About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

SCHIACCIATA - UNELMIEN LEIPÄ


Voihan se olla, että kyseessä on vahingonlaukaus. Että kerran vuosisadassa tähdet oli kohdallani oikeassa asennossa ja uunista tuli ulos leipää, jonka kuorelle, maulle, ja rakenteelle tekis mieli antaa aivan täydet pisteet. Että en pysty toistamaan tätä onnistumista. Mutta perjantaina aion kokeilla.

Tässä leivonnan huumassa ja buumissa jokainen kokee onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä, viime aikoina useimmat juttuni ovat tuottaneet suurta tyydytystä (no, kinderpiirakka oli ehkä sittenkin liian makeaa). Se, mihinkä ihmisillä tuntuu juuri nyt olevan aikaa ja tarmoa, on juuri juurileivonta. Minäkään en ole tässä poikkeus, vaikka en ole päässyt kyllä  viime viikolla roskiin heitettyä taikinan alkua pitemmälle. Olen varsinainen juurentappaja: tanskalaisen huippukokin hellästi kasvattama ja mulle lahjoittama juuri, Iisalmen Pirkon, armoitetun ruisleivän leipojan antama juuri, ICA:sta ostetut juuret, juurileipomosta ostetut juuret, omatekemät juuriviritelmät omenasta tai hapanruisleivän muruista tai hapankorpun muruista, kaikki tapettu eikä ruumiita ole löydetty.

Minä kyllä haluaisin kovasti ja olen teoriassa kovin lukenut, mutta en nyt vain tahdo päästä vauhtiin. Viime viikot olen kateellisena ihastuneena seurannut instagramissa ystävieni jumalaisen näköisiä juurileipiä. - Hups, heti eka kerralla tuli täydellinen! Tai - Minulla on tuo juurileivonta niin hyppysissä, että näiden lähes päivittäisten limppujen lisäksi on tosi näppärää leipoa myös pulla, pannukakut, sima ja perunalaatikko taikinajuureen.



Katsokaa tätä leivän rakennetta! Minussa siinä on juuri oikeanlaista kuplintaa. Paahtuneessa kuoressa on myös oikean ohuinen rapsakkuus ja sisältä leipä on pehmeän sitkasta, pieni määrä ruista tuo siihen armoitettua makua, niinkuin taikinanesteen jugurtti ja sopiva määrä suolaakin. Leipä on ohut laatta, sitä syö sorkoina vaikka dipattuna hyvään oliiviöljyyn ja balsamicoon, mutta se on tarpeeksi paksu myös halkaisuun, jolloin se on omiaan kaikenlaisiin täytettyihin eväs- ja piknikleipiin. Ja siis vetelin kyllä myös pelkällä voilla. Aina vaan oli leikattava uusi siivu. Ja taas.

Leipä, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen reilu kuukausi sitten, on kotoisin Toscanasta ja nimeltään Schiacciata (Lausutaan  skiaTSAAta, ainakin Volterran kylän murteella). 

Minä löysin reseptin seuraamastani Lady and the Pups- blogista, joka on sekoitus mystisen kiehtovia kuvia, tarinoita ja reseptejä. Mystisen kiehtova luonnehtii siis sekä kuvia, tarinoita että reseptejä.

Elämäni ensimmäistä kertaa myös mittasin leivonta-aineet grammalleen, koska blogissa niin voimakkaasti siihen kehotettiin. Oli nimittäin kosteusprosentit laskettu ihan prosentilleen. Vaikka se minulle onkin hepreaa, niiin alistuin leipomaan joka gramman ohjeistuksen mukaan.

Ja tulos on historiaa! Tai no, ehkä tuo liioittelua, mutta pirun hyvä ainakin!



SCHIACCIATA

330 g vettä
60 g maustamatonta jugurttia
385 g vehnäjauhoja
75 g ruisjauhoja (tai tattarijauhoa)
9 g hienoa merisuolaa
4 g kuivahiivaa
1 rkl oliiviöljyä

Sekoita yleiskoneessa tai sähkövatkaimen taikinakoukulla vesi ja jugurtti. Lisää jauhot, suola ja hiiva ja sekoita hitaalla teholla kunnes hyvin sekoittuneet. Nosta sitten yleiskoneen tai vatkaimen tehot keskinopeuden paremmalle puolelle ja jatka sekoittamista 12-15 minuuttia. Taikina on alussa todella märkää ja tarttuvaa, mutta viimeisten minuuttien aikana se kehittää sitkon, joka saa sen silkkimäiseksi ja irtoamaan pohjasta ja reunoista.

Kun lopetat sekoittamisen taikina tarttuu heti takaisin reunoihin, mutta irtoaa siististi nuolijalla rapsiessa. Sekoittamiseen suositellaan koneen käyttöä. Käsille kova vaiva.

Peitä kulho leivinliinalla ja kokota huoneenlämmössä kaksinkertaiseksi, n 1,5 - 2 tuntia (tai jääkaapissa aina 24 h asti).

Laita uunipellille leivinpaperi ja sen koko pinnalle reilusti jauhoja. Kumoa taikina kulhosta tähän. Taittele lempeästi taikinan sivureunat 1/3 osaa kaksinkerroin suorakaiteen muotoon (leivän koko on n. 25x30 cm, pitkä sivu n. uunipellin mittainen).

Jauhota leivän pinta taas reilusti ja peitä leipä tuorekelmulla ja liinalla. Kohota taas kaksinkertaiseksi 45 min - 1h.

Esilämmitä uuni täysille tai 300 asteeseen. Käytä kiertoilmatoimintoa, jos on.

Poista liina ja kelmu. Painelle keskisormien rystysillä  (tai siis sormen päästä toinen nivel) taikinaa lempeästi levittäen leipää ulospäin muotoonsa, käytä jauhoja jos tarvit. Leivän paksuus on n. 2cm. painele sitten  samoilla nivelillä leipään kuoppia (pohjaan asti) n. 5  cm välein, ettei leivän kuori ala pullottamaan uunissa.


Suihkuta leivän pinnalle suihkupullolla ohut vesikerros ja ripsauttele pinnalle oliiviöljy.

Paita uunin keskitasolla 12 -17 minuuttia kunnes kuori on kauniin tumma ja vähän "rakoilla". Anna jäähtyä ritilällä 30 min.







maanantai 27. huhtikuuta 2020

RUOKAA KORONAN AIKAAN V


Totisesti toivon, että nämä poikkeusoloviikot  loppuvat ennen kuin mun taitoni kirjata niitä roomalaisin numeroin.

Viikkoa 17 rytmitti taas lasten kouluruoka. En tiedä onko sattumaa, vai tarkoituksellista, mutta perunaa syötiin 5/5! Muusina, keitossa, kiusauksena ja kokonaisena keittoperunana. Ruuat maistuvat lapsille suhteellisen hyvin ja annokset ovat riittävän kokoiset. Lapset syövät hyvällä halulla muovirasioista, no onhan siinä tavallaan jotakin jännää retken tuntua. Esteettisesti ehkä maistuvammin voisi annokset asetella kotona lautaselle, mutta siinä taas lisää tiskiä...eli otetaan nyt sitten kaikki irti tuosta muovirasiasta.

Meidän aikuisten lounaat oli sitä ja tätä. En jaksa jankuttaa ison miehen syömärytmistä, jos aamiaisen syö kympiltä, ei ehkä lounas maistu vielä puolilta päivin. Siksi ollaan vähän erkaannuttu ja IsoHoo saa syödä koska tykkää, itse olen pyrkinyt olemaan lounasseurana Maitotytölle. Äiti lähetti alkuviikosta meille aikuisille tulista kanabiryania ja se edes toi vaihtelua vähän tähän ikuiseen jämien kierrätykseen.

Ja jee, maanantaina hairahdimme Burger Kingin autokaistalle.

Jos olenkin ollut huono käyttämään ravintoloiden noutopalveluita, niin kerrankin olen päässyt rekoilemaan kunnolla. Reko koontuu n. kahden viikon välein perjantaisin, joka on minulle ollut aina ihan superhankala päivä noutojen suhteen. Nyt kaiken karsiutuessa tämäkin on onnistunut paremmin. Pääsiäisrekon jätin välistä, kun ajattelin siellä olevan paljon porukkaa ja edellisestäkin satsista oli vielä tavaraa syömättä.
Nyt perjantaina ostin taas reilusti. Reko on minulle sopivin tapa tukea paikallisia lähituottajia.


Kummasti sieltä nousee itselle omat suosikkituottajat. Ei rekoa, etten ostaisi Katteluksen luomumunia Kuortaneelta. Me ollaan kovin suuria kananmunan syöjiä ja 30 munaa kuluu äkkiä. Edelliskerralla oli tarjolla erikseen suuria munia ja kyllä ne olivatkin suuria! Varmasti 25/30 oli tuplakeltuainen.

Leipätaivaan Anja myy samana päivänä leivottua leipää ja pullaa. Häneltä otan aina 1-2 Aurinkoista, ihanan rouheaa vuokasekaleipää ja joko hiivatonta juureen leivottua ruislimppua tai ruisreikäleipää. Tajuttoman hyvää leipää ja tuo ruis varsinkin kestää hyvin myös pakastuksen.


Lihantuottajista tulee ostettua eniten Lakeuden Highlandin ylämaankarjaa tai lammasta tuosta Jalasjärveltä tai sitä Laidun Herefordin kuuluisaa tinderlihaa Teuvalta. Nyt lähti mukaan ylämaankarjan valmisboksi jossa oli flanksteak, pari sisäfilepihvia ja palvirouhetta, lisäksi ostin palapaistia. Koskahan on sellaista tullut tehtyä viimeksi? Teuvalta tilasin vappua silmällä pitäen makkaralajitelman sekä jauhelihaa ja raakoja hampurilaispihvejä.


Yritän kyllä vaihdella tuottajia myös ja mieluusti kokeilen  aina uutta. Tilasin herkkumunakassin (värikkäät munat, ankanmunat ja viiriäisenmunat) ja kalkkunachorizoa Kuuselan tilalta Jämijärveltä ja hienompaa ja karkeampaa vastajauhettua luomua ruisjauhoa Mannilan tilalta Virroilta. Sieltä sain myös, kun erikseen kysyin, kilon pussin ruisjyviä, joita olen jo hetken metsästänyt. Takataskussa on pari reseptiä. Koodinimi "juurileivonta".


Tunnelmarin Kimchiä ja karhunvatukkahilloa Daisyltä vielä otin kokeiltavaksi.

Apua ja tärkein meinasi unohtua: 5 kg pientä Rosamundaa Ritalan tilalta Kortesjärveltä. Ja Ohriluoman luomutilalta Karijoelta 2kg Pink Mulberry Beauty ja  5kg jotakin muuta lajiketta. Kyllä nyt on perunaa.


Ruokaviikko 17 meni suurin pirtein näin, taidettiin lopettaa viimeksi lauantain äijäruokailuun:



Su
Tapamme mukaan "myöhäinen aamiainen", mutta muistaakseni ei ollut mitään erikoista nyt.
Sunnuntairuuaksi tuo ylemmän ja postauksen eka kuvan lammaspitat tykötarpeineen. Hyödynsin tuossa vielä pääsiäiseltä jääneet lampaan jämät. 
Olen alkuvuodesta kerännyt ruokatarinoita keskusteluilloissa maa- ja kotitalousnaisilta. Mukana on ollut paljon naisia, joilla on vielä tarinaa entisaikojen ruuanlaitosta, viime vuosisadan alkupuoleltakin. Yksi juttu, mitä en ole tiennyt, oli, että usein kypsä liha jauhettiin ennen kuin se laitettiin vaikka lihakeittoon tai sallaan. Vähän sillä periatteella hienonsin kypsän lampaan "jauhelihaksi" meidän pitaleipiin.


MA
lounas Koulu muisti muusilla ja kalapihvillä. Minä söin sunnuntainjämistä koostetun salaatin.
illallinen No se Burger King! Kaikilla herkuilla eli myös Oreopirtelöllä!



TI
lounas 
Vanha kunnon makkarakastike ja keitetyt perunat, minä söin kasviskeittoa pakkasesta.

illallinen Kasvisnuudeliwokki
Maitotytön kokkausvuoro: En aivan suostunut kuuman veden kaatamiseen Mamanuudelipussin sisällön päälle ja lopulta kompromissina kasvisnuudeliwokki. Kanaakin olis ollut, mutta tämä oli nimenomaan neidin toive. Sain suostuteltua mukaan kolme eri kasvista: porkkanaa, keltaista paprikaa  ja parsakaalia kun ensin sain Maitotytön ymmärtämään, että pelkkä nuudeli ei käy, se ei ole varsinaisesti kasvi. Mulla oli just kaksi nuudelipussin loppua, jotka sai käytettyä tähän. Tyttö kuori porkkanat ja veteli ne julieneleikkurilla pieneksi. Minä taisin keretä sillä väli pilkkomaan muut kasvikset. Wokkiin ensin öljyä ja sitten inkivääri- ja valkosipulitahnaa ja kasvikset. Freesattujen kasvisten sekaan lisättiin kypsät nuudelit, soijaa  ja seesamiöljyä sekä salainen ase, kasvisliemikuutio. Tuli niin hyvää, että kokki sanoi vaatimattomasti ettei ole koskaan syönyt parempaa. 

Oli kyllä hyvää. Ja yksinkertaista valmistaa. Itse töräytin pintaan vielä tuoretta korianteria ja srirachaa.





KE 
lounas 
Lapsille oikein hyvää lihakeittoa ja yllätysnumerona banaani. Aikuisille mummolan keittiöstä lähetetty tulisen maukas kanabiryani.

illallinen Keitetyt perunat ja broilerkastike
Oli sovittu, että Urhon kokkausvuoro olisi tällä viikolla keskiviikkona treeniohjelman joustavuuden takia, mutta se jousti niin, ettei tullut ruokaa ei treeniä. Minä tein sitten Urhoa varten ostamistani hunajamarinoiduista kanansuikaleista kastikkeen ja keitin perunat. Kyllä nyt on syöty perunaa! (no, eilenkin nuudeleita ja riisiä...eli siis ihan sopivasti).

TO
lounas Lapsille muusi ja nugetit, olen unohtanut ottaa näemmä kuvan. Mun kohdalla lukee, että kootut tähteet.

illallinen Parsaa ja perunaa
Pistin lohkoperunat ja parsan uuniin ja vielä perunarieskat. Ihmettelin ensin tätä kirjoittaessa, että mistä ihmeestä sain muusia, mutta nyt muistankin, että muussasin edellispäivän perunat muusiksi vielä haaleina kun ne olivat niin rikki menneet keitettäessä... Parsaa kokeilin hiukan uudella tavalla:


Parsaa ja Mozzarellaa

Katkaise parsoista puiset varret ja laita parsat uunivuokaan. Pirskottele pinnalle öljyä ja suolaa. Paahda 220 asteessa 10 min. Revi pinnalle mozzarellaa ja laita takaisin uuniin kunnes juusto kuplii ihanasti. Viimeistele basilikasilpulla.



PE Hurraa!
lounas Koulun kinkkukiusaus. Mulle edellisen päivän parsan jämät salaatissa.

illallinen Paistetut silakat ja muusi
Rekonoutoa tehdessäni kävin nopeati katsomassa läheisen Minimanin kalatiskin, josta haaviin tarttui kuhafilee ja kokonaisia silakoita. Silakat ovat mun herkkua! Ja niiden pitää olla kokonaisia, ei fileitä.



LA
Päivän ruoka Perulainen kala-äyriäispata
Lauantaina herkuteltiin ihan luksusraaka-aineilla, kotimaisella kuhalla ja ahvenella sekä pakastealtaasta noudetuilla kampasimpukoilla ja tiikeriravun pyrstöillä. Kaiken kruunasi ihanan vihreä, korianterinen liemi, jonka viimeinenkin nokare pyyhkäistiin parempiin suihin rapeakuorisella leivällä. Joskus pitää olla luxia!

SU
Päivänruoka Uunihapiirakka (nakeilla)


Sunnuntain teema oli sitten edellisviikonlopun pyttipannun jäljillä Äijäruoka. Erotuksella, että äijäruoan valmisti äiti. 

Olen tehnyt aiemmin lihapiirakoita friteeraamalla, mutta luvallanne, nämä ovat vielä parempia. Ja ilman käryä! Suosittelen.

Pehmeästä taikinasta ja hyvästä luomuliha-riisi-sipulitäytteestä, joka maustettiin mm. maustepippurilla sai helposti niin hyvät piirakat. Puolen litran taikinasta leipoo isoja piirakoita 16 kpl, eli pakkaseenkin riitti.

20 minuutin paiston jälkeen piirakoiden kuori on aika kova, mutta ne voidellaan molemmin puoli voisulalla ja hetkisen levättyään leivinliinan alla niissä on juuri oikeanlainen, pehmeä ja hyvänmakuinen kuori. Olen myyty. Isohoo sanoi, ettei ole elämässään syönyt kahta lihapiirakkaa (nakeilla). Mutta kun oli niin hyvää!



Sunnuntain toiveleivontana (Urho)vielä Kinderpiirakka. Ajatelkaa, tein sitä ensimmäistä kertaa elämässäni. Tunnelmat vähän kuin Cola-Ollilla: Liian hapokasta makeaa!


Mutta aika hyvä ruokaviikko. Paljon perunanpelastusta, sunnuntaita lukuunottamatta joka päivä. Kaksi kalaruokaa ja lapsille vielä kolmas koulusta. Kaksi kasvisruokaa, ei huono. Ja kaksi täydellisen ihanaa mättöä! Nappisuorituksiksi valitsen tällä viikolla Maitotytön kasviswokin ja Perulaisen kalapadan. Ja lihapiirakat. Kouluruokakisa viikon voittaja oli muusi ja nugetit. Äidin mielestä se olisi ansainnut sijan numero 5.

Makuja on monenlaisia, vai miten se menee?






sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

PERULAINEN KALA-ÄYRIÄISPATA


Pitäis varmaan ympätä sana korianteri tuohon otsikkoon. Jotenkin, että perulainen korianteri- kala- äyriäispata tai korianterilla ryyditetty perulainen kala-äyriäispata tai perulainen kala-äyriäispata korianteriliemessä. Mutta kovin kömpelöltä taitavat kuulostaa. Mutta tehtäköön selväksi, että tämä ruoka on todellista korianterinrakastajan ruokaa ja juuri sitä parhautta, jonka päälle korianterista intohimoisesti tykkäävät ymmärtävät. Koko ruuan hienous on iloisen vihreä, korianterinen mausteliemi.



Meillä tätä syötiin eilen. Tuli oikein juhla-ateria lämmittämään lauantain kylmän kirkasta ilmaa. Juhla-ateria tämä on siksikin, että nämä käyttämäni raaka-aineet, kaupan kalat ja äyriäiset ovat aika arvokkaita hinnoiltaan. Onneksi reseptissä on myös edullista perunaa ja porkkanaa ja korianteripuskat, vieläpä melko tuuheat, olivat cittarissa tarjouksessa 0,99. Ja sitäpaitsi, jos kukkaro huutaa edullisempaa versiota (itse kalastetut kalat ja peruskatkaravut laskevat jo hintaa ja kampasimpukat voi jättää poiskin), voi padan valmistaa myös kikherneillä kasvisversiona tai kanasta. Voitte kuvitella, että tuo korianteriliemi on ihastuttavan makuista molemmissa.

Mutta, meillä oli nyt tällainen luksusversio (koska tilipäivä) ja mieli huusi hemmottelua. Ja rakastan äyriäisiä. Ja korianteria. Ja sitä perunaa. Ja okei, itseasiassa kyllä porkkanaakin, nyt kun tuli puheeksi.

Ainut harmitus oli, että tästä kuvauksellisesta ruuasta olisi saanut todella kauniita kuvia (ja chilit unohtuivat pinnalta näissä kuvissa), mutta kaikki olivat nälkäisiä ja piti tyytyä steppailemaan siinä ruokapöydällä vain pienen hetken muiden jo valmistautuessa ateriaan.

Netistä löytyy ruuasta monenlaista toteutusta, minä mukailin melko tarkkaan Feasting at home- blogin versiota.



PERULAINEN KALA-ÄYRIÄISPATA (KORIANTERILIEMESSÄ)
6:lle (ainakin)

2 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli pilkottuna
1- 2  tuoretta vihreää chiliä tai jalapenoa pilkottuna
1 vihreä paprika pilkottuna
6 valkosipulinkynttä rusennettuna
1 rkl korianteria (jauhemaista)
2 tl juustokuminaa
1 l kanalientä (tai kasvis) (1 l vettä ja 2 kanafondia)
0,5 l vettä
1 l kuutioituja raakoja perunoita
3 porkkanaa kuutioina
2 +1 tuuheaa puskaa tuoretta korianteria
n. 1 kg kalaa ja äyriäisiä, esim:
250 g ahvenfileitä paloiteltuna
250 g kuhafileetä paloiteltuna
200 g kampasimpukoita
500 g tiikeriravunpyrstöjä (keitettyjä)
suolaa ja mustapippuria
2-3 limeä
 tarjoiluun korianteria siitä kolmannesta puskasta, chiliä, ranskankermaa ja rapeakuorista leipää

Kuumenna öljy padassa. Lisää sipuli ja kuullota 2-3 minuuttia sekoitellen. lisää chili ja paprika ja jatka miedommalla lämmöllä kuullotusta 10 min. kunnes paprikat pehmenevät. 

Lisää valkosipuli ja paista vielä pari minuuttia kunnes tunnet valkosipulin tuoksun.
Laita kaikki kuullottamasi blenderiin odottamaan.

Kiehauta kanaliemi. Lisää peruna ja porkkana ja anna kiehua lähes kypsiksi, 10-15 min.

Sillä aikaa lisää kaksi korianteripuskaa varsineen tehosekoittimeen, sekä puoli litraa vettä. Aja aivan sileäksi liemeksi.

Kun perunat ovat lähes kypsiä, lisää kalat ja äyriäiset, kypsymisjärjestyksessä ( mulla esim ravunpyrstöt kypsiä, joten ne vasta aivan viimeisenä).

Muutaman minuutin kuluttua, kun kalat ja äyriäiset sopivan kypsiä. lisää tehosekoitinmesta korianteriliemi ja kuumenna. Älä keittele tai menetät kauniin värin. Purista mukaan ainakin kahden limen mehua ja mausta suolalla ja pippurilla. Lohko loput limestä tarjoiluun. Lisäksi tuoretta chiliä ja extra korianteria.

Varaa rapeakuorista leipää, että saat kaiken liemen imeytettyä lautaseltasi.



Huomioi: 

  • Vaikka kutsunkin tätä padaksi, lientä on runsaasti ja se on aika lievää, eli tämä on hyvin keittomainen. Jouduin itse vaihtamaan padan lopussa suurempaan kattilaan, kun pataan ei mahtunut. Tarjoiluun sitten takaisin pataan.
  • Mieti kuinka tulista haluat. Itse mulla oli 1 jalapeno ja sitten lisää siivuja pinnalle. Tämä ei ollut tulista lainkaan. Tästä ruuasta voi tehdä kylläkin hyvinkin tulisen jos kaikille syöjille sopii.
  • Ja muista tosiaan muunteluvinkki: kalan ja äyriäiset voit korvata kikherneillä tai kanalla! Pakko kokeilla!


Tämä on muuten tulisempana versiona kuulemma perulaista krapularuokaa. Että pienenä vinkkinä, kun on vappukin tulossa... ja varsinkin jos se on viileä!

perjantai 24. huhtikuuta 2020

KUKKAKAALIBOLOGNESE


Spaghetti bolognese on meidän perheen suosikkiruoka, luultavasti ihan numero ykkönen, varsinkin hirven jauhelihasta. Kasvisbolognese valmistuu kukkakaalista ja sienistä ja on sekä ulkonäöltään että suutuntumaltaan hämmentävän bolognesemäinen. 

En tehnyt asiasta sen kummempaa numeroa, siis siitä, että nyt lapsoset, nyt syödään KUKKAKAALIbologneseä ja kovin nälkäisinä tyytyväisinä kaikki sitä söivät. Ainoat poikkipuoliset sanat tulivat ruuan tulisuudesta ja se oli kyllä vähän hotimpi kuin oli tarkoitettua. Joskus kokin käsi lipsahtaa (tai ei erota ja/tai sanoja toisistaan...).



Reseptiin törmäsin Bon Appetit -sivustolla, sienenä käytin hyvin mietoja tuoreita herkkusieniä, kun niitä sattui olemaan valmiina. Alkuperäisessä suositeltiin esim. siitakkeita. Varmasti tämä on hyvää myös kaikilla kotimaisilla metsäsienillä, suppilovahverot antavat varmasti vahvan maun, josta tykkäisin.

Pastana käytin ihan spaghettia, kun meillä sitä syödään aina bolognesekastikkeen kanssa. Ja muutenkin muuttelin vähän määriä.


KUKKAKAALIBOLOGNESE
6:lle

200g tuoreita herkkusieniä tai vastaava määrä jotain muuta, pakkasestakin käy
1 keskikokoinen kukkakaali 
n. 1 dl oliiviöljyä
4 rkl voita
1 sipuli hienonnettuna
6 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 chili tai 1/2 tl chilijauhetta (ei todellakaan molempia)
1 tl kuivattua rosmariinia tai 1 rkl tuoretta hienonnettua
3 rkl tomaattipyrettä
2-3 dl parmesania raastettuna
3 rkl tuoretta, hienonnettua persiljaa
1/2 sitruunan mehu
suolaa

420 g pastaa (70 g per henkilö)

Hienonna sienet niin pieneksi kuin saat. Aja kukkakaali muutamassa erässä "riisinjyviksi" tehosekoittimessa, saa olla osin karkeampaa joukossa.

Kuumenna puolet öljystä ja voista, freesaa siinä herkkusienisilppua 4-6 min. Lisää sipuli ja jatka kunnes sipuli pehmeää, 6-8 min. Lisää valkosipuli, chili ja rosmariini ja freesaile vielä muutama minuutti.

Anteeksi jos joku on tehnyt tätä jo. Seuraava osio jäi pois ohjeesta:
Lisää mukaan tomaattipyre, kuullota sekoittaen kunnes pyree tummuun. 2 minuuttia. Lisää kukkakaalirouhe ja paista sekoitellen 3.4 minuuttia kunnes kukkakaali paistruu "kasaan" ja alkaa vähän tarttua pohjaan.

Mausta suolalla ja pidä lämpimänä miedolla lämmöllä

Keitä sitten pasta minuuttia vaille valmiiksi. Lisää pasta soosiin parmesanin kanssa ja n. 2-3 dl keitinvettä sekä loput voista. Nosta lämpöä (keskilämmölle)  ja sekoita pasta kypsäksi. Kastike tarttuu kiinni pastaan ja suurustuu.

Mausta suolalla, sitruunamehulla ja persiljalla. ja jos olliviöljysi on tosi hyvää, voit ripotella sitä vielä pinnalle.

Nautiskelkaa erinomaisesta kasvispastasta.




torstai 23. huhtikuuta 2020

RAIKKAAN HEDELMÄISET JÄLKIRUUAT


Kesä on vasta ihana lupaus, mutta kesäiset tunnelmat saa tuotua kotikeittiöön käyttämällä nyt sesongissa olevia hedelmiä. Passionhedelmä, ananas, mango, sitruuna elävät juuri nyt parasta kauttaan ja vaikka ne tuontihedelmiä ovatkin, niiden vitamiineista ja raikkaudesta on oikea aika nauttia juuri nyt, ennenkuin saapuu kesä ja sen myötä ihanat raparperi, mansikka, mustikka, vadelma... 


Ja nyt, ehkä enemmän kuin koskaan, sallittakkoon pieni hemmottelu myös ruokapöydässä. Ethän ole unohtanut jälkiruokia? Makea lopetus aterialle tuo hyvän maun suuhun, muutenkin kuin kirjaimellisesti.


Jos maltat kurkistaa tänään sanomalehtiin, joiden teemasisällöstä vastaa Lännen Media, löydät viisi ihanaa jälkiruokareseptiäni kauden hedelmistä. 

Passionhedelmällä maustetun Mangobowlin (ensimmäinen kuva) surautat kokoon pikavauhtia ja se kuuluukin valmistaa vasta juuri ennen syöntiä, koska se sisältää myös jäätelöä.

Uunipäärynät (toinen kuva)on taas vähän kuin siirtyma-ajan jälkiruoka. Vielä viimeiset makeaksi uunissa paahtuneet herkut ennen kesän värikkäämpää iloittelua.

Ananas-banaanipannukakut tuossa yllä ovat taas sen verran tuhtia tavaraa, että ovat paikallaan keittoruuan jälkkäriksi tai vaikkapa erikoisaamiaiseksi. Makuyhdistelmä on aivan ihastuttava.


Aasialainen herkku on Sticky Rice & Mango, jossa tahmea riisi valmistetaan kookosmaidon kanssa ja annosta raikastaa tuore mango. Jälkiruoka - ainakin Suomiversioni, jossa ei keitellä erikseen kookosmaitoa ja höyrytellä riisiä - on todella helppo valmistaa. Tämän jälkiruuan valitsen, jos pääruuassa on tulisuutta. 


Piña Colada kerrosrahka on lempiversioni näistä purkkiin tai lasiin koottavista jälkiruuista, jotka ovat aina sekä herkkuja, houkuttelevan näköisiä ja niin helppoja valmistaa. Mielikuvitus ja rohkeus kulkekoon kanssasi kokeillessasi erilaisia makuyhdistelmiä.

Ja mun sanoma oli? 

Älä unohda jälkiruokaa!


tiistai 21. huhtikuuta 2020

RUOKAA KORONAN AIKAAN IV



Minkälainen oli meidän etäilyviikko 16 ruuan suhteen? Ensimmäisessä kuvassa aloitellaan juuri pääsiäissunnuntain lammasateriaa, joka valmistui grillissä. Muutenkin viikko oli taas ihan erilainen kuin edelliset, su ja ma vietettiin vielä pääsiäistä, tiistaina alkoi koulun noutoruokailu. Ja fiiliksissä mentiin morkkiksesta toiseen...

Kalastus ontuu taas pahoin tällä viikolla. Kasvisruuat  myös harvat mutta leivottu on. Ei ole haettu noutoruokaa ja tunnen syyllisyyttä siitä, että ravintolat kuolevat nyt minun käyttäytymiseni takia. Mutta en minä ole mikään noutoruokafani muutenkaan, ravintolaruuan syön mielellään vastatehtynä ravintolassa. 

Sitten tuli hirviä perunamorkkis. Meillä on viimeaikoina ollut liian usein riisiä tai pastaa, olen ollut olevinani vaihtelunhaluinen yrittänyt tarjota monipuolisesti erilaisia aterioita, vähän varmaan perunan kustannuksella. No more! Sanon minä. Täältä 65 x perunaresepti.

Edellinen kirjaamani ateria taisi olla siis lankalauantain Ropa vieja.

SU
myöhäinen aamiainen
ateria
16 hengen etädinner
Meksikolaista lammasta eli Barbacoa de borrego, kotitekoiset maissitortillat
Jälkkäriksi hedelmä- marenkirahka



Sunnuntaina kokoonnuimme Google hangoutsin myötävaikuttamana yhteiselle perheaterialle 16 hengen voimin, kukin perhe omassa kodissaan, omin ruuin. Vaikka osallistujilla olikin osittain ennakkoluuloja (toimiiko tekniikka, onko pikkupojille liian rauhatonta ja päästäänkö tunnelmaan?), kaikki onnistui loistavasti. Eino7v ja Eemi5v.viihtyivät pöydässä tekniikasta hurmioituneena paremmin kuin koskaan ja minä naljailin MunKälylle, että mitä hän oikealla tunnelmalla tarkoittaa: Sitäkö, että minä itken, Mumma on villinä, Natasisko loukkaantuu jostakin ja pikkupojat istuu pöydän alla (siinä nimittäin aika yllätyksetön perhedinnereidemme peruskaava).

Viihdyimme hienosti kaksi tuntia pöydässä, aikuiset ainakin. Oli kiva vertailla myös ruokia, Porvoon Nikoveljen perhe oli hakenut Sinne-ravintolasta 3 ruokalajin hienon menuun. Nuuttiveljellä oli parsaa ja lohta alkuun ja sitten ihanaa kokonaista grillattua varraskanaa, Mummalla, papalla ja Natasiskolla taas Papan Devil's eggs ja perinteinen nyhtölammas. Minä kun en viitsinyt tehdä samaa niin meillä oli tuota lammasbarbacoaa ilman erillistä alkuruokaa, siinä kun tulee samalla keitto ja lammastortillat.


Jälkiruoka valmistui ilman turhia kommervenkkejä. Kokosin lautasella kermavaahdolla jatkettua passionhedelmärahkaa, tuoretta ananasta ja mangoa sekä noita ihanan pastelleja marenkeja ja muutaman mintunlehden. Lopputulos keveä raikas ja hedelmäinen! Vaikeuskerroin 0.

MA 2. pääsiäispäivä
aamiainen
pilvimunia ja pekonia
ateria
raclette
Jälkkäriksi suklaamousse 
Pupukakku


Toisena pääsiäispäivänä fiilisteltiin vähän aamiaisella. Pakkasesta "tuoreet" voisämpylät , pekonia ja Sillä Sipuli- blogista löytämäni Pilvimunat ja lasillinen vastapuristettua puoliveriappelsiini(sellaisiakin on!)mehua. Pilvimunat ihan sulivat suuhun ja saa tehdä toistekkin kuulemma.

Meidän perheellä piti olla pitkästä aikaa yhteinen Lapin loma rakkaiden ystävien kanssa pääsiäisalusviikon  lauantaista lauantaihin. Tarkoitus olisi ollut herkutella yhtenä iltana racletella, kuten kunnon laskettelulomalla kuuluukin. Koska tämä meni koronakotoiluksi niin vielä viimeisenä lomapäivänä katettiin raclette tykötarpeineen esiin. Tällä kertaa juuston kanssa syötiin uunilohkoja, pikkuisia coctailkurkkuja, paprikaa, herkkusieniä, artisokkaa, kanaa ja Schwarzwaldin kinkkua.




Korkkasin viimeisen lomapäivän kunniaksi myös pullon lahjaksi saamaani alkoholitonta kuohuvaa, jolla me sitten koko perhe kilisteltiin. Oli muuten hyvää!



Jälkkäriksi kaikkien maailman (pussista tehty) lasten herkku, suklaamousse,josta saatiin muutamalla pikkumunalla hyvinkin ajankohtainen.

Ja bonuksena vielä pupukakku, joka oli Natasiskon mielestä niin hyvää, että olen roudannut sitä hänelle pala kerrallaan. Ihana kun joku joskus kehuu kunnolla ja varsinkin kun se on kriittisen suorapuheinen siskoni: " Parastakoskaan, mehevää, mahtavaa kookoksen kanssa, en oo koskaan syönyt näin hyvää... täyte ja kuorrute oli täydellinen, joskus se on niin öklöä...".

Kakku oli täysin hetken mielijohteesta tehty, kun mulla oli jo vuoden lojuneet nuo pupunkorvat. Ajattelin, että pupukakkuun sopii sisälle porkkanakakku ja niinpä vähän googlailin ja yhdistelin oman versioni muutamasta reseptistä. Puputurkin kookoshiutaleisiin sain idean aiemmin tekemistäni pupumuffineista.

Ehkä mä teen tästä jonkun kauniimman  ei pupu -version vielä niin voin jakaa reseptin.



TI
lounas
koululaisille nakit ja muusi, aikuisille makaronisalaatti
kello 5 ruoka
Leftover tostadas: ropa viejan ja kanan lihaa ja loput tortilloista



Tiistaina meillä alkoi kouluruoka. IsoHoo hakee valmiiksi annostellut lämpimät annokset koululta klo 11-11:15 välillä pienellä kylmälaukulla. Nouto on ilmeisen hienosti järjestetty ja porrastettu, ruuhkia ei synny vaan hyvin nopeasti hän sieltä aina palaa. Ruuat on pakattu muovirasioihin, joten pikkuisen tästä muovijätettä tulee. Annokset on heti syöntivalmiita ilman lämmitystä, salaattia ei annoksiin kuulu, pitää yrittää tehdä lapsille vähän kasvistikkuja tai muuta (mun tekemä salaatti ei laske). Aloituspäivänä nakit ja muusi.

Illalla paistoin sunnuntain aterialta ääneet tortillat öljyssä rapeiksi, lämmitin purkista frijoles refritos eli paistettuja papuja ja laitoin pöytään leftover kanaa, naudanlihaa ja  muut tykötarpeet ihaniin tostadoihin.




KE
lounas
koululaiset: perunat ja possukastike, aikuisille sunnuntain lammaskeittoa
kello 5 ruoka
Maitotytön kokkausvuoro: Juustofondue!


perunaa ja possukastiketta

Viikko kului sitten hyvinkin juustoisissa tunnelmissa. Maitotytön ruuanlaittovuoro siirtyi tiistailta keskiviikkoon mun hammaslääkäri ajan takia, koska Maitotyttö oli valinnut vähän erikoisemman arki-illallisen, juustofonduen nimittäin. Tämä idea syntyi hänelle raclettepöydässä ja en sitten aitoa innostusta ruvennut teilaamaan vaan lupasin, että näin hän saa tehdä. Toki helpotimme touhua kaupan valmisversiolla, Maitotyttö kyllä leikkasi leivänpalat ja kuumensi juuston padassa koko ajan sekoittaen. Tämähän oli sitäpaitsi, jos ei nyt kasvisruoka (koska mitään kasvista ei myöskään ollut), niin ainakin lihaton!

TO
lounas
Koululaisilla kasvissosekeitto, karjalanpiirakka ja juusto
aikuisille vispipuuro (omena-punaherukkamehusta keitetty)
kello 5 ruoka

Urho kokkaa: Kanaa Jalfrezi


Koulusta saapui aurinkoista kasviskeittoa, karjalanpiirakka ja juuston siivu. Minä keitin meille aikuisille vispipuuroa.

Urho teki omalla kokkausvuorollaan Sweet food o'Mine blogista bongaamaani helppotekoista hyvää curryä, Kanaa Jalfrezi.



PE
lounas
koululaisille kanapasta

Illalla itsetehtyä pitsaa


Koululaisten kanapasta
Ja illalla ratsastuksen jälkeen leivoin oikein onnistuneita pizzoja, kukin sai valita täytteet. Monet täytevaihtoehdoista olivat viikolta jääneitä jämiä, herkkusienet, artisokat, nahistuneet pikkutomaatit, pakkasesta otettu pikku kinkkupussi ja mozzarellajuustot, tacojen hirvenlihatäyte jne.  eli varsinaista hävikin estoa tämä perjantain pitsailukin.




LA
Toiveena "äijäruokaa" (Urho toivoi ja isänsä kokkas): Pyttipannu makkaralla ja useammalla munalla.


Äitidille aseteltu Pyttipannu. Nämä olivat lautasannoksia...

Äiti yritti vielä illalla vetää pisteitä kotiappäin leipomalla korvapuusteja ja aivan sairaan hyvää leipää.


Korvapuusteista tuli kertakaikkisen rumia, mutta onneksi kuitenkin syötävän hyviä!

Kaikkia ruokailun tavoitteita ei tälläkään viikolla saavutettu. Lapset saivat kuitenkin hyvänmakuisen koululounaan, eikä aina edellisen päivien tähteitä kuten me aikuiset joka himputin lounaalla. Toisaalta hävikin minimointi oli huipussaan: Melkein kaikilla aterioilla hyödynnettiin toisista aterioista jääneitä raaka-aineita tai uudelleen lämmitettiin entisiä, varsinkin ne vanhempien lounaat kuuluivat jälkimmäiseen. Lapset saivat perunaa 3/4 lounaista. Koko perhe sai perunaa barbacoassa, racletessa ja pyttipannussa, kun nyt sitäkin pitää miettiä. Toisaalta riisiä oli vain kerran ja pastaakin vain kerran lounaalla sekä koululaisilla että vanhemmilla.

Kas, jännä nähdä mitä kuluva viikko tuo tullessaan ja kauanko kehtaan näitä vielä paljastella...