ONHAN TÄSSÄ VIELÄ AIKAA!

Tämän postauksen salaattikuvien alla on linkki  jokaisen salaatin reseptiin. Poimin blogistani viisi reseptiä, jotka olisivat salaatin saralla oivia herkkuvalintoja juhannukseen.



Sipuli-yrttisalaatti


Horiatiki

Eikä tässä vielä kaikki. Blogistani löytyy huikea määrä muitakin salaattireseptejä, sieltä kannattaa käydä katsomassa inspiraatiota salaatteihin. Osa on lehtijuttujen koontipostauksia ilman varsinaista reseptiikkaa (suurin osa kuitenkin reseptillä), mutta jos kuvassa on halloumia ja mansikkaa, niin kyllä siitä ainakin inspiksen tasolla saa idean mansikka-halloumisalaatista. Ole oman elämäsi chef ja sovella!

Ihan pakko vielä laittaa mun ekan tv-kokkauksen resepti Paahdettu perunasalaatti, joka löytyy maikkarin sivuilta. Se on tosi hyvä salaatti, enkä oisi sitä niin muistanutkaan ellei multa olisi kysytty mistä sen löytää, kun ystävä aikoi valmistaa juhannukseksi.

Ja nyt ryhtiä siellä juhannuksen suunnittelussa. Nimeä täsmäsalaatit niin vähennät myös ruokahävikkiä, verrattuna siihen, että ostat vähän sitä sun tätä "salaattivärkkiä" ja varuuksi vielä jotakin!



sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

HJÓNABANDSSÆLA ELI ISLANTILAINEN AVIO-ONNIKAKKU


Englanniksi tämän raparperikakun, vai olisiko tämä pikemminkin piirakka, nimi on  Happy Marriage Cake tai Wedded Bliss Cake. Käännös saattaapi olla hyvin suuntaa antava aidolle islantilaisnimelle Hjónabandssæla, mutta jonkinlaiseen avioliiton autuuteen nimellä viitataan.

Kakku ei ole mikään häissä tarjoiltu leivonnainen vaan tätä on saatavilla vähän koko ajan ja vähän kaikkialla, kun islantilaiset tarjoavat kahvia ja jotain makoista rinnalle. Taisi olla tarjolla myös ratsastusvaelluspäivän päätteeksi.

Kyseessä on siis hyvin tavallinen ja perinteinen leivonnainen. Nimen sanotaan johtuvan siitä, että ainekset piirakkaan löytyvät jokaisen kaapista ja piirakka on niin helppo tehdä, että kömpelömmänkään vaimon on siinä mahdoton epäonnistua. Että tällaista piirakkaa vaan pöytään heti häiden jälkeisenä päivänä niin pysyy avio-onni. Olisinpa tämä tiennyt 24 vuotta sitten.



Tuo islanti on kyllä kiehtovan kuuloinen kieli. Kaikki islantilaiset tuntuvat puhuvan erittäin laadukasta englantia ja vielä mielellään, mutta kun heidän omat sanansa ja paikannimensä ovat niin älyttömän pitkiä, kuulosti vähän koomiselta kun joku neuvoi johonkin, joo hyvällä englannilla, mutta sitten puheeseen tuli aina mukaan joku ylipitkä paikannimi kuten Reyðarfjörður, Laugavegur, Hafnarfjörður tai Breidamerkursandur, jossa vaan ärrät sorahtelivat voimakkaasti mutta näin islantiin tottumattomana sanan unohti saman tien, itse asiassa ennen kuin sitä ehti edes mielessään toistamaan. Intonaatio eli tuo kielen sävelkulku on itse asiassa hyvinkin monotoninen, vähän suomen kielen kaltainen.


Mutta mikäs sen parempi matkatuliainen teille kaikille ruokaihmiseltä kun paikallisen leivonnaisen resepti. Ja kun tässä on vielä pääraaka-aineena raparperi, jota kasvaa kuulemma jokaisessa islantilaisessa puutarhassa ja ihan tässä omassanikin niin valinta oli helppo.


Hjónabandssæla

Raparperihillo
1 l raparperia paloiteltuna
1 dl sokeria

Murutaikina
5 dl vehnäjauhoja
5 dl kaurahiutaleita
1/2 tl ruokasoodaa 
1, 5 dl fariinisokeria
0,5 dl sokeria
1tl vaniljaa
225 g sulatettua voita
1 muna

Valmista raparperi hillo mittamalla kattilaan litran verran raparperinpaloja (noin 5 vartta) ja sokeri. Kuumenna välillä sekoittaen ja keittele miedolla lämmöllä 15-30 minuuttia, kunnes raparperi sulaa hilloksi. Raparperia ei tarvitse kuoria. Jäähdytä.

Valmista murutaikina sekoittamalla kaikki ainekset. Ensin kuivat keskenään, sitten lisäät voin ja munan.

Voitele käyttämäsi vuoka tai vuoraa leivinpaperilla. Käytin tuollaista 22 cm irtopohjavuokaa, pohjalle paperi, laidat voitelin. Taikina riittäisi vähän suurempaankin vuokaan. Tähän sopisi hyvin myös joku puolenpellinkokoinen suorakaiteen mallinen vuoka, useimmiten tämä piirakka tarjoillaan nimittäin pieniksi ruuduiksi paloiteltuna.

Taputtele 2/3 taikinasta vuoan pohjalle. Levitä sen päälle raparperihillo. Lopusta taikinasta voit ottaa pieniä palloja, litistää ne kämmenelläsi ja asettaa hillon päälle vieri viereen kunnes koko pinta on peitetty. Itse asiassa siihen saisi jäädä vähän rakoja, josta hillo pilkistää, itse jätin liian pienet raot ja uunissa taikina levittäytyi pinnalta tasaiseksi.

Sitten vaan uuniin 200/ 180 astetta ja noin 20-30 minuuttia, kunnes näyttää kauniin väriseltä.


Jos haluat leikata hyviä paloja, anna jäähtyä rauhassa. Hjónabandssæla on hyvää kuumana ja kylmänä.

Kermavaahto tai vaniljajäätelöpallo kruunaa kokemuksen.



Hjónabandssælaa voi tehdä muistakin hilloista, lisätä mansikkaa raparperin kanssa tai islannissa suositusta mustikkahillosta, raparperi on kuitenkin se alkuperäinen, näin ymmärsin.

Löysin muuten vielä yhden selityksen tai pikemminkin vertauskuvan kakun nimelle.Vaimon kelpoisuutta ja sitä myöten avio-onnea (koska vaimostahan sekin on aina kiinni, prkl!) mitattiin myös sillä, kuinka hyvin sai tämän kakun (lue avio-onnen) säilymään.


Lykkäsin omani pakastimeen!








perjantai 17. kesäkuuta 2022

TÄYDELLISEN HAMPURILAISEN RESEPTI



Minkälainen on täydellinen hampurilainen?
Kysymys taitaa  lähennellä muna-kana-pohdinnan syvää filosofiaa, ainakaan oikeaa vastausta ei ole. Tai mulla ainakaan.

Jotenkin sitä kyllä palaa kaikkien kokeilujen ja twistien jälkeen siihen peruspakettiin, jonka osatekijät on aika lailla tuossa yläkuvassa. 

Se että kaikki on ensiluokkaista (vrt. tuo halvin cheddar slice...mutta jotenkin se vain sopii burgeriin), pihvi hiilillä grillattu, sämpylä kuohkea ja pehmeä (ei kovakuorinen, mureneva tai kuiva)ja muut lisukkeet mintissä synnyttää sen täydellisen purilaisen.

Ai niin, yksi tärkeä asia minkä olen unohtanut mainita:
MINUSTA HAMPURILAISTA PITÄÄ PYSTYÄ SYÖMÄÄN KÄSIN ELI SEN PITÄÄ KANSINENN KAIKKINEEN MAHTUA HAUKUN MITALTA SUUHUN!

Toi on tosi tärkeä, haarukalla ja veitsellä syötynä se ei edes maistu samalta. Amerikkalaiset mav & Cheesestä aina ranskalaisiin pursuavat triplahampurilaisten kuvat ei aiheuta mulla mitään himoja. Aina olen ihmetellyt, miten ne tuollasia tekee, eihän ne osaa muutenkaan syödä haarukalla ja veittellä (anteeksi karkea ykleistykseni)!


Sipuli on raaka-aine, joka hampurilaiseen mielestäni ehdottomasti kuuluu. Mutta missä muodossa, siinäpä vasta kysymys.  Raaka/parilalla käytetty, karamellisoitu, marinoiti vai kuivattu?

Jos multa kysytään (ja omassa blogissa on se hyvä, että voi vastata vaikkei kukaan kysyiskään) niin mä taivun tuon raa'an sipulin  (punasipuli) puoleen kun se vähän kesytetään nopeasti parilalla.


On mulla joitain salaisia aseitakin pienimuotoiseen variaatioon näissä hampurilaishommissa. Möljän tila Lehtimäellä eli hyvin tässä hoodeilla on huippuhyvän ja umamisen suomalaisen Black Garlic kastikkeen koti. Sitä voi lirvauttaa ruokaan jos toiseenkin, itsetehtyyn hampurilaiskatikkeen se nostaa ihan omiin sfääreihinsä. On ihan onnellinen tästä ja suosittelen tutustumista Pure Garden Black Garlic.



Parmesaanimajoneesi on niin älyttömän hyvää sekä hampurilaisen, että ranejen kaverina. Vaihdellen teen itse alusta asti, pikaversio syntyy valmismajoneesista sekoittamalla.


Chipotles en Adopo on hirveän monikäyttöinen säilötty savustettu jalapeno ja mun juustoisen lisäkkeen tähti.

Tölkistä ylijäänyt kannattaa pakastaa annoksiin pieniin mingrippeihin. Montaa chiliä ei yksi pataruoka, kastike tms. kaipaa!


Tälläisia hampurilaisentekotuumailuja tällä kertaa. Täydellisen hampurilaisen resepti- juttu on julkaistu  eilen torstaina maakuntalehdissä mm. Turun Sanomat ja Kaleva.