About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nigella. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nigella. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. lokakuuta 2019

TOSKANALAISET RANSKALAISET


Tällä otsikolla voittaa varmaan vuoden otsikkokilpailun! Se on kyllä aika järjetön, mutta kuulostaa paljon paremmalta enkuksi: Tuscan Fries (On mulla ennenkin ollu näitä reseptinnimeämispieruja. Mitä sanotte esimerkiksi Välimeren lohesta?). Se on nimittäin häpeilemättä pöllitty brittien ihanimmalta keittiönaiselta Nigellalta, jota saan kiittää myös jokapääsiäisestä nyhtölammasreseptistäni. Ja kai se Nigellakin oli tämän napannut joltakin toskanalaiselta ravintolanpitäjältä.

Resepti on todella simppeli, simppelimmin ei kunnon frittiranskalaisia saa aikaan. Ja just tämä tekotapa pakottikin kokeilemaan. Kuulkaa: Raa'at perunapalat upotetaan kylmään öljyyn ja sitten kypsennetään kunnes valmiit. Mitä ihmettä?


Toskanalaiset ranskalaiset
1 kg jauhoisia perunoita
1 plo eli 900 ml rypsiöljyä
5-6 valkosipulinkynttä
pari salvian, timjamin ja rosmariinin oksaa
suolaa

Pese perunat, älä kuori. Leikkaa noin sormenpaksuisiksi ranskalaisiksi. Kuivaa pyyhkeellä.

Kaada pullollinen öljyä isoon kasariin ja upota perunat perään. Perunoiden tulisi peittyä öljyyn. 

Laita hella päälle ja kuumenna öljy kiehuvaksi. Kun öljy kiehuu voit laittaa hiukan pienemmälle, mutta toive olisi, että öljyn lämpötila olisi noin 160 astetta, eli aika hyvin saa kiehua.
Anna kiehua 20 min.

Koko aikana älä koske perunoihin.

Lisää 20 min. kuluttua öljyyn yrttien oksat ja kuoritut, kevyesti veitsen lappeella murskatut valkosipulit.
Anna kiehua vielä 10 min. tai niin kauan, että perunoissa on kiva kullanruskea (toskanalaisen) ranskalaisen väri.
Nosta reikäkauhalla  kaksinkertaisen talouspaperikerroksen päälle valumaan. 
Suolaa.


Ja kyllä niistä ranskiksia tuli. Aika pehmeitä (mutta se taas voi johtua jauhoisista perunoista, teen kyllä aina ranskikset ja kaikki uunilohkot niistä kiinteiden sijaan, jostakin olen tuon oppinut), mutta ei rasvaisia. Rasvan lämpötila on varmasti aika tärkeä, en kyllä käyttäny lämpömittaria. 

Ihanaa oli sekin, että kasvimaalla vielä pikku yöpakkasista huolimatta kukoistavat salvia, timjami ja rosmariini. Ihan kuin tätä varten.

Sitä paitsi salvia frittaantui ihanasti.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Jonkin sortin nuudelisoppaa

 
Ei hajuakaan ollaanko Pohjois-Vietnamissa, Keski-Laosissa vai Samuraiden teltalla, mutta kai tämä keitto jonnekin Aasian suuntaan suhaa, autenttisuudesta viis. Nyt ei keitelty luista herkullista lientä, eikä sitä löytynyt pakkasestakaan, joten fondit apuun ja pikaherkun tekoon. Nigella ehti jo ennen minua tämän pikakeiton tekoon, mutta eihän mulla tietenkään ollut kaapissa aivan samoja aineita. Koska eihän mulla oo sitä Nigellan kaappiakaan, sitä Pantry'ä, mutta Campasimpukallapa on.
 
 
Jääkaapissa oli sopivasti parin sadan gramman ulkofileepala ja lehtikaalta, nehän kiljui sieltä nuudelikeittoon pääsyä, joten armahdin ne. Kieltämättä keitto kevensi ja lämmitti ihanasti, oikein odotin pääseväni syömään sitä seuraavanakin päivänä.
 
Chilihärkä ja nuudelikeitto
3:lle
keittoon
100g riisinuudeleita
100g lehtikaalta
reilusti korianteria
 
liemeen
1l kanalientä (fondista
2 rkl soijakastiketta
parin sentin pala inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna
1 punainen chili
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
 
ulkofilee
200g ulkofileepala
3 tl soijaa
 1/2 tl kanelia
 1cm pätkä inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
 
Sekoita lihan marinadiainekset kulhossa ja pistä fileenpala sekaan marinoitumaan vähintään puoleksi tunniksi.
 
Laita liemiainekset tulelle, kiehauta ja jätä sitten hiljakseen porisemaan kansi päällä.
 
Valmista noodelit pakkauksen ohjeen mukaan, valuta lävikössä ja huuhtele kylmällä vedellä kun valmiit. 
 
Lämmitä pinnoitettu pannu tosi kuumaksi ja paista fileen pinnat kiinni joka puolelta. Sen jälkeen käännä lämpö miedommalla ja paista molemmin puolin vielä pari minuuttia, ota sitten leikkuulaudalle vetäytymään.
 
Kiehauta liemi uudestaan. Lisää pienitty ja ruodittu lehtikaali sekä nuudelit. Annostele kulhoon. Leikkaa filee poikkisyin mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja aseta kullekin syöjälle keiton päälle lihasiivut ja viimeistele reilulla määrällä korianteria.
 
Voisit äiti tehdä tätä iskälle joskus!
 
 
 

lauantai 14. syyskuuta 2013

Luuletsä olevas joku Nigella Lawson?




...emmä tiiä, mut jotai samaa meis on.

Samiksisuus ei kyllään löydy sensuellista, tummasta olemuksesta, kuppikoosta (paitsi ehkä mittakupin) tai maailmanmaineesta. Jos haluaisin oikein itseäni imarrella (ja itsehän se on useimmiten tehtävä), niin sanoisin, että jaamme samanlaisen kokkausasenteen; suurpiirteisesti, helposti, mutta raaka-aineen ehdoilla valmistuvat ateriat, jotka useimmiten valmistetaan rakkaudella rakkaimmille; perheelle ja ystäville.

Otsikko jäi kyllä pörräämään päähäni syystä, että jälkikasvuni 9v ja 2v, eivät äitinsä tapaan ole niinkään Nigellan vankkumattomia ihailjoita, vaan suosionsa huipulla heiluu tietenkin superihana Cheek, joten Timantit on ikuisia kappaletta kuunnellaan tällä hetkellä uudestaan ja uudestaan. En tietenkään voinut vastustaa sanojen muokkaamista.

NuutinMinna (kälyni) pyyti minua joku viikko takaperin, että voisinko valmistaa hyvän illallisen hänelle ja 20 lapsenpäästäjäkolleegalleen, jotka olivat menossa viettämään kätilöiden kokoontumisajoja vuokraamalleen mökille.  Eilen sitten kokkasin ruuat NuutinMinnalle mukaan. Tykkään joskus tehdä tälläisiä juttuja, varsinkin suunnitteluosiossa tunnen olevani omimmillani. Täytyy miettiä, että tytöt saavat jotain, jota eivät ehkä itse tulisi tehneeksi, ottaa huomioon ruuan toteutus ja esillepano mökillä, hinta, määrä. Kun NuutinMinna itse lupasi tulla vielä toteutukseen  mukaan muutamaksi tunniksi, kokkailin enemmän kuin mielelläni.

Ruuista ei tietenkään ole kauniita tarjoiluastiakuvia, vain tuollainen tekokollaasi. Menusta tuli minulle ominaisesti hiukan linjaton, onnistun (tai ehkä päinvastoin) yhdistämään perinteistä barbequeta iloisesti aasialaisiin makuihin ja kaiken tämän vielä Italian kautta.





Nyhtöpossua  savuisessa barbeque kastikkeessa, kiviarina- sämpylöiden välissä marinoitujen punasipulien kera

Marinoitu tomaattisalaatti



Possunkasleria tarvittiin 5 kiloa ja se hautui Kokkipottilan tapaan siiderissä yön yli. Nuudelisalaatti on varsinainen ilotulitus, mutta ihanan makuinen PioneerWomanin resepti. Marinoitu tomaattisalaatti (erivärisiä ja -mallisia tomaatteja, pari valkosisipulinkynttä, paljon basilikaa, oliiviöljyä ja balsamicoa) ja vihersalaatti on mun suosikkeja joukkotarjoiluihin, balsamicokastike ostettiin tällä kertaa valmiina kaupasta, niinkuin kiviarinasämpylätkin, jotka naiset sitten paikanpäällä paistoivat. Sitten  heidän ei tarvinnutkaan muuta kuin lämmittää nyhtö, jonka olin pakannut kahteen valurautapataan.

Kun tästä nyt tuli tälläinen tilkkutäkkipostaus, niin ilman minkäänlaista aasinsiltaa hyppään vielä yhteen asiaan.  Tänä syksynä on taas vuorossa Gloria Blog awards. Tuomaristo valitsee ehdolle asetetuista blogeista sekä parhaan ja kauneimman ja erikseen vielä parhaimman leivontablogin.  Tehtävä on vaikea, niin monta ihanaa blogia listoilta löytyy, tosi moni niistä ihan omiakin henkilökohtaisia suosikkeja. Yleisöllä on myös mahdollista äänestää lukijoiden suosikkiblogeja. Jos kenenkään mieleen  nyt tulee äänestää  vaikka Kaikki äitini reseptit- blogia, niin äänestykseen pääsee tästä linkistä. Äänestyksessä kysytty url osoite http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.fi/. Äänestäjien kesken arvotaan myös liuta palkintoja.

Ja cheekin sanoin jatketaan:

...mä lupaan pysyä aitona ja aina kokkaan....








lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa


Tilaisuus: Neljän sisaruksen illallisen isännöinti/emännöintivuoro

Pääruoka inspiraatio: Yhdistelmä jälleen kerran Nigellan showssa päänuppiin hautumaan jääneestä reseptistä  Asian Braised Beef Shank with Hot and Sour Shredded Salad ja viikko sitten Farangissa syämääni Vasikanposkea, jonka innoittamana lisäsin esim. kookosmaidon. Salaattiin lisäsin kaalia ja ituja ja lähes tuplasin potkien paistoajan.


Alkutilanne: Tavoilleni uskollisesti päätin toteuttaa siis ennen kokeilemattoman reseptin, ja vielä muokatun sellaisen, meni syteen tai saveen. Naudanpotkaa en ollut myöskään aikaisemmin laittanut ylipäänsä.

Lopputulos: Mielestäni ruoka oli ihanaa ja onnistunutta. (Ja kyllä minä ihan oikiasti välillä haukunkin omia tekeleitäni). Tulen tekemään toistekin, luulen, että jääpi ihan sinne bravuurirepertuaariini. Liha suli suuhun, kastike oli hyvin aromaattista ja tummaa ja salaaatti annoksen päällä kuin se kuuluisa piste.

Mitä tekisin nyt toisin: No, parannettavaa toki löytyy aina, varsinkin tälläisestä neitsytreseptistä. Ensi kerralla voisin kokeilla lisätä kookosmaidon kera myös tölkillisen kookoskermaa. Salaatin määrän voisi huoletta tuplata ja käytetyt chilit voisivat olla vielä tulisempia kuin mitä omani. Salaatin kastike kannattaa lisätä vihanneksiin vasta lähellä tarjoiluhetkeä, ettei porkkana pääse marinoitumaan liikaa. Keep the crunch! Liemi kannattaa siivilöidä kaikki talteen koska se on niin hyvää, eikä vain kauhoa puolihuolimattomasti nestettä sattumia väistelleen. Rautapataan jäi täten turhaan kallisarvoista lientä, niin että viimeisille santseille nostin lopuksi senkin pöytään. Kastiketta saa ylipäätäänkin olla vielä runsaammin, ei siksi, että liha olisi mitenkään kuivaa, mutta kun kastike oli vaan niin hyvää.

Aikamoinen hyörintä ja pyörintä tuona sunnuntaina kävi meikäläisen ympärillä tai se johtui siis aiheuttamastani ilmavirrasta kun yritin saada ruuat valmiiksi, siivota keittiötä, kattaa pöytää jne. Olin niin suunnitellut tekeväni extra kauniin kattauksen, keväisiä pioneja vai mitä ne suloiset pallukat on, menukortit paikkakorteista nyt puhumattakaan, mutta koska en ole vielä kaikkien näiden ikävuosieni hiomana ole vieläkään oppinut toteuttamaan suunnitelmiani hyvissä ajoin, heitin lopulta pöytään kaitaliinaksi ruskean pellavaisen entisen paneeliverhon ja suuret paperiservetit. Aloin jo hieman pelätä, että nyt tunnelmapisteet karisevat (ja kenties karisivatkin?) emännän viimehetken päättömästä säntäilystä. Onneksi Urho7v. oli luvannut hoitaa "tunnelman! ja pläjäytti näppäillen heti alkudrinksujen jälkeen kanteleestaan ilmoille "Pienen pieni veturi".

Sanomattakin lienee selvää, että annosten kuvaukset jouduttiin suorittaa puolihuolimattomasti, eli kuvat eivät kyllä nyt täysin tee oikeutta ruualle.

Tarjoiluvati on hervottoman kokoinen, samoin ottimet ovat isot, ei oikein välity kuvasta

Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa
8:lle

Lihapata:
n. 3.6 kiloa naudanpotkia kiekkoina eli niitä osso buccoja lihoja
2 sipulia
5 cm pätkä tuoretta inkivääriä
4 valkosipulinkyntt
2 tl jauhettua korianteria
3 rkl kasvisöljyä
2,5 dl kuivaa sherryä
1 dl soijakastiketta
1 dl fariinisokeria
1, 5 l lihalientä (tai vettä ja  pari fondikuutiota)
2 purkkia kookosmaitoa
2rkl osterikastiketta
vajaa desi riisiviinietikkaa
2 kanelitankoa
2 tähtianista

Salaatti:
 3 isoa porkkanaa
Saman verran valkokaalta (tähän aikaan ihanaa varhaiskaalta)
1 rasia mungpavun ituja tai itusekoitusta
2 isoa punasipulia
 2 punaista chiliä
2 vihreää chiliä
 iso puska korianteria
1 limen mehu
 1 dl kalakastiketta
1 tl sokeria

Kuori sipulit ja lohko ne. Kuori inkivääri ja paloittele sekin pienempiin paloihin. Surauta ne  tehosekoittimessa tahnaksi yhdessä kuorittujen valkosipulinkynsien ja jauhetun korianterin kanssa.

Kuumenna öljy suuressa rautapadassa ja paista tahnaa miedolla lämmöllä  n, 10 minuuttia välillä sekoittaen.

Lisää sherry ja kuumenna kiehumispisteeseen, lisää soija , fariini, lihaliemi, osterikastike ja etikka. Kuumenna jälleen kiehuvaksia ja lisääs itten kanelit ja tähtianikset. Lisää potkan palaset ja nosta vielä kiehumispisteeseen ja pane kansi päälle ja sitten koko pata uuniin 150 asteeseen ainakin 4 tunniksi. Oma rautapatani tuli niin täyteen, että puolessa vlissä otin padan uunista ja varmuudeksi latasin potkat uudestaan pataan, niin että päällimmäiset tulivat nyt alimmaisiksi.

Ota pata varovasti uunista ja nostele potkat toiselle vadille, laita päälle folio ja pidä lämpinä uunissa sen aikaa kun annat kastikkeen kiehua reippaasti kokoon, niin että sitä on enää puolet jäljellä. Voi olla että haluat siivilöidä liemen.

Salaatti:
Kuori porkkanat ja leikkaa niistä julienneleikkurilla tai käsin ohuita tikkuja. Suikaloi kaali ja kuori ja suikaloi sipuli.. Poista chileistä siemenst ja viipaloi ne hieman vinoittain leikaten ohuiksi suikaleiksi (voit tässä kohdin säädrllä tulisuutta, riippurn omasta maustasi ja käyttämiesi chilien tulisuusasteesta), Silppua korianteri.
Yhdistä kaikki aineet (myös idut) kulhossa. Pienssä kannellisessa lasipurkissa vaikka, yhdistä kalakastike, limen mehu ja sokeri, hölskytä.. mausta salaatti kastikkeellan. 15 min ennen tarjoamista.

Nostelelihat kuumennetulle tarjoiluvadille. Potkaluut irtosivat tässä vaiheesssa itsestään, joten jätin ne suosista pois, samalla perkasin lihoista pois vähän niitä "läskimäisyyksiä". Lihan päälle kaada redusoitunut kastike ja kaiken päälle nostele salaatti. Se siis tarjoillaan yhdessä lihan kanssa. Muuten lisäkkeeksi sopii erinomaisesti basmatiriisi.

Ja kun tässä edellisessä postauksessa vähän moitiskeltiin lapsiamme ennakkoluuloisiksi, niin onneksi aina löytyy poikkeus joka vahvistaa säännön.

Maitotyttö rakastui potkaluihin.







lauantai 17. maaliskuuta 2012

Pekingin ankkaa matalan aidan taktiikalla


Alussa oli ankka pakasteessa ja lopussa hirviän tyytyväinen emäntä/kokki ja onnelliset vieraat.

En ole koskaan laittanut ankkaa millään tavalla, ja aika harvoin syönytkään. Ravintolassa syömäni ankat ovat olleet tasaisen onnettomia, joten mitään himoa ankan tekemiseen ei ole päässyt syntymään. Tarjontakin on täälläpäin melko onnetonta, raaka-aineen siis, joten sieltäkään ei ole inspiraatiota tullut. Nyt inspiraatio kuitenkin ilmaantui saksalaisen tarjousankan muodossa (jonka kävi kotiinsa hairaamassa samana päivänä myös blogikaverini Campasimpukka).

Ja jostakin se tuli, pakkomielteisen kiihkeä ajatus valmistaa Pekingin ankkaa. Minulla ei ollut operaatiosta minkäänlaista hajuakaan, mutta nyt voin kertoa tutkimusteni perusteella, että hommasta on tehty sitten mielenkiintoisen hankala. Näin tiivistettynä valmistukseen voit varata noin vuorokauden: välillä ankanruhoa roikutetaan katosta narun päässä, kaltataan nahkaa upottamalla kuumaan veteen ja ellet asu tuulisella ja kuivalla arolla, jossa roikotat ankkaa, tulee sinun laittaa sen viereen puhallin, tai sen puutteessa hoitaa homma käsiföönillä.  Nahalle keitetään myös dippaus lientä jne... monenlaista, reseptistä riippuen. Olin jo lannistua, mutta onneksi eksyin myös vanhojen kunnon Nigella Lawsonin ja Jamie Oliverin sivuille. (linkeissä ko reseptit) Jamien ohjeessa oli hiukan enemmän variaatiota, mutta Nigella oli taas yksinkertaistanut homman äärimmilleen, tuikkasi ankan sellaisenaan maustamatta uuniin huomattavan pitkällä paistoajalla 4-5h. Ja se oli siinä.

Ääripäitten ohjeissa oli ristiriitaa enemmän kuin laki sallii, mutta koska rakastan Nigellan lampaanvalmistustapaa, joka sekin on suuri yksinkertaistus ja saa aikaan paremman lopputuotteen kuin konsanaan (olen saanut) millään valkosipulinkynnenupotuksilla ja kermakahvilla valeluilla, valinta oli lopulta selvä. Eli vaihtoehtojen edessä päätin empimättä kiivetä yli matalammasta aidasta ja soveltaa tv-kokkien reseptejä, voihan sitä kiipeilykokemuksen karttuessa myöhemmin kiivetä vaikka sen Kiinanmuurin yli.

Pekingin ankka (superhelppo)

1 ankka (omani noin 2,5 kg, unohdin katsoa, mutta vaklasin Campasimpukan ankan painon)
suolaa, pippuria, viismaustetta
inkiväärin juurakon palanen

vapaaehtoinen valeluliemi loppuhuipennukseen:
siirappia 1/2 dl
soijaa 2 rkl
2rkl vodkaa tai kossua


tarjoiluun: 
pekingin ankka- lettuja/leipiä (ohje alempana)
kurkkua
kevätsipulia
Hoi Sin -kastiketta (löytyy marketin eksotiikkahyllystä lasipurkissa, esim Blue Dragon)

Sulata ankka hitaasti jääkaapissa. (vuorokausi) Kuivaa ankka huolellisesti talouspaperilla kaikkialta, sisältä ja ulkoa. Hiero ankan nahkaan suolaa ja pippuria, myös sisälle. Raasta inkivääri ja hiero sitä ankan sisälle ja jätä raaste sinne. Jos sinulla on viismaustetta( sis. kiinanpippuri, tähtianis, inkiväärí, kaneli fenkoli, muistaakseni), hiero myös sitä ankan pintaan.



Äiti toi minulle jonkun eksoottisemman pussin, jonka jauhoin Iso-Hoon kahvimyllyssä (anteeksi, mutta et ole käyttänyt sitä vuosiin...)Siinä oli lisäksi esim kuivattua appelsiinia. Tuoteseloste sanoi myös, että kuminaa, mutta vannon, että se oli kyllä fenkolia, jota ei taas mainittu (...kiinalainen käännösvirhe?)

Aseta ankka ritilän päälle  rinta ylöspäin ja ankan alle uuninpelti, jonne rasva voi valua. Nahka ei rapeudu, mikäli kaveri lilluu rasvassa vuuan pohjalla, ja nahkan rapeus onkin kaiken a ja o.

Paista ankkaa 170 asteessa 4 tuntia, mikäli nahka ei vaikuta kyllin rapealta, sudi vielä valelulientä ankan pintaan ja nosta lämpö vartiksi 220 asteeseen. (oi joi, ja tämä oli vaaran paikka, Ankkani oli aivan ihanan näköinen, kunnes tein tämän, mutta olin vääntänytkin uunin 250 ? ja palaneen haju ei vielä ehtinyt tulla, mutta menetin nahasta ehkä neljänneksen karrelle palamisena, oma vika.)

Kun ankka on valmis, nosta se leikkuukaudalle ja avaa rintakehä ja kaivale haarukalla repien hajoava liha tarjoilulautaselle. Ota myös kaikki ihana nahka tarkasti talteen ja suikaloi se  tarjoiluvadille. Liha on ihanaa, eikä yhtään kuivaa, mutta voit vielä lusikoida hiukan ankanrasvaa siihen päälle.


Tässä kohti näyttää himpun verran pahalta, mutta karstat vaan veks...

Vasemmalla nahkasuikaleet, oikealla liha

 Tarjoile siis ankka kiinalaisten lettusten,  pitkittäin suikaloidun kurkun ja kevätsipulin kanssa. Lätty lautaselle. Päälle lihaa JA NAHKAA!, kurkkua ja kevätsipulia sekä teelusikallinen Hoi sin -kastiketta (Jamiella myös itsetehdyn luumukastikkeen ohje - kiinnostavaa...)



Sitten vielä operaatio lätyt tai kiinalaiset pannukakut. Löysin 2 hyvin toisistaan poikkeavaa ohjetta, ja tein varmuudeksi molemmat.



Ohje 1 Pekingin Ankan kuoriletut
28 kpl (jos kaikki onnistuvat)

440g vehnäjauhoja
3dl kiehuvaa vettä
1 tl suolaa
sesamöljyä

Sekoita kiehuva vesi jauhosuolaseokseen ensin haarukalla, sitten käsin vaivaten pöydällä ainakin 10 minuuttia. Taikina on ensin todella kuivaa murua, mutta kyllä siitä lopuksi taikinapallo tulee. Anna levätä 20 min. kostean keittiöpyyhkeen alla. Ja sitten se mielenkiintoinen tekniikka, jonka takia minun oli aivan pakko tehdä näitä.


Jaa taikina kahtia ja leivo pötköksi, leikkaa pötkö 14 osaan.

Muotoile pötkö palloksi, minä kyllä päädyin käyttämään leikattua palaa sellaisenaan. Tarvitset aina kaksi palaa kerralla, pidä muut kostean liinan alla, etteivät kuivu. Aseta toinen pala työpöydälle ja dippaa toisen palan toinen puoli sesamöljyyn.

Aseta toinen pala pöydällä olevan päälle niin, että öljy jää väliin.

Paina taikinapaloja ensin sormin vähän litteämmäksi ja sitten kaulinta apuna käyttäen  kauli noin kahvikupin aluslautasen kokoinen läpyskä. Pulikka on tässä hyvä, sillä on tärkeää, ettet paina  kaulitessasi lätyn reunoja "kiinni". Paista kuivalla pannulla, mediumkuumalla, molemmin puolin muutamat ruskeat pilkut. Anna jäähtyä minuutti, ja sitten - ever so gently- etsi reunasta liitoskohta ja revi lettuset varovatsi irti toisistaan, nyt sinulla on niitä kaksi. Toimii! Melkein aina ainakin.
 Nämä voi tehdä jo edellisenä päivänä jääkaappiin , kunhan höyrytät ne sitten enne tarjoilua. Juu, tähän hommaan on just se bambukori. Mutta sen puutteessa, keinot keksitään:

Paistinpannu, roiskesuoja ja syvä kattilankansi = höyrytin a'la Nanna

Ohje 2 Pekingin Ankka letut
20 kpl

1, 25 dl jauhoja
2 rkl maissijauhoja (no maizenaa...)
3/4 dl vettä
3/4 dl maitoa
2 munaa
1 rkl sesamöljyä
voita

Vispilöi kaikki ainekset tasaiseksi ja anna seistä 15 min. Paista teflonpannulla, josssa aavistus voita/rasvaa, taas niitä asetinkokoisia lettuja. Eli pienellä kauhalla taikina pannulle ja samantien levität taikinan mahdollisimman ohueksi ympyräksi käyttäen apuna kauhasi alapuolta. Paista molemmin puolin kalpeahkoja lettuja.


Nuo ekat maistuivat freshinä hyviltä, mutta sain ne aika sitkeiksi höyryttämällä, en ole varma mikä meni vikaan. Nämä lättytaikinatyyppiset olivat helppoja ja hyviä ja tällä kokemuksella suosittelenkin niitä, vaikka tuo ekojen tekotapa on vinkeä. Mutta ellet ole kiinalainen kokenut lätyntekijä, nämä toiset saattavat olla parempi valinta. Tulipahan testattua.

Kutsuin syömään oman väen lisäksi lisää omaa väkeä, eli isäni (äiti oli AFS meetingissä), pikkuveliNuutin, Nuutinminnan ja Elli4v:n.

Ai, että me tykättiin kaikki!



Juomana olut, maito, CC Zero ja Gewurtstraminer.



Kun tarjoilulautanen tyhjeni, haettiin keittiön puolelta vielä useaan otteeseen lihoja "runkopaloista".


Oli todella herkullista sorminsyötävää taas.Kaikki meni. Seuraavalla kerralla kun ankkoja on tarjolla ostan 2, nehän sopii vierekkäin uuniin. Ja teen kiinalaisen alkukeiton.


Jällkkärin tein omasta päästä. Rapeat siansiivut ovat kiehtova yhdistelmä vaniljajäätelön kanssa.


Ei vaiskaan, on ne banaaneja.

Mutta minultahan voi odottaa mitä tahansa... Isäkin tuumas kotia lätiessään, että, no, luetaan sitten blogista mitä tuli syötyä....

Kaiken huippu oli kuitenkin pikkuveliNuutti, josta vaimonsa kertoi seuraavasti:

Heille on tulossa vieraita ja siskon blogiakin oli käytetty inspiraation lähteenä, NuutinMinna oli ehdottanut täytettyjä chilejä. Johon Nuutti: " No eihön noita voi IHMISILLE tarjota...!"

Perhe on paras. Ja rakkain.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Vietnamilainen broileri-minttusalaatti


Tiedä häntä sitten kuinka vietnamilainen tämä salaatti on, ohje on nimittäin Nigellan "Syötävän hyvää" -kirjasta. Mutta Nigellahan saa pienet kivetkin kuulostamaan herkullisen rapeilta, ja niinpä tämäkin salaatti hyppäsi toteutukseen kirjastosta lainatun opuksen sivuilta.

Ja tehtiin heti kahteen otteeseen samalla viikolla, sen verran näppärän helppo oli toteuttaa. Kuvittelen myös, että sellaista sopivan kevyttä, saa rouskutella vähän enemmänkin, vaikka yrittäisi painoaan tiputellakin. Säilyy jääkaapissa pari päivää, eli oikein hyvä tälläiselle kotiäidille napata vaikka lounaaksi.

Niin ja tärkein pointti oli tietysti, että myöskin hitsin pitsin herkullista. T-o-d-e-l-l-a. Ja sen verran kivan näköistäkin, että kyllä vois kutsua naapurin äiditkin lounaalle. Mutta nythän tässä tulee tämä resepti, niin voivat tehdä ihan itte... ;)

Nyt kun eletään vielä ihanaa kaaliaikaa, niin tässä yksi tapa hukata kaalinkerä toisensa perään.  Originaali resepti kuulutti kypsän broilerinrinnan perään, eli tähän käy siis kaikki  broilerinlihatähteet. Minulla ei kummallakaan kerralla noita ollut, joten toisella kertaa paistoin vain marinoimattomia broilerinleikkeitä ja  toisella kertaa Saarioisten  yrtti-valkosipulimarinoituja  broilerin sisäfileitä, ja sitten vaan siivutin ne poikkisyin.
Hyvää tuli molemmista. Mutta en tekisi ehkä ihan suikaleista, tai sitten ne pitäis ainakin pilkkoa vielä kypsänä paloiksi, tässä pitää lihankin olla pientä.

Mutta nyt kokkaamaan:

Vietnamilainen broileri-minttusalaatti
2-4 annosta

1 chilipaprika, mieluiten tulinen thaichili, poista siemenet ja siivuta malto
1 muhkea valkosipulinkynsi kuorittuna ja hienonnettuna
1 rkl sokeria
1 1/2 tl riisiviinietikkaa
1 1/2 rkl limen mehua
1 1/2 rkl vietnamilaista tai thaimaalaista kalakastiketta
1 1/2 rkl kasviöljyä
puolikas keskikokoinen sipuli ohuina viipaleina
mustapippuria maun mukaan
200g valkokaalia suikaleina
1 keskikokoinen porkkana suikaleina
muhkea nippu minttua tai korianteria varsineen hienonnettuna
suolaa

Yhdistä kulhossa chili, valkosipuli, sokeri, etikka, limenmehu, kalakastike, öljy, sipuli ja mustapippuri.
Siirrä syrjään makuuntumaan, mielellään puolisen tuntia.


Mulla on muuten kätevä meksikolainen härveli limen puristamiseen.


Sipulista saa ihanan ohuita zipaleita mandoliinilla. Mulla on vaan sellainen  parineuron muovimalli, mutta kyllä sekin toimii.


Seuraavaksi ladot kaikki loput suikaloiduit ainekset isoon vatiin. Kaalin suikaloin aivn vaan juustohöylällä halkaistusta kaalista vetelemällä. Porkkanat oli tosi nopia tehdä sellaisella pienellä kuorimaveitten näköisellä julienneleikkurilla. Mutta onnistuu toki perinteisesti veitselläin, aikaa taitaa vaan kulua hiukan enemmän.

Kuvassa julienneleikkuri, kuva kylläkin toisen ruuan valmistuksesta niin siinä on niinkun kesäkurpitsaakin, jos ihmettelette.
Mutta siis tavarat vadille.


Noin. Ja sitten päälle kirpakka kastike ja oikein hyvin sekoittelua, että kastike maustaa joka ripenen. Lopuksi sekoitetaan tuore minttusilppu mukaan tai korianteri. Mulla ei ensimmäisellä kertaa ollut minttua ja siksi laitoin ikisuosikkiani korianteria. Molemmat on ihania, raikkaita ja teemaan sopivia, mutta ymmärrettävästi erimakuisia....tarkista suola ja pippuri.


Ja mitäs mä vielä valehtelisin  sanoisin? No ainakin sen, että kannatta heti tuplata tai triplata ainaskin tämä annos. 200g kokonaisesta kaalinpäästä on nimittäin ihan turhan pieni siivu. Kanaa ei nyt välttämättä tarvitse olla aivan samassa suhteessa lisää. Laitoin tuohon nyt kumminkin nuo originaalit määrät. Söin kyllä itse tuon koko annoksen samana päivänä yksin. (no...mulla ON liian suuret annoskoot, tiedetään, tiedetään...).
Mutta tämä oli vaan niin hyvää ja kevyttä



perjantai 2. huhtikuuta 2010

Ihaninta lammasta ikinä - varmasti joka pääsiäinen! eli NYHTÖLAMMAS






Lampaan tai karitsan fileestä, paahtopaistista ja kyljyksistä saa loihdittua herkuista herkuimpia lammasruokia, mutta jotenkin ennen kaikki viritelmät lampaan paistin  tai-viulun ja muiden vastaavien kimpaleiden kanssa ovat olleet jonkinasteisia pettymyksiä. Lihan suutuntuma on toisinaan märän nariseva, joskus vähän sitkahtavakin ja maku sen mukainen. Ihan sama kuinka marinoin, montako valkosipulinkynttä tungen viiltoihin lihan sisään, valelenko kahvilla, kermalla vai  kuorrutanko hunajalla. Tuoksu voi vielä vietellä valmistamisen aikana, mutta syötyä tulee vain "se ensimmäinen otto", lisäsiivuja en lautaselleni enää nosta.


Saattaa toki olla, että sinun pääsiäislampaasi on keskimäärin paljon onnistuneempi (ei kai sullakaan nyt aina voi tulla erinomaista?), mutta mikäli allekirjoitat yhtään kokemuksiani, haluan kyllä jakaa tämän oman pääsiäislammasreseptilöytöni. Se on aina takuuvarmasti herkullista ja uskomattoman helppotekoista. Joka tätä on kerran valmistanut, ottaa sen repertuaariin iäksi.

Kehua tietysti uskaltaa, kun resepti ei ole omani, vaan Nigellan. Eikä tämä toki ole mikään pääsiäisresepti, mutta pääsiäisenä lammasta tulee tehtyä, niin miksei sitten tätä, vaikka se tarjoilutavaltaan onkin vähän epäortodoksinen (voihan suomenkielellä sanoa noin?). Kyseessä on siis jo aikaisemmin slow foodin yhteydessä mainostamani Warm shredded lamb salad with mint and pomegranate. Resepti sinällään voi tuntua aika vaisulta, mutta se oli aikoinaan yksi ensimmäisiä näkemiäni Nigellan jaksoja ja rouvan tapa valmistaa se teki todella suuren vaikutuksen ja sai veden herahtamaan kielelleni jo pelkkää ohjelmaa katsoessani.


Nigellan lämmin lammassalaatti mintun ja granaattiomenan kera
eli tuttavallisemmin meillä Revitty pääsiäislammas


Nigellan resepti omilla kommenteilla

  • 1 lampaanlapa tai -paisti/viulu, luulla tai ilman, n. 2,5 kg
  • 4 shalotti- tai tavallista sipulia halkaistuna, mutta ei kuorittuna
  • 6 kokonaista valkosipulinkynttä 
  • 1 iso porkkana kuorittuna ja halkaistuna
  • suolaa
  • 1/2 l kiehuvaa vettä
  • reilu kourallinen tuoretta hakattua minttua
  • 1 granaattiomena
Rautapadassa hellalla ruskistan palaa hiukan nahka/läskipuolelta, ei niin tarkkaa, liha saa kyllä uunissa värin myös. Nosta liha pois ja freesaa padassa kasviksiin vähän väriä (kasvikset eivät tule syötäväksi, ne ovat antamassa makua liemeen), suolaa ne reilusti ja laita paisti takaisin pataan, lisää vesi ja odota , että se kiehuu. sitten vain peittelet paistin foliolle ja työnnät sen 140 asteiseen uuniin.

Ja reseptin ihanuus on tämä: Paisti saa olla uunissa vaikka koko yön. Se ei siellä tuossa lämmössä ja nesteessä kuivu vaikka paistoaika heittelisi minnepäin tahansa. Suosittelen kuitenkin minimipaistoaikaa 5h, eli aamullakin on paisti vielä mahdollista laittaa uuniin. Yön aikana paistossa on kuitenkin jotakin joulukinkkumaista tenhoa ja meillä on se tapa otettu ensisijaiseksi. Eli voi sitä paistaa 10 tuntiakin,ja mitä kauemmin sen parempi!

Kun otat paistin uunista, kääri se tiukasti folioon ja voit antaa sen levätä useammankin tunnin foliokääreessän. Tämä ruoka on nimensä mukaisesti siis lämmin, ei kuuma.


Ennen tarjoilua tulee esiin reseptin toinen hienous: Ei tarvitse etsiä sitä parasta paistinleikkuuveistä eikä ihmetellä mistä päästä tätä viulua alkaa leikata. Otat käsiisi kaksi haarukkaa, ja huomaatkin heti, että kun kosketat lihaa, se suorastaan sulaa haarukkasi kosketuksesta (aah, ja niin se tulee käyttäytymään myös suusssasi!) revi siis liha haarukoilla  ja asettele suurelle  laakealle vadille. ja kun sanon asettele, se tarkoittaa siis että ET ASETTELE. Folion päälle jäävät kaikki luut, läskit, kalvot ja ligamentit ynnä muut (reseptin kolmas hienous), jotka eivät ole vielä uunissa sulaneet. Tarjoiluvadille jää vain täyttä lihaa. Suolaa se, kaikki suuremmat hiutalesuolat on tässä myös kivoja, ja ripottele päälle minttusilppu.

Loppusilauksena, mutta myös maun antajana, halkaise granaattiomena ja puserra siemenet ja mehu lihan päälle. No ei sitä kyllä niin vaan puristeta, mutta Nigellalta löytyy konsti tähänkin. Pitele puolikasta lihan päällä ja taputtele kuoripuolelle isolla puulusikalla. Ensin tuntuu, ettei mitään tapahdu, mutta hetken kuluttua siemenet alkavat tippua vadille. Granaattiomenan voit korvata myös sitruunanmehulla ja ehkä jopa raastetulla kuorella, maku tulee olemaan hiukan erilainen tietenkin.

Jokatapauksessa resepti on uskomaton ja lammas satumaista. Aika monta käännynnäistä olen tälle saanut ja toivon, että sinäkin kokeilet. Nautimme tänään lampaasta äitini valmistamana, kuva on sieltä, mutta oman lampaani laitoin juuri uuniin huomisia mahdollisa vieraita varten. Tässä menee:



kyseessä siis tälläkertaa luutonta Uusi-Seelantilaista tarjouslammaspaistia.


Lampaan kanssa Nigella tarjoili paahdettuja paprikoita ja fetaa. Meillä on havaittu hyväksi paksuun turkkilaiseen jugurttiin valmistettu tsatsiki, tänään oli lisäksi Tabouleh-salaattia, pitaleipiä ja viininlehtikääryleitä. Sekä valmistamini uusi tuttavuus, josta lisää seuraavalla kertaa. Jostain syystä lammas saa kaikki kreikkalais/lähi-itä reseptit pyörimään päässä.

Jos jotain jää tähteeksi, ne kannattaa lämmittää foliossa, koska aivan kylmänä lihan rasva jähmettyy valkoiseksi hyhmäksi. Se ei ole ulkonäöllisesti eikä maullisesti kovin kivaa. Sitten vaikka pitaleivän tai tortillan väliin ja herkuttele. Arvaat kai, että Nigella söi tätä pitaleivän välissä jo seuraavana yönä. Mitähän sen äijä tuumaa kun vaimo luuhaa kaiket yöt jääkaapilla?

Muokkausta huhtikuussa 2015: Ihanat ihmiset käytte niin pilvin pimein katsomassa tätä reseptiä ja uskon, että moni on tätä pääsiäsien parhautta/helppoutta myös kokeillut, niin oli pakko lisätä tänne muutama kuva , jotka olivat patempia kuin nuo 2010 otetut, jotka eivät tee ansiota reseptille. Jätin kuitenkin alkuperäiset kuvat, eli ne on nuo kaksi pienempää. Hyvää lammaspääsiäistä kaikille!