About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. syyskuuta 2019

ISTUTA VIELÄ SE OMENAPUU



Mulla on on ollut oikein hyvä omenavuosi. Etupihalle istutetut omenapuut ovat molemmat tuottaneet ennätyssadon. Jaa mitä lajikkeita? No punainen ja varhaisempi sekä vihreämpi hapokas ja myöhäisempi... ( jos ihminen ei saa merkattua pakasteitaan asiaankuuluvasti, häneltä tuskin onnistuu puutarhankasvienkaan merkkaus, mikä täteen tulkoon toteen näytetyksi). Hämärästi muistelen, että vihreämpi saattaisi olla antonovka, mutta punainen on liian varhainen kai punakaneliksi. 

Kännykästä sattuu löytymään nyt kuva ainoastaan punaisesta puusta, satonsa huippuhetkellä, olisko elokuun alussa. Vieressä on vihreä puu, puolta isompi, jonka oksat kaartuvat jo tavoittamattomiin, siinä puussa on vielä ylhäällä pari kopallista omenoita.



Olen ihan itseoppineesti hoitanut puitani, suojannut korkeilla (huom! pitää olla, muuten viimeistään kevään kantohangilla yltää jyrsivä hammas) verkoilla ystäviltämme jäniksiltä talven ajaksi ja yrittänyt muistaa tehdä kevään varhaiset leikkaukset ennen juhannusta.  Yhteen aikaan puihini iski parin vuoden ajan muumiotauti, olin jo aivan suruissani, että mikä nyt neuvoksi. Ohjeen mukaisesti hävitin maahanpudonneet muumio-omenat sekajätteeseen (ei kompostointiin) ja luin sitten, että liian tiivis latvusto edesauttaa  taudin muhimista. Toissa keväänä vanhempieni avustuksella leikkasin molempia puita todella radikaalisti. Vihreä teki viime vuonna hedelmää, punainen ehkä kolme, mutta terveitä olivat.

Ja tänä vuonna tuli siis valtavasti. Ensi keväänä pitää muistaa taas leikata isoilla saksilla, tänä keväänä taisi unohtua. 

Koska omenia näytti tulevan valtavasti, otin elämäni ensimmäisen kerran yhteyttä läheiseen mehuasemaan Ylistarossa, sovin ajan ja IsoHoo kyytitsi omenat mehustamoon ja toi puolentoista tunnin kuluttua takaisin. Mehua tuli 59l, 3 litran hanallisiin pusseihin pakattuna ja pastoroituna. Mehu siis säilyy myös huoneenlämmössä jonkin aikaa, mulla on nyt vielä onnellisemnin varastossa ylimääräinen jääkaappi, jonne mehu mahtui hyvin. Toki mehun voi myös pakastaa (mutta minne laittaa sitten hirvenlihat?) . Mehunteon kustannuksiksi tuli 1,50€/l mitä en pidä ollenkaan pahana omien omenoiden mehusta.

Aikaisimpina vuosina äitini on keittänyt mehumaijalla mulle pakastettavaa mehua. Punaherukka-omena yhdistelmä on aivan superhyvä-perus-lantrattava-mehu, mutta tuo pakastettu tuoremehu  maijalla kadottaa jotenkin osan hapokkuudesta varmaankin kuumennusprosessin ansiosta, eikä sille ole oikein ollut juojia. Asemalla tuorepuristettu mehu taas on älyttömän fressiä ja raikasta, sopivalla hapokkuudella ja koko perheen suosikki.

Mehun väri riippuu mm. omenien kypsyydestä ja itseasiassa puristamolle omenat kannattaa viedä mieluummin hiukan raakoina kuin ylikypsinä. Meidän punaiset vietiin kyllä viime hetkellä, alkoivat jo putoilla solkenaan puustakin, mutta onneksi oli sekaan laittaa saman verran vihreää. Mehun väri on siis kyllä erittäin cloudy, eli aika läpinäkymättömän vaaleanruskea, mutta maku pirtsakka. Mehu sisältää luontaisesti paljon sokeria, ja on siis kaloripitoista, että sitä ei aivan janojuomana kannata litkiä, meillä se onkin käytössä ihana aamiaistuoremehuna tyyliin lasi per päivä. Saksalaisittain kannattaa tehdä myös Apfelschorlea, eli lantrata mehua 1:1 vissyvedellä. On ollut muuten mun lempparijuomaa ihan lapsesta asti. Sveitsissä asuttaessa keittiössä oli aina kori molempia, muistan erityisesti vihreän, pitkäkaulaisen omenamehupullon.

Juttelin Saksassa asuvan ystäväni kanssa tästä omppushowsta ja taas tuli yksi Suomen hyvä puoli esiin: saat mukaasi omien omenoittesi mehun. Saksassa omenat punnitaan ja saat sitten vastaavan määrän mehua, mutta omenat voivat olla kenen tahansa. Ja kuka tietää sitten missä ne ovat kasvaneet/tai onko niitä suojattu esim. tuholaisilta. Omansa tietää.



Meinasin ilahduttaa teitä myös reseptillä, mutta jätetäänkö huomiseen, kun juttua tuli jo näinkin paljon.

Summa Summarum:

1. Suojaa omenapuiden rungot talveksi korkeilla verkoilla ja tarpeeksi isolla kehällä.

2. Leikkaa reilusti kun lumet alkavat sulaa. Kaikki runkoon päin sojottavat oksat tai ylöspäin kurkottavat kilpalatvat

3. Käytä sato. Tee sosetta, hilloa, piirakoita, omenajälkkäreitä, salaatteja, kuivata, pakasta, syö sellaisenaan....

4. Vie tuoremehuasemalle. Saat maailman parasta mehua.

5. Ilahduta lähimmäistä. Laita tontin laitaan, kävelijöiden ja polkupyöräilijöiden riemuksi kopallinen omania ja kylkeen kyltti, saa ottaa. tai mikäli sulla on aivan hillittömästi omenia, jätä puiden alle tikkaat ja lyö maahan iso kyltti Tarvitsetko omenia, Saa kerätä isommankin määrän. Viestiä voi tehostaa jakamalla sen kavereille facessa. Olen itse kerran, ennen omenapuita, ilahtunut suuresti saadessani käydä noukkimassa ison määrän omenia tuntemattomasta puutarhasta. Toki tämä vie omppuvarkailta kaiken ilon....

6. Istuta vielä se omenapuu. Kaikista oikeista syistä. Ihanaa on myös se, että nykyään ei ensimmäistä satoa tarvitse odottaa kymmeniä vuosia, vaan omenat tuottavat hedelmää jo muutaman vuoden kuluttua. Koskaan ei ole liian myöhäistä!



maanantai 9. syyskuuta 2013

Oma maa punajuuri, peruna ja porkkana


Voi juures, siellä sinä kasvat mullan alla kauniiksi ja maistuvaksi, vaikka punajuuria ei paljon harvennettu ja koko kasvimaa oli puolet ajasta vesiheinän peitossa.

Ja peruna, niin vain sikisit sinäkin, vaikka 4 vuoden perunanviljelykokemuksesta huolimatta saat minut yhä uudelleen hämmennyksiin. Yhtenä vuonna kaikki perunat räjähtelivät kattilassa keitettäessä. Seuraavana vuonna ne olivat ankaran rupisia. Tämän vuoden kiintoisin pointti on, että yksi varsi on tehnyt suurinpiirtein yhden, kylläkin uuniperunan kokoisen mukulan. Ei kyllä tällä meiningillä olisi jäänyt ensi vuodeksi siemenperunaa, jos omavaraisia oltaisiin sen suhteen.

Ehkä kaikkein monipuolisin maan antimista valmistuva ruoka on paahdetut uunikasvikset.  Ne kun ovat jumalaisen hyviä, uuni karamellisoi ne tavalla, joka päihittää keittelyn mennen tullen. Syö sellaisenaan, lämpimässä salaatissa, liharuuan lisukkeena, kalan kaverina ja  grillailujen kruununa.

Eikä tähän oikeasti tarvitse edes reseptiä.



Paahdetut uunijuurekset

Pese ja tarvittaessa kuori, sekä lohko reiluihin paloihin lempijuureksiasi. Tässä esimerkiksi peruna, punajuuri, punasipuli ja porkkana. Muutamasta yksilöstä per lajike tulee yhdessä jo suuri määrä. 

Laita kasvikset leivinpaperin päälle uuninpellille ja lorauttele päälle öljyä, sekoittele hiukan kaksin käsin. Jos haluat, ettei punajuuri tahraa muita, varaa niille oma tontti pellin nurkasta. Ripottele suolaa ja mustapippuria sekä yrttejä, esim timjami ja rosmariini, tuoreena tai kuivana.

Paahda 200 asteessa, kunnes kriittisimmät, eli ne jotka eivät kovina maistu, tässä tapauksessa peruna, ovat sopevan kypsiä. Vie n. puoli tuntia tai enemmän.

Jotta ateriastamme ei olisi tullut vallan kasviruoka, laitoin lopussa pellille vielä kuumenemaan pakastimesta sulattamani loput juustoiset minihampurilaispihvit.  Turkkilaiseen jugurttiin murentelin mukaan fetaa ja silppusin hiukan lehtipersiljaa ja minttua ja kas yht'äkkiä ateriassamme oli lähes lähi-itämainen vivahde. 

Sillä lailla kotoosesti!

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Rosendahls Trädgård


Tukholman sydämestä Djurgårdenista löytyy ihana, tutustumisen arvoinen kohde, Rosendahlin puutarha. Sinne löytää helposti Sergelin torin vierustalta lähtevällä 7 ratikalla. Itse pyöräilin paikalle näppärästi Siljan terminaalista työkaverini Ailan (kiitos!) johdattamana. Puutarhan seesteisyys ja miljoonat kauniit, konstailemattomat yksityiskohdat tarjosivat juuri sopivan hengähdyshetken keskellä kiireistä työviikkoa.


Puutarha on erikoistunut luomutuotantoon ja se toden totta näyttääkin onnistuneen luomaan varsinaisen kestävän kehityksen keitaan, jonka tunnelmasta nauttivat niin kasvit, ihmiset kuin eläimetkin.

Alue koostuu sekä kasvihuoneista, viljelypalstoista että tunnelmallisista hengähdyspaikoista, joita on siroteltu sinne tänne.


Kaunis heinäkuinen kesäpäivä houkutteli meidät lounastamaan puutarhan omenapuutarhaan, missä omenapuiden latvukset tarjosivat viileän kalveen. Jokaisessa omenapuussa killui suloinen puukyltti, joka kertoi puun lajikkeen.


Puutarhan kahvila tarjoilee lounasta ja leivonnaisia, joiden kaikkien valmistamiseen on käytetty tietenkin oman maan antimia. Valitsin paahtopaistisalaatin, joka oli raikas ja herkullinen, palan painikkeeksi ruotsalaisten rakastamaa seljankukkaa- kylläkin ihan limonadin muodossa.



Alueella on viljelty satoja vuosia ja sen lisäksi, että siellä järjestetään paljon kursseja ja näyttelyitä, on se nykyään myös suosittu juhlapaikka. Ehkä yllättäenkin puutarha on auki läpi vuoden, ei tosin talvisaikaan ihan joka päivä. Joulun alla paikka on kuulemma uskomattoman kaunis kun kaikki kasvihuoneet on koristeltu kymmenin pikku lyhdyin.




Puutarhasta nauttivat puutarhaintoilijoiden lisäksi varmasti erilaista (luomu)lounasta etsivät, esteetikot ja rauhaa rakastavat... mutta myös shoppaholikot!


Rosendahlista löytyy nimittäin kerrassaan ihastuttava luomumyymälä, jonka tuotteita olisin voinut kahmia koriini kasapäin.


Jos ette ole nähneet vielä maailman suloisinta lakritsaa, niin tuossapa yllä kuva. "Söisin vaikka pieniä kiviä" saa aivan uuden merkityksen...

Onneksi olin huomenissa saapumassa lomasatamaan ja saatoin napata paikan oman leipomon hapanleivistä mukaani edes yhden syntisen hyvän limpun. Nam!


Rosendahlin puutarha on nappipaikka just sinulle joka etsit vähän vaihtelua päivä Tukhomassa risteilyille, turha sitä Drottningsgatania on edestakaisin aina ravata. Ja koska paikkaa ylläpitää biodynaamista viljelyä edistävä ja kehittävä säätiö, on sisäänpääsy ilmainen. Sekin on tänä päivänä melko harvinaista se!

torstai 6. syyskuuta 2012

Sadonkorjuuterveisiä pinaattikeiton voimalla


Nämä pinaatit kiehuivat kattilassa jo tuossa heinäkuun puolessa välissä. Niin, silloinhan se pinaattisato oli parhaimmillaan. Onkohan tämä nyt neljäs vai viides hyötypuutarhaopettelukesäni? Vuodet eivät ole veljeksiä. se tässä ainakin on huomattu, eikä sadontuotto ja sen hyödyntäminen välttämättä lainkaan noususuhdanteessa. Mutta rakkaus puutarhaan, se kasvaa.

Aion nyt brutaalisti kuitenkin karkeasti ilman sen kummempaa kuvitusta kertoa mitä tänä vuonna puutarhassani tapahtui. Tykkään kehittää muistiani (virnistys), niin etten vahingossakaan merkkaa mitä olen istuttanut ja minne, enkä edes lajiketta, on sitten ensi keväänäkin mukavampi arpoa, että mikä se olikaan se porkkanalajike joka ei itänyt lainkaan. Lisäksi olen ollut kesällä (kesä, heinä, elo) fyysisesti varmasti yli 6 viikkoa poissa kotoa, joten sydämeni itkee räjähtänyttä puutarhaani, (ja oman äitinikin sydän itkee...tai sitten hän on jo tottunut) ja varsinkin hyödyntämättä jäänyttä satoa. Niin laiffia! Onneksi puutarhasakkoja ei kuitenkaan jaeta, joten ensi vuonna aletaan taas tuoreesta maasta.

Kasvimaa: 

Porkkana : nauhassa, ovat kasvaneet ja itäneet, en ole uskaltanut vielä nostaa, kuin yhden joka yllättäen olikin pikku pallukka vain. Uskon satoon.
Fenkoli: Uusi kokeilu. Jäi harventamatta, joten kasvaa tiheästi tillin näköisenä yrttinä. Tätä fenkolinvartta on silputtu muuteman kerran kala- ja äyriäiskeittoihin.
Tilli: WTH happened?, hautautui jonnekin.
retiisi: kasvoi kauniisti, ei ehtinyt käyttää, muutaman salaattiin ja suukkuun, olisivat olleet hyviä tänä vuonna.
korianteri: kasvoi kuten ennenkin, eli valtaisasti, ehti kuitenkin vissiin kukkaan, ennenkuin minä ehdin sille mitään tehdä. Jäi pakastamatta. My precious...tästä erittäin surullinen
rucola: vaikka äiti kävi jo kerran leikkaamassa alas, niin ehti kanssa kukkaan ennenkuin tavattiin. Nyt siellä on joitain ehjiä lehtiä kyllä, saiskohan sieltä jonkun peston värkit vielä.
punajuuret: En ole koskaan vielä saanut hirveää satoa, vaikka joka vuosi yritän viljellä tätä lemppariani, jonka pitäisi olla niin helppoa. Tänä vuonna iti hyvin, mutta nousee pintaan kummasti, eli puolet maan yläpuolella, en ole vielä ennättänyt maistaa, just hain muutaman. Aika pieniä.
Pinaatti: pinaatilla kaikki hyvin, paitsi en keriinnyt käyttää kun tähän keittoon.
salaatit: jotain tavallista ja lollo rossoa, aivan hirveän hyvä sato. Olis ollu aineksia n. 73 salaattin. Joista siis olen valmistanut n 5. Naapuritkaan ei uskalla ottaa vaikka olen kehottanut.
valkosipuli: siellä taitaa olla muutaa viimevuotinen tullut maasta., näyttävät ok ensi vuonna varmaan lisää, koska laitoin viime syksynä kukan siemeniä maahan ja tänä vuonna ne olivat itäneet.
Mutama ilmasipuli ja vanhat ruohosipulimättäät: eivät pettäneet
Kesäkurpitsat : 5 tainta, osa perunapenkin päädyssä. Aina ollut satoisia, korkeintaan kaksi taimea, nyt olen saanut keittiöön asti ainoastaan 2 zucchinia tähän asti. Kauniita kukkia, mutta hetelmät mätänee. Ja niitä kukkiakin olis pitänyt täyttää ja friteerata....

Ensi vuonna: kasvimaalle palaavat tänä vuonna taukoa pitäneet (ei kai ollut kylvöhetkellä siemeniä) mangoldi, sipuli, lehtipersilja, herne. Tarttee isomman pläntin.

Mansikkamaa: Halvatusti kukkia, marjat jäi pieniksi, kylläkin herkullisen makuisia, lajikkeet kaunotar ja Bounty, mutta ei näistä käteen jäänyt kun syöntimarjat. 3 vuosi, 47 tainta.

Perunamaa: Ei hirviästi, mutta tarpeeksi. Hyvänmakuinen, kaunis(ruveton) lajike nimeltä...?

Perunamaan pääty: Maaartisokat pukkaa vartta, eivät kukkineet ja kun kävin kaverini tykönä näin, että hänen vartensa olivat puolta pitempiä. Jätän siis maahan sikiämään ja kaverini lupas antaa omiaan. Täällä kasvaa myös mäkimeirami, lipstikka, timjami, rakuuna, ihan omiin nimiinsä ja rosmariini istutettiin keväällä.

Mustaviinimarja: 2 puskaa, molemmista sanko,isoja, mehuna ja marjana pakkasessa.
Punaviinimarja: 1kpl, 11/2 sankoa, mehuna ja marjana pakkasessa.
Karviainen: 1 kpl, Ihana, mutta kuka sen sadon syö sieltä aina? tarttee lisää puskia.

Lipstikka ja raparperi : hotivat hommansa. raparperi mehuna pakkasessa, juhannuksena otin kaikki varret veks, ja nyt siellä olis uus sato vielä. Lipstikka täysin hyödyntämättä. Älä loukkaannu lipstikka, pidän kyllä sinusta.

Omenapuut: 2kpl, Pirja ja joku syyskaneli, jossa 15 omenaa joista 13 jäljellä!

Mustikka: 3 tainta, eivät vielä koskaan tuottaneet mitään, olleet alusta asti, ja joo, yks on eri sukupuolta.

Kirsikkapuu: Ei taida tuottaa mitään. Viime vuonna oli yksi kirsikka. Kyllä se tästä lähtee.

Aronia: Pitkästi rajana naapurien kanssa. Aivan hirmusti marjoja. Tein tänään ihanaa marjapuuroa. Mehua en aio tänä vuonna tehdä, että linnuille taitaa jäädä. Mutta puuro oli kyllä niin hyvää, että muutaman pussin puuroa varten käyn noukkimassa.

Haaveet: kasvihuone (tuskin koskaan toteutuu) vadelmaa, parsapenkki ja vielä yksi omenapuu; valkea kuulas. Ai niin ja puutarhuri!

Hillitty, hallittu puutarha....
Ja pinaattikeitto oli erinomaista.



Pinaattikeitto

1 l maitoa
1 l tuoretta pinaattia
1 tl suolaa, hiukan muskottipähkinää

suurus:
1 dl vettä
2rkl vehnäjauhoja

Tarjoiluun keitettyjä kananmunia.

Huuhdo pinaatti ja hauduta kattilassa pehmeäksi (5 min.) Valuta ja hienonna veitsellä.

Kuumenna maito. Sekoita jauhot veteen ja kaada suurus ohuena nauhana hyvin sekoittaen. Lisää pinaatti ja anna kiehua n. 10 min. Mausta.

Terveisiä Kippari-Kallelle!