About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Seitsemän ja kuuskytviis -heinäkuun juhlakatsaus


Urho6v on tästedes siis Urho7v. Ja äitini on nyt sitten 65v. Nämä tärkeät perhepiirin juhlat olivat heinäkuun kohokohtamme, joten seuraavaksi pieni katsaus juhliin. Kaikkea ei ehtinyt kuvata ja moni resepti on vanha tuttu, joten otetaan reseptiikan sijaan pieni kuvakavalkaadi parilla kommentilla höystettynä. Ehkä joku inspiroituu.

Iso-hoo, joka siis on aviomieheni ja lasteni isä, ellette ole sattuneet tätä yhteyttä hoksaamaan, oli merillä leivän perässä, isovanhemmista toiset Jenkkilä-Meksiko-turneella, toiset viihdyttämässä Kuhina-vieraita (kuhinat on markkinat heidän pitäjässään), kun Urho7v syntymäpäivän aika tuli, mutta aina niin optimistisesti taas ajattelin kyllä homman hoitavani. Onneksi Natasisko uhrautui avuksi ja myös Nuutinminna eli veljeni vaimo. Olihan sentään hoidettava niin tarjoilut, ohjelma kuin Maitotytön hoito.( Ja kun on kyse meidän huushollista, myös siivoukseen saa varata aikaa...)

Piece of cake, mutta päätin, että perinteistä kakkua en tee, kun ne lopuksi aika harvalle lapselle maistuu. Mutta siitä myöhemmin, ensin laitettiin kutsut tietenkin.


Lapsia taisi olla tulossa paikalle 14 jos alle 3-vuotiaita ei lasketa, ja onneksi niitä vanhempiakin, kuten toivoin. Heinäkuun synttärit ovat siitä ihanat, että ne voi levittää terassille ja puutarhaan niinkuin nytkin, vain noutotarjoilupöytä katettiin sisään.

Tarjoiluista halusin tehdä sellaiset mitkä Urho7v:llekin  maistuvat. (voi kuinka kiltti äiti, että ihan lapselle mieluista tarjottavaa, sen omilla synttäreillä...) ja sitten sellaiset äitiystävälliset eli helpot ja nopsat. Siispä suolaiseksi tarjoiluksi tuli karjalanpiirakat, joihin Urho7v ihastui kevään YO-juhlissa ja munavoi.



Moilasen raakapaistettaviahan nuo olivat ja sitä pienempää kokoa. Myös popcornia Natasisko poltti useamman pussin, mutta jäipä tuota tarjollekin. Sehän on hitti ja sitä on vieläkin tuolla terassilaudoitusten välissä.

Aikuisille oli pakko tehdä vielä jotakin ja näihin pikkutulisiin kanatäytteisiin tortillakuppeihin palaan vielä joskus reseptin kera. Olivat juuri niin hyviä kuin niihin ihastuessani kummipoikani synttäreillä, jossa niitä tensikertaa maistoin.



Pöydässä oli myös kaupan valmiita Domino-keksejä ja Urho itse toivoi samanmoisia minikuppikakkuja kuin tein keväällä päiväkotiinkin, ja Tiimarissa sattui olemaan Wiltonin teline alennuksessa, niin löinpä siihen sitten kakunkynttilätkin puhallettavaksi. Kun ei ollut sitä normi kakkua.



Ja arvannette, että kakuksi kakun paikalle sain tietenkin kuningasajatuksen. On ollut ehkä puhetta, että Urho7v herkku numero 1 on Frödingen mutakakku. Rakastaapa hän myös vaahtokarkkeja. Ostin siis kolme mutakakkua, ladoin ne päällekkäin ja väleihin heitin kermavaahtoa ja oman maan mansikoita. Reunoille kermispursotukset ja päälle reilusti vaahtokarkkeja.

Not a good idea!

Kallellaanhan se törötti, eivätkä pursotuksetkaan pysyneet reunoilla ja sitten  se oli kuulkaas niin äkkimakeaa, ettei edes Urho7v pystynyt sitä kamalasti syömään. "En mä äiti oikein tykänny." Kiitos ja piste. Ei voi tietää jos ei kokeile. ( ja tästä tulikin mieleen, että se kakun loppu on vielä tupperkulhossa jääkaapissa, kantsis ehkä käydä nakkaamassa jo pois...)


Onhan se ihan hellyttävä...
 Koska Natasisko kerkesi myös niitä ihania mansikoita keräämään ylpeydestäni omasta mansikkamaasta, polkaisin vielä Siskot kokkaa- marenkirullan. Tai oikiasti kaksi, koska kun ensimmäinen pohja oli uunissa, huomasin että puolet valkuaisista oli kupissa pöydällä.(...ja tästä tulikin mieleeni, että ne keltuaiset ovat vielä pakasterasiassa jääkaapissa, kantsis ehkä käydä nakkaamassa pois...). Täytteeksi laitoin mansikoita, kermavaahtoa ja appelsiinituorejuustoa.


Aika rustiikki ulkonäkö, mutta herkullista.

Ja ei kai mulla muuta tainnut ollakaan, paitsi juomaa/kahvit. Perinteisesti mulla on ollut aina paloiteltuja hedelmiä ja kasvistikkuja dipin kera, mutta niitä ei nyt ollut, koska ei me kukaan keritty niitä ruveta pilkkomaan.

Lapset juoksi villinä nurmikolla omiin nimiinsä, mutta kahvittelun jälkeen oli sitten vielä ohjelmana kolme leikkiä. Ensimmäisessä jokaisen lapsen korvaan kuiskattiin joku eläin, niin että samaa eläintä tuli vähintään aina kaksi. Yhteisen lähtökäskyn jälkeen lapset sitten saivat eläintä esittäen lähteä liikkeelle etsimään muita saman lajin edustajia. Äännellä sai, muttei puhua. Ja ääntä riitti.

Toisessa leikissä sidottiin vanhoilla sukkahousuilla kahden lapsen toiset jalat toisiinsa ja nämä kolmijalkaiset parit sitten juoksivat iän mukaisen lenkin nopeudesta kilpaillen.

Kolmanneksi oli sitten aarteenmetsästys. Monenmoisia aarrekarttoja olen piirrellyt, tänä vuonna mentiin valokuvasuunnistuksella. Olin jokaiselle lapselle printannut puutarhan jostain yksityiskohdasta nappaamani valokuvan. Paikassa odotti sitten pieni pussi jossa oli vähän karkkia, lyijykynä koulun alkamisen kunniaksi ja tarroja.


Ja ettei kitch maailmasta loppuisi...

Huh huh. Ja sitten olikin aika lähteä kotia.


65 kakku

Äitini 65 ansaitsisi sisältönsä vuoksi ehdottomasti oman postauksen, mutta koska kuvasatoa on vain tämä täytekakku, ymppään menun tähän jatkoksi.

Juhlimme taas perhepiirissä, joka tällä kertaa oli siis lapset perheineen, sekä äidin 9 elossa olevaa sisarusta puolisoineen, yhteensä 31 henkeä.

Me lapset hoidimme tarjoilun ja ruuanlaiton, josta äiti kyllä teki osan, mm. 2 kpl noita täytekakkuja. Äiti tekee kun äiti osaa.

Juhla-aamuna me lapset jakauduimme niin, että lapsenlapset menivät kaikki meille, lisäksi toinen vanhemmista ja toinen vanhemmista oli kokkailemassa sitten mummolassa. Minä sain olla vanhimpana pääkoordinaattori, ja olinkin tehnyt erityisvalmisteluja välttääkseni kaikki perheenjäsenten väliset konfliktit kokkauspaikalla, eli määräsin, että ainoastaan minä kommunikoin järjestelyistä äitini kanssa ja toisinpäin.

Kyllä kuulkaa meni hyvin!

Äti oli toivonut lahjaksi ohjelmaa ja muisteloita lapsuusajaoistaan sisaruksiltaan, ja niitähän riitti, väki viihtyi pitkän pöydän ääressä ulkona puoliteltassa nauraen ja jutellen. Eikä satanutkaan kuin pariin otteeseen kaatamalla.

Menu

Bataatikookoskeitto ja Ciapatta

Meksikolainen avokado-maissisalaatti
Sahramikurkut
Hirvenpaisti ja pihlajanmarja hyytelö

Mustikkainen mansikkakakku
Äidin kotitilan kotijuusto
Karpalokauralastut



Keiton tarjoilimme pöytiin, muuten noutopöytä oli katettu sisään. Kuohuvat alkujuomat, virvokkeet, olut ja viini, kahvi avec ja lopuksi pirtubooli irrottelivat kielenkantoja. Ja meidän metsämansikkainen pirtubooli on sitten aina hyvin mietoa. ;)



(Ja terveisiä Las Vegasiin tai Ensenadaan, missä lienettekin lukiessanne tätä isi ja äiti!)


sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Kesäinen makkaravinkki


Sitä minä vaan, että kun nyt kesällä kumminkin tulee grillattua sitä makkaraa, niin makkaran lähestyessä oikeaa kypsyysastetta, lämmitä tortilla kuumaksi ja kääräise makkaran ympärille. Säästyt turhilta "makkarapapereilta", lisäksi lämmin tortilla suoraan nuotiolta tai grillistä maistuu suorastaan herkulliselta.

Makkaran kaveriksi kääröön sinapit ja ketsupit, tai mikseipä marinoidut uudet perunat kuten kuvassa, salaattia tms.; kaikki pysyy kivasti käärössä.

Äitini 65-vuotisjuhlissa grillasin näitä yöruuaksi. Idean sain pääsiäisenä leirinuotion äärellä, koiraleirillä tietennii.

Sen verran suomalaista tortillan käyttöä kuitenkin, että meksikon edustajamme kieltäytyi syömästä makkaraansa tortillakäärössä. Söi siis paljaltaan.

Minusta tortilla kuitenkin nosti evään yleistä tasoa.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Mokkapalat murheeseen


Viime viikosta tuli yllättäen perheessämme hyvin surullinen viikko. Maanantain eläinlääkärikäynti jäi koiramme Obelixen viimeiseksi.

Lapsia ja itseäni lohduttaaksemme leivoimme valvojaisiin jotakin niin tuttua ja turvallista, herkullista ja lohduttavaa eli mokkapaloja. Se sopi myös Obelixen tai Poten, kuten Urho6v on sitä aina kutsunut, muisteloihin senkin takia, että se  osoittautui viime vuosina melko persoksi makealle.


Reseptinkin otin varmaakin varmemmasta paikasta eli yläasteen  kotitalouskirjasta "Keitämme ja leivomme".

Mokkapalapellillinen jaettiin puoliksi, koska KummityttöMirakohta10v. oli kesälomalla meillä. Lapset koristelivat kumpikin oman puolensa mieltymystensä mukaan. Koristelussa käytettiin ainakin runsaasti vihreää glitteriä, koska Pote rakasti piehtaroida tuoreella nurmella ( ja jäisellä kadulla ja hiekkaisella tiellä ja pehmeässä sammalikossa...).

Mokkapalat
tee tuplaannos uuninpellilliselle

Pohja:
100g margariinia tai voita
3/4 dl sokeria
1 muna
3/4 dl maitoa
3rkl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2dl vehnäjauhoja

Kuorrutus:
2 dl tomusokeria
2rkl valmista kahvia
25 g margariinia tai voita
1 rkl tummaa kaakaojauhetta

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa muna joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vuorotellen maidon kanssa voivaahtoon.
Levitä seos leivinpaperille  24x24 suuruiseksi levyksi. Koko pellille tee siis tupla annos, leivinjauhetta riittää silloin kuitenkin reilu 2 tl, ei tartte laittaa 4.

Paista pohja 200C 10 min.

Kumoa levy voipaperin päälle. Sulata margariini kattilassa ja lisää kuorrutuksen muut aineet. Jäähdytä. Levitä kuorrutus levyn päälle, koristele ja viipaloi kun kuorrutus on jähmettynyt.


Lapset askartelivat myös ihanat pienet lyhdyt, joihin sytytimme tuikut Poten muistoksi. Luulen, että askartelu lohdutti meitä kaikkia.



Pote oli suuri persoona, joka herätti ristiriitaisiakin tunteita ihmisissä. Elämä ison dominoivan uroksen kanssa oli välillä kantapään kautta opettelua, mutta yhtä pyyteetöntä kiintymystä tulen tuskin koskaan kohtaamaan. Pote oli rodulleen ominaisesti onnellisin "töitä" tehdessään, aina 100 lasissa, paitsi silloin kun päätti  heilutella ohjaajalleen keskisormea ja lähteä käymään vaikka kanttiinissa.


Pote oli pennusta lähtien yhden naisen (uskollinen!) koira, mutta vanhemmiten se lopulta hyväksyi myös perheen muut miespuoliset jäsenet. Urho6v olikin Poten suurin puolestapuhuja ja  ylin ystävä, vaikka 4 ensimmäistä vuotta jouduinkin rajoittamaan heidän yhteiseloaan.


Viime keväänä useamman kerran kun hain Urhoa vaunujen ja Poten kanssa eskarista, oli Urho järjestänyt lapset riviin päiväkodin aidalle, ja sitten esitettiin  koko sakille temppuja ja tottista (ja suurin naurunremakka saatiin aikaan aina kun Pote innostui piehtaroimaan pihamaalla.) Kerran hyppäytin Poten päiväkodin aidankin yli ja takaisin lasten riemuksi, mutta ei kerrota kellekään, se ei varmaan ole luvallista.

Saattelimme Poten Kuortaneen mummolaan hautaan, edellisen rottweilerimme viereen lepäämään. Viimeisenä palveluksena kaivoimme appiukkoni ja kälyni kanssa Poten haudan.

Onneksi sen suuri sielu lähti jonnekin parempaan paikkaan.

Rakkaudella.


tiistai 12. heinäkuuta 2011

Balsamico-lohi




Voi mitä herkkua! Juhannuksena tarjosin ja uudelleen tehdään äidin 65- juhliin ensi viikonloppuna. Resepti on pienellä kierteellä haettu, eli Nami-Nami -blogista tuosta eteläisestä naapurivaltiosta, jonne hän taas oli reseptin löytänyt kampaajalla suomalaisesta Anna-lehdestä.

Ja sitten tähän vois laittaa vielä vilkkumaan ne neonvalot, että HELPPOO, helppoo, HELPPOO, helppoo.. ja kaiuttimien kautta biiitiksi, herkkuu, herkkuu, herkkuu, herkkuu...

Balsamico-lohi

800 g lohifile, nahalla
merisuolahiutaleita
mustapippuria myllystä
oliiviöljyä voiteluun


Balsamico-marinadi:
4rkl balsamico viinietikkaa
2rkl oliiviöljyä (käytä öljyä aurinkokuivatuista tomaateista, purkista siis)
2 rkl sitruunamehua
3 rkl kaprista, huuhdeltuna ja valutettuna
3-4 rkl pieneksi silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja (öljyyn säilöttyjä)
3rkl ruohosipulisilppua


Ota fileellesi sopiva, pitkänomainen kapea vuoka ja voitele se öljyllä. Aseta ruodoton file vuokaan nahkapuoli alaspäin ja mausta se merisuolalla ja mustapippurilla. Paista uunin keskitasossa 225C kunnes kypsää, mikä kestää n. 15-20 minuuttia.
Sekoita balsamico, öljy ja sitruunamehu ja pirskottele se kuumalle kalafileelle.
Sekoita tomaatit, kaprikset ja ruohosipuli ja levitä tasaisestikalan päälle.

Anna marinoitua jääkaapissa vähintään 2h. Sopii myös valmistettavaksi edellisenä päivänä. Kala tarjoillaan paistovuoastaan.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Mansikkaa ja daydreaming


Tämä pikakakku on meidän kesän ehdoton mansikkakakku number one. Pilvisen pehmeän suussasulavan rapsakkaa täydellisen raikkauden ja makeuden kombinaatio.

Eikä siinä vielä kaikki.

Se on myös pikainen, uuniton (mitä kuumana kesäpäivänä kiittää) ja mansikoita lukuunottamatta tarvikkeet jemmattavissa varastoon. Fiksu ja kunnianhimoinen leipoo itse marenkipohjan, mikä tekee herkusta ehkä kulinaarisemman, meillä päästellään siitä mistä aita on matalin eli valmista marenkipohjaa vaan pinoon.

Älä missään nimessä vaihda ohjeen appelsiinituorejuustoa muuhun, mä luulen että se on tämän kakun yks juju. Tai siis vaihda vaan, mutta tällä reptillä tulee ainakin hyvää.

Ohje taitaa olla vuosien takaa tarttunut jostakin Pirkasta, terveisiä vaan.

Helppo mansikka-marenkikakku
...ja usko jo tosi hyvä!

2 valmista marenkipohjaa
paketti appelsiinituorejuustoa
purkki jotain vispikermaa
litra mansikoita, ainaskin

Perkaa mansikat. Vaahdota kerma, lisää juusto ja vatkaa notkeaksi. Kokoa kakku: pohja, tuorejuusto, mansikat ja kerta vielä kiellon päälle.

Tarjoile ja nauti. Ota noin 3x vielä vähän lisää.



Ja sitten se daydreams -osasto.

Onneksi me ihmiset ollaan sen verran apinoita, että on oletettua, että jos huokaillen katselee jonkun rikkaan mielikuvituksen tuotteita kuten Mila's daydream's -blogissa, pitää sitä itsekin koittaa.

Siis vähän apinointia. Huolettomasti hutkaistu esikuvan hengessä. Tunnustukaa pois, että joku muukin on kokeillut.

Pikkuneiti Maitotyttö lähdössä torille.Lompsa mukana.



Siellä ostan suuren keltaisen ilmapallon.

Kai paras kaverini tulee myös mukaan.


Pidän siitä ihan kovasti kiinni, ettei se eksy tungokseen.


Meillä oli niin kivaa..(Ihmettelen vain miksi taivas on punainen?)

Ja sitten se kyllä tuli se väsy sieltä.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Nimiäiskakku


Maanantaina olin vieraana ravintolassa järjestetyissä pienen pojan nimiäisissä Tampereelle. Ja lupasin leipoa sitten sen kakun kun lapsen äiti, joka on siis Maitotytön ja Urho6v:een sisko, (eli lapseni ovat siis jo täti ja eno)Maitotytön kakkuun ja koristeisiin oli ristiäisissä ihastunut.

Vauva piti saada, muuten sain vapaat kädet, jotka siis muokkasivat kakusta auringonkukkamaisen vaaleansinisen hössötyksen sijaan, kovasti (mielestäni) tuoreen perheen tyyliin sopivasti.

Muutama sana toteutuksesta:
Minulla ei ollut oikein lehtiin sopivan väristä  massaa, ja keksin sitten ottaa marjapuskasta ihanan tuoksuvia ja tummia mustaherukanlehtiä koristeeksi.

Oan haasteensa toi kakun siirto-operaatio 180 km päähän kesäkeleillä.
 Päädyin leipomaan 6:n munan pohjan sunnuntai-aamulla (tarkoitus oli jo edellisenä iltana, mutta..) ja kostutin ja täytin sen irtorinkulan avulla suoraan jalalliselle kakkuvadille mansikka- ja valkosuklaamoussella, tietenkin tuoreista mansikoista. Yöksi jääkaappiin.

Ostin ison styroksisen kylmälaukun, jonne Pentikin kakkuvati juuri mahtui kun sen käänsi kyljelleen, mukaan kaksi reilua kylmäkallea, joilla lisäksi sai kakun sopivasti kiilattua paikoilleen. Sitten matkaan,  kassiin mukaan tomusokeri, kaulin, levitin, valkoinen vaahtismassapaketti, purkki vatkattua kermaa ja tuorejuustoa, pursotinpussi, suklaalevy ja koristeet varovasti rasiaan. Elintarvikeliima ja sivellin sekä pikkuleikkuri ja siloitin. Ja harras toive, etten ollut unohtanut mitään.

Ajattelin nimittäin, että on varminta koristella ja  laittaa päällys vasta Tampereella, ettei kakulle tule vaan mitään hikoiluefektiä matkan aikana. Yövyimme Rosendahlissa, ja kysyin respassa onkohan heillä tilavat pöydät vai saanko tulla keittiöön tekemään kakun. Respa tykkäsi, että isot on ja  arvatkaa mikä LOTTOVOITTO?

Huoneen kirjoituspöytä (kuin myös pikkupöytä, mutta en nyt kahta pöytää tarvinnut) oli marmori(tai kivi?) päällysteinen. Siis paras mahdollinen! Mikä ONNI!

Kakku ei ollut kuljetuksessa kärsinyt. Putsasin pöydän, levitin kakun pintaan kermatuorejuuston, kaaviloin massan tomusokerin päällä, nostin kakun päälle, siloittelin, leiikkasin reunan, sommittelin koristeet, ja päädyin olemaan liimaamatta niitä paikoilleen. Työnsin muutaman suklaapalan pursotinpussiin, juoksin aulaan mikrottamaan sen ja spritsasin nuo taiteelliset koukerot päälle sekä reunaan., mutta siitä ei nyt tullut kuvia.

Olin aivan, että jee, jee, missio saavutettu, koira ei syönyt koristeita tällä kertaa, pakkasin laukun takaisin kylmälaukkuun ja lähdimme toisessa päässä Tamperetta sijaitsevaa juhlapaikkaa kohti.

Enkä sitten yhtään muistanut, että se saamarin Hämeenkatu on mukulakiveä ja olin aivan varma, että koristeet ovat hyppineet kakun päältä ja ovat pillan päreinä..

Mutta jo toisen kerran samana päivänä satumainen onni kohtasi minut (vaikka mieluummin ottaisin sen vastaan lauantain lottoarvonnan aikaan...) ja kakku oli kuin olikin intakti, niinkuin hammaslääkäri sanoisi.



Juhlissa oli kivoja juttuja keksitty. Lapsen "kummit" oli nimetty esimerkiksi Kummeliksi, Kummitukseksi ja Kummisaappaaksi.

Pikkumiehestä tuli Miko Julius. Nimionnittelut!

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Fenugreek chicken


Aijai, aijai, kyllä sitä ollaan oltu meikäläisen keittiössä taas niin ajan hermolla, niin ajan hermolla...
Viime viikkoina on tullut nautittua tätä muutaman kesän takaista suosikkikanareseptiä ainakin kolme kertaa.

Ajankohtaiseksihan tämän tekee  Saksan lähes viitisenkymmentä ehec-kuolintapausta, jotka nyt siis viime viikolla yhdistetiin Egyptistä tuotuihin sarviapilan siemeniin.

Fenugreek on siis juurikin se sarviapila. Viime viikon pöytäseurue ehkä hiukan hiljeni kun kerroin kuinka "tapetilla" olevaa ruokaa söimme. Lohdutin, että omat siemeneni ovat Intiasta...

Ja koska kaikenlaisen hysterian lietsonta ei ole suotavaa, meille saa edelleen tulla maistamaan sarviapilaa. Fenugreek-nimi on vain niin kaunis, että käytän sitä mieluummin. Its käytän siemeniä, joita saa ostettua noista aasialaiskaupoista, äitini taas käyttää kuivattuja lehtiä, kumpikaan ei ole varma mitä reseptiin oikeasti pitäisi laittaa. Lehtiä en ole nähnyt Suomessa myytävän(mikä ei tietysti todista etteikö niitä myidä täällä).

Yksinkertainen resepti perustuu siis marinadiin, joka on ehkä parhailta tuoksuvin marinadi koskaan. Lopputulos on hyvin miedon ja hillityn, mutta omanlaisensa makuinen kana, vartaassa tai leikkeenä ja mieluiten grillattuna.


Fenugreek Chicken
4:lle

 4  broilerin rintaleikettä tai pari minuuttileikettä per syöjä
1,5 dl turkkilaista jugurttia
1rkl inkivääritahnaa
1rkl valkosipulitahnaa tai 3-4 murskattua kynttä
1tl kanelia
1rkl fenugreekin eli sarviapilan siemeniä (tai Garam masala mausteseosta, ellet löydä fenugreekkiä)
suolaa hiukan

Jos teet vartaita leikkaa leikkeet varraspaloiksi.
Sekoita muut aineet marinadiksi,laita pussiin tai kannelliseen rasiaan yhdessä kanojen kanssa ja anna marinoitua vähintään tunti. Vuorokausikaan ei ole paha.

Grillaa kanat kypsiksi ja nauti marinadin ihanasta aromista kun kaivelet kananpaloja esiin.

Meille tarjoiltiin tällä kertaa uusien perunoiden kera, riisi sopii kyllä varmasti paremmin, tai salaatti.
Tarjoiluun suosittelen todella lämpimästi mangochutneytä.

Fenugreek lisää muuten maidontuotantoa, hoi te kaikki muutkin (kohta) imettävät!