About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste jutut.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jutut.. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. toukokuuta 2020

RUOKAA KORONAN AIKAAN IX


Tervetuloa viimeisteltyjen ruokakuvien ja kiehtovien tarinoiden pariin koronaviikolle IX! Luulen, että tämä sarja tullee päätökseen viikolla X kesälaidunten avautuessa.

En meinannut tähän "kansikuvaksi" löytää enää minkään sortin säällistä sisäänheittokuvaa, mutta koska viime viikolla 21 saatiin tuntumaa ensimmäisiin kesäisiin päiviin, kuvakunnian saakoon Kolmen kaveria - jätskit, herkullisen värikkäine kääreineen ja sisältönä, joka lunastaa lupauksen vähän kuin mun blogi

Sillä jäätelöä pitää ihmisen kesällä syömän! Ja sunnuntaina nämä testattiin.

Lapset ovat siis ensimmäistä kokonaista viikkoa koulussa, eikä lounaksista tarvitse murehtia. 

Maanantai
Mulla oli koko päivän aivan armoton nälkä. Söin eineshampurilaisen (ja kiitos riitti taas hetkeksi) ja banaanin ja jugurtin lounasaikaan ja koko ajan oli nälkä.

Viiden ruuaksi tein meidän perheen luottoreseptiä, Saudikanaa. Sitä tehdään aina kun koipireidet ovat jossakin puoli-ilmaisessa tarjouksessa. Noissa on usein se marinadi, mutta suit sait huuhtelen sen kylmällä vedellä, taputtelen palat kuiviksi ja maustan kanan molemmin puolin suolalla ja runsaalla curryllä.

Kanojen alle laitetaan riisipeti (riisiä ja vettä), joka saa mausteekseen kokonaisia neilikoita, kardemummaa, kanelitangon ja roimasti rusinoita, koipireidet päälle ja uuniin puoleksitoista tunniksi kunnes nahka on supermaistuvaa ja rapeaa ja kanaa ei enää luistaan pysty nostamaan lihan irtoamatta. Ihanat tuoksut tulee kaupan päälle. Tämä resepti taitaa oikeasti olla äitini kehittämä, saudimakuja mukaillen.



Tiistai
Tiistaina tein kunnon lounasruuan meille kotona oleville aikuisille. Mulla oli nimittäin itse savustettua lohta jäljellä viime sunnuntailta ja siitä tulikin aivan ihana lohikeitto. Pieni vaiva ja hyvä ruoka, toisin kuin eilinen koko ajan kaapilla naahiminen.



Minä poistuin kello viideksi SU:n kokoukseen joten kello viiden ruoka jäi IsoHoon harteille.
Tunnetustu hänen bravuurinsa on ollut viime vuoden porilainen ja semmoiset eväät hän sitten laittoi itselleen ja lapsilleen.
Meillä oli sikäli poikkeava kokous, että grillasimme makkaraa ja söimme Katin tekemän ihanan juustokakun. Mutta  neljä tuntia siinä taisi sitten kyllä vierähtääkin. Paljon oli asiaakin.


Keskiviikko
Lounailin ihan yksin, joten tein itselleni samanlaisen porilaisen kuin muut söivät illalla.
Kello viiden ruuaksi meillä oli sitten jonkinlaista kananuudelihässäkkää. "Jonkinlainen" sanan negatiivisimmassa merkityksessä. Tais mausteet unohtua tai jotain.Tuo oli jotain Maggin ostamaani pikanuudelia, jonka piti saada käytettyä ja se oli ihan mössöä.



Torstai
Ihana helatorstai, vapaa keskellä viikkoa. Sen kunniaksi myöhäinen pekoni muna aamiainen.

Ootteko huomanneet, että kun syö kunnon aamiaisen niin on lounaalla jo hirmu nälkä? Onneksi oli tähteitä kaapissa. Osa söi lohikeiton loppuun ja parantelin eilisen vokin syömäkuntoon.

Ihana lämmin päivä päättyi perus grilliburgereihin. Laidun Herefordin ihanat raakapihvit sujahti kaupan sämpylöiden väliin peruslisukkeiden kera. Oli kyllä hyvää taas. Teenkö mä jotenkin usein hampurilaisia? No niitä lapset ainakin takuuvarmasti syö.


Perjantai
Paluu arkeen. Mä korvasin lounaan  amerikkalaistyylisellä kinkkukerrosvoileivällä.
IsoHoo teki purkista neljän aikaan itselle ja Maitotytölle hernekeittoa, Urho oli teillä tietämättömillä.
Kun tulin viiden maissa Reko-jaosta, mulla oli tietysti hirveä nälkä ja oli pakko päästä heti paistamaan niitä superkomeita osterivinokkaita. Pastan kanssa ihana ruoka! Hernekeitto jäi alkukeitoksi kun IsoHookin pisteli kaksi lautasellista. 


Lauantai
Taisin reilu viikko sitten tehdä bolognesekastikkeen Lakeuden Highlandin karitsan jauhelihasta. Kun se oli niin hyvää ja hirvenjauheliha on loppu, tein sitä taas. 



Mutta jos lounaalla syötiin hyvin, niin niin syötiin illallakin.
Päätin yhtäkkiä kuumentaa kamadoni pizzakiven ja tein 6 kpl ehkä elämäni parhaita pizzoja, vaikka hyviä olen tehnyt ennenkin. Täytyy ottaa toisinto ja jakaa postauksessa grillipizzaniksit.



Sunnuntai
Sunnuntain herkkuateriaksi paistoin Lappajärven hyvän makuista kuhaa (Rekosta). Paistoin loput osterivinokkaat ja tein hyvän salaatin. Kiitos, sunnuntai. 
Illalla vielä tuoreet mansikat ja köyhät ritarit.


Viikot kuluvat siis normitöissä, josta tietysti täytyy olla onnellinen, että niitä on, extratöistä ja blogista, ruuanlaitosta. Lähes jokapäiväisistä lenkeistä koiran kanssa (nyt kun mieheni on kotona lomautettuna, hän kantaa päävastuun koiran lenkityksestä, minulla kun on kuitenkin ruoka, pyykki ja siivous töiden lisäksi. Ei meillä ehditä kyllä siivota!  Meimin kanssa tehdyt lenkit ovat tällä hetkellä enemmän terapiaa - ja vähän juoksukoulua- kuin velvoite). Rapakuntoisten juoksikoulua takana 1/3 osa eli 4 viikkoa! Juoksukoulua on 3 x viikossa, muuten useimmiten pitkiä lenkkejä metsäpoluilla 6-9 km.

Metsässä mieli lepää. Niin todella.


Toinen henkireikä - nyt ja aina- on ehdottomasti talli. Sunnuntaina sain mukaani myös Maitotytön joka heti testasi Bella-ponille kevään uutta harjamuotia.

Näistä hevosentuoksuisista hetkistä tyttöni kanssa olen aina haaveillut.

Tähän tekisi mieli kirjoittaa kaikki latteudet, joista eniten vihaamani on Elämä on tässä ja nyt (Vai oliko se toisinpäin?).

Mutta koska olen vannonut, että moisia imelyyksiä ei blogistani tule koskaan löytymän (keskityn vain käyttämään hienoja ja harvinaisempia suomen kielen muotoja, joiden nimiä en muista enää, kuten tässäkin postauksessa vaikka tullee, syömän ja löytymän) en niitä nytkään tähän kirjaa. Mutta jos siis en vihaisi, voisin kirjoittaa.

Toisina päivinä olen pikkuisen onnellinen.

Enkä ole vielä ehtinyt edes aloittaa puuhastelua puutarhassa.






torstai 2. marraskuuta 2017

PAREMPAA MÄTTÖÄ


On torstai ja Lännen median ruokaliite koostuu tänään resepteistäni. Hyvä päivä!

Varsinkin kun tarjolla on ruokaa, jota ei syödä pöydässä haarukalla ja veitsellä, vaan mieluusti tellun edessä, korttipelipöydässä, soffalla tai seisten saunabileissä. Ja sormin. 

Pitää siis olla ranet eli ranskalaiset. Ja koska ubertrendikäs on toinen nimeni, teen ne ranskalaiset kurpitsasta.  En usko enää kaiken kokeilemani jälkeen uuniin mitä tulee bataatti- ja kurpitsraneihin.  Uskon liotukseen, tärkkelyksen lisäykseen pinnalle ja ennenkaikkea ÖLJYYN!

Oikein rapsakat sipulirenkaat sentään onnistuvat uunissakin.



Mättömarkkinoilla täytyy aina lainata rapakon takaa. Lihapullasliderit on niinkuin miniminihampurilaisia mutta valmistuvat kerralla vuuassa ja minimini on muuten toisinpäin iniminim naminami!





Luuttomat wingsit on nykyään niin mun juttu. Paras tahmakatike vaan päälle.




Ja sipsit. Nekin pitää itte vääntää, vaikka sitten vanhasta ruisleivästä.



Ihan vaan sen takia, että ne on ittetehtynä niin hyviä, sekä siinä saa myös kultaisena hohtavan Hävikistä herkuksi - mitalin kimaltamaan rintapieleensä, siihen rinnuksille valuneen dippisoosin viereen. 

Mitäs söit sohvalla!

Reseptini 2.11.2017 luettavissa seuraavista lehdistä: Aamulehti,Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti