About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste suklaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suklaa. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. huhtikuuta 2022

VIHREÄ PARSA ON HELPPO JA NOPEA HERKKU

 


Parsasesongissa on jotakin huumaavan  herkullista. Juttelin juuri Saksasta perheineen Suomeen muuttaneen ystäväni kanssa ja hän huokaili, kuinka he Saksassa keväisin herkuttelivat valkoisella parsalla. Ihan innostuimme googlaamaan, onko kotimaista tuoretta valkoista parsaa saatavilla, valkoinen parsa on nimittäin herkkä tuote, joka tosiaan pitäisi syödä ihan hemmetin tuoreena. Parasta olisi parsaravintola pellon vieressä (sellaisessa olen muuten ollut Visbyssä).

Sen takia, ehkäpä, olen vihreän parsan ylin ystävä. Se on mielestäni himpun verran kulutusta kestävämpi ja ylivoimaisesti monipuolisempi laittaa, voi paahtaa, grillata, paistaa, höyryttää...eikä tarvitse edes kuoria. Maistuu sitäpaitsi myös raakana.

Näin sopivasti pääsiäispyhien alla ilmestyi tänään Lännen Median tuottamat ruokasivut 9:ssä sanomalehdessä(Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Vihreä parsahan on mitä mainioin alkuruoka tai lisuke myös pääsiäispäivän herkutteluaterioille. Toivottavasti tämä kuvakooste/teaseri innostaa myös sinut parsakokkailuihin. Täydelliset reseptit löytyvät lehdistä ja niiden verkkosisällöistä.

Pekoniin tai parmankinkkuun kääritty, grillattu tai paahdettu vihreä parsa on jo tuttu klassikko. Herkkua voi vielä herkullistaa lisäämällä nyyttiin useampi parsa ja niiden keskelle viipale mozzarellaa.

Kyllä, herkkumittarit singahtaa maksimiin!


Yksi mun juhlapöydän ja varsinkin noutopöydän ikisuosikki tarjottavista on vitello tonnato. Olen versioinut sitä niin kalkkunasta, possusta kuin broilerista, harvemmin vasikasta, joka on alkuperäisen reseptin raaka-aine, mutta huonosti tarjolla Suomessa. Beach house kitchenin Heli-Hannelen reseptillä oli Urhon rippijuhlissa tarjolla (liian vähän )pimento tonnatoa.

Nyt vasta tajusin, että parsa ja tonnatokastike ne vasta ovatkin huikea pari. Tarjoa parsa tonnatopedillä tai rempseästi tonnatokastikkeeseen dippailtavaksi. 


Rapsakaksi paistetut nuudelit ja parsa maistuvat yksinkertaisessa aasialaisessa salaatissa. Selkeät, minimalistiset ainekset, hyvä kastike ja se on siinä.


Vihreä parsa (niinkuin valkoinenkin) on mielettömän hyvää myös pelkän voisulan tai hollandaisekastikkeen kanssa. Mutta entäs avokadohollandaisen kanssa? Out of this world! Tämä maistuu myös vegaanille, koska nimestään huolimatta, se ei sisällä munia, ei voita. On silti kuohkean paksu, ihana makuinen ja - värinen hollandaisetyylinen kastike.

Ai niin, eikä tietenkään ympätä tuota kylmäsavulohta vegaanin lautaselle.


Hyvään pääsiäiseen sisältyy myös hyvä määrä suklaaherkkuja. Minimuffinipellillä paistuivat tällä kertaa minisuklaamuffinien sijaan brownie minipalat, ja se on todellakin ihan eri juttu. Pienessä minipalassa löytyy herkullista paistoreunaa ympäriinsä, ja samalla se brownien sitkeänpehmeä, syntisen suklainen sisus.


Ja sitten helpoista helpoin herkku, pääsiäisen värikäs Rocky Road. Omaan makuuni ehkä pikkasen tuhtia makeaa, mutta tuostapa nuo palaset ovat keittiönpöydältä kadonneet tässä viikon aikana...


Superherkullista pääsiäistä!

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

HERKULLINEN JOULU: AFTER EIGHT -SUKLAA


2. LUUKKU

Kaikki äitini reseptit

HERKULLINEN JOULU

Lupasin teille herkullisen joulun ja lupaus olisi lunastettu, vaikken julkaisisi yhtään ainoata joulukalenterin luukkua tämän jälkeen. After Eight -suklaasta tuli niin hurmaavan makuista, aivan kuin niitä oikeita silkkipaperitaskuihin pujotettuja, tutun tummanvihreässä, pitkulaisessa laatikossa hienossa järjestyksessä odottavia suklaaherkkuja. Rohkenisin jopa sanoa, että parempia.

Mikähän taika siinä on, että vaikka kaupasta löytyy snickerssit, dajmit ja muut herkut helposti ja edullisesti, sitä veri vetää meitä kokeilemaan onnistuuko luomaan jäljitelmän kotona. Onhan se ihana tunne kun tekemäsi Dajm maistuu ihan dajmilta, vaikka ei siinä niin kauheasti järkeä olekaan. Luulen, että sama pätee näihin After Eight -suklaisiin.

Valmistus on nopea ja helppo, mutta lopputulos (koostumus) vaatii jääkaappisäilytyksen, joten nämä eivät ole ehkä omialtaan lahjoiksi. Sen sijaan näille olisi aivan huippupaikka illallisen päätteeksi, kun nautitaan loppukahvit, niin takaan että pöytään nostettua After Eight -pakettia enemmän ihastuksen huokailuja saa tarjotillinen näitä rustiikin näköisiä, mutta niin suussa sulavia makeisia.

"Ittekö sä nämä teit?"

"Kyllä!", hymyilen lempeintä mikävaivannäkö! -hymyäni (...etkä arvaakkaan kuinka helppoa se oli).

After Eight -suklaa

200 g tummaa suklaata (50%)
1 munanvalkuainen
220 g tomusokeria
1 tl piparminttuesanssia
aavistus vihreää elintarvikeväriä

Sulata puolet suklaasta vesihauteessa. Levitä suklaa leivinpellille tai tarjottimelle levitetyn leivinpaperin päälle muutaman  millin paksuiseksi neliöksi. Koko on n. A4 vastaava. Vie jääkaappiin tai ulos kovettumaan (ihania talvileivonnan etuja, Suomessa ei tartte alkaa tukkia uunipeltiä jääkaappiin).


Suklaan kovettuessa  laita munanvalkuainen kulhoon ja vispaa hiukan haarukalla. Siivilöi 1/2 tomusokerista joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää piparminttu ja  sen verran vihreää, että saat ihan aavistuksen hennon viherryksen aikaan tahnaan, eli kasta hammastikkua hieman pastaväriin tai käytä tippa nestemäistä. Sekoita mukaan loppu tomusokeri sileäksi.

Levitä tahna kohmettuneen suklaan päälle ohueksi kerrokseksi ja vie sitten taas jäähtymään. En laittanut ihan koko tahnaa tuohon päälle, minusta sitä tuli aavistus liikaa. Käytä vaikka piparipursotuksiin loput.

Kun välikerros tuntuu jämähtäneeltä, sulata loppu suklaa, anna jäähtyä hiukan ja levitä se täytteen pinnalle.

Jäähdytä ja leikkaa paloiksi. Rustiikki lähestymistapa antaa anteeksi jos suklaa hiukan halkeilee. Koska se halkeilee.




Kuviin olisi voinut tuoda väriä muutamalla mintunoksalla, maun mukaisesti. Mutta kun ei ollut, niin löin sitten siihen tuon männynoksan. Sekin alkaa M-kirjaimella.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Aiheeseen sopii enemmän kuin mainiosti Jotain Maukasta - blogin Marin Hopeatoffeet. Yksi lapsuuteni herkkuja. Täytyy ehdottomasti kokeilla.

Kuva Jotain Maukasta, Mari Moilanen

Jo jonkin aikaa to-do listallani on ollut myös helpot mikrotoffeet, jotka löytyvät Dr. Sugar -blogista.

Että tänä jouluna hampaitten paikat venyy ja paukkuu....

Molemmilla  blogeilla löytyy myös tänä vuonna joulukalenteri. Jotain Maukasta avaa luukut päivittäin IG:ssä mutta reseptit päivittyvät myös blogiin. Näiltä naisilta löytyy hurmaavia herkkuja!

Kuva Dr. Sugar- blogi

Omasta blogistani ei oikein makeisreseptejä löydy. Sitten muistin poron pökäleet (2013). Hip, hei, Rudolf!

Joulupukki tuomiset voi satumaiset laittaa, 
Saatat joskus Petterinkin terveiset sä maistaa.
Jos et ennen joulua ole kiltti ja huutamasta lakkaa
Joulupukki tuoda voi pelkkää poronkakkaa!

Enhän nyt pilannut tuota seesteistä After Eight tunnelmaa?

maanantai 30. maaliskuuta 2020

HELPPO HERKKU: RIISISUKLAAPALAT KEKSIPOHJALLA


Riisisuklaapalat on taas yksi kiva leivottava lasten kanssa. Ei tartte uunia ja valmistus käy vikkelästi. Vaikeinta on odottaa tunnin verran riisisuklaan jähmettymistä. 

Meillä pääsi molemmat lapsoset osalliseksi tästä leipomuksesta. Maitotyttö9v. valmisti tämän mun kanssa ja Urho 15v. söi lähes kokonaan yksin. Jostain syystä Maitotyttö oli nimittäin sitä mieltä, että liian makeaa, mihin en nyt kyllä voi yhtyä, vaikka usein leivonnaisia liian makeiksi moitinkin. Mä olen riisisuklaan suuri ystävä ja Urho15v. kehui erityisesti oreo-pohjan herkullisuutta. Oreo-keksien sijaan voit käyttää myös normaaleja dominoja tai muita kaakaotäytekeksejä.


Raaka-aineita ei tarvita montaa. Mulle sattui samanaikaisesti intagramissa silmiin tämä Sweetest Menun resepti kun pähkäilin kuiva-ainekaapin puolittaisten pakkausten määrää. Siellä oli nimittäin sopivasti riisimuroja jäljellä, ne kun eivät tunnu enää puhuttelevan/puhuvan kulhosta omille lapsilleni. Mä aina yritän ostaa jotain ei sokerihuurrutettuja corn flakesejä (ne on mun oma lemppari murorintamalla) tai edes riisimuroja, mutta jälkikasvu haluaisi vain ostettavan tupla-suklaa-juusto-karamelli-nougatmuroja ja sellainen paketti haviääkin n. puolessatoista vuorokaudessa, koska niitä syödään sitten aamuisin, iltapalaksi ja snäckiksi vähän kuin kilpaa... Sama kun lapioisivat suuhunsa sokeria!

Mutta niitä ostetaan harvoin juuri siitä syystä. Paljon kivempia ne sokerittomat runsaskuituiset murot siellä kaapissa, jotka eivät kellekään kelpaa. Huokaus.

Tässä on myös maapähkinävoita! Siitäkin jää usein purkin pohjat kaappiin.



No, tämä resepti on sinänsä kyllä ihan puhdasta herkkua. Mutta välillä on syytä herkutellakin, eikös?


Riisisuklaapalat keksipohjalla

300g Oreo-keksejä
100 g voita
200 g maitosuklaata
200 g tummaa suklaata
1,5 dl maapähkinävoita
n. 7 dl riisimuroja

Tämä annos on täydellinen 20 x 20 cm kokoiseen kantikkaaseen vuokaan. Jos ei sellaista ole, voit tehdä pinta-alaltaan vastaavaan, vaikka keraamiseen tai lasiseen suorakulmaiseen vuokaan. Rypistä yksi leivinpaperiarkki (se helpottaa asettelua) ja laita se suojaamaan vuoan pohjaa ja reunoja. Saat valmiin riisisuklaalevyn nostettua helposti pois sen avulla.

Murskaa keksit muruksi. Sulata voi ja sekoita se keksimuruihin. Painele pohjaseos tasaisesti vuoan pohjalle.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa (mikrossa miedolla lämmöllä aina parikymmentä sekuntia kerrallaan, sekoita ja repeat).  Mulla oli kaapissa just 2x 200g 52% tummaa leivontasuklaata, joten käytin nämä levyt kahden erilaisen suklaan sijaan. 52%  suklaa on ihan helppoa syötävää vielä. Lisää sulaneeseen suklaaseen maapähkinävoi ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan varovasti riisimurot. Levitä riisisuklaaseos keksipohjan pinnalle.

Anna jähmettyä jääkaapissa n. 1h.

Nosta riisisuklaalevy vuoasta ja paloittele.

Herkuttele!






torstai 25. heinäkuuta 2019

DEVIL'S FOOD CAKE ELI PIRUN HYVÄ SUKLAAKAKKU


Urho täytti tänään 15 vuotta! Ihan kuin eilinen kun kirjoittelin tänne blogiin juttuja Urho5v:stä.

Urho rakastaa suklaakakkuja. Ykkönen on tietysti mutakakku ja yhtenä vuonna innostuin taiteilemaan myös cokiskakun. Urtsi kotiutui tänään ikimuistoisen hauskalta ripariltaan ja sunnuntaina on edessä rippipäivä. Urhoa etukäteen jo pöyristytti, että mitä, ei juhlita synttäreitä, kun yritin ehdottaa jotakin sen suuntaista, kun parin päivän kuluttua olis ne rippikemutkin.

Olihan ne juhlat sitten järjestettävä ja breikki olikin ihan tervetullut tähän koko heinäkuun (eli siis koko lomani) kestäneeseen siivousinfernoon...

Vieraiksi tulivat molemmat veljeni perheineen, Urkki aina nauttii hänelle läheisten serkkujen seurasta. Mumma ja pappa virittelivät grillin hampurilaisia varten ja saimme mennä juhlimaan valmiiseen pöytään mummolaan. 

Mä lupasin hoitaa kakun.


Seinäjoen kahvilaskene muuttui kertaheitolla 100 astetta paremmaksi kun kauhajokelaislähtöinen kahvila Valkoinen Puu avasi sisarkahvilan joitain vuosia sitten. Valkoinen Puu on tyylikäs, trendikäs, aukioloiltaan asiakasystävällinen kahvila (Nyt täytyy  kyllä lisätä, että meidän perheen supersuosikki  kahviloista on edelleen perinteikäs Pikku-Paussi), jonka huikeat kakut ovat suurimmaksi osaksi amerikkalaista reseptiikka, omistapariskunnan mies kun on sieltä lähtöisin.

Meidän lapset molemmat rakastaa  Valkoisen Puun Salainen puutarha-kakkua, jonka sanoisin olevan versio Devil's Food cake'ista. Ja tätä kakkua Urho toivoi synttäreilleen.

No itsehän se piti koittaa vääntää, tietenkin. 

Devil's Food cake on suklainen, mehevä suklaakakku. Niitä, joita aina ottaa liian suuren palan, koska joku niissä on vähän liian rikasta. Kakku itsessään ei ole kyllä makea, joten sen täytyy olla tuo tyypillisen amerikkalainen överi suklaakuorrutus. Taidan ensikerralla kokeille kakun pinnalla ja välissä suklaakermaa, ehkä se on lähempänä  suomalaista makua.

Muuten kakku oli kyllä helppo toteuttaa ja maistuu juuri samalta kuin USA:ssa syömäni, ja samanlaiselta kuin ne joita leivottiin Betty Crockerin cake mix- paketista



Kakku leivotaan kahdessa samankokoisessa vuoassa, eli kakkua ei tarvitse puolittaa, sisus voisikin olla liian pehmeä siihen. Kuorrute väliin ja loput päälle. Urho sanoi erityisesti tykkäävänsä tuosta "viivasta" kakun sisällä.



DEVIL'S FOOD -SUKLAAKAKKU
Kakusta riittää pienempikin pala, joten tästä syö kyllä varmaan 20 henkeä, virallisesti kai 12
2 dl tummaa kaakaojauhetta
2,5 dl kuumaa vettä
1 rkl pikakahvijauhetta
1,5 dl paksua maustamatonta jugurttia (ranskankermakin käy)
2 tl vaniljasokeria
3,75 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
160 g  huoneenlämpöistä voita
3 dl sokeria
0,75 dl neutraalia öljyä (esim.rypsi)
2 munaa

kuorrute
200 g tummaa leivontasuklaata
200g  huoneenlämpöistä voita
5 dl tomusokeria
1 1/2 tl vaniljasokeria
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vuoraa kahden  22-24 cm irtopohjavuoan pohjat leivinpaperilla ja voitele reunat. 

Sekoita kaakaojauhe ja pikakahvi kuumaan veteen. Vatkaa mukaan jugurtti Sekoita jauhoihin ruokasooda, suola ja vaniljasokeri. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Vatkaa sitten mukaan munat yksitellen tasaisesti.

Lisää kaakaoneste ja jauhoseos vuorotellen muutamassa erässä. Jaa tasaiseksi sekoitettu taikina vuokiin ja paista uunissa n. 30 min. kunnes tikulla kokeiltaessa siihen ei tartu enää taikinaa.

Kumoa vartin jäähtyneet pohjat vuoistaan.

Valmista kuorrute sulattamalla paloiteltu suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä huoneenlämpöön. Vatkaa voi vaahdoksi, lisää mukaan tomusokeri ja vaahdota lisää. Kaada loput aineet, eli sulatettu suklaa, vanilja ja kaakaojauhe mukaan ja vatkaa kuohkeaksi ja kiiltäväksi.

Aseta toinen pohjista tarjoilulautaselle ylösalaisin ja levitä pinnalle 1/3 kuorrutteesta. Nosta päälle toinen pohja, tällä kertaa oikein päin. Ei haittaa vaikka kakun pinta olisikin pyöreän kupera. Levitä päälle loput kuorrutteesta. Jos sun ei ole pakko laittaa kakkua jääkaappiin, älä laita, kuorrute on pehmeämpi huoneenlämpöisenä.

Enjoy!


Papan 15 hengelle grillaamiin hampurilaisiin oli kaikki tykötarpeet hankittu Lidlistä. Oikein hyvät hampurilaiset, paitsi noita sämpylöitä moitin ehkä hiukan kuiviksi, ne myös hajosivat herkästi avatessa.


Juomana meillä oli Nikoveljen Ruoholahden Verkkokaupasta hakemia RC-colia. Tämäkin oli sankarin toive, joka oli ilo toteuttaa. Juoma tuli lapsille tutuksi Mumman synttäreiltä, joita vietettiin Red Sea -reissuja muistellen, ilmeisen hyvinä muistoina. Oli lisäksi vielä etuusaa, 12 € 24 tölkin laatikko.

Syödessä keskusteltiin mm. rippileirin (ruuasta) tapahtumista, Promeleiristä, Juha Tapiosta, Spamalotista, Leijonakuninkaasta ja Star Warsista.

Ihana perhe-ilta, se oli sitä  varmasti myös päivänsankarille.

Urho, olet 15 vuotta rakas!



maanantai 7. toukokuuta 2018

PELLILLINEN HERKKUPALOJA


Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa

Pirkka 5/2018 putosi aika moneen postiluukkuun viime keskiviikkona, ja niin kuin aina, selasin ensimmäisenä reseptiosion. Sieltäpä löytyi taas inspiraatiota: Teen ainakin halloumiparsavartaita ja grillattua tomaattisalaattia. Miso-inkiväärivoi grillatuille katkaravuille kuulosti myös herkulta. Kaikenmoinen grillaus inspiroi just nyt!

Makein herkku on tullut jo testattua kun kehittelin uusista Pirkka Toffeesuklaa-rakeista tämän aika viettelevän peltipiirakka-reseptin. Makeahan inspiroi sillä lailla tasaisesti läpi vuoden.

Nuo suklaarakeet on muuten Suomessa valmistettuja, niin kuin aika moni muukin  Pirkka-sarjan karkeista. Kaakao näissä ja muissa sarjan makeisissa on aina UTZ- sertifioitua, mikä tarkoittaa, että kaakao on tuotettu vastuullisesti ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtien.


Leivonnassa käytössä kaikki oikotiet onneen, eli  pohjaa varten nappasin kaupan pakastealtaasta valmiin murotaikinapohjan. Enpä tässä leivonnaisessa ainakaan huomaa eroa vaikka olisin sen taikinan omin pikku kätösin nyppinyt.  Pellinä käytin muuten tuollaista Pirkan suorakaiteenmuotoista säädeltävää vuokaa, joka on kyllä kätevin kaikessa tuollaisessa brownies- tyyppisessä ruutuleivonnaisissa, kun uunipelli meinaa olla turhan suuri. Mutta onnistuu tämä myös tavallisella pellillä.

Piirakan kruunaa ihan tavallinen, ennen tarjoilua päälle levitettävä kermavaahto, joka neutralisoi makeuden sopivalle tasolle.




Toffee-suklaa peltipiirakka
20 palaa
1 pkt (400 g) Pirkka murotaikinaa (pakaste)
2 pussia (á 200 g)Pirkka Toffee-suklaarae
100 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
3 munaa
 2 rkl tummaa kaakaojauhetta
½ tl suolaa
5 dl kuohukermaa

Sulata pakastetaikina ja kauli /painele sormin se ohueksi n. 33 x 37 neliskanttisen uunipellin pohjalle ja reunoille leivinpaperin päälle. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja paista 200 °C uunissa 10 min. Anna jäähtyä.
Ota toffee-suklaarakeista kourallinen sivuun. Rouhi loppuja pienemmäksi ja sulata mikrossa 2-3 kertaa 25 s kerrallaan, aina välillä sekoittaen. Rakeet eivät sula sisältä kokonaan, mutta muuttuvat kuitenkin pehmeiksi.
Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi. Jos sinulla on yleiskone, käytä sitä, muuten sähkövatkainta. Lisää joukkoon sulatetut toffee-suklaarakeet ja anna käydä tasaiseksi massaksi. Vatkaa sitten kananmunat joukkoon yksi kerrallaan. Lisää kaakaojauhe ja suola. Vatkaa seos mahdollisimman sileäksi. Maistaessa tuntuu kuitenkin vielä karkkien raemaisuus, se on ok.
Vaahdota kerma. Sekoita puolet kermasta täytteen joukkoon ja laita puolet odottamaan viileään. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle ja paista 200 °C n. 20 min. Anna piirakan jäähtyä täysin uunista oton jälkeen, mieluummin viileässä.
Levitä kermavaahto piirakan päälle ennen tarjoilua ja ripottele pinnalle säästämäsi toffee-suklaarakeet kokonaisina tai rouhittuna.



Palat ovat ihan reilunkokoisia, että jos on paljon muutakin tarjottavaa, niin kyllä tästä riittää tarjottavaa 30:llekin. Piirakka on tuttuun tyyliini aika konstailematon ja krouvi, ei ehkä paras valinta Yo-juhliin, kun on nuo viime hetken kermavaahdon levityksetkin (yo-inspiraatiotakin löytyy kyllä Pirkasta), mutta rennoille koko perheen synttäreille aivan täydellisiä. 
Että NAM vaan!

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

KUN ON TEHTÄVÄ SUKLAAKIISSELIÄ


Suklaakiisseli ei ole meidän  perheen vakiovieras. Mistä ihmeestä se Maitotyttö oli sen keksinyt. Kello oli jo yli 8, maanantai-iltana, minä rättipoikkiväsyneenä juuri tullut kotiin, kun Maitotyttö ilmoitti, että minä haluan tehdä nyt suklaakiisseliä. Nyt.



Onneksi suklaakiisseliä. Ehkä helpoin keksittävissä oleva kokattava. Kiitos kaikkien äitien suojelusenkeli!



SUKLAAKIISSELI
4:lle
8 dl maitoa
4 rkl maizenaa
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Sekoita maito, maizena, kaakao ja sokerit vispilällä sekaisin ja kuumenna puuhaarukalla hämmennellen, keittele 2-3 min. kunnes sakenee kiisseliksi.

 Jäähdytä kylmävesihauteessa vispaillen tai nosta jääkaappiin ja ripottele pinnalle sokeri kuortumisen ehkäisemiseksi.

Tarjoile kermavaahdon kera. Tai vielä parempaa; maitokiisselillä.
Sekään ei ole vaikeaa.


Mutta kuten sanoin, nyt oli jo myöhä. Joten mentiin nonparelleilla.


Onnellinen maitotyttö. Seuraava päivänä oli kertonut iskälle aamiaisella kun oli kysynyt, että mitä tähän tuli, että 8 desilitraa maitoa. Hienosti jäi mieleen!


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

MAITOTYTÖN KASVIMAAKAKKU

kakut ja piirakat

Hienompi nimi tälle kasvimaakakulle (tai onko tämä pikemminkin torttu?) olisi varmasti primööri-kakku. Se kuulostaa niin hienolta, että kakun kanssa varmasti pitäisi nauttia kristallipikarillinen marjalikööriä. Juhlistaa satokauden varhaisvihanneksia. Kasvimaakakun paras sesonki on keväästä myöhäissyksyyn, koska kyllähän tämä on myös erinomainen sadonkorjuukakku. 

Lämpimästi suosittelen ympäri vuoden myös kaikkien uskollisten hortonomien, kasvimaa-kotikasvattajien ja wanna be-sellaisten erilaisten merkkipäivien juhlistamiseen (tämä on kakku myös siis ystävilleni vaikka Kivistöön, Kokki-Pottilaan ja Sauvajyväselle).


suklaakakku

Meillä kasvimaakakusta tuli Maitotytön ja mun yhteinen arki-illan nopea projekti. Olin luvannut kutsua lapsellisia ystävänaisia koolle Pomp de Lux - kutsujen merkeissä (mallisto oli muuten paras koskaan ja nykyään koot jatkuvat 170 cm asti. Mikä ihme siinä onkaan, että netistä selatessa vaatteet vaikuttavat vaan ihan kivoilta, mutta esittelijän esitellessä erilaisia yhdistelmiä ja kun itse pääsee hipelöimään kangasta, malliston houkuttelevuus saa kertakaikkisesti siivet alleen. Ja näin sanoen, en ole sitten minkäänlaisessa kaupallisessa yhteistyössä ko ketjun kanssa. Mutta hyvää on kiva levittää.)

Pongasin tämän mua syvästi liikuttaneen kakunkoristeluidean Allt om Mat-lehdestä. Siinä koristelun sai syvään vuokaan valmistettu kotitekoinen jäätelö. Minä ajattelin heti kakkua. Multainen kasvimaakoristelu synnytti ajatuksen juustokakkumaisesta tai moussetyypisestä kakusta ja muistin iskän ostaneen minulle joskus neliömallisen irtoohjavuuankin, joka olisi täydellinen tähän.

Aikaa ei kuitenkaan ollut liivatteilla leikkimiseen, eikä sen paremmin kotitekoisen suklaamoussen tekoon eriteltyinä keltuaisineen, ainakaan jos mielin siivota wc:n edustuskuntoon ja kantaa ylimääräiset takit saunaan piiloon eteisen naulakosta. 

Ja niin tuli kasvimaakakusta tälläinen: 


kakut ja tortut
Lisää kuvateksti

MAITOTYTÖN KASVIMAAKAKKU

70 g voisulaa
180 g digestive keksiä
3 pussia (eli 1 ja 1/2 pakettia suklaamousseaineksia, tässä Blå Band)
3 dl kermaa
3/4 pkt Oreo-keksejä
pienet määrät keltaista, punaista, vihreää, valkoista ja ruskeaa marsipaania (kaupoissa myydään semmoista pakettia, jossa näitä kaikkia)

Murskaa kaulimella muovipussissa digestivet muruiksi ja sekoita yhteen  voisulan kanssa. Vuoraa irtokakkuvuoka pohjasta ja reinoilta tuorekelmulla. Vuoraa 2 palasta, puolet ja puolet, jotta saat sitten vedettyä kelmun pois valmiin kakun alta. Painele muruseos tiiviisti vuuan pohjalle.

Valmista suklaamousse ohjeen mukaan, tässä tapauksessa 3 pussillista vatkattiin 5 minuuttia 3 desiä kerman kanssa (ohjeessa maito). Levitä mousse varovasti pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna tekeytyä viileässä 1/ 2 tuntia.

Muotoile marsipaanista (makusyistä käyttäisin tässä ehdottomasti marsipaania) omat primöörit. Porkkananoranssin saat tietenkin yhdistämällä keltaista  ja punaista. Meillä muotoiltiin Maitotytön kanssa porkkanoita, retiisejä, kukkakaalia ja keräsalaattia. Älä unohda espanjalaista tappajaetanaa! Mullan alta kurkisteleva vaaleanpunainen kastemato olisi myös ollut helluinen ja kertonut erityisen mehevästä mullasta.

Anna oreokeksipaketista yksi kullekin apulaiselle maisteltavaksi ja murskaa loput samaan tapaan kuin digestivit. Oreokeksien täyte tekee murskasta ihanan märän mullan näköistä. Levitä oreomulta suklaamoussekakun pinnalle ja asettele primöörit nättiin riveihin. Irrota kakku vuuasta ja vedä kelmut varovasti irti. 

Älä unohda valmistaa omaa kasvimaakylttiä. Ahneimmat voivat käyttää tekstiä KEEP AWAY!



suklaamousse

Kasvimaakakun arvosteluosiossa taputan vielä erityisesti itseäni selkään. Vaikka oioin tortunteossa mutkia niin, että rapa roisku, enkä ollut yhtään varma kakun onnistumisesta, siitä tulikin superihyvä, ei yhtään makea. Kaupan valmismousse ajoi asiansa todella hyvin ja digestivepohja tuo siihen ripauksen suklaata aina tukevaa suolaisuutta. Sen 4 pussin olis hyvin voinut valmistaa tähän. Kakku jäi  nyt torttumaisen matalaksi, mutta mitäs siitä.

Ja suloisin oli tietysti oman pikkuleipurin ylpeys onnistuneesta projektista! ( Liekö äidin projektityön vaikutusta, Maitotyttö tulee kertomaan mulle tämän tästä kuinke heille ön NaapurinLinnean kanssa joku projekti meneillään).

Onnea kaikenlaisiin kevään kasvimaaprojekteihin! Tämä on ainakin yksi vaivattomimmista toteuttaa. Ja varma sato, etanasta huolimatta!


tiistai 20. syyskuuta 2016

BRIGADEIROS - UUDET VAATTEET



Jo on taas aika, että tämä blogi jakaa ulos jotakin suloisen makeaa. Koska tämä vuosi oli Olympialaisten myötä Brasilian vuosi, olkoon makiakin noilta seuduilta.

Brasiliahan on tajuttoman suuri  maa, eikä pohjoiskärjessä syödä välttämättä lainkaan kuten eteläisimmässä ulokkeessa. Yksi on juttu kuitenkin jota ymmärtämykseni mukaan tarjotaan ihan läpi maan ja varsinkin jokaikisillä synttäreillä. Tämä kamsallismakeiseksikin tituleerattu herkku yhdistää kaikkia brasilialaisia, iästä ja elintasosta riippumatta, se on just sellainen hyvän mielen nostalgia-suupala, joka iskee jokaisen sentimentaalihermoon. Suussa sulaessaan se tuo mieleen muistoja kodista, perheestä, ystävistä ja kaikista ihanista juhlista. 

Brigadeiros on suklaanmakuinen palloksi pyöritelty fudge-tyyppinen makupala. Se on saanut alkunsa  1945 kun komea Prikaatinkenraali (Brigadeiro) Eduardo Gomes pyrki presidentiksi ja hänen vaimonsa tapasi tehdä ja tarjoilla näitä makeisia vaalitilaisuuksissa. Tämä tarina on kuitenkin ristiriidassa toisen lähteeni kanssa joka kertoo, että Gomes'in  presidenttinvaalislogan oli "Vote no brigadeiro que é bonito e solteiro!" (Vote for the most handsome and single brigadier!) 





Gomes hävisi vaalit. Makeisista ja komeudestaan huolimatta. Brigadeiro´n  suklaapallerot jäivät kuitenkin elämään (ja niin varmasti myös Gomes, tuskin tämä presidentinvaali hänen henkeään kuitenkaan vei - itseasiassa hän oli ehdolla myös viisi vuotta myöhemmin...häviten taas. Oli muuten aikamoinen velikulta järjestelemään armeijan vallankaappauksia...).




Brigadeirokset on helppotekoisia. Muutama aines, massan keitto ja jäähtyneen massan pyörittely palleroiksi.

Paitsi, että, viime kesänä tutustuin laivalla ihanaan Brasialaiseen pariskuntaan, joka oli skandinavian kiertomatkalla. USassakin asunut pariskunta puhui ihan virheetöntä englantia, joten uppouduimme pitkään keskusteluun. Arvatkaa mistä? Ruuasta tietenkin. Kerroin heille suomalaisesta ruokakulttuurista ja he minulle omastaan, pääsin vähän brassailemaankin, he olivat aivan ällikällä lyötyjä kun kerroin, että olin just keväällä tehnyt Feijoadaa ja Beijinho´ja ja farofaa... 

Vähän niinku vaihdeltiin siinä sitten reseptejä. Beijinhoksista pääsimme sujuvasti Brigadeiroksiin, joiden olemassaolon kyllä tiesin vaikka en ollut niitä koskaan tehnyt. Ja Gisele (jonka kanssa pidän yhteyttä nyt FB'n kautta) kertoi, että muotijuttuna on jo hetken ollut  tarjota brigadeirokset palloiksi pyörittelyn sijaan minikupeista, josta ne syödään minilusikoilla.

Joten sitä versiotahan aina niin trendikäs Kaikki äitini reseptit päätti koittaa.

Ja koska en yleisistä käsityksistä poiketen ole erikoisesti makean perään, päätin heittää sekaan suomalaisen twistin eli puolukkaa. Brasilialaisten makeahammas on ilmeisesti suurehko, suomalaiseen makuun puolukat olivat tarpeellisia.




BRIGADEIROS kupissa ja puolukalla
n. 20-25 (15 ml, tämä insinööreille tiedoksi)

1 tlk kondensoitua maitoa (makeutettua) (395 g)
2 rkl voita
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
Koristeeksi suklaaströsseliä ja PUOLUKKAA!

Sulata voi kattilassa (pinnoitettu kasari olisi tässä hyvä). Lisää kondensoitu maito ja kaakaojauhe vimmatusti sekoittaen. Kaakaojauhe on hiukan huono sekoittumaan sileästi, voit halutessasi liottaa sen tilkkaan vettä ensin. Koko ajan sekoittaen, keittele massaa kunnes se alkaa irrota kattilasta eli saat vedettyä puulastalla massan halki, niin, että se pysyy hetken "auki". Itse asiassa luulen, että kuppiversioon ei tarvitsisi keitellä näin kauan edes, tuli aika jämäkkää, vähän ongelmia saada kuppiin ja kupista pois.

Keittämisen jälkeen kaada massa heti kuppeihin ja koristele strösseleillä tai puolukoilla, tarjoa heti tai anna viiletä. Parhaimpia silti huoneenlämpöisinä vähintään. Ei jääkaappikylmänä.

Puolukat sopivat just niin hyvin kuin ne kaikkialle sopivat! Tätä vois tuunata myös erilaisilla pähkinöillä, marjajauheilla tai chilillä.
  

perjantai 29. huhtikuuta 2016

AVOKADOSUKLAALEVITE (on vegaani)




Kaikkeen sitä. Ihminen suklaanhimossaan. Sitä niinkun vainuaa parhaimmat suklaareseptit niin, että päätyy instagrammin kautta lopulta sveitsiläiseen ruokablogiin, jossa valmistetaan viettelevän näköistä VEGAANIA suklaalevitettä yhdistelemällä muutama ainesosa, joista yksi on avokado. Ja jos sveitsiläinen kehuu suklaalevitettä, niin minä kyllä ostan.



Yksi mieleenpainuneimpia lapsuusmuistoja Sveitsistä on sveitsiläinen välipala. Ihanaa rapeakuorista, taikinajuurista maalaisleipää siivu ja siivun päälle taitettiin rivi tai kaksi suklaalevystä. Ai että, mikä energiabuusti. Kokeilkaa vaikka.


Reseptin innosti testaamaan Fanny the Foodie-blogi, eikä ihan vähiten herkullisten kuvien takia. Tai sen tunnelman; kuinka terveellisyyttä uhkuva aamiainen ja samalla ihanan syntisen suklainen. Kadehtien katson aina  toisten trendikkäitä aamiaiskuvia. Miksi omalta pöydältäni ei koskaan löydy smoothie bowlia tai jotakin hedelmillä, pähkinöillä tai marjoilla tuunattua puuroa, vitsi, ei edes ikinä niitä viherpipermehuja. Mun aamiaiset haisee pekonille varmaan viiden kilometrin päähän. Ikävystyttävän vanhanaikaisen perinteistä.

Vaikka en mä kyllä meinaa pekonista luopua. Joskus silti voisi kai tarjota paahtiksen päällä suklaista avokadolevitettä tuoreilla marjoilla tai hedelmillä koristettuna. Pähkinää. Kookoslastuja.

Uuuu....


AVOKADOSUKLAALEVITE

1  täydellisen kypsä avokado 
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl mantelimaitoa
6 pehmeää taatelia, kivi poistettuna

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja surauta tahnaksi. Onnistuu myös sauvasekoittimella. Avokadon tietysti puolitat ja koverrat hedelmälihan pois, ettet nyt aivan kokonaista heitä sinne blenderiin.

Taatelit on niitä hedelmäosastolla pahvirasiassa myytäviä pehmeitä, ei niitä taatelikakun valmistuksessa käytettäviä palikoita.

Sitten vaan tahnaa leivän päälle ja tahnan päälle marjoja, banskua, mangoa, mitä mieli halajaa. Tahna ei ole kovin makeaa vaan oikein suklaisen rikasta, niinpä joku hedelmäsokerinen juttu on omiaan leivän päällä.


Kyllä teidänkin täytyy ostaa tämä. Ihan vaan maun ja tunnelman takia. My five seconds as a maalaishipsteri in the morning.

Huomenna voidaan taas paistaa sitä pekonia.